Tuesday, 17 January 2017

Paras juomapullo talvipyöräilyyn

Mikä on paras pullo 1–3 tunnin mittaisille cc/cx-pakkaslenkeille? En halua pysähdellä, vaan pitäisi pystyä juomaan vauhdissa myös maantiepyörästä tutuissa ajoasennoissa.

Kahta talvipulloa olen käyttänyt enkä ole ollut kumpaankaan täysin tyytyväinen. On siis syytä pysähtyä ja tutkia aihetta tarkemmin.

Testasin kuutta juomapulloa. Eri kriteerejä painottamalla sama pullo voi olla listan voittaja tai häntäpäässä.

Pullot samassa järjestyksessä kuin alla olevassa taulukossa.

Lämmön säilyttäminen

Kylmä tosiasia on, että sisä- ja ulkokuoren välinen tyhjiörakenne on ylivoimainen eriste. Tätä periaatetta hyödyntävät lasiset ja teräksiset termospullot. Niinpä testatut teräspullot painivat täysin eri sarjassa kuin muoviset.



Ulkoilma -3° C t=0 1h 2h 3h rakenne korkki paino hinta
Asaklitt 0,5 l 11,1 11,1 10,7 10,3 2-k. teräs muki 324 g 13 €
B'Twin 0,5 l 11,1 6,9 4,0 1,8 2-k. muovi pika 157 g 6 €
Elite Iceberg 0,65 l 11,1 6,7 3,4 1,1 2-k. muovi pika 154 g 20 €
Elite kesäpullo 0,55 l 11,1 3,9 0,5 -0,2 1-k. muovi pika 93 g 7 €
Thermos vanha 0,5 l 11,1 10,7 10,2 9,7 2-k. teräs läppä 327 g -
Thermos uusi 0,53 l 11,1 10,7 9,9 9,3 2-k. teräs läppä 359 g 29 €
Camelbak Podium Chill* 0,62 l 11,3 6,8 3,5 1,6 2-k. muovi pika 111 g 18 €

Käytettävyys

Elite Iceberg ja B'Twin testilenkillä.

Asaklitt ja vanha Thermos ovat muutaman millimetrin liian kapeita tavalliseen juomapullotelineeseen. Ne eivät siis pysy paikallaan ilman erityisratkaisuja. Muut selviävät tästä testin osasta moitteitta... paitsi B'Twin, jonka pinta naarmuuntui rumaksi jo lyhyellä testilenkillä. Se ei tule näyttämään hyvältä muutaman ajokerran jälkeen.

B'Twin ei muutenkaan herättänyt sympatiaa. Sitä on vaikea puristaa varsinkaan vähänkään paksummat hanskat kädessä, ja vesi valuu ärsyttävän hitaasti.

Rauhallisessa ajelussa selkä on enimmäkseen pystyssä. Silloin huikkapulloksi soveltuvat kaikki muut paitsi Asaklitt, jossa on kierrekiinnitteinen muki.

Krossarissa ajoasento on matala, ja yleensä minulla on päässä kypärän alla lippalakki. Tämä asettaa omat vaatimuksensa. Vanhassa Thermoksessa ja B'Twinissä saranoitu korkki aukeaa ylös ja osuu juomista yrittäessä lippaan. Uudessa Thermoksessa korkki aukeaa paremmin ja juoma virtaa helpommin.

Korkkiratkaisuista parasta maantieajoon tarjoaa Elite Iceberg. Pikakorkin suojakorkki on kapeampi kuin muissa, ja se myös taipuu näppärästi sivulle.


Ulkoilma -2° Ct=03h
B'Twin12,02,2
Elite Iceberg12,00,0

Kaksi voittajaa


Elite Iceberg (testipullo: Velo&Oxygen) sopii parhaiten krossarilenkeille pikkupakkasilla. Juominen sujuu helposti myös vauhdissa eikä suukappale jäädy. Kun ote ja puristus tuntuvat samalta kuin tavallisellakin pullolla, huikka tulee kulautettua ilman miettimistä ja säätöä. Iceberg painaa 200 grammaa vähemmän kuin uusi Thermos, mikä saattaa olla maantiekuskin näkökulmasta merkittävää.

