keskiviikko 30. joulukuuta 2009

9969


Tänään oli tarkoitus ajaa 35 kilometriä, mutta lumisohjo ja aivan liian ohuet hanskat yhdeksän asteen pakkasessa ja pienessä tuulessa lyhensivät lenkin 26 kilometriin. Huomiselle olisi vielä ohjelmaa reilun kolmenkympin verran.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

9927

Tiukkaa tekee päästä kymppitonniin. Viime viikkoina lenkkejä on kertynyt vähän ja ne ovat olleet lyhyitä. Keskiviikkona esimerkiksi oli niin surkea keli, että keskinopeus töihin oli 9 km/h.

Lisähupia tuo kuitenkin iPhone 3Gs. Ei voisi reitin tallentava matkamittari tämän helpommaksi muuttua. Tämä reitti on tallennettu ilmaisella TrailGuru-appsillä:

maanantai 14. joulukuuta 2009

Sinnikkäästi päin pakkasta

Pyöräteillä oli tänä aamuna väljää. Kun lämpömittari hyytyy kymmenen pakkasasteen alapuolelle, jää moni fillari kotiin.

Oli hauska huomata vastaantulijoiden nostavan päätään merkitsevään katseeseen. Tapitimme hetken toisiamme kuin ihaillen toistemme - ja siis itsemme - sinnikkyyttä.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Koko blogi yhdellä vilkaisulla

Wordle: fillari.blogspot.com
Tällainen on Fillarikesä-blogi Wordlen kautta nähtynä. Wordlessä annetaan teksti tai nettiosoite, josta se tekee kuvan sanojen esiintymistiheyden mukaan. Oli iloinen yllätys, että se tunnisti kielen suomeksi ja poisti tavanomaiset sidesanat ym.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Valtaväylän ja kevyenliikenteenväylän välimuoto

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tilannetta parantaisi jo se, että rakennettaisiin pyöräilijän "moottoritien" ja yhdistetyn kevyenliikenteen väylän välimuotoja.

Yhteinen perustustyö ja pinnoite käy väylän molemmille osille, mutta väliin tarvitaan selkeämmin erityyppiset liikenteet erotteleva jakaja kuin pelkkä maaliviiva tai kiveysraita. Lisäksi siis joko korkeusero, pensasaidanne, valaisinrivi tms.

Jotta näistä olisi sanottavaa hyötyä myös pidempiä reittejä ajaville pyöräilijöille, täytyy ne suunnitella suoraviivaisemmiksi kuin nykyiset pyörätiet.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Tarvitsemme pyöräilyn valtaväylät

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on ensi viikolla tarkistamassa pks-kuntien yhteistä strategiaa. Tämän haluan neuvottelijoiden agendalle:

On saatava aikaan yhtenäinen pyöräilyn valtaväyläverkosto edistämään ja helpottamaan työmatkapyöräilyä sekä lisäämään pyöräilyn turvallisuutta.

Pyöräilyn valtaväylä on kaupunginosien ja kaupunkien läpi kulkeva, pitkiä matkoja mahdollistava, jatkuva ja yhtenäinen reitti. Se on siis vain pyöräilylle tarkoitettu väylä. Se nopeuttaa matkantekoa ja lisää turvallisuutta, kun autoliikenne ja jalankulkijat eivät käytä samaa väylää. Se voisi aivan oikeasti mahdollistaa pyöräilyn kulkutapaosuuden noston kohti asetettua kaksinkertaistamistavoitetta.

Valtaväyläverkostoa tarvitaan sekä säteittäin kohti keskustaa että erityisesti kaupunkien raja-alueilla. Monesti juuri raja-alueilla pyörätiet kiemurtelevat eivätkä joukkoliikennepalvelutkaan ole parhaimmillaan näillä kulmilla.

Tällainen järjestelmä on suunniteltava ja toteutettava kaupunkien yhteistyössä. Suunnittelun piiriin on sisällytettävä myös yhtenäinen ylläpitokriteeristö.

Lisätietoa:
Kööpenhaminan valtaväyläverkoston suunnitelmista
Lontoon highway-suunnitelmista

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Yksi syy lisää liittyä HePoon

Tulipa urakoitua Helsingin Polkupyöräilijöiden Polkija-lehden parissa muutama viikko. Viime yönä sain sen toimitettua kirjapainoon. Tästä 20-vuotisjuhlanumerosta tuli ihan oikea 40-sivuinen lehti. Kiitokset kaikille avustajille!

Sen verran olen ylpeä lopputuloksesta, että suosittelen liittymään HePoon jo ihan saadaksesi tämän jäsenlehden!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Fillari ilmaiseksi junaan!

Ensi vuonna polkupyörän saa ottaa tilan salliessa maksutta lähijunaan. Siis ilmaiseksi!

Homma aloitetaan vuoden kokeilulla 1.1.2009. HSL eli Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän hallitus päätti asiasta kokouksessaan tänä aamuna tiukan äänestyksen jälkeen.

Hieno askel kohti pyöräilyn ja joukkoliikenteen sujuvaa yhteiskäyttöä! Harmi vain, että ruuhka-aikojen täyskielto fillarille jäi vielä voimaan. Lisäksi tässä tietysti on edellytyksenä, että sykkeli mahtuu kyytiin aiheuttamatta haittaa muille.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Kaksi tavoitetta saavutettu

Tälle kaudelle asettamani kilometritavoitteen ylitys näyttää mukavan konkreettiselta, kun viiva ei enää mahdu tuohon vieressä olevaan alkuperäiseen kuvaan.

Kilometrien lisäksi tavoitteen toinen tehtävä oli saada oma persus ylös sohvalta ja satulaan. Tämäkin tavoite tuli saavutettua. Useammankin kerran kävin ajamassa, jotta tulee "kilometrit täyteen".

Tänään oli oikea keli päästää Cervélo pyörähtämään ulkona. Tyydyin alle tunnin lenkkiin, ja vietän loput upeasta iltapäivästä pihahommissa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Hyvin pyörii, kunhan muistaa olla tarkkana

Maanantaina urputin renkaanvaihdosta. Otin opikseni ja vaihdoin tukevammat kumit alle.

Nyt on taas ollut niin kivaa: eilenkin innostuin ajelemaan pari kertaa sakkorinkiä ylös ja alas Kehä3:n viereistä mäkeä Kuusikossa.

Olkaahan varovaisia erityisesti uusilla reiteillä. Pudonneiden lehtien matto peittää monta yllättävää kuoppaa.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Ihan joka päivä ei voi voittaa

Tänään lähti työmatka liikkeelle kivasti pienestä sateen ripeksimisestä huolimatta.

Takavaihtajan uusimisen jälkeen ketju loksahteli rattaalta toiselle täsmällisesti. Päätin kiertää vähän ekstraa, kun oli niin hyvä fiilis. Harmi kyllä pahat aavistukset Vittoria OpenCorsa2 -renkaan huonosta märkäkestosta toteutuivat Västersundoms skolan jälkeisessä alamäessä kurvatessani Sotungintielle.

Tyhjenevällä renkaalla sivuttaispito lähtee hetkessä, mutta pysyinpä pystyssä kuitenkin. Vettä tihuutteli ja kävelin moottoritien sillan alle huoltohommiin. Jotenkin sain tuherrettua renkaan vaihdossa parikymmentä minuuttia! Sen jälkeen olivat kädet, hanskat ja vähän posketkin öljykurassa ja näpit jäässä.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Työmatkapyöräilijän tunnustus

Huvin ja hyödyn voi yhdistää mukavasti työmatkapyöräilyllä.

Kun suljen kotioven takanani, ei tarvitse lampsia bussipysäkille odottelemaan, vaan istahdan pyörän satulaan ja valitsen mikä reitti tänä aamuna miellyttäisi. Kun suljen kotioven takanani, ei tarvitse istua autonrattiin hermoilemaan ja haistelemaan pakokaasuja, vaan voin oikaista metsässä kulkevaa lenkkipolkua pitkin tai vaihtelun vuoksi kiivetä pari napakkaa mäkeä.

Olen tässä neljän-viiden vuoden aikana ajanut työmatkoja pyörällä noin 20000 kilometriä. Eipä ole tainnut rahallisia säästöjä tulla, kun kolme uutta fillaria on ilmestynyt talliin tänä aikana. Kunto on kylläkin kasvanut, ja samalla on jäänyt syntymättä neljän tuhannen kilogramman verran hiilidioksidipäästöjä.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Piittaamattomat rakentajat

Kun pyörätien päällystettä revitään parin metrin kaistale, jätetään asfaltin reunat teräviksi. Tehty kaivanto peitetään soralla, jonka pinta on usein viitisen senttiä päällysteen tasoa alempana.

