Tuesday, 17 June 2008

Vätternrundan-tarinaa, osa 1

Vätternrundan on ajettu, ja tuntuu kuin mikä tahansa olisi nyt mahdollista! Suoriuduin kolmensadan kilometrin ajosta kovempaa kuin olin uskaltanut ennakoida, ja olin silti seuraavana päivänä valmis hyppäämään takaisin pyörän selkään.

Motalan rantabulevardiLiki kuusitoista tuhatta pyöräilijää starttasi matkaan perjantai-illan ja yön aikana. Monet paikalliset leiriytyivät matkan varrelle kannustamaan. Kyllä se kohotti tunnelmaa, kun pikkukylässä ihmiset viettivät kesäyötä puutarhassa ja hurrasivat meille aamukolmelta. Kuvassa Motalan rantapromenadi, jolla sijaitsi myös maali. Reitti kiersi Vättern-järven myötäpäivään eli ensin itärantaa kohti etelän Jönköpingiä, ja siitä kohti pohjoista ja takaisin Motalaan. 300 kilometrin matkaan meni noin yksitoista ja puoli tuntia, josta ajoaikaa hiukan alle kymmenen tuntia.

Aamuhämärissä 80 kilometrin taukopaikallaKoivet ja kroppa kestivät hienosti, vaikka lähdinkin heti alusta turhan nopean letkan matkaan. 80 ensimmäistä kilometriä tuli ajettua 34 km/h keski- nopeudella, eikä minulla ollut sellaisesta vauhdista kokemusta kuin reilun satasen matkalta. Tämä kuva on Gränna-nimiseltä depålta joskus aamuneljän maissa. Tarjolla oli mehua, kahvia, mustikkasoppaa, suolakurkkua, pullaa ja banaania. Taukopaikalla oli myös pyöräkorjaamo ja "narikka" jonne saattoi jättää ylimääräisiksi käyneet varusteet toimitettavaksi takaisin Motalaan.

Ajokuva IlkastaGrännan jälkeen jouduin polkemaan aika paljon yksin tai peesaajia vetäen, mutta se ei onneksi verottanut voimia kovinkaan ankarasti. Jossain 150 kilometrin kohdalla tapasin taas tuttuja. Ensin sain kiinni Teron, joka kuului omaan matkaporukkaamme. Poljimme siinä sitten mukavan tovin vuorovedolla. Pian minut ajoi kiinni kotimaisissa tapahtumissa tutuksi tullut Ilkka, josta nappasin tämän kuvan. Loppumatkan aikana sain aika paljon apua junilta eli saatoin lyöttäytyä ohittavan letkan perään. Usein onkin niin, että kun oikein alkaa uuvuttaa, kannattaa kirittää sen verran että pääsee ohittajien peesiin. Siinä edellä ajavien selkien takana saa sitten kerättyä energiaa.

Kirjoitan Vätternrundanista vielä ainakin toisen osan. Siinä käsittelen tankkausta ja sitä, mitä tapahtuu kun banaani alkaa pursuta korvista ja epäilyt tankkauksen onnistumisesta herätä noin 240 kilometrin kohdalla.
(kuvat aukeavat klikkaamalla isompina)

No comments: