maanantai 31. joulukuuta 2018

No onkos tullut kesä! Talvitreenin määrä ja laatu harjoitusvastuksella


Tämän joulukuun aikana olen treenannut innokkaasti kevättä varten, kuin pieni orava tammen juurella.

Eipä ole ikinä ennen kertynyt 1700 kilometriä kuukaudessa kuin sydänkesän loma-aikoina. Silloinkaan tekemisen laatu (tai intensiteetti) ei ole ollut tätä tasoa.
Strava Fitness Score
Ensin puolitoista viikkoa Kanarialla, jossa ajoin voimaa kehittäviä nousuja enemmän kuin millään aiemmalla reissulla. Jo ennen matkaa tein valmistavaa treeniä, niin että jaksaisin polkea vuoria katkeamatta. Iloinen yllätys reissun loppupäivinä olikin miten jaksoin vielä siinäkin vaiheessa, kun ennen olisi pitänyt antaa periksi.

Kun kestävyys ja voimatasot olivat sitten etelän leirin myötä nousseet, saatoin jatkaa kasvaneen kunnon hyödyntämistä ja edelleen kehittämistä kotona trainerin parissa.

Zwift on ollut minulle suuri innoitus sisäpyöräilyssä. Pari tuntia menee virtuaalimaailmassa kevyesti, eikä 3-4 tuntiakaan ole harvinaista.

Olen ajanut melkeinpä pelkästään Free Ride -moodissa. En tee valmisharjoitteita (workouts), ja kisoihinkin osallistun vain harvoin. Eilinen L'Etape du Tour Sportive oli poikkeus, jollaisia tulee varmasti nyt enemmänkin, kun Tour de Zwift starttaa pian.

Eipä siis ihmekään, että Zwift kertoo FTP:n eli tunnin keskitehojen nousseen 252 watista 294 wattiin.  Parinkymmenen prosentin lisäys on melkoinen.

Viimeisen viikon aikana olen ajanut kolme kolmen tunnin settiä Zwiftissä keskimäärin 80% FTP teholla.
Cycling Analytics: Power History (vain ne kuukaudet, jolloin olen ajanut tehoa mittaavalla trainerilla)
Nyt siis on tempoajoteho kohdillaan. Harjoittelua polarisoimalla – toisaalta lyhyitä ja kovia intervalleja, toisaalta rauhallista pitkää ajoa – saan ensi kevääksi paremmat jalat kuin minulla on ollut vuosiin.

Hankin muutama viikko sitten suoravetotrainerin. Elite Direto on tarkempi voiman mittaamisessa kuin aiemmin käyttämäni Elite Qubo Digital B+. Ero näkyy selkeimmin lyhyiden, alle 15 sekunnin spurttien mittaamisessa. FTP-tasolla molemmat näyttävät melko samoja lukemia.

Minulle tärkein ostoperuste oli, että Direto simuloi vastuksella mäkiä 14 %:iin saakka. Qubo ylsi vain noin 6 %:n mäkiin. Toisin sanoen Diretolla pystyy tekemään matalien kadenssien voimaharjoittelua huomattavasti paremmin.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Maspalomas ja puolen päivän maantielenkit

Aiemmissa postauksissa on juttua parista pidemmästä reitistä Gran Canarialla. Tässä muutama tärppi lyhyemmiksi lenkeiksi Maspalomasista.


GC-500 kulkee pitkin saaren etelärannikkoa. Maspalomasista länteen se tarjoaa kivaa semihelppoa baanaa kumpuilevassa maastossa meren välkehtiessä vieressä.

Rantatiellä kertyy mukavat 60 km polkemalla Maspalomasista Moganiin ja takaisin. Lenkkiä voi varioida vaikkapa pistäytymällä kahvilla Las Filipinasissa.

GC-500 on "periaatteessa" suljettu Tauriton ja Moganin välillä. Vaihtoehtona on ottaa lautta Moganin ja Costa Rican välillä.
Jos on jalkaa ja maittia nousta mäkiä, niin esimerkiksi GC-505:n nousu Soriaan tai GC-605:ttä Moganista ylös ovat todella upeita pätkiä. Näistä saa helposti myös yhdisteltyä lenkin. Tosin osa välipätkästä on varsin jyrkkää ja myös huonopintaista.