Kun pyörässä on kapeat renkaat tai tällaiseen paikkaan ajaa tavallista matkavauhtia, rengas puhkeaa. Näin on käynyt minulle kuluneen viikon ajalla iltahämärissä sekä Sepänmäessä Tattariharjuntiellä että Oulunkylässä Siltavoudintiellä.

Tietyön liikennemerkki ja varoituskeilat puuttuvat lähes joka työmaalta, missä on kajottu vain kevyen liikenteen väylään. Jos ajoradalla on sama haitta, varoitukset löytyvät.

Usein ei auta muu kuin kiertää ajoradan puolelta, jotta ei tarvitsisi ruveta paikkaushommiin.

Viime aikoina on Hesarin yleisönosastolla keskusteltu myös Mäkelänkadun ylittävästä puusillasta, joka on ajoittain hyvin liukas. Miksei siitä varoittamassa voisi olla muun vaaran liikennemerkki, jonka lisäkilvessä olisi selityksenä ”silta ajoittain jäinen”?

Helsinki haluaa kaksinkertaistaa pyöräilyn osuuden liikenteessä. Nykyinen asenne tietyön aikaisiin järjestelyihin kevyen liikenteen väylällä kertoo, että todellinen tahtotila pyöräilyn olosuhteiden parantamiseksi puuttuu.

Jos urakoitsijat saadaan hoitamaan tietyönaikaiset järjestelyt ajoratojen osalta, ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa toimia samoin pyöräteiden osalta.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Tehokas torjuntavoitto

Stadin rahasäkkien jaosta ensi vuodelle on sitten sovittu. Budjettineuvottelujen loppuvääntö sujui pyöräilijöiden näkökulmasta mukavasti.

Maanantaina kaupunginhallitus päätti kirjata, että pyöräteiden rakentamista nopeutetaan. Verkoston kehittämiseen lisättiin kaksi miljoonaa euroa.

Samalla suunnittelun painopiste vaihtuu yhdistelmäväylistä erillisiin pyöräteihin ja -kaistoihin. Kaupunkisuunnitteluviraston osuuteen kirjattiin erikseen, että se tukee muiden hallintokuntien kanssa toimia, jotka edistävät pyöräilyä.

Jättebra, vai mitä? Tosin. Kaivoin esiin kaupunginjohtajan talousarvioehdotuksen syyskuulta. Kävi ilmi, ettei tässä nyt sentään kahta lisämiljoonaa tullut. Pajusen ehdotuksessa oli nimittäin osoitettu kevyen liikenteen väyliin vain 1,9 miljoonaa, kun vuonna 2008 oli käytetty 3 miljoonaa ja 2009 2,8 miljoonaa.

Toisin sanoen ehdotuksessa miljoonan vähennys ja siihen sitten kaksi päälle. Kaikkiaan siis miltsi lisää - onhan se sentään kolmanneksen lisäys edellisvuosiin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Näe ja näy

kolme pyörälamppuaOn sitten taas koittanut aika pitää lamppua mukana.

Fillarivalaisimia on kahdenlaisia. On niitä pieniä tuikkuja, jotka on tarkoitettu tekemään pyöräilijä paremmin havaittavaksi. Vaatimattomimmillaan ne ovat parin euron miniledejä. Omista lampuistani tähän luokkaan sijoittuu Adder White Led. Siinä on viisi pientä lediä, jotka heittävät tuhnuisen, sinisen keilan. Maksoin siitä muistaakseni 12 euroa.

Ne paremmat pyörälamput on tehty siihen, että pyöräilijä näkee lampun valossa minne on menossa. 18 eurolla löytyi Prismasta AIM:n 1W ledivalaisin. Se on halpislampuksi erittäin hyvä ja ansaitsee paikan tässä parempien fikkareiden luokassa. Paras näistä kolmesta on kuitenkin VistaLiten 5W halogeeni. Se on kieltämättä kyllä kömpelöin, koska se vaatii erillisen akun. Lisäksi maksoin tuplavalaisinpaketista kuusi kymppiä, vaikka sain sen puoleen hintaan.

Metsässä ajeluun käytän lisäksi suunnistajan otsalamppua. Kun tankolamppu osoittaa menosuuntaan, saa otsalampulla valoa katseen kohteeseen.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Kevyesti kuin höyhen, tarkasti kuin kone



Kolmen kuukauden odotus palkittiin vihdoin. Cervélo Soloist Team on nyt kasattu ja ensilenkki ajettu.

Jos mäkien kiipeäminen onkin joskus ollut Bianchilla työlästä, nousi Cervélo keveästi kuin höyhen, yrittämättä. Alumiinirunko ei löysää yhtään, ja kaikki voima sormenpäistä lähtien välittyy tienpintaan.

Ultegra SL -osasarja on pykälää parempi kuin Bianchissa. Kompaktikeskiön sijaan valitsin eteen 39–52-välitykset. Takana on 12–23-pakka.

torstai 1. lokakuuta 2009

Easyrider loppuvuodelle

Tämän vuoden tavoite eli 8200 kilometriä on nyt sitten täynnä, kuten viereinen kuva havainnollistaa. Kauden aikana tuli poljettua mm. Kreetan mäkiä, Tour de Helsinki ja monta HePon porukkalenkkiä.

Loppuvuoden voinkin ottaa kevyesti. Reilu viisisatanen loka-, marras- ja joulukuussa, niin uutenavuotena täyttyy kymppitonni. Mikä siinä onkin, että minun täytyy aina asettaa rima, jotta viitsin hypätä.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Pyöräparkki keskustaan


Kelloradio herätti tänä aamuna Marek Salermon haastatteluun pyöräparkeista. On kuulemma ajatus Rautatieaseman kupeessa sijaitsevasta parkista nyt ottanut tulta ja voisi vihdoinkin toteutua.

Pyöräparkki on siis sään oikuilta suojattu ja vartioitu parkkitila pyöräilijöille. Voi kun saisimme vielä samaan yhteyteen kaivatun pyöräkeskuksen oheispalveluineen. Kuvassa esimerkkiä Amsterdamin pyöräparkista.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Väsyneen tangon tanssikuviot

Illan jo pimettyä suunnistin kantakaupungista kotia kohti kahden tapaamisen jälkeen. Oli edelleen varsin lämmintä ja mukava polkea. Viiletin Nordenskiöldinkatua Jäähallin editse autokaistalla, ja alamäen jälkeen nykäisin itseni pyörätielle. Vauhtitien risteyksessä arvoin mielessäni sopivaa reittiä, ja päätin kääntyä heti junaradan alitettuani oikealle. Siitä nousee pyörätieramppi radanvarren kevyen liikenteen väylälle. Siitä siis Pasilaan, Oulunkylään ja kotiin.

Mainittu ramppi kohtaa radanvarren väylän varsin jyrkässä kulmassa. Kun kääntyy oikealle, rampin ja väylän väliin jää vain noin 30 asteen kulma. Lisäksi se kohta on melko jyrkkää ylämäkeä. Mutkan apexissa tuumasin, että sisäkurvin kaltevuudet muistuttavat aitoa neulansilmämutkaa. Kiskoin tangosta voimalla ja rupesin kiihdyttämään.

Tuntui kuin olisin astunut kalliolta suohon. Vakaa kulku muuttui epämääräiseksi pehmeydeksi. Oikea käsi puristi edelleen ohjaustankoa, mutta ei saanut siitä mitään otetta. Tanko ei ollut kestänyt siihen kohdistuvaa vetoa, vaan murtui poikki.

Olin siinä vaiheessa aika lailla tukevasti painollani tangon varassa. Kun en heti älynnyt mistä on kyse, tasapaino rupesi pettämään. Hoksasin hortoilla vasten sillanreunuksen aitaa, joka sitten minut pysäytti ja säästi enemmiltä vaurioilta.

Onneksi kalustorikko sattui hitaalla ja vaarattomalla osuudella. Jos sama olisi käynyt kiihdyttäessäni autojen seassa tai vaikka pyörätiellä Pasilan aseman jälkeisessä alamäessä, olisi tullut koko lailla ikävämpää jälkeä.

Vaikea sanoa, saiko myös ohjaustanko tärskyn kesäkuussa Finnairin rahdissa vai onko metalli vain väsynyt. En ole tarkastanut sen mahdollisia hiusmurtumia. Olisi korkea aika saada alle uusi ja varmasti toimiva pyörä. Jos kaikki käy kuten suunniteltu, pääsen testaamaan Cervélon vielä syyskuussa.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Autot pyöriksi ja ruuhkat väljemmiksi

Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi lausuntoa ruuhkamaksuselvitykseensä myös pyöräilijöiltä.

Ruuhkamaksuselvityksen osatavoitteita on lisätä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkutapaosuutta sekä parantaa pääkaupunkiseudun ilmanlaatua. Näiden saavuttamiseksi tarvitaan uudenlaista pyöräilyväyläajattelua sekä pyöräilyn ja joukkoliikenteen parempaa yhdistämistä, samaan tapaan kuin metroliikenne toimii jo nyt.

Mitä ajatuksia itsellesi tulee mieleen? Pyöräilijöiden lausuntopohja on vapaasti muokattava GoogleDocs-dokumentti. Kokeile, tämän suoremmaksi ja helpommaksi ei osallistuminen tule!

tiistai 15. syyskuuta 2009

14 tonnia vs. 0,1 tonnia

Eilen oli vielä iltaseitsemältä aurinkoista ja lämmintä, kun opiskelut päättyivät ja lähdin polkemaan kotiin. Hämeentien liikenne oli jo hiljenemään päin, ja etenin mukavasti vajaata neljääkymppiä muiden mukana.

Elannon vanhan pääkonttorin kohdalla bussi ohitti minut vaaksan päästä, mitä pidin mielenosoituksellisena temppuna. Sen jälkeen se koukkasi vielä lisää oikealle, mahdollisimman lähelle reunakiveystä, niin että minun täytyi jarruttaa ja lähes pysähtyä välttyäkseni törmäämästä.

Sattui sitten parit seuraavat liikennevalot menemään niin mukavasti, että sain poljettua bussin kiinni Kansa-talon pysäkin jälkeen. Koputin kuskin ikkunaan, kun olen muutamaan kertaan kuljettajien kanssa keskustellut liikennesäännöistä ja turvallisuudesta. Hommat ovat tavanneet ratketa aika helpolla, kun on juttuun tultu.

Tätä kuljettajaa ei keskustelu kiinnostanut. Lasi pysyi kiinni, joten huusin lasin läpi asiani turvallisuuden vaarantamisesta ja tahallisesta kiilaamisesta. Vastaukseksi tuli välinpitämätön hartioiden kohautus.

Valot edessä vaihtuivat vihreiksi ja jono rupesi lähtemään, enkä sitten jäänyt isompaa torikokousta pitämään. Tänään soitin ensin Helsingin Bussiliikenteeseen ja sitten Concordiaan, jonka bussista lopulta oli kyse.

Olipa firmoilla melkoinen ero tavassa kuunnella ja vastata asiaani. HelB teki parhaansa selvittääkseen oliko kyseessä heidän kuskinsa ja osoitti ymmärtävänsä kuinka turvaton pyöräilijä bussin rinnalla on. Concordia puolestaan tuntui suhtautuvan ynseästi kuin kuskinsa. Sain kuitenkin lupauksen, että terveiseni menevät perille.

Missähän muodossa ne menevät? Ehkäpä ”Joku fillaristi narisi sun ajosta.”

Ensi kerralla muistan sitten taas ajaa keskemmällä kaistaa. Jääpähän ainakin väistövaraa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Huikeaa pyöränhallintaa, siskot!

Sisäpyöräilyn EM-kisoissa 2009 kilpailtiin myös taitopyöräilystä. Tässä Carla ja Henriette Hochdorferin huikea esitys fiksipyörillä. Kiitokset linkistä Fillarifoorumin Maantie123:lle.

torstai 10. syyskuuta 2009

Fi-ju-fi olisi näppärämpi kuin bu-ju-bu

Olisipa kätevää, jos voisin pyöräillä Malmille, jatkaa sykkelin kanssa junalla Pasilaan ja fillaroida siitä edelleen Meilahteen lääkäriin. Puolikuntoisena koko matkan ajo pyörällä on liikaa, ja toisaalta bussien ja junan yhteydet osuvat huonosti yhteen.

Ruuhka-aikaan ei fillaria saa kuitenkaan junaan viedä, enkä jaksa ruveta kansalaisaktivistiksi.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Maailman suurin pyöräilytapahtuma

Tour de Helsingin jälkihuuruissa innostuin ilmoittautumaan ensi kesän Vätternrundaniin. Siinähän 17000 fillaristia posottelee Vättern-järven ympäri Motalasta Motalaan.

Kyseessä on varsinainen kansanjuhla. Ajajia on joka sorttia ammattilaiskuskeista vetoa lyöneisiin lihapulliin. Pikkukylien asukkaat jaksavat viettää grillijuhliaan koko yön ja laulaa kannustuslaulujaan. Vätternrundan on maailman suurin pyöräilytapahtuma, kun lasketaan osanottajien kilometrit yhteen.

Toissa vuonna kirjoitin aiheesta jutut Fillari-lehteen ja mukana olleelle Hepo-porukalle. Ensi vuonna jätän kamerat ja kuvaustauot pois, niin jospa se kokonaisaika pysyisi alle kymmenessä tunnissa.

Kuvanottohetkellä meillä on takanamme parisataa kilometriä. Tien laitaa singertää hitaampien jono, kun nopeampi letka ohittaa heitä. Kärjessä kiitää Ilkka Korhonen.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Tour de Helsinki neljässä tunnissa

Tour de Helsinki houkutteli sunnuntaina yli tuhat pyöräilijää ajamaan 140 kilometriä pitkin lähikulmien maanteitä. Osa ajoi tiukkaa kisaa, osa pysähteli taukopaikoille ja otti retkeilyn kannalta.

Meitä oli 35:n vakionopeusryhmässä tusinan verran kuskeja, jotka jakoivat vetovuorot hyrrässä tai telaketjussa, kuten sitä myös kutsutaan. (kuvan muodostelmista kolmas) Perässä tuli 50-60 peesaajaa.

Tämän kauden fillarilenkeillä olen ajanut pärjätäkseni Tour de Helsingissä viimevuotista paremmin. Tavoitteena oli neljän tunnin aika ja sija kahdensadan parhaimman joukossa. Loppuaika olikin 4.00,29 ja sijoitus 112. Kunto riitti mainiosti, eikä maalissa juuri väsyttänyt. Ilman suurta joukkokolaria tai sopivalla porukalla Kuninkaanmäen jälkeen nykäisten olisi tuosta varmaan vielä saanut muutaman minuutin kiristettyä.

Kolari sattui, kun parijono rupesi pakkautumaan tiiviiksi rykelmäksi koko tien leveydeltä. Malmin hautausmaan kohdalla oli lisäksi alamäki, märkä tienpinta ja ajoväylä kapeni. Ei tarvittu kuin yhden kuskin vilkaisu taaksepäin ja ajautuminen ajolinjalta. Keilarata oli valmis kaatoon. Takana tuleva meni nurin etupyörän koskettaessa takapyörää. Tämän takana tulevat eivät pystyneet pysäyttämään, vaan pyörä toisensa jälkeen liukui samaan kasaan. Siinä taisi olla lopulta parikymmentä pyörää päällekkäin.

Itse sain jarrua pumppaamalla säilytettyä ohjattavuuden. Tien oikeassa reunassa ei kuitenkaan ollut tilaa ohittaa, kun yksi uhreista makasi edessä. Ei auttanut kuin sukeltaa pientareelle. Hiukan sääri raapiutui korkeaan kanttikiveen, mutta saatoin jatkaa matkaa talutettuani onnettomuuskohdan ohi.

Tour de Helsinki ei ole pelkkä kuntoajo, vaan myös kilpailu. Kilpailussa mennään pienemmillä toleransseilla ja isommalla riskillä, joten tällaisia kasoja ei voi täysin välttää. Tätä dramaattista hetkeä lukuun ottamatta reissu sujui upeasti.

Saimme ajaa enimmäkseen sateettomassa ja tuulettomassa säässä, ja vapaan vauhdin osuudella pysyimme tasaisesti 37,5 km/h tavoitteessamme. Matkaseura oli mukavaa, ja lisäpontta ajoon antoi oma HePo1-joukkue. Kuvassa näkyvät oikealta lukien kaikki joukkueemme jäsenet eli Matti, minä, Jarkko ja Janne (neljä myrkynvihreää ajopaitaa, joista yhden päällä sininen liivi).


Alkuperäinen kuva, © JPerälä

lauantai 5. syyskuuta 2009

Tri for fun

Eilen kisattiin Tri for fun eli Koululiikuntaliiton triathlon-mestaruuskilpailut Uimastadionin liepeillä. Koulustamme oli sekä oppilaiden että opettajien joukkueita viestisarjoissa.

Keli on kohdallaan ja tiimihenki korkealla, eli reissu onnistui mukavasti. Kaiken kukkuraksi joukkueemme poistui kotiin hopeat kaulassa. Sotungin yläkoulu ja lukio keräsi kaikkiaan kuusi mitalia.

Kymmenen kilometrin pyöräilyosuus ajettiin kiertämällä vitosen lenkki kahteen kertaan. Reitti oli yllättävän monipuolinen ja ajajia erotteleva, vaikka hiusneulamutkia oli radassa enemmän kuin tarpeeksi.

Uimari sai lähettää pyöräilijän matkaan ihan altaan vierestä, mutta pyöräilijän olikin sitten talutettava fillaria pari-kolmesataa metriä pitkin altaanreunoja ja nurmikoita. Ei hyvä, sanon minä.

Huomista Tour de Helsinkiä ajatellen olisin ehkä voinut ottaa vähän leppoisammin. Eilinen painoi jaloissa, kun kävin äsken hakemassa TdH-kilpailunumeron Velodromilta.

torstai 3. syyskuuta 2009

Jospa sitten hankkisin Solisti Joukkueen?

Hiphei, olisikohan tässä uusi pyöräni! Myynnissä on käytetty Cervélo-runko, jonka ympärille voin rakentaa hyvän maantiemankelin. Mallinimi on hieman hassu, suorastaan paradoksaalinen: Soloist Team.

Ei pitäisi jäädä vauhti fillarista kiinni. Tällaisella on voitettu ainakin Liège-Bastogne-Liège, Pariisi-Nizza (kahdesti) ja Critérium International.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Stadi: "Fillarit maksutta junaan!"

Helsingin kaupunginhallitus linjasi eilen tavoitteitaan joukkoliikenteessä. Tästä kohdasta tykkäsin erityisesti:
Lähijunissa tulisi siirtyä samanlaiseen käytäntöön kuin metroissa, joissa pyörien kuljettaminen on sallittua maksutta, mikäli vaunussa on tilaa.

maanantai 31. elokuuta 2009

Rotterdamin asiantuntijat arvostelivat stadin pyöräilyolot

Miltä stadin pyöräilyolot ja kaupungin toiminta pyöräilyn puolesta näyttävät rotterdamilaisten asiantuntijoiden silmin?

Äskettäin julkaistun vertaisarviointiraportin Towards Environmental Sustainability mukaan tekemistä on melko tavalla. Kiinnostavaa on, miten arvioijat kiinnittävät huomiota asenneongelmiin.

Tässä muutama keskeinen kappale (suomennos Martti Tulenheimo):

Pyöräteiden uusi tavoiteverkkosuunnitelma on laajuudeltaan hyvin vaatimaton ja on epätodennäköistä, että se olisi riittävä kimmoke rohkaisemaan ihmisiä muuttamaan henkilökohtaista kulkutapavalintojaan, mikä on pyöräilyn suosion kasvun edellytys.

Helsingistä ei löytynyt merkkejä siitä, että kaupungissa pidettäisiin tärkeysjärjestyksen kärjessä sellaisen kattavan pyöräreittien verkoston luomista, joka soisi ihmisille mahdollisuuden kulkea niin työ-, kauppa- kuin vapaa-ajan matkansa polkupyörällä.

Kaupungissa ei ole pyöräväyliä, joiden kunnossapito olisi priorisoitu työmatkaliikennettä palvelevaan tärkeimpään hoitoluokkaan nopean aurauksen jne. suorittamiseksi.

Käytössä olevat resurssit ja noudatetut keinot tuskin riittävät, jotta tavoite pyöräilyn kulkutapaosuuden kaksinkertaistamiseksi 6 prosentista 12:een vuoteen 2015 mennessä täyttyisi. Lisäksi päämäärä ei ole kovinkaan kunnianhimoinen ottaen huomioon, miten tärkeää on vähentää sekä päästöjä että melua ja parantaa ihmisten terveyttä.


Työ pyöräilyn puolesta jatkuu. Saa nähdä nouseeko aihe keskusteluun ensi viikolla, kun Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee vuoden 2008 ympäristöraporttia.

perjantai 28. elokuuta 2009

HePo pyörii aktiivisesti

Helsingin Polkupyöräilijöiden lenkit ovat tänä kesänä olleet sunnuntaisten 25-lenkkien myötä todella suosittuja, ja palaute on ollut hyvää. Aina on kuitenkin varaa parantaa. On toivottu nykylenkkien tarkempaa speksausta ja lenkkimahdollisuuksien laajentamista.

Tiistai/torstai-maantielenkkien osalta on skarpattavaa. Lenkille lähdettäessä on voitava sopia reitistä ja nopeudesta. Porukka vaihtelee, ja ti/to-lenkit pyörivät sen mukaan kuin ajohaluja löytyy. Käytännössä vauhti on kauden mittaan noussut 30:stä 35:een kilometriin tunnissa. Myös nettitiedotuksen pitää huomioida tämä.

Ensi kautta varten on tarkoitus pohtia uudelleen tarjontaa sunnuntain 25/28-lenkkien ja nykyisten ti/to-lenkkien väliin. On monia, joita kiinnoistaisi 28-32 km/h vauhtinen ajo.

Etäpisteiden eli Espoon/idän lenkkien osalta toimintaa on helppo laajentaa, jos järjestäjänä on mukana joku hepolainen. Muilta osin HePo voi mahdollisesti auttaa tiedonkulussa, mutta ei mainostaa sitä omana lenkkinään. Erityinen syy tälle on se, että HePon vastuuvakuutus ei voi kattaa sellaista toimintaa, mitä yhdistys ei tosiasiallisesti itse järjestä.

Ainakin tänä kesänä Itä-Helsingin maantielenkit ovat vauhdiltaan osuneet juuri tuohon tavoiteltuun haarukkaan.

Turvallisuus on joillain ajokerroilla vaarantunut, kun kärki on päättänyt mennä pyörätietä pitkin. Pysytään siis ajoradalla, ellei pyörätie ole jokin erityisen leveä ja selkeä kuten Katriinantiellä.

Lopuksi: HePo ei ole mikään virallinen pyöräilynedistämislaitos, vaan pyöräilyfanien yhdistys. Kun haluat HePon tekevän jotain kivaa, liity meihin ja järjestä se kiva - niin yksinkertaista se on. Tällä tavalla saivat alkunsa heinäkuussa HePon tammalenkit.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Koukuttavaa luettavaa sentillä

Oli tarkoitus kirjoittaa tänään siitä, miten rotterdamilaiset arvioivat Helsingin pyöräilyoloja. Heidän raporttinsa luku kuitenkin siirtyi, kun olen ahminut toista pyöräilyteosta.

Ostin Amazonin kautta käytetyn kirjan halvalla – tosin postikulut olivat tuhatkertaiset itse kirjan hintaan nähden. Vuonna 1987 julkaistu teos, jonka sentillä hankin, on Greg Lemond's Complete Book of Bicycling. Siinä missä Dave Morrisin Performance Cycling teorisoi elimistön energiataloudesta, nojaa Lemondin kirja konkreettisiin valmennusohjelmiin.

Lemond selittää hyvin sen, miksi tarvitaan sekä intervalleja että kestävyysharjoitteita. Kirjassa on myös selkeät viikko- ja vuosisuunnitelmat eritasoisille pyöräilijöille. Hän myös ohjeistaa eri tavoin niitä, jotka asuvat mäkisillä tai tasaisilla seuduilla. Onpa luistelun ja hiihdonkin merkitys korvaavana talviharjoitteluna huomattu.

Seuraava on hyvä ohje niille, jotka voivat pitää Tour de Helsinkiä edeltävän perjantain palauttavana. Minulla se menee triathlon-viestikisan pyörteissä, joten lepo täytyy siirtää edeltävälle keskiviikolle:
"Again, rest for one day, but two days before your major race – not the day before as is traditional in cycling. If you rest the day before, you'll feel blocked up on race day. Your body is not going to be ready to put out the effort it needs to win." (249)

maanantai 24. elokuuta 2009

Aerodynaaminen alumiinikilpuri

Yks kaks yllättäen päädyin hiilikuiturungon sijaan alumiinikilpuriin. Kuulostaa oudolta, kun hiilikuidun on sanottu syrjäyttävän teräksen ja alumiinin tykkänään. Kaiken lisäksi tilaamani malli on ollut markkinoilla jo 2000-luvun alusta.

Cervelo S1 on aika-ajopyörän näköinen maantiefillari, jota jotkut sanovat kovaksi ja epämukavaksi. Samalla sitä kehutaan hyvin nopeaksi, tarkaksi ja herkäksi. (esim. BikeRadar)

Tämä kaksipyöräinen kone tuo mieleen Kraftwerkin ehdottomuuden, ja fillariarvosteluja lukiessa päässä rupesi soimaan heidän biisinsä Aerodynamik.

Tällaisen siis tilasin Saldenin nettikaupasta Hollannista, Shimano Ultegra SL -osasarjalla. Toivottavasti Saldenilla on 61-senttinen runko varastossa.

torstai 20. elokuuta 2009

Punainen on nopeampi kuin sininen

Punainen on äänestyksessä popimpi kuin sininen. Ja punaisen minä jo tilasinkin Hollannista, mutta ongelmana vain on, että minulle sopivaa kokoa ei nyt sen värisenä saa. Sinistä löytyisi hyllystä, mutta punaista pitäisi odottaa muutama kuukausi.

Entäpä vihreä? Tein tällaisen väritutkielman Photoshopilla.

tiistai 18. elokuuta 2009

Sinistä vai punaista?


Kumpi väritys on parempi? Osallistu äänestykseen (tuossa oikealla). Perustelut voit kirjoittaa kommentteihin.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Asema on vain välietappi

Tour de Helsingin reittiä kulkenut pyörälenkki sujui eilen 34 km/h niin, että vetovuorojakin kertyi aika lailla. Kaikki siis hyvin kolme viikkoa ennen kuntotapahtumaa.

* *

Tiesitkö, että VR:n Helsinki-Turku välille lisäämien pyöräpaikkojen käyttöaste on ollut heikko? Se on VR:n Länsi-Suomen aluejohtaja Pekka Söderlingin mukaan merkki siitä, että ne ovat turhia. (YLE radio 11.8.)

Tiesitkö ylipäätään, että tällä välillä on lisätilaa fillareille? Lyhyen, huonosti tiedotetun palvelunparannuskokeilun jälkeen siis todetaan, ettei tarvetta olisi.

Kukaan ei ole matkalla toiselle juna-asemalle, vaan itse kukin jatkaa siitä edelleen kävellen, pyörällä tai bussilla. Monesti fillari olisi kätevin ja mukavin. Ikävä kyllä pyörän ottaminen junaan on edelleenkin kallista, ahdasta ja hankalaa.

Tässä ECF:n vertailu, jossa eurooppalaiset junayhtiöt pisteytettiin mm. pyöränkuljetusmahdollisuuksien osalta. VR jäi auttamatta jälkijoukkoihin.

torstai 13. elokuuta 2009

Vauhtia on, mutta kuinka pitkään?

Tiistain telaketju pyöri reilua 36 km/h nopeutta varsin vaivattomasti. On se tehokas tapa edetä, kun vetovuorot jäävät alle minuutin mittaisiksi. Tämänpäiväinen porukkalenkki ajettiin reilua 35:ttä. Nopeus on siis kohdillaan Tour de Helsinkiä varten.

Kestävyydestä tuolla vauhdilla ei ole käsitystä. Tämän viikon lenkkien kovavauhtiset osuudet ovat olleet 70-80 km, ja TdH:ssa on matkaa liki tuplasti. Nyt täytyy tehdä pari pidempää lenkkiä ja sitten lyhyitä tehotreenejä lähempänä TdH:ta.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Sujuvasti Köpiksessä

Timppa oli löytänyt blogiinsa oivan videopätkän Kööpenhaminan vihreästä aallosta pyöräilijöille. Kiinnittäkää huomiota sekä sujuvaan liikkumiseen että pyörätiejärjestelyihin. Tässäpä meille mallia:


Alunperin tämä on mainiolta fillarikulttuurisaitilta Copenhagenize.

tiistai 11. elokuuta 2009

Pyöräilykypärä on turvallisuusriski

Futista ei sitten mennä katsomaan fillarilla - tai tarkemmin sanoen pyöräilykypärää ei saa viedä katsomoon. Se pitää jättää erilliseen säilytykseen, josta sen saa ottelun jälkeen.

Tämä johtuu siitä, että pyöräilykypärä on turvallisuusriski. Turvallisuuspäällikön mukaan tunteet voivat kuumeta paikallisotteluissa, ja Vartti-lehden mukaan "turvallisuuspäällikkö halusi varmistaa, että katsomossa on mahdollisimman vähän irtoesineitä, joilla voisi vahingoittaa katsojia tai pelaajia."

Kuvassa meidän perheemme asearsenaali.

Kriittistä kaupunkipyöräilyä ja tiukkoja telaketjutreenejä

Tämän päivän vaihtoehdot: kriittinen pyöräretki Mantalta klo 17 ja telaketjutreenit Vantaankoskelta klo 18.

Telaketju eli hyrrä on siis sama kuin double paceline. Selkeät animaatiot eri ajomuodostelmista Comox Valley Cycling Clubin sivulla Learn to Ride.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

TdH lähestyy: löysiä puheita lunastamassa

Kirjoitin joskus tämän blogin taustatietoihin, että tavoitteena on Tour de Helsingin neljän tunnin alitus. Nyttemmin se on ruvennut tuntumaan jopa mahdolliselta.

80 kilometriä sujuu jo neljän tunnin alitukseen vaaditulla 36 kilometrin keskinopeudella, myös niin että hoidan osani vetovuoroista. Tour de Helsingissä kilometrejä on poljettavana 140. Jos ei pahasti tuule enkä joudu kasaan, luulisi tuon onnistuvan.

HEPO_porukkalenkki_9201_medres Tänään oli vuorossa rauhallinen HePon 25-lenkki, jonka osanottajat potretissa. Mukana pyöräili myös Helen, vieraamme Melbournesta.

lauantai 8. elokuuta 2009

Jalkatalkkia kumeihin

Mitä ohuempi kumi, sitä helpommin se puhkeaa. Pitää paikkansa myös fillarin osalta.

Otin seinältä kasan puolipitoisia ulkorenkaita, pienen ruuvimeisselin ja rupesin hommiin. Kävin läpi kulutuspinnat ja kaivelin ulos lasia ja kiveä.

Tämä on hyvä tehdä kilparenkaille muutaman sadan kilometrin välein. Se on myös tehtävä huolellisesti puristellen niin, että kolojen pohjille näkyy. Yllättävän paljon roinaa renkaista löytyi, vaikka olen ne jo kerran läpikäynyt.

Lopuksi valitsin Michelin Prorace3 -parin ja asensin uusille vanteille.

Pistin talkkia liukastamaan sisäkumia. Kun ei talossa ollut kuin jalkatalkkia, käytin sitä. Siinä on vieno tuoksu mukana, joten tulevilla porukkalenkeillä voivat takana ajavat hiukan ihmetellä odööriä.

torstai 6. elokuuta 2009

Helpompia sukelluksia arkistoon

Lisäsin blogiin kaksi kätevää työkalua.

Hae tästä blogista tekee näppärästi sen minkä lupaa. Aiemmin tässä blogissa tarjoaa suorat linkit muutamiin valittuihin kirjoituksiin. Niistä on tullut usein keskustelua elävässä elämässä, ja tähän saakka on ollut hankala selostaa mistä ne löytyvät.

Jos suunnittelet pyöräilyä vuoristossa, Kreetan matkakertomus antaa hyödylliset vinkit. Pyöräilystrategia-kirjoituksesta puolestaan löydät asiaa siitä paperista, joka ohjaa myös liikennesuunnittelija Marek Salermon työtä.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Pensaat syövät pyörätien


Tapaninkyläntien kevyen liikenteen väylä on varmastikin suunniteltu vilkkaaksi kokoojaväyläksi, koska se on leveä, kaksikaistainen ja mutkatkin ovat loivia. Kukaan ei kuitenkaan pidä siitä huolta, vaan puskat vievät sen leveydestä lähes puolet, sateen painaessa oksia enemmänkin.

Tänään ajaessani kotiin kuulin takaani tulevan mopon. Ehdin juuri pohtia kumpi meistä menisi ensin pyörätien päälle ulottuvan puskan kohdalta, kun vastaan tuli nelipyöräinen mönkijä.

Yhtä hankalia pöheikköjä on pihoilta tulevien liittymien kohdalla. Niistä singahtaa erityisesti aamuisin kiireisiä työläisiä ja koululaisia väylän toisella puolen sijaitsevalle bussipysäkille.

Tämän pyörätien linjaus on kuin suunniteltu ripeään ajoon. Käytännössä kuitenkin kaksikymppiä on monin paikoin maksimi, kun pitää jarrutella nähdäkseen pensaiden taakse. Tällaisenaan tämä kevyen liikenteen väylä on esimerkki siitä liikennesuunnittelusta, jossa jalankulkijat ja pyöräilijät on saatu pois autojen omalta tieltä ja unohdettu sen jälkeen.

Pistin palautetta YTV:n kevyen liikenteen reittioppaan kautta. Saapa nähdä milloin kulkeutuu rakennusvirastoon ja liikahtaako siellä kukaan ennen ensi kevättä.

HS jatkaa: fillari on ajoneuvo

Hesarin pääkirjoituksessa jatketaan juttua liikennesuunnittelusta fiksulla asialinjalla. Siinä pohditaan miten suhtautumista ja suunnittelua pitäisi tuoda nykyaikaan.

Esimerkkinä mahdollisista parannuksista:
"Kun pyörätie on yksisuuntainen ja selkeästi erotettu ajotiestä ja jalkakäytävästä, on niin jalankulkijoiden ja autoilijoiden kuin muiden pyöräilijöidenkin helpompi hahmottaa liikennevirta."