Maasturilenkille valitsen joko Elite Icebergin tai Motonetistä ostamani uuden Thermoksen. Juoma pysyy siinä lämpöisenä pitkään. Vauhdissa juominenkin sujuu Thermoksesta, varsinkin vähän pystymmässä asennossa.

Kovemmilla pakkasilla eli -7° C:n kireämmällä puolella tai ekstrapitkillä lenkeillä muovipullot kannattaa unohtaa. Uusi Thermos on näihin oloihin ehdottomasti paras valinta.

Pyöräilyyn Asaklitt (testipullo: Clas Ohlson) ei sovellu, mutta eräretkeilyn näkökulmasta se olisi voinut olla testivoittaja: hyvä otepinta, pitää lämmöt paremmin kuin mikään muu, ja juomamuki mukana.


Tämähän oli sitten vain yhden fillaristin oma näkemys muutamista pullovaihtoehdoista. Mikä on oma suosikkisi? Jätä kommenttia!


* Lisäys 21.1.2017: Camelbak Podium Chill
Camelbakin pulloa on kehuttu Fillarifoorumin Talvipyöräily-ketjussa. Minä en testannut sitä, mutta nimimerkki Mohkku teki vastaavan testin -3°:ssa. Olen lisännyt tulokset yllä olevaan yhteistaulukkoon. Minulla pullot olivat auki puoli minuuttia mittauksen aikana eli ilman korkkia. Mohkkulla korkki oli koko ajan kiinni, vain anturin johto kannen välissä.

Saturday, 14 January 2017

Mikä juomapullo talviajoon?


Näillä keleillä vesi jäätyy tavanomaisessa juomapullossa ennen kuin edes ehtii tulla jano.

Talvijuomapulloissa on kuitenkin ongelmansa. En ole ollut ihan tyytyväinen pari vuotta sitten lahjaksi saamaani Thermos-alumiinipulloon enkä joulukuussa Berliinistä ostamaani B-Twinin pulloon.

Tehdäänpä siis testi. Missä vaiheessa vesi jäätyy pullossa? Pystyykö pullon ottamaan telineestä ja sujuuko juominen paksuilla hanskoilla vauhdissa?

Yöksi on luvassa pikkupakkasta. Aamulla saattaa osa pulloista olla jäässä. Tunti -0,5° C pakkasessa tuottaa jo hajontaa:
Thermos: 14,8° C
Asaklitt: 15,1° C
Elite Iceberg: 9,9° C
B-Twin:  10,3° C
Elite kesäpullo: 6,2° C

Pulloihin kaadettu 5 dl 15,7 asteen lämpöistä vettä.

Tuesday, 10 January 2017

Young rider, go all the way to the top – and then run, escape, don't look back

Cold War: a duel between ideologies, a duel spreading out to all fields of life – race cycling included.

The past is often seen as black-and-white: Old photos. Narratives that over-simplify the rich fabric of the bygone present into a dualist setting of the winners (who write history) and the losers (as the non-winners, or winners).

Reading N.R. Writer, the blog of the former champion cyclist Nikolai Razouvaev, raised in the Soviet sporting system, shows how black-and-white, how do-or-die the era has been for real, at least in his country.

N.R. Writer is an engaging hook. The author leads us through the blood, sweat, and hypothermia of the Soviet endurance sports of the 80's. The threads of the story are woven together by the revelatory discussion he had with his coach while driving back from a race: about cycling, about the system, and about escaping.

Thank you, Nikolai, for sharing your memories with us! Fascinating read!

Nikolai Razouvaev. Picture from his blog N.R. Writer.

Friday, 6 January 2017

Nilkkavamman jälkeen: lepopäivä vai pidempi telakka?

Tapanilan Erän junnujen peliä 2009.
Eilen työpaikkasählyssä puolentoista tunnin vuoron päätteeksi otettiin peli viiteen. 2–1-tilanteessa nappaan pallon oman maalin takana. Nopea suunnanvaihto, ja... hyökkäykseen lähdön sijasta jalkaterä taittuu. Nilkka turpoaa kuin Aku Ankan solmuun mennyt puutarhaletku.

3K iskostui mieleen jo nuoruuden urheiluaikoina: kylmä, koho, kompressio. Saman tien suihkuun ja nilkka kylmään veteen, puristusta sen verran mitä kädellä saa painettua. Naapurirakennuksesta löysin ideaalisiteen kotimatkaa helpottamaan. Bussin ja kahden junan lisäksi siinä tulee kävelyä hiukan toista kilometriä.

Kotona kohoasentoa ja kevyttä venyttelyä. Tulehduskipulääkettä.

Nyt on loppiaisaamu. Nilkka kuin se Akun puutarhaletku pakkasessa: jähmeän jäykkä, eilisestä pullistumasta laskenut mutta edelleen turvonnut. Ensimmäiseen puoleen tuntiin ei kestä varata painoa kipeälle jalalle, mikä voi johtua ihan siitä, että yön aikana on kertynyt kuonaa nilkan kudosnesteisiin.

Työpaikkalääkäri on kiinni pyhäpäivänä, ja paljonko tuo pystyisi asiassa auttamaankaan. Rauhallinen mutta säännöllinen liikkuminen tekee nilkalle tänään hyvää.

Ok, Nilkka. Olen tehnyt oman osuuteni oppikirjan mukaan: välitön 3K. Olen valmis diiliin: lepään tänään. Huomenna sinä olet taas valmis pyöräilyyn.

Koska #pyhä ja lääkäri kiinni, googlaan.

Juoksija-lehden artikkeli kysyy miksi nilkka ei parane, vaikka se on jo kivuton. Hyvä teksti, joka antaa ajattelemisen aihetta. Oikeastaan aika tuomiopäivän teksti. Sen mukaan jo toisen asteen nivelsidevammassa menee pari kuukautta ennen kuin täysi toimintakyky palaa. Kaikkien lievimmässä kolmannen asteen vammassakin menisi 1–2 viikkoa ennen kuin voi palata aktiiviurheiluun.

Nilkka. Olen valmis neuvottelemaan jatkosta. Kuuntelen myös sinua.

Wednesday, 28 December 2016

Helppoutta, jota en opi sitten millään

Toissapäivänä en saanut fillaria pysäytettyä hiljaisessakaan vauhdissa, kun pakettiauto edessä hidasti. Jarrutehot olivat pikkuhiljaa kadonneet taivaan tuuliin. Onneksi ei osunut.

Fillariteknologiassa olen auttamattomasti jämähtänyt viime vuosituhannelle, jolloin pyörissäni oli vannejarrut. Nyt olen joka kerta ihan pihalla, kun levyjarrun kanssa on jokin pulma.


Tai eihän se ole pulma, vaan ominaisuus: jos jarrupala hiukan kuluu, jarrua pitää säätää. Sisempää palaa siirretään kuusiokoloavaimella puolisen kierrosta ruuvaamalla lähemmäksi levyä.

Onneksi Tammiston Velo&Oxygenissä ollaan pitkämielisiä. Vein krossarin huoltoon ja jarruremonttiin. Siellä jaksettiin taas kerran selittää kärsivällisesti mitä minun pitikään tehdä tässä tilanteessa. Ihan rupesi naurattamaan, kun antoivat vielä lopuksi mukaan kuusiokoloavaimen. Jospa nyt muistaisin ensi kerralla!


Jarrujen perussäädöt. Sisäpalan säätö videossa 2:00 kohdasta alkaen.

Saturday, 17 December 2016

Fixie as a souvenir on a whim

My first fixie is actually a double duty fixie / singlespeed bike. I wasn't nowhere near of buying such a bulky souvenir, but things happen.

I'm in Magdeburg on a short work trip. On the first afternoon I rode on a hotel rent bike and encountered Radmitte, an excellent bike shop.

To put it short, I'm a happy Pure Fix Papa owner now. It wasn't cheap here (469 €) but I wanted to have it right in this instance. I'll ride it here for a day, and they'll ship it to Finland after me.

I had a short test ride on four different bikes. Two felt particularly suitable. If I'd do track racing on Velodromi, Fuji Feather with road/aero handlebar would've been better. But this one is for leisure rides, so a more upright riding position is better.

Surely the possibility to switch the rear wheel around is handy. A singlespeed with a free wheel gives you the option not to pedal all the time the bike is moving.

The picture is taken on the Hubbrücke.

