Sunday, 13 August 2017

Eteläkärjen ajot järsi jalat tyhjiksi

Eteläkärjen ajot alkaa Tammisaaresta ja kiertää 120 kilometriä Raaseporin teitä. 94 km pysyin pääjoukossa. Viimeiset kymmenen kilometriä piti ajaa varovasti kramppioireiden vuoksi. Aika tarkalleen tavoitteiden mukainen suoritus.


Kuvattu GoPro Hero Sessionilla.

Saturday, 5 August 2017

The gargantuan climb to Wuling Pass

I have heard the grimpeurs' sirens singing. Their enchanting song is about Taiwan KOM Challenge, a gigantic uphill climb race to be held in October.

From sea level to 3275 meters. 105 kilometres, first 15 flat, then 90 km ascending. That's heavy for anyone, and that's massive for a 88 kg rider.

The two months separating this day and the race are very welcome to get my FTP endurance up and weight down. Long speed spot rides and longish threshold intervals. Some change in lifestyle and training, but to be honest, I'm too lazy to make any major sacrifices. I'm not competing for the podium but to ride it to the top before they close the finish.

Main issue right now is that I can't fly with my Oltre XR2. I've tried to find a rent bike from Specialized Taipei, but no luck yet. Any other ideas?


The vid's taken at the Paloheinä landfill hill that is considered as a major climb here. 

Tuesday, 1 August 2017

Kuinka tasamaan tallaaja arvioi nousunopeutta


Tehomittarin hankinnasta olen joskus haaveillut, mutta sellainen on melkoisen iso investointi. Lisäksi olen ymmärtänyt niiden kalibroinnin hankalaksi ja siirtämisen fillarista toiseen jokseenkin hyödyttömäksi. Sitten pitäisi myös harjoitella suunnitelmallisesti tehotietoja hyödyntäen. Näinpä se kaupan ovi on toistaiseksi jäänyt avaamatta.

Nyt tehomittarista sitten olisi erityistä hyötyä.

Vuorietapin ajamisessa olennaista ei ole nopeus vaan nousumetrit tunnissa.

Ylämäessä tehon lisäksi ratkaisee ylös siirrettävä massa. Niinpä teho/paino-suhde onkin käyttökelpoinen suure. Kun teho korreloi sen kanssa, mitä vauhtia pystyt ajamaan tasamaalla, teho/paino-suhde korreloi sen kanssa, kuinka monta metriä pystyt tunnissa nousemaan.

Jos tiedät millä teholla pystyt ajamaan tunnista toiseen, ja jos alla on oma pyörä, on helppo lähteä kipuamaan wattimittaria seuraten.

Tehon lisäksi itselle sopivan vauhdin määrittelyn apuna on VAM eli velocità ascensionale media. VAM on italiaa ja tarkoittaa keskimääräistä nousunopeutta. Sen voi laskea kaavalla
nousumetrit x 60 / aika (minuutteina).

Esimerkiksi Napolin lähellä ajoin Vesuviukselle 110 metrin korkeudelta 1000 metriin 70 minuutissa. Toisin sanoen 890/60x70 = 752.

Strava ilmoittaa ajetuille segmenteille VAM-tiedot automaattisesti. Alla näkyy sekä koko noususegmentin VAM (764) sekä eri osuuksien nousunopeuksia.


Maailman parhaat ajavat grand tourien vuoristoetappien nousuja 1600:n VAMilla. Minä ajoin Vesuviusta alle 800:n VAMilla.

Onko tuosta sitten mitään hyötyä ajatellen Taiwania? Italiassa ajoin huhtikuussa, talven jäljiltä surkeassa kunnossa. Toisaalta nousua oli vain kilometri Taiwanin 3275 metrin sijaan.

VAM soveltuu huonosti loiviin nousuosuuksiin. Esimerkiksi Taiwanissa noustaan pariin tonniin vain 4-5 % tietä. Lähtökohtaisesti silloin VAM on hiukan pienempi.

Garmin Edge 520 näyttää kyllä nousunopeuden, mutta paljonko mittarissa pitäisi olla? Paljonko on paljon – ja paljonko on liian paljon?

Palatakseni teho/paino-suhteeseen. Kun tehon lisäys on hidasta ja hankalaa, voi yhtälön tulosta parantaa yhdellä äärimmäisellä keinolla: seuraavina kuukausina neljä palaa Fazerin sinistä on päivämaksimi. Äärimmäinen yritys vaatii äärimmäiset uhraukset.

-

Valokuvissa nousua Omaloksen ylängölle Kreetalla. 

Thursday, 27 July 2017

Haave: pyörällä maailman laelle

Tehtiin kotona lomamatkasuunnitelmaa Taiwaniin ja Filippiineille lokakuuksi. Matkaa on suunniteltu sillä verukkeella, että lapsi menee opiskelijavaihtoon Taipeihin. Näin olisi yksi kiinnekohta siellä.

Mietin samalla miten pääsisi reissussa pyörän päälle ja missä päin kannattaisi ajaa. Vaikka tämä onkin yhteinen reissu, en oikein malta olla harrastamatta.