Entäpä ne nykyiset pyörätiet?
"Pääkaupunkiseudun pyörätieverkko tehtiin alun perin ulkoilutarkoituksiin. Nyt se palvelee entistä enemmän myös jokapäiväistä liikkumista, kuten työmatkaliikennettä."

Siitä tulikin mieleeni pyöräteiden ja niiden pientareiden kunnossapito. Otanpa tänään pari kuvaa yhdeltä kevyen liikenteen baanalta. Sen varrella tulee aina mieleen, että fillaristit on tosiaan vain poistettu autoilijoiden tieltä.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Stadin pyöräilypomon uudet tuulet

HS haastatteli entistä ammattipyöräilijää, nykyistä virkamiestä Marek Salermoa. Hän tuli stadin pyöräliikennesuunnittelijaksi Antero Naskilan jäätyä eläkkeelle toukokuussa.

Marekilla on uuden ajan näkökulma kaupunkipyöräilyyn. Fillarointi ei ole vain jotain kaatoluokkaan ”kevyt liikenne” kuuluvaa. Sitä ei tule lakaista pois autoilijoiden silmistä ja tuupata samoille kevyen liikenteen väylille jalankulkijoiden kanssa. Pyöräilykaistoja lieneekin tulossa Helsinkiin ihan uudessa mittakaavassa.

Pyöräilyturvallisuuden toinen perinteinen mantra on kypäräpakko. Marek korostaa, että pyöräilyturvallisuudesta puhuttaessa on jääty jankkaamaan kypärän käytön pakollisuudesta, kun oleellista olisi tehdä suurempia uudistuksia liikenneympäristössä.

Ikävä kyllä toimittaja on valinnut jutun korostukseksi Marekin oman kypärättömyyden. Se onkin vienyt jutun kirvoittamia nettikeskusteluja vähän väärille urille – takaisin juupas-eipäs-väittelyyn kypärän käytöstä.

lauantai 1. elokuuta 2009

Vaihtamalla paranee

Wilier Izoard Detail, pic by CompetitiveCyclistUuden harrastusvekottimen osto on aina sytyttävää puuhaa. Pohdintaa ja puhetta, vertailua ja valintoja, netin penkomista. Huomaa tietävänsä enemmän kuin viime kerralla ostoksilla, ja mieleen piirtyy elävänä illuusio siitä, kuinka paljon paremmin kaikki sujuu uudella kikottimella.

Kaavailin itselleni uutta pyörää Bianchi Infinitosta. Sen emäputki on kuitenkin varsin korkea, ja tanko jää väkisinkin korkeammalle kuin nykyisessä pyörässäni. Ajoasentoa ei saa riittävän matalaksi.

Olen siis päässyt jyvälle runkojen erilaisista geometrioista. Sillä saralla riittääkin speksattavaa. Pitäisi löytää fillari, joka istuu kuin hansikas ja näyttääkin kivalta. Wilier Izoard on tällä hetkellä kärkikandidaatti.

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kesäillan kimppalenkki

Eilen oli kesäinen ilta parhaimmillaan, kun toistakymmentä maantiekuskia suuntasi HePon porukkalenkille Vantaankosken kioskilta kohti Palojokea, Lepsämää ja Klaukkalaa.

Tänä kesänä keskinopeudet ovat nousseet aikaisemmasta. Se tuottaa yllätyksiä. Nytkin oli mukana yksi uusi kaveri, joka oli lukenut HePon sivuilta, että keskinopeus on noin 30 km/h. Kun letkan vauhti rupesi sitten nousemaan 33:sta, alkoivat ylämäet käydä hänelle tahmeiksi.

Oli varsin mukavaa jäädä ajamaan hänen kanssaan vähän rauhallisemmin ja päästää muu letka etenemään omaa tahtiaan. Vedin ja opastin häntä peesaamaan, ja rupattelimme mukavia Klaukkalaan saakka. Siellä tapasimme muut, jotka olivat stopanneet kioskille.

Pientä loppukiri-iloittelua irtosi Vanhan Hämeenlinnantien viime kilometreillä. Koivet olivat vetotyöstä hiukan väsyneet, mutta saatoin kuitenkin nostaa vauhdin reiluun viiteenkymppiin ja ajaa kärjen kiinni. Vaikka en ole juuri vetoja harjoitellutkaan, kyllä sieltä kintuista jotain löytyy. Nice!

Porukkalenkkiä pyöritettiin 76 kilometriä (reittidata), ja yhteensä mittariin rapsahti 105 lisää. Kuten viereisestä käppyrästä näkyy, pyöräily on ollut pop viime aikoina.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Zen ja pyörällä ajamisen taito


Blogin drunkcyclist.com kautta löytyi Wall Street Journalin päivän kuva -palstan upea otos Fabian Cancellarasta. (Kuva: Ruben Sprich, Reuters)

Drunkcyclistin blogista löytyi myös alle linkitetty video. Ei onnistuisi tämä ajo kännissä ei.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Satunnaisesta kuntoilusta harjoitteluksi

Tein viikonloppuna Exceliin päivittäisen taulukon ajamisista: ajankäytöstä, nopeudesta, harjoituksen luonteesta ym. Siitähän sitten on helppo seurata onko tullut tehtyä muutakin kuin ajettua tasaisia vauhtikestävyyslenkkejä.

Tilasin samalla myös tietoa: Amazonista yhden sentin hintaisen käytetyn Greg Lemond's complete book of bicycling ja Adlibriksestä David Morriksen Performance Cycling: Training for Power, Endurance, and Speed.

Ehkäpä ensi kaudeksi tulee sitten tehtyä ainakin viitteellinen harjoitusohjelma.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Infinito on uusi maantieherkku

Bianchin uusin maantieherkku on nyt saatavilla. Tämä uusi, 928 c2c:n korvaava malli on nimeltään Infinito.

Infinito on 928 Superleggera –pyörien tapaan valmistettu jäykemmästä hiilikuidusta, mutta sen geometria on pystympi ja pidemmällä akselivälillä kuin nämä puhtaat HorsCategorie-luokan raaserit. Näin siinä on ripaus kruisailun helppoutta mukana.

Kun nyt olen vaihtamassa rikkoontuneen rungon tilalle uutta, tekee tietysti mieli vaihtaa samalla tähän uuteen malliin. Toistaiseksi sitä on tarjolla vain Campagnolon huippuosasarjoilla, ja hinta on halvimmillaankin 3149 euroa (Athena-sarjalla).

torstai 23. heinäkuuta 2009

Pisteet Finnairille jälkihoidosta

Kun korvaushakemukseni pyörähti Finnairilla liikkeelle, homma hoitui ripeästi ja ystävällisesti. Kun heillä oli tarvittavat dokumentit, tuli korvauspäätös parissa päivässä. Muistakaa hyvät laatupyörien omistajat, että heidän korvauksensa maksimimäärä on 1107 euroa.

Nyt sitten odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Hei jyrsijä, jätä piennar pyöräilijälle!

Tärinäraidat maantien laidassa vievät paikatkin hampaista, kun niihin sattuu ajamaan. Ne herättävät nukahtaneen autoilijan ja estävät ulosajon.

Raitoja on tehty monella tekniikalla. Useinkaan toteuttajalla ei ole tullut mieleen, että piennarta tarvitaan myös pyöräilyyn. Parhaimpia tärinäraitoja lienevät ne, jotka on tehty kohomaalauksella piennarviivan yhteyteen. Hankalimpia ovat asfalttiin poikittain jyrsityt urat. Usein niiden sijainti kapealla pientareella vaihtelee, kun jyrsintäkoneen kuski ei ole ajanut tarkasti. Paikka paikoin ne pakottavat siirtymään ajoradalle, mikä ei ainakaan paranna liikenneturvallisuutta.

HBL:n toimittaja kyseli lisätietoa ja pyöräilijän näkökulmaa tärinäraitoihin toukokuussa. Nyt hänen juttunsa löytyy verkko-Hoblasta.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Rusikoitu runko ja korvauskäsittelyn kiemurat

Soitin Finnairille tarkistaakseni kuinka korvaushakemukseni käsittely edistyy (ks. Hei, me käsitellään lentorahtia!). Selvisi, ettei mitenkään, koska sen käsittelijä on kesälomalla.

Mikä ihme pakottaa sitomaan hakemuksen tiettyyn käsittelijään? Ajatella, jos hän olisi jäänyt vuoden vuorotteluvapaalle!

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Helen tarvitsee fillaria elokuussa

Helen on tulossa Australiasta Suomeen ja ottaa osaa yleisurheilun veteraanien MM-kisoihin elokuun alussa Lahdessa. Näillä kulmilla häneltä vierähtää melkein koko elokuu.

