Monday, 12 June 2017

Polkupyörä täyttää 200 vuotta tänään


Paroni Karl von Drais esitteli tasan 200 vuotta sitten eli kesäkuun 12. päivä 1817 polkupyörän prototyypin. Uutuus oli hevoseton kaksipyöräinen, jonka voimanlähteenä toimi ihminen itse.

Drais hyppäsi laufmaschinen selkään ja potkutteli Mannheimissa postireitillä viidentoista kilometrin matkan neljäsosassa siitä ajasta mitä reittiin menisi kävellen.

Draisin ajattelu noudatteli hyvin samanlaisia uria kuin nykyisten teknologiainnovaatioiden markkinoinnissa. Hän julkisti rinnakkaismalleja, jopa tandemin sekä markkinoi lisävarusteita kuten sateenvarjoa ja lamppua.

Lokakuussa 1817 hän julkaisi esitteen, jonka kuvassa pyöräilijä näyttää erehdyttävästi nykyajan MAMILilta, sen verran tiukat ja kirkkaat "lycrat" on yllä.



Seuraavana vuonna Drais käännätti esitteen ranskaksi. Siinä laitteen nimi on tutusti vélocipède. Huhtikuussa 1818 hän järjesti pyöräilydemon Pariisin Luxembourg-puistossa.

Näin juhlapäivänä on kaikenlaista happeningiä aiheen tiimoilta. Melbournessa innostuttiin järjestämään replica-pyöräilytapahtuma. Kuvalähde: ABC News.



Sunday, 11 June 2017

Tomi's got time, talent, and a blog

Tomi Rantanen started his five year bike trip around the world two days ago.

Even though this journey began only now, Tomi is not a newbie what comes to riding or writing. There is already plenty of interesting reading on the blog.

The reason I added his blog to my "Pyöräilyblogeja" list is that not only can he pedal and write, but he takes amazing photos as well. Pay a visit, and follow his ride. Tomi's site and blog are here.

I couldn't even dream of taking such a photo on the first day of my long ride as Tomi did. Hope it's ok to show it here too:


Tuesday, 30 May 2017

Grüße Aus Berlin! Ride and Enjoy!



The bottom line In English: Berlin is a great, relaxed metropolis to explore on a bike. Don't forget to pay a visit to Steel Vintage Bikes & Café on Wilhelmstrasse (Mitte).

Viime viikonloppuna kävin Berliinissä ja ihastelin kaupungin pyöräilymahdollisuuksia.

Tiet ovat leveitä, paikoin ihan käsittämättömän laajoja (DDR-mahtailua) verrattuna maltilliseen liikenteeseen. Niinpä siellä on ollut helppoa laittaa pyörätiet jokseenkin kaikkialle, missä niitä tarvitaan. Myös puistoja on paljon, ja niissäkin saa pyöräillä.

Koska väylää riittää, kelit ovat paremmat kuin Suomessa ja mäkiäkään ei ole, on pyöräily tietysti suosittua. Lisäksi fillari sopii Berliinin monimuotoiseen kulttuuri-imagoon kuin nenä päähän.

Sen sijaan kypärä ei siihen päähän juurikaan sovi: ehkä yksi sadasta käyttää kypärää. Berliinissä ajellaan fikseillä, custom-fillareilla ja arkisilla kauppapyörillä leppoisasti. Bussikuskitkin ottavat iisisti pyörän takana eivätkä tee Hämeentieltä tuttuja riskiohituksia.

Julkinen liikenne toimii Berliinissä hyvin, ja fillari kulkee mukana niin metrossa, junassa kuin useimmissa busseissakin. Paikallisella Reittioppaalla (bvg.de) voi valita reittiehdotuksissa juuri ne bussivuorot, joissa on pyöräteline.

Toissatalvena Berliinissä käydessäni bongasin Steel Vintage Bikes & Cafén ydinkeskustassa Wilhelmstrassella, mutta tuolloin se oli kiinni. Nyt aurinko paistoi ja putiikin terassi houkutteli pysähtymään.

Ensin oli tietysti pakko päästä liikkeen puolelle. Kauniita teräsrunkoisia tyylifillareita ja Eroica-yhteensopivia ajovermeitä. Vihdoinkin myös hyvä valikoima riittävän isoja lippiksiä!

Nämä kengät olisin ostanut oitis, jos vaan olisi ollut sopivaa kokoa saatavilla:
Pantofola d'Oro Vuelta Pro Eroica.