GC-60. Linnuntietä tuolta oikealta kuvan vasempaan reunaan ei ole kuin parisataa metriä.
Maspalomasista pääsee pohjoiseen GC-60:tä. Jos on jalkaa, niin vaikka Pico de las Nievesille saakka. Kuitenkin jo Fatagaan polkemalla saa kunnollisen lenkin aikaiseksi ilman että täytyy ihan eeppisiin mittoihin asti mäkeä nousta. Tosin takaisinpäin etelään mäki ennen näköalatasannetta on aika vaativa.

Tästä saa hiukan pidemmän version jatkamalla San Bartolome de Tirajanaan ja kääntymällä sen kulmilla oikealle. Siitä on aika selkeää lasketella GC-65:ttä Vecindarioon. 

Rauhallinen tie Ayagauresiin.
Maspalomasista johtaa kiva pikkutie Ayagauresiin ja takaisin (GC-503/504). Matkaa kertyy 30 kilometriä ja mäkeä on noustavana jokunen sata metriä. Reitti on hiukan helpompi kiertää myötäpäivään.

Rantatie GC-500 Maspalomasista itään kohti lentokenttää ja Teldeä on varsin tasaista, joskin ehkä hiukan tylsää ja suoraa. Muutenkin itäpuoli on sotkuista ja tylsää, ehkäpä El Burreron rantakylää lukuun ottamatta.

Kaikkiaan puolentoista viikon aikana tuli ajettua 9 päivänä noin 35 tuntia. Tuona aikana nousumetrejä kertyi 15000 ja ajokilometrejä 800.

Reittijälkiä:
Edellisissä postauksissa on linkkejä muutamiin pidempiin lenkkeihin.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Gran Canaria Bike Week: Pico de las Nieves climb

I heard on Monday that there is Gran Canaria Bike Week going on. Got the opportunity to take part in  Escalada Pico de las Nieves.

They say there are two climbs that are harder than the others on this island: VOTT and Nieves from Ingenio. The event took place on the latter.

There's no soundtrack on this lengthy video in order to emphasize the solitary and repetitive nature of pushing the pedals focusing only to my own effort.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Gran Canaria: first taste of the mountains

Along GC-605 at the height of 1100 m.
Gran Canaria has a lot in common with Tenerife where I rode in 2015. Perfect weather to escape the beginning of the Northern winter. Great scenery and plentiful climbing to do. A lot of other riders too – a bit like in Zwift but here everything is real!

Then again, it seems that this place is quite different from the neighboring island. Whereas the Tenerife climbs are more steady, it is more variation here. There I was happy with my compact crankset and 11-28 cassette. Here I'd be a lot happier with a 11-32 in the rear.

The video below is about my ride yesterday, making a round trip from Maspalomas clockwise to Ayacata and back.

I'll give more detailed recommendations as I get more experience on riding here.


keskiviikko 28. marraskuuta 2018

How to fly with a bike

I prefer to ride my own bike also when travelling. I just packed the apple of my eye, Bianchi Oltre XR2 for the flight. Here's my two cents on flying with a bicycle and how to pack it.

Up to last year I travelled with cardboard boxes. You can get one for free from the nearest bike shop, and it may suffice for an odd trip. It is not as sturdy and not as easy to handle as the real bike travelling bags.


Some airports have it rough when dealing with luggages. I've had some issues with cardboard boxes, so got myself an EVOC Bike Travel Bag.

This trip will be my third with the EVOC. Nowadays it's hard to find that older model as the shops have the newer Bike Travel Bag Pro which is 6 cm longer and suits 29ers better. I prefer the shorter.

Whatever your box or bag, you have to turn handlebar, remove pedals, unfasten the saddle, and detach wheels. Most airlines also require you to lower tyre pressure. The most fragile part is the derailleur hanger, which might get bent. Best to unfasten the derailleur.

One handy source to compare different kinds of bike boxes is this article on Cycling Weekly.