Helenillä on edessä lokakuussa Sydneyssä 210 kilometrin mittainen ”Around the Bay In a Day" –kuntoajo. Sitä varten hän haluaa pitää pyöräilykuntoaan yllä myös reissun päällä, ja tuli ottaneeksi yhteyttä HePoon vuokrapyörän löytääkseen. Hän on paikallisen hepon eli Bike Victorian jäsen. Vaikka HePon on Suomen suurin pyöräily-yhdistys, on Bike Victoria aivan toista luokkaa – sillä on noin 20 000 jäsentä!

Täältä ei taida kovin hyvin vuokrapyöriä löytyä. Löysin netistä kaksi mahdollisuutta: LahtiTravel ja GreenBike. Jos tiedät muita, jätä kommentti.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Dieseliä reisissä

Malminkartanon täyttömäelle johtaa 650 metrin mittainen nousu, jota Fillarifoorumin porukka ajaa kellon kanssa MLHBCC-kisana. Minäkin käyn siellä silloin tällöin.

Keväällä nousuun kului 2:54. Läksin eilen iltapäivällä lenkille, ja suunnistin Malminkartanoon. Viime viikkojen mäkiharjoittelun jälkeen odotin, että kiipeäminen sujuisi leikiten. Vaikka olosuhteet olivat oivalliset, jäi ajaksi heikonpuoleinen 2:50.

Pettymys oli tuntuva. Nousu meni virkamiestyönä, ja tuskin olin edes hengästynyt huipulla. Miten en saanut itsestäni irti enempää? Oliko ikä tehnyt minusta yhtäkkiä vanhan diesel-koneen? Näitä pohdiskelin suunnatessani Vantaankosken iltalenkille.

Selkein syy diiselismiin lienee siinä, että tänä vuonna olen ajanut varsin tasapaksuja lenkkejä: tasamittaisia, tasatehoisia, monotonisia.

Onneksi juuri tämänkertainen iltalenkki (reittidata) tarjosi hyvää vauhtileikittelyä. Ylämäet, joita riitti mukavasti varsinkin Klaukkalan itäpuolella, spurtattiin täyteen kiriin, ja välillä hissuteltiin ja odoteltiin porukka kasaan.

Oli lohdullista huomata, että näistäkin reisistä löytyy tehoja kun oikein herättelee. Lääke diiselismiin on selkeä: monipuolisempaa harjoittelua.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Tahtoo lisää serpentiiniä

Kreetan reissu jätti niin mahtavan jälkimaun, että olen ruvennut katselemaan mihin seuraavaksi. Syke nousi ja kuume iski, kun luin juttua Teneriffalta.

Saari näyttää olevan mäkiajajan paratiisi. Pyöräilijät otetaan siellä hyvin huomioon, ja erilaisia luokiteltuja nousuja on kymmeniä, esimerkiksi Vertigo tai varsin selkeän profiilin omaava La Luna.

Saapa nähdä taipuvatko aika, rahat ja perheen yhteiset kuviot siihen, että pääsisi mittaamaan serpentiiniä uutenavuotena.

Edit: kuva on linkitetty tuolta tenerife-training.net sivustolta.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Viisi tuntia ja punoittavat olkapäät

Sade lakkasi aamulla ja kymmeneltä alkoivat tietkin kuivua, kun ajoin kohti Maunulan majaa.

Tänään oli syytä ottaa rennosti. Remonttiuurastus ja epäkuntoinen vaihteisto tukivat ajatusta, että joko vetäisin 25-ryhmää tai peesaisin 28-ryhmässä. Maunulasta ajoimme rauhallisen siirtymän Vantaankosken kioskille.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun lähden rauhalliselle lenkille ja päädyn vetämään nopeampaa ryhmää. Niin nytkin. Kun kerran vetomies puuttuu ja erikseen pyydetään, olen valmis kuin partiopoika.

Vuoro- ja välillä parivedolla StePen kanssa edettiin Vantaankoskelta Nurmijärvelle, Nukariin ja Rusutjärvelle kolmekakkosta. Tauon jälkeen oli vuorossa vastatuulta, ja pysyin kiltisti peesissä, kun en enää pystynyt halkomaan tuulta.

Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että otin vetovastuuta – sillä tavoin tämäkin lenkki oli paljon tehokkaampi. Nämä vetotyöt ja mäkiajot ovat tehneet sen, että olen viimevuotisella kuntotasolla, vaikka kaikki pitkät lenkit puuttuvat. Vuosi sitten ajoin Vätternrundanin kesäkuussa ja useampia parisatasia ennen sitä.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Remonttihanskat naulaan

Muutama päivä meni aamusta iltaan remonttihommissa. Nyt on kaksi väliovea paikallaan, seinissä uudet pinnat ja huoneen kattokin maalattu. Eilen kokeilin maalin kuivuessa ajaa lenkkiä, mutta ruuvaamani peukalo oli sen verran kipeä, että käännyin pian takaisin.

Huomenna aion HePon 25/28-lenkille. Sunnuntaisin kello 11 lähtee Vantaankosken kioskilta noin kolmen tunnin mittainen maantielenkki kahtena ryhmänä. Toisen keskinopeustavoite on 25 ja toisen 28. Jälkimmäistä olen pariin kertaan ollut vetämässäkin, mutta nyt on vaihteisto sen verran epäkunnossa, että tyydyn peesaamaan.

Jos et vielä tunne Fillarikalenteria, käy tutkimassa. Sieltä löytyy huominenkin lenkki. Kuvan otin HePo-lenkiltä toukokuussa.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Sisätyötkö siistejä?

Tämän sateisen ja tuulisen päivän olen viettänyt sisällä remonttihommissa. Sain varsin paljon aikaan, mm. välioven seinään ja ruuvin sormeen.

Sen verran olen pyöräilyn eteen ehtinyt tehdä, että rutkutin ProBikeKitille Kreetan reissua varten ostamastani hihattomasta ajopaidasta. Sen sauma rupesi purkautumaan jo parin käyttökerran jälkeen.

Ilokseni PBK hyvitti minua paidan hinnalla, kun meilasin heille asiasta ja lähetin kuvat. Mitähän sieltä nyt sitten oikein keksisin, kun polkimetkin tuli tilattua Bike-Discountista.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Bicicletta in Finlandia

Pierluigi opiskelee Bolognan yliopistossa ja lähetti minulle meiliä. Hän tekee tutkielmaa pyörämatkailusta Suomessa ja pyysi apua erityisesti tilastojen löytämiseen.

Ensin tuumasin, että kyllähän tuosta aiheesta löytyy sekä tekstiä että dataa netistä helposti. Googletin pikaisesti ja löysin vain kaksi englanniksi käännettyä lähdettä: Pyöräillen Suomessa –sivuston ja Visit Finlandin osion Cycling and Mountain-biking. Mainio Poljin on vain suomeksi.

Jätä kommentti ja jaa hyvät linkkisi! Pierluigi opiskelee suomea ja Googlen kääntäjäkin auttaa, joten vinkit myös suomenkielisiin sivuihin ovat tervetulleita.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Déjà vu, mutisin noustessani samaa mäkeä viidettä kertaa

Tour de France on tänä vuonna suomalaiselle sohvapyöräilijälle erittäin antoisa.

Jussi Veikkanen ajaa edelleen maillot à pois rouges eli pilkkupaita päällä. Sen hän sai voittamalla kolme mäkikiriä toisella etapilla. Eipä ole ennen suomalaispyöräilijä arvopaitaan pukeutunut.

Tour de France on harvinaisen kiinnostava tänä vuonna myös siksi, että seitsemänkertainen TdF-voittaja Lance Armstrong teki paluun ja on tällä hetkellä kokonaiskilpailussa toisena – vain 0,3 sekuntia Fabian Cancellaran perässä.

Ranskan ympäriajon reittiprofiilista on oltu monta mieltä. On harmi, että vuoristoetappeja on karsittu. Nämä näyttävät ja isoja aikaeroja tuottavat osuudet on kuitenkin jaoteltu niin, että voittotaistelu voi pysyä tiukkana aina toiseksi viimeiselle etapille saakka, jolloin kiivetään legendaariselle Mont Ventoux’lle.

*

Täällä pääkaupunkiseudulla ovat vuoret vähissä. Tänään pyöräilin Espoon Lakistoon, jossa sijaitsee yksi mainitsemisen arvoinen nyppylä. Ajoin sitä puolelta toiselle, niin että yhteensä tein kymmenen nousua. Käy se näinkin, Kreetalla hankitun mäkikunnon ylläpito.

Postimerkin kuvan löysin ja muokkasin Lefan Cycling 'n' Sh*t-blogista.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Pyöräilysanasto paremmaksi

EU julkaisi pari vuotta sitten kaikkien jäsenmaiden kielillä painetun pyöräilysanaston.