Muistin sitten lukeneeni eeppisestä pyöräkisasta, jossa kavutaan 3275 metrin korkeuteen Keski-Taiwanin vuorille. Sehän piti heti googlettaa... ja verkosta hyökyi kyllä sellainen innostava virta, jossa oli luettavaa useammaksi tunniksi!

Taiwan KOM Challenge ajetaan 20. lokakuuta. Meidän oli tarkoitus juuri sinä päivänä lentää Manilaan, mutta nyt taitaa suunnitelma vielä muuttua niin että ehtisin kisaan mukaan – onhan tuo yksi näitä "kerran elämässä"-juttuja. Iso haaste minulle!

Perhosia tai jotain varpusia tuntuu lentelevän vatsassa. Kiehtoo ja pelottaa. Ensin parikymppiä saattoajoa ja sitten 80 kilometriä ylämäkeä. Miten tällainen iso, tasamaahan tottunut äijä pärjää tuolla? Kuinka hitaasti saa ajaa? Löytyykö pyörävuokraamo?

Paljon selvitettävää, eikä kaikesta edes selviä tietokonetta naputtelemalla. On ryhdistäydyttävä ja otettava enempi treenin kannalta tulevat pari kuukautta, jos mielii Taiwanissa päästä laelle saakka.

Kuva Andrew Gershlaken blogista. Hän osallistui vuonna 2011.

Tuesday, 18 July 2017

Fiksi tuo tyyliä kesä-cruisailuun

Vielä 1930-luvun alussa Tour de Francessa pyörässä sai olla vain kaksi välitystä. Niitä saattoi vaihtaa kääntämällä takarengas ympäri – vähän kuten nykyisissä singlespeed/fixi-fillareissa.

Jules Merviel tyylittelee kuvassa hiukan isompien juomapullojen kanssa. Ihan ei käy selväksi mistä rypälelajikkeesta energiajuomat on valmistettu. Sen sijaan taka-akseli ja sen molemmat rattaat erottuvat hyvin.

Marraskuussa ostin Magdeburgista PureFix Papan. Sen takarengas on ollut asennossa singlespeed eli se on ollut tavanomainen yksivaihteinen fillari, jossa on vapaaratas. Vapaarattaan ansiosta polkemisen voi pysäyttää, vaikka pyörä liikkuu.

Yksivaihteinen eli sinkula (singlespeed) pakottaa katsomaan reittiä uudella tavalla.

Vaihteellisella maantiepyörällä mikään alle neloskategorian mäki ei jaksa kohota tietoisuuteen saakka, vaan siihen reagoidaan selkäytimestä tulevalla sormenliikkeellä, joka siirtää ketjun isommalle takarattaalle tai tiukemmassa paikassa kevyemmälle etulimpulle.

Sen sijaan yksivaihteisen 44/16-välityksellä pienet kaupunkimäetkin teettävät työtä ja vaativat olemaan hereillä. Toisaalta vapaaratas antaa alamäessä armon olla polkematta ja haihduttaa maitohapot. Ihan erilaista treeniä kuin vaihdepyörällä.


Fiksin eli kiinteävälitteisen sinkulan fillaristani saa kääntämällä takarenkaan ympäri. Tässä akselin toisella puolen olevassa rattaassa ei ole sisäistä vapaaratasta, vaan välitys on kiinteä.

Fiksissä polkimien on oltava oikeassa asennossa, jotta pyörällä pääsee edes liikkeelle. Nopeutta laskiessa molempien jalkojen on vuorottain vastustettava kammen pyörimistä. Kun fillari sitten pysähtyy, ei jalkojen asentoa korjata kuin fillarin paikkaa siirtämällä tai nostamalla takarengas maasta.

Hankalinta fiksillä on reagointi yllättäviin liikennetilanteisiin. Kun ylitin suojatietä vihreillä, risteävää katua tuli auto. Sen kuljettaja huomasi punaiset vasta viime tingassa, ja hänen jarrutuksensa pysähtyi puolitoista metriä suojatien puolelle. Onneksi pyörässäni on myös käsijarrut – jalkajarruilla tuskin olisin osannut pysäyttää yhtä nopeasti.

Paluumatkalla ajoin letkeää kolmeakymppiä, kun olin kääntymässä kotitielle. Tyypillisesti siinä kohdin rullaan hiukan matkaa polkematta, näytän käsimerkkiä ja jarrutan juuri ennen kääntymistä kevyesti. Yritin nyt samaa muistamatta, että ajan fiksillä. Fillari heilahti, kun löysäsin jalkojen rytmin, jolloin polkimet tietysti jatkoivat omaa liikettään pamauttaen kevyesti jalkapohjiin.

Kenelle ja mihin käyttöön yksivaihteinen tai fiksi sopivat? Parhaiten tasamaalle ja rauhallisiin vauhteihin, varsinkin silloin kun on tyyntä. Mikäpä sen tyylikkäämpää kuin karauttaa fiksillä jätskikiskalle. Jopa minä, setämies, sain muutamat katseet kääntymään tänään, kun cruisailin Tikkurilan keskustassa. Hyvin sopi fillarin nimi miehelle: PureFix Papa.