There is plenty of space in the bag for all the cycling gear you need to take along: helmet, pump, spare tyres, clothing, shoes, bottles... everything goes in the same bag. At least with a road bike, it stays easily within the weight limits. Remember the tools, especially those that you need to reassemble your bike.

Putting all cycling gear to the bike bag means that it is the only item I have to drag at the airport: a shoulder bag for some off-bike stuff and a backpack for camera gear.

Attach a name tag and enjoy your (mine 🚴😀 ) trip. Happy riding!

 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Of mountains and dots on the sky


The majestic mountains glimpsed from the road up to the small villages elevate the vista above the merely picturesque. White houses and narrow lanes, all well-preserved and full of flowers, along with the surrounding valleys, pine forests and palm groves, mean that this is one of the island’s benighted spots.

This is a paraphrase describing the Fataga Valley on the Gran Canaria island. I'm flying there with my bike on Friday.

The Strava Weekly Effort graph looks like a mountaneous horizon. Above is my artistic interpretation and below an actual screen shot.

I kept the intensity high until the end of September. The "valley" in October was a result of an exceptionally low training month. A week-long work trip, a flu after that, another week-long work trip and a stomach bug issue kept me mostly at bay.

The Weekly Effort graph available on Strava mobile app (for paid accounts) is based on the cumulative training stress.

The idea is to stay mostly on the "mountains". To have a recovery week, stay below. A hard week gets a dot on the sky. I guess my week #49 will see a dot at the zenith.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Your Cycologist from #HEL - tee (se itse) paita


Not only hot but free! There are makerspaces in Finnish public libraries where you can do tech-related stuff on your own or assisted - for free. Like this tee shirt print.

Sattuneesta syystä olen viime viikkoina ottanut selvää mikä on makerspace ja käynyt kokeilemassa teknologia-värkkäystä. Pitää nimittäin suunnitella Espoon Otaniemeen alkuvuonna valmistuva makerspace ja sen toiminta.

Julkisissa kirjastoissa näitä on paljonkin, Espoossa viisi. Kävin pariin otteeseen Tapiolan kirjastossa. Ensin haastattelemassa ja sitten kokeilemassa vinyylitulostusta ja kuumaprässiä.

Tein Photoshopissa mieleiseni paitaprintit, koska kotikoneellani ei ole Illustratoria. Kirjastossa konvertoin pikseligrafiikan vektoreiksi ja tulostin vinyylille.

Vinyylistä pitää poimia pois kaikki se, jota ei halua paitaan. Kirjainten osalta siinä on jonkin verran työlästä pinsettihommaa.

Lopuksi kuumaprässillä kiinnitys kankaaseen. Minun mielestäni lopputulos on tietystikin tosi magee – olenhan sen itse suunnitellut.

Ohuesta tekstistä on jo nyt T-kirjain tipahtanut. Ei siis kannata suunnitella mitään hiuksenohuita yksityiskohtia.


tiistai 6. marraskuuta 2018

DIY: Bike racks on a garage wall

There was an accident in the garage. As a consequence of a chemical leak all stuff there had to be thrown away and the interiors rebuilt.

A lot of empty, clean space now. Finally some of my bikes that accommodate the cramped paincave can find new quarters.


Wall shelves are practical and they also serve as showroom racks. They are cheap and easy to install, too. Two angle irons, and one shelf (cut into two 30x30 cm squares) from the hardware store. Couldn't be easier!


The outcome was "OK-ish" but it was still lacking the icing on the cake. I bought some cover strip and made separate art frames. Just four pieces glued together. As their opening is the width of the shelf, they can be inserted as separate pieces from the shelf structure. Small nails in the upper corners keep them in their place.

Then, I selected two photos that bring back memories from Taiwan and Magdeburg. Now the project started to be a bit more expensive, as I had to invest in a wide format printer to do the job (HP Officejet 7110, 110€).


Now it looks great! If you are to do a similar job, design it better than I did. The bikes weigh considerably and tilt my shelves down. In the long run this may be an issue.

The angle iron has to be sturdy and preferably as long as the shelf. Depending on your wall structure, it's even better to have two irons per shelf.