sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kortteli-SM dramaattisella radalla ja dramaattisella tavalla

Vantaan Tikkurilassa ajettiin hurjalla ja riskialttiilla radalla kriteriumin suomenmestaruudesta. Tarjolla oli tiukkoja mutkia, soraa, kapeita rännejä.


Naisten kisassa Lontoosta Suomen maisemiin siirtynyt Eeva Sarlin ajoi rohkeasti ja vahvasti, mikä palkittiin SM-kullalla. Toiseksi tuli Pia Pensaari (kuvassa kolmantena) ja pronssin otti Viivi Puskala.


Miesten kisassa oli aika tavalla dramatiikkaa sekä kolmannen kierroksen että loppusuoran kaatumisten vuoksi. Juhana Hietala oli jo aivan mestaruudessa kiinni, mutta hän lipsautti maalisuoralla vesikouruun ja kaatui. Mestaruuden vei Juho Kangaskokko. Joni Kanerva ja Joonas Henttala veivät himmeämmät mitalit.

Kuvia kortteliajoista: https://photos.app.goo.gl/WyjVqgEy5ApA2Vj86
Duunasin myös videon niputtamalla muutamat GoPro-klipit:

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Racing as part of training: Ahvenisto GP


Year by year I'm more and more reluctant to execute the hard training sessions.

Year by year I need more rest days. And if I'm doing less than before, what I really have to maintain is the intensity, and leave some junk miles aside.

My way of getting some high intensity training is to go racing.

In a race I really have the motivation to go all out. Nowadays, I rarely reach similar power or heart rate on my own.


Ahvenisto Race Circuit is the most hilly car race track in Finland. Several times a year there are bicycle races, too. Last weekend I took part in Ahvenisto GP (see Strava).

The track doesn't suit me at all. There is a lot of climbing to do, and the main ascend is up to 15%. Then again, if I wasn't racing I wouldn't find the motivation to do similar uphill repeats – and particularly to maintain high HR between climbs.

Here's how my GoPro saw the race:


Still photos shot at Ahvenisto: Mikko Rantanen

torstai 7. kesäkuuta 2018

10 vuotta on pitkä matka


Huomasin, että tämän blogin kammet ovat pyörineet jo kymmenen vuotta. Ilokseni statistiikka näyttää, että olen kuluttanut enemmän aikaa fillarin satulassa kuin näppiksen ääressä. 

During the 10 years of this blog I've found time for cycling, too.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Getting some fresh aero – FFWD F6R


I bought a set of pre-owned FFWD F6R aero wheels and got them ready to go on Saturday. Naturally, I couldn't resist a small road test right away and a longer club ride on Sunday – even though I felt a bit dead after two days of gardening.

The tubular wheelset is light, only 1350 g. It is about 80 g less than my Shimano Dura-ace C24 (clincher) set, and my American Classic 420 aero3 (clincher) weighs a tad over 1.5 kg. To be honest, that means nothing. I didn't notice any difference in accelerating or climbing the small hills that we've got around here. If forced to find something I'd say that FFWD and American Classic are more stiff and rigid than C24s.

I didn't see it coming but felt it right away: it's oh so smooth! The coarse tarmac, the potholes, every manhole cover felt softer. It felt like the muddled soundscape when it's snowy.

I can't say how much of this is due to the wheels and how much do I have to thank the tubular tyres. Whichever, having the same 7.1/7.3 bar (103/106 psi) felt very different from my other wheelsets with clincher tyres.

The average wind speed was 5 m/s (18 km/h) on Sunday, some stronger gusts here and there. Despite the rim being 60mm deep, the wheels didn't cause any issues. Of course my 84 kg own weight helps here.

It would be great to compare rides with some power readings. Another option would be to ride the local TT course with different set-ups and compare time and heart zones.

I'm happy to own two road bikes now, both good and very different from each other.

tiistai 29. toukokuuta 2018

So legendary! Some say even that it's unbelievable

Picture this with your mind's eye: a former hero limps through the long battle, is losing it completely. At the very last minute, it's the cavalry! Out of the blue they ride in and help the hero crush all and every opponent, totally. In a way not seen before.

A legend has born. I found myself going over this tale again this morning when commuting to work.


On the morning of the stage 19 of Giro d' Italia 2018 every sensible tifosi predicted that the battle between the overall leaders was to take place at the final Bardonechhia climb.

As we know now, Team Sky took the lead in the beginning of the Finestre climb and turned on the turbo. As a result, only a handful of the best riders were able to follow them. Even maglia rosa Simon Yates was crushed and waned from the picture. Then, as the Tom Dumoulin, Domenico Pozzovivo &c had their hands (or legs) full with the ascend and the pace, Chris Froome was somehow able to accelerate. He made the others look like they were old ladies.

Froome kept his extraordinary pace over the top of Finestre and continued pushing solo all the 80 km to the finish, gaining an unheard-of advantage. From being 3:22 behind Yates he went on to collect a 0:40 lead over Dumoulin.

Photo linked from Daily News.
Such a cunning (and "old-style") strategy, such an epic attack, and such a monumental outcome! Consequently, Froome won the whole Giro.

Nevertheless, no matter how seismic was the magnitude of Froome's achievement, it leaves me buffled. Some commentators say that Froome's performance on stage 19 was unbelievable. Unfortunately the sports has a heavy doping history and Froome has his own salbutamol case waiting to be judged. These raise questions on the sportsmanship : how was he able to perform so high above everybody else all of a sudden?

Then again, I am happy to have it all saved on my TV digibox. This is the stage I will watch again and again next year when pushing myself up Alpe du Zwift.

-
PS. Check out this gorgeous gallery of photos taken during the last week of the Giro. Already the opening photo is one of its kind!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Gran Fondo Finlandese

Bon giorno, buena sera, depending of your whereabouts!
Yesterday we rode Giro d'Espoo, gran fondo molto bene :)

Sorry for my broken Italian, but here's a vid for you, per favore.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Bioracer Evoc GP: suunta ylöspäin

Bioracer Evoc GP:n kolmoskategorian kisa onnistui tänään toivotusti. Sää oli hieno, reitti mahtava, ja kuskikin ihan hereillä. Join tarpeeksi, en tehnyt tyhmiä virheitä ja sain Rinnekodin mäessä sellaisia maksimivetoja, joilla olen taas vahvempi ensi kerralla.

torstai 10. toukokuuta 2018

Palautuminen ja uupumuksen indikaattorit

On helatorstain aamu. Aurinko paistaa makuuhuoneeseen verhon läpi. Kello on kohta viisi. Olen nukkunut huonosti ja paikkoja kolottaa. Käyn nappaamassa särkylääkkeen ja nukun pari tuntia lisää.

Kävelen hakemaan lehden postilaatikosta. Jalkani tuntuvat edelleen tavallista raskaammilta ja nivelet ovat kankeat. Palautuminen on kesken: lihaksissa on kuona-aineita* ja lihaskalvot ovat kireällä viime viikonlopun rasituksen vuoksi.

Tuttu tilanne kenelle tahansa urheilijalle. Iän karttuessa yhä tutumpi, sillä palautuminen vie aikaa vuosi vuodelta enemmän.

Lauantaina oli kisa, ja sunnuntaina kävin ajamassa lenkin Rinnekodin ja Velskolan kautta. Maanantai ja tiistai olivat aktiivilevon päiviä. Eilen keskiviikkona menin pyörällä töihin ja takaisin eli 2x 36 kilometriä melko hitaasti ja matalilla sykkeillä. Paluumatkalla pieni vastatuuli tuntui seinältä, kun jaloista oli puhti pois.

Two ageing cyclists in Spain.
Nyt on siis otettava rauhallisesti. Kuinka rauhallisesti?

Joe Friel listaa kirjassaan Fast After 50 fatique markereista eli uupumuksen indikaattoreista:

  • Perceived Fatique: Miltä tuntuu lihaksissa, oletko saanut nukutuksi
  • Mood: Henkinen matalapaine eli fiilismittari indikoi väsymystä
  • Waking Heart Rate: Leposyke herätessä on itselleni tärkeä mittari. Jos syke on yli 50, olen edelleen rasittunut. Jotkut puolestaan seuraavat ortostaattista sykettä. 
  • Heart Rate Variability: Sykkeen tasaisuus tai vaihtelu on uusi teknologiapohjainen tapa seurata rasitustilaa. Friel kirjoittaa, että levänneenä sykkeessä on pientä vaihtelua, rasittuneena ei.
Lepo, kevyt liikunta ja oikea ravitsemus ovat palautumisen perustekijät.

Venyttelyn ja lihashuollon osalta näkemykset tuntuvat viime vuosina muuttuneen koko lailla. Menemättä tässä tutkimuksiin saakka, niin oma tuntemus on, että pieni useita kertoja päivässä toistuva venyttely on hyväksi.

__
*Miten sitten tarkemmin sanottuna onkaan, katso esim. Scientific Americanin artikkeli.