Sen sijaan mukaan tarttui merinovillainen replica-ajopaita ja Santinin valmistama vintage-tyyppinen Eroica Moni -takki. Niin, ja viisi lippistä. Onneksi pienessä lentolaukussa ei ollut tilaa enempiin heräteostoksiin.

Upeinta SVB:ssä oli takahuoneen seinä. Paitsi että sille oli ripustettu retrokilpureita, oli liikkeen omistajan kaveri tehnyt hillittömän hienon teoksen pelkistä pyöränkumeista. Kyllä vaan – ihan kaikki alla olevassa kuvassa on sisureita, tuubirenkaita, avorenkaita ja pistosuojanauhoja ammuttuna niittipyssyllä seinään. Viikko siinä oli Richardilla vierähtänyt.



Vaikka miltei joka kadunkulmassa olikin vuokrapyöriä 12 euron päivähintaan, itse en päässyt fillarin selkään. Sen sijaan kaupungilla tuli käveltyä kohtalaisen pyörälenkin verran.

Viereisen kuvan näppäsin Velodromin luona, jonne päädyimme yhden satunnaisen ratikka-ajelun kautta. Harmi kyllä sisäpyörähalli oli kiinni enkä päässyt kurkistelemaan menoa. Matkakumppanini ei oikein meinannut tajuta, että se rakennus oli velodromi, kun siinä oli katto. Eläköön Suomi!

Kaiken kaikkiaan Berliini on kiva kuhinapytty. Varsinkin jos rauhallinen kruisailu ja kaupunkiin tutustuminen pyörän selässä ovat sinun juttusi, voi keväistä Berliiniä ehdottomasti suositella myös pyöräilijälle.

Saturday, 13 May 2017

Final ride in Bilbao: Urkiola climb


I got the "cyclist's high" experience yesterday in two ways.

A local friend (who has been riding with Indurain and other big names) recommended me to go to Urkiola. I knew it was in a national park behind Durango, and I expected it to be at 300-400 m altitude – I didn't check it as I got the suggestion only when I was already on the road.

Urkiola was a punishing climb to me: heavy amateur in his 50s, having only 39-28 as the shortest, riding some 6 km 9-10%. Anyhow, I made it and found myself in 700 m altitude.

What a great feeling it was: like I had won myself, exceeded my limits! I kept on smiling all the way back to Bilbao. What a flow, almost a trance!

If you start from Bilbao, there is a nice 30 km ride on a rather flat terrain, so you get your warm up hour first. Then you'll get about 6 km moderate uphill, and finally 6 km of steep climbing. 

On the top there is a restaurant and a cafe. Ride carefully downhill, as there is no rhythm for the curves and some doubles are very very tight.

See also previous Cycling tips for Bilbao

Wednesday, 10 May 2017

Cycling tips for Bilbao

I'm currently in Bilbao, Basque Country - combining work and cycling again. I tried to get a rent bike (here) but ended up taking my own Oltre XR2 with me (Lufthansa 50€ / direction). Here are some DOs and DON'Ts.


The best route I've ridden here is towards Santander in the West. Take and follow the N634 road. You get out of the city pretty soon, and the first 15 km are easy and help you to settle to riding. After that there are hilly stints every now and then.

As the road doesn't go beyond 200 vertical metres, the climbs are not very long. Some of them keep 10% for a kilometre or so, which makes them tough for a big guy like me.

After 25 km the road reaches the coast. The views are magnificent especially from hill tops.

The tarmac is good, shoulders usable and car drivers polite. No wonder that I encountered a hundred other cyclists along my way towards Laredo, the "summer house town" of Bilbao folks.


My first ride was to North-East. The goal was to reach the coastal town on Bermeo. For a tourist it is difficult to avoid the highway to Mungia. Painful 10% uphills, and similar downhills.

When I put the bike together after arrival, I didn't fasten the front wheel tight enough. It caused me frightful moments. I was doing 70 km/h downhill, and the bike started to wobble. The shaking was severe and didn't stop until I came to a full stop. I was convinced I can't keep it upright but finally and luckily everything ended fine. What an idiot I was: I get a mechanical failure on a section where cycling is not allowed. Don't be a similar asshole!

In Mungia I failed to turn to the right direction and took a wrong road towards South-East.

I ended up to roads that were not very good for riding. Most annoying thing was the extremely rough tarmac.

It is 18-22 °C here and barely above zero in Finland. There are hill that we lack back at home. So, it is a pleasure to ride no matter what small nuisances there might be.

N634 seems to be a good choice for a cyclist here. Today I rode it South along the river. Again, the surface and shoulders are ok but on this side of Bilbao there is a lot of traffic. One delivery van turned right in front of me without turn signal. I had to brake tight and still ended up leaning its side. Overall not as scenic or pleasant as the North/West side but a good route for a workout.