Sunday, 11 December 2016

Jäärata-ajo päättyy aina oikealle polvelle

Pääkallokelejä on ollut viime viikkoina enemmän kuin tarpeeksi.

Kehä 1:n ja Hämeenlinnanväylän risteyksessä koilliskulman pyörätie on laitettu uusiksi. Nyt idästä ja lännestä tullaan Y-risteykseen pientä alamäkeä, joka kääntyy kuin loiva Y:n yläsakara. Risteysalue on kalteva etelään, Y:n jalan suuntaan.

Yritäpä siinä sitten tulla alamäkeen ja kääntää mutkan suuntaisesti ylämäkeen, kun pyörä tahtoo karata kallistuksen suuntaisesti mutkasta ulos. Vaikka sain krossariin mahtumaan Nokian 47 mm leveät W106 nastarenkaat, ei niiden pito riittänyt, kun kohtaa ei perjantaina ollut hiekoitettu.

Continentalin MountainKing 2.4:ssa on todella hyvä pito myös jäällä ollakseen nastaton. Tänään kuitenkin lähti pyörä alta Keskuspuistossa, kun jäisen pinnan päällä oli hienonhieno lumi- tai kuurakerros.

Mikä siinä sitten on, että olen parin viikon aikana kaatunut neljästi ja joka kerta oikealle polvelle? Onko pyöritystekniikkani muuttunut, niin että runttaan oikealla? Tai onko ajoasento virheellinen, tanko tai satula hieman vinossa? Mene tiedä, mutta oikea polvi kyllä loukkaantui siitä, että sitä rusikoitiin jälleen kerran.

Sunday, 4 December 2016

Pyöräilijän talvikunnossapito

On se aika vuodesta, jolloin tiet ovat jäässä ja pakkanen puree. Kaupungin auramiehillä on väylien kunnossapitoluokitukset, joten kyllä tässä standardien luvatussa maassa tarvitaan sellaiset myös meille pyöräilijöille.


Talvikunnossapitoluokka 1
Olet tavoitteellinen urheilija. Määrää tärkeämpi asia on keskittyä tekemään oikeita asioita. Usein tässä vaiheessa vuotta kestävyysvoiman hankinta, pyöritystekniikan hiominen ja tietysti myös peruskestävyyden ylläpito ovat keskiössä. Pyrytti tai ei - suunnitelman mukainen kunnossapito hoidetaan. Näin harjoitustunteja kertyy kuin itsestään toista kymmentä.

Talvikunnossapitoluokka 2
Olet aktiiviiikkuja. Talvella tehdään sitä mikä maistuu itselle: sisäpalloilulajit, hiihto ja punttisali ovat yhtä mukavaa tekemistä kuin pyöräily kesällä. Tunti tai puolitoista päivässä on hyvä keskiarvo.

Talvikunnossapitoluokka 3
Tavallinen liikunnanharrastaja ei elä harjoitusohjelman mukaan, ja kunnossapito saattaa jäädä väliin, jos keli tai fiilis eivät osu kohdalleen. Päivää kohden kertyy 30-60 minuuttia liikuntaa.

Ei talvikunnossapitoa
Et ota stressiä aiheesta. Saatat liikkua tai sitten et. Kunhan lumet sulavat, kyllä se kampi pyörähtää taas vauhtiin. Esimerkiksi maantiekuntoajojen porukkavauhteihin pääsee yllättävän helposti, parin-kolmen kuukauden harjoittelulla.

Oma suunnitelmani on pyöräillä seitsemän tuntia viikossa.  TKP-luokitukseni häilyy siis 2:n ja 3:n rajalla. Tavoite lähtee siitä, että tällä ajotahdilla tulee kymppitonni täyteen ennen vuoden loppua.

Upeinta olisi päästä etelän lämpöön ja vuorimaastoon. Spinning on ollut parina vuonna hyvä harrastus, mutta aikataulut ja asuinpaikka asettavat pientä haastetta. Hiihto ei maistu, vaikka se hyvää treeniä olisikin. Omalla trainerilla ajettavat Zwift-virtuaalilenkit ja -kisat kiinnostavat. Saa nähdä milloin tulee päivitettyä teknologiaa, niin että pääsisin kokeilemaan.


Laurens ten Dam porukkalenkillä Watopiassa.