Wednesday, 12 July 2017

Lomatonni omaksi

AnttiWalker sen idean keksi, ja onkin nyt hyvässä vauhdissa tienaamassa lomatonniaan.

Rahaa tässä ei nyt kuitenkaan ansaita, vaan ajetaan tuhat kilometriä neljän viikon kesäloman aikana.

Vaikka minulla on keskimäärin heinäkuussa kertynyt 1228 kilometriä, en tänä vuonna ole edes lomatonnin tahdissa.

Määrän lisäksi kortilla on ollut laatu. Tehotasot ovat pysytelleet AnA-kynnyksen heikommalla puolella, kun on tullut ajettua itsekseen tasatahtista. HePon Vantaankoski-lenkeillä olen käynyt tänä vuonna vain pari kertaa. Mäkiä olen onneksi polkenut keväällä Italiassa ja Baskimaalla, niin että Etelä-Suomen nyppylät tuntuvatkin selvästi helpommilta kuin muutamina aiempina vuosina.

Viime sunnuntain HePo-lenkillä menin 34-ryhmään. Sen nopeavaihtoinen telaketju herätteli jalkoja sopivasti. Sen jälkeen väsyneistäkin koivista on yllättäen löytynyt uutta puhtia.


Oman lomatonnini lasken niin, että ajan keskimäärin 35 kilometriä päivittäin 1.-30.7. eli yhteensä 1050 km. Nyt kun krossari ja muut fillarit ovat vaihtuneet enemmän ja enemmän maantiepyörään, taitaa ne kilometrit kuitenkin kertyä aika helposti. Pidetään huoli, ettei kuitenkaan laadun tai ilon kustannuksella.

Friday, 7 July 2017

Mitä tehdä, kun saat ilmaiseksi, mutta haluat maksaa?

Sain kaverilta äsken vanhan fillarin. Olin kysellyt assapyörää, jonka uskaltaisi jättää jopa Malmin aseman pyörätelineeseen – siihen, josta minulta on varastettu sekä Marin Bobcat että Focus Planet.


Olen nyt Nishiki TR-29:n omistaja. Siitä vielä kerran lämpimät kiitokset lahjoittajalle!

Tämä "bigfoot" on oikeastaan aika potentiaalinen fillari. Sääli vain, että saamassani yksilössä keskiö on ihan loppu. Polkimet rusahtelevat ja lenksuvat. No, juuri siksihän se olikin kiertoon annettava assafillari.

Ihan tällaisenaan sillä ei aja edes lyhyitä kauppamatkoja. Keskiölle on tehtävä jotain, mutta oma peukaloni on siihen hommaan liian keskellä.

Nyt. Siis. Harkintaa.

Jos laitatan keskiön pyörähuollossa, kysynkö samalla mitä muuta on välttämätön tehdä? Vaihteisto ei ole ihan kohdillaan.

Pian saatan löytää itseni tilanteesta, jossa olen maksanut "kahdenkympin assapyörästäni" kaksisataa, enkä ehkä haluakaan jättää sitä vaille vartiointia.

Minulla on kyllä pikkurillin paksuinen lukkovaijeri ja munalukko, mutta kumpikaan niistä ei estä hydraulisia pihtejä. Pitäisikö siis ostaa Kryptonite tai muu vastaava tukeva lukko?

Jos tämän laitatan, pitäisikö sitten myydä Mongoose Sabrosa? Tai käykö sen keskiö tähän?

Minkä verran itse asiassa enää tarvitsen assafillaria, kun pyörän saa ottaa mukaan junaan?

Niin monta kysymystä, joihin en osaa vastata!

Monday, 12 June 2017

Polkupyörä täyttää 200 vuotta tänään


Paroni Karl von Drais esitteli tasan 200 vuotta sitten eli kesäkuun 12. päivä 1817 polkupyörän prototyypin. Uutuus oli hevoseton kaksipyöräinen, jonka voimanlähteenä toimi ihminen itse.

Drais hyppäsi laufmaschinen selkään ja potkutteli Mannheimissa postireitillä viidentoista kilometrin matkan neljäsosassa siitä ajasta mitä reittiin menisi kävellen.

Draisin ajattelu noudatteli hyvin samanlaisia uria kuin nykyisten teknologiainnovaatioiden markkinoinnissa. Hän julkisti rinnakkaismalleja, jopa tandemin sekä markkinoi lisävarusteita kuten sateenvarjoa ja lamppua.

Lokakuussa 1817 hän julkaisi esitteen, jonka kuvassa pyöräilijä näyttää erehdyttävästi nykyajan MAMILilta, sen verran tiukat ja kirkkaat "lycrat" on yllä.



Seuraavana vuonna Drais käännätti esitteen ranskaksi. Siinä laitteen nimi on tutusti vélocipède. Huhtikuussa 1818 hän järjesti pyöräilydemon Pariisin Luxembourg-puistossa.

Näin juhlapäivänä on kaikenlaista happeningiä aiheen tiimoilta. Melbournessa innostuttiin järjestämään replica-pyöräilytapahtuma. Kuvalähde: ABC News.