If I had time, I would continue from Durango to Legutio mountain lake, or to Eibar as the pros did in the Tour of Basque Country this year.


Wednesday, 3 May 2017

Fillari junaan myös ruuhka-aikaan

Pian ei sinun eikä näiden poliisienkaan tarvitse odottaa ruuhka-ajan loppumista, että pääsee matkaamaan fillarin kanssa lähijunissa.

HSL kertoo, että 84 % kaikista vastaajista ja jopa 65 % myös niistä, jotka käyttävät paljon joukkoliikennettä, mutta eivät juuri pyöräile, kannattivat pyörien kuljetuksen sallimista lähijunissa kaikkina aikoina, jos tilaa on.

Kun myös junakalusto on uudistunut, poistuu rajoitus juhannuksen alla eli 19.6. Tarkempia ohjeita tulee kesäkuun alussa.

Saturday, 29 April 2017

Zip Zap! eli naurava takki

Vetoketju on Gideon Sundbäckin lahja maailmalle. Esimerkiksi pyöräilytakissa se on ylivoimaisen näppärä ratkaisu.

Nalinin Basic Wind Jacket/Vest on ollut hyvä takki viileisiin ja sateisiin keleihin. Varsinkin hihojen vetoketjukiinnitys on ollut näppärä: ne voi irrottaa ajaessa tai vaikkapa vain avata vetoketjua kymmenen senttiä tuuletuksen parantamiseksi.

Nyt kuitenkin takki on ruvennut aukeamaan kesken ajon. Pikku hiljaa lukko-osa valuu ja takki aukeaa. Välillä lukko pysyy paikallaan, mutta hampaat erkanevat kuin takki ratkeaisi nauramaan.

Onko kokemusta mistä saisi hyvän vetoketjun ja missä näitä ommeltaisiin?

Saturday, 22 April 2017

eBike testing: Is it the perfect touring bike?

Trivigno looks great, and the bike fits the scene.
An e-bike was the tool today when I wanted to ride a bit around Potenza, reason being that there were no other kinds of bicycles available. I decided to put it to a test: how useful would it be for touring on a hilly terrain? How would I feel on a motorised bicycle for the first time?

When you start pedaling and the Bosch Active Line system is turned on, it assists you to generate speed. I found that handy in uphill starts.

Surely, this sin-heavy Staiger Sinus BC20 has to stay on paved roads. That was also my intention, but soon after leaving the highway shoulder I found myself on paths ridden only with 4x4 vehicles and tractors.

Came there, had to lift 25 kg over the fence.

I did find back to the roads, for a while. It was hilly and I switched between Eco, Tour, and Sports modes. Very smoothly the motor responded. It also reacted to my gear shifting, assisting more with shorter gears. I felt it working like magic. I had to take several looks on my Garmin Edge 520 that showed gradients of 9-13%. I hardly felt any uphill there.

That is definitely the best part of an e-bike: uphills are flattened and you don't have to reach your HRmax or lactate level at all.

I took a short video on one nice 9% segment. Right after the video I realized I was lost. Half an hour later I knew where I was heading at but that place was all too off-road for cycling with a heavy touring bike.


I spare you from the photos taken in the worst places. It suffices to say that I had to walk the bike every now and then, and I even fell off on one particularly steep downhill paved with loose rocks.

On Google Maps the two roads above were marked with the same thickness and colour than this on the right (below on some browsers). So, if you are not MTBing, trust only on roads Google regards suitable for cars.

I finally met the civilization again in Trivigna. Instead of reaching my picturesque goal Castelmezzo, I had to turn back to make it before darkness.

I want to do faster than 25 km/h when on the road. As the assistance reaches the speed limit, all of a sudden you've got a heavy tractor. At times it was difficult to decide how to ride around and above that speed.

On highway uphills I used as much of the battery juice as I could. One idea was to wear it all before the finish in order to see what happens.

1-2 km before the hotel the battery eventually died. As Potenza is up on the hill, I had to get that tank up 100 vertical metres. To my surprise the motor didn't disengage, and gave me a lot of extra resistance. There's got to be a switch to set it to a "free" position but at least I'm not aware of it.

Not finding a way to disengage the motor was a problem also when I wanted to stop pedaling and let the bike roll free: even on a highway it felt like the bike was on a thick layer of sand or mud.

I can't see myself touring with an e-bike. Then again, for a city bike such would make sense, particularly if you need to go to places without sweating.

Cycling not allowed on E847, but it's the only way here.