Sanastosta tehdään nyt toinen, korjattu painos. Aihetta onkin, sillä suomen kielen osalta olemme bonganneet jo parikymmentä muutosta kaipaavaa kohtaa.

Mitä oppaasta mielestäsi puuttuu? Mitä tarvitsisit lähtiessäsi pyöräilemään maahan, jonka kieltä et osaa? Ainakin nämä lisäisin kirjaan:
- huolto (toimenpide)
- pyörähuolto (korjaamo)
sekä Muuhun sanastoon fraasit
- Mistä voin vuokrata polkupyörän?
- Mistä saan lainaksi kaupunkipyörän?

Kokoan kommentit ja lähetän ne eteenpäin loppuviikosta. Kommentoi tähän viestiin, jos keksit parannusehdotuksia.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Hei, me käsitellään lentorahtia!

Mennessäni lomalle sain fillarin Haniassa hihnalta ennen matkatavaroita ja priimakunnossa. Palatessa piti Helsinki-Vantaalla sykkeliä odotella parikymmentä minuuttia ylimääräistä ja sain sen runko lommolla ja vaihdevaijerit solmussa.

Hiilikuiturungossa pienikin lommo on yleensä kriittinen, koska ei voida tietää ovatko sisemmät hiiliuitukerrokset murtuneet. Velosport kirjoitti lausunnossaan Finnairille, että runko menee vaihtoon. Saas nähdä yrittääkö lentoyhtiö kiemurrella korvausvastuusta vai meneeko homma niin juohevasti kuin virkailija antoi puhelimessa minun ymmärtää.

Tuskin olisin enempää jaksanutkaan

Lauantaina oli aika palata koto-Suomeen. Aamulla kävin kuitenkin heittämässä vielä nelikymppisen. Lähdin taas vanhaa maantietä länteen. Tavronitisissa käännyin etelään, Paleochoraan vievälle tielle. Totuttuun tapaan alkoi tie pikku hiljaa nousta.

Olin kartasta katsonut, että ajelisin Voukolies-nimiseen kylään saakka. Se ei ollutkaan mikään pikkukylä, vaan yllättävän iso taajama. Sen laitamilla tuli vastaan fillaristi, joka moikkasi innokkaasti. Vasta jonkin matkaa ajettuani jäin miettimään, että ehkä sillä oli jotain erityistä asiaa – äänessä oli erilainen sävy kuin pelkässä tervehdyksessä.

Viikon aikana näin vähemmän pyöräilijöitä kuin olin odottanut. Pari kertaa bongasin lenkkiporukan Plataniaksessa, ja yksittäisiä ajajia tuli omilla lenkeillä nähtyä puolen tusinaa. Fournesin pohjoispuolella ajoin ensimmäisenä päivänä kiinni yhden kreetalaispyöräilijän, jolla oli päällään Cofidiksen asu. Hän ei kuitenkaan osannut sanaakaan englantia, joten en päässyt haastattelemaan häntä sen enempää.

Hämmästyttävin sakki oli kolmen keski-ikäisen turistin ryhmä, jonka näin lähtiessäni Omaloksesta toisella kerralla. Olivat juuri vääntäneet itsensä uikkareissa ja bikineissä maastureilla viimeisen mäen huipulle. Nostan kypärää korkealle, mikäli olivat fillaroineet koko matkan Haniasta tai Plataniaksesta!

Nyt olin siis reissun viimeisellä lenkillä. Sen kunniaksi jatkoin vielä Voukoliesin jälkeen parin kilometrin ylämäen, jota viikko aiemmin olisin pitänyt raatelevana nousuna. Käännyin sitten lakipisteen saavutettuani paluumatkalle. Ratkaisu oli oikea, sillä takareisi rupesi vihoittelemaan eikä kipu laantunut, vaikka poljin alamäet löysästi.

Crete_9495Paljon ehdin perhelomalla kampea kiertää, eikä vaatimaton kuntoni olisi varmaan tämän enempää kestänytkään. – Laitan tähän lopuksi vielä yhden ajokuvan lomamatkan ensimmäiseltä päivältä. Asetin pokkarikameran kivelle, painoin itselaukaisijan päälle ja hyppäsin kiireesti ratsaille, kun aikaa välähdykseen oli vain kymmenen sekuntia.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Toka kerta on eri juttu

6th-day_9168Kuinka eri asia onkaan tehdä jotakin toista kertaa! Ekaluokkalaisen kouluunmeno, ensisuudelma, autolla ajo... kaikki ne muuttuvat kun tulee vastaan toinen kerta.

Perjantai oli reissumme viimeinen kokonainen päivä eikä meillä ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Herättyäni päätin lähteä nousemaan pätkän matkaa jo kerran testattuja Omalokseen johtavan tien mäkiä. Menisin sen verran kuin hyvältä tuntuisi ja kääntyisin takaisin kun ei enää huvittaisi. Kiirettä ei ollut mihinkään.

6th-day_9170Ajelin rauhallisesti, ja matka sujui helposti. Välillä oli vähän pilviäkin, mikä teki reissusta suorastaan mukavaa. Eipä aikaakaan, kun huomasin jo olevani varsin korkealla ja siis lähellä Omalosta.

Nousu Omalokselle ei enää toisella kerralla tuntunut kummoiseltakaan jutulta. Arvelin ajelleeni löysästi, kun ehdin touhuta valokuvauksenkin kanssa, mutta silti olin perillä parikymmentä minuuttia nopeammin kuin ensi kerralla.

Myös alas laskeutuminen oli edellistä kertaa vauhdikkaampi – tosin siinä säilyi miltei sama jännitys kuin ensi kerralla. Tähän suuntaan fillari on huomattavasti nopeampi kulkupeli kuin bussi tai turistien vuokra-autot. Ehkä innostuin vähän liikaakin, ja täytyy lausua varoituksen sana: kapealla tiellä on paikka paikoin yllättäviä pysähdyksiä autojen yrittäessä sivuuttaa toisiaan. Kovassa vauhdissa, reilussa alamäessä ja karkealla päällysteellä ei pyörä pysähdy ihan siihen kohtaan, jossa jarrutus alkaa. Onneksi jäi vielä metrin verran varaa ennen pickupin takalautaa.

Kovavauhtiset laskut täristävät melko lailla, kun päällyste on ajoittain todella karkeaa. Paikat pysyivät kuitenkin kiinni hampaissa ja aurinkolasitkin päässä. Matkamittarin anturi sen sijaan irtosi eikä löytynyt vaikka pysähdyin sitä etsimään.

Omaloksen nousu toiseen kertaan oli sekä hauskaa että opettavaista. Ymmärrän nyt vähän enemmän itseäni pyöräilijänä ja myös sitä kuinka paljon auttaa reitin tunteminen ennakkoon.

heading-Omalos_9179-1500px
Tässä omakuvassa lähtöpaikka Platanias näkyy melko tarkkaan alahuulen kohdalla.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Siksi meitä laiskoja laulattaa

5th-day_5921Torstai oli toinen välipäivä pyöräilystä. Vietimme sen rennosti Elafonississa, jota kutsutaan Kreetan Malediiveiksi. Matalassa vedessä heittelimme frisbeetä pari-kolme tuntia.

Ajoimme Elafonissokseen komeaa länsirannan tietä Kissamoksen kautta. Siinäkin olisi melkoinen pyöräilyreitti nousuineen, laskuineen ja huikeine maisemineen.

Autoja tällä näköalatiellä oli yllättävän paljon, ja välillä piti väistää vuokra-Meganella aivan olemattomalle tienpenkalle, että vastaantulija pääsi ohi. Hyvän tuurin ansiosta ei tarvinnut peruutella missään. Fillaroidessa olisi ärsyttävää, ettei voisi päästellä alamäissä vapaasti.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Yhdelle asfaltti, toiselle kivikko

4th-day_9545Old National Road myötäilee Kreetan pohjoista rantaa Iraklionista lännen Kastelli-Kissamokseen asti. Se on hyväpintainen ja aika helppo ajaa, mitä nyt isommissa keskuksissa kuten Plataniaksessa voi joutua sovittamaan menoaan.

Heräsin aamulla puoli seitsemältä, mutta en saanut itseäni liikkeelle tavoittelemaani aikaan. Laskin kuitenkin, että saatan ehtiä Kissamokseen ja takaisin ennen kuin lähdemme kohti Rethymnonin kaupunkia. Olimme sopineet viettävämme päivän siellä englantilaistuttaviemme kanssa.

Alun 15 km Kolymbariin sujui kohtalaista vauhtia, vaikka länsituuli puhalsikin päin naamaa. Geranin kohdalla vanhan ukon kävelyttämät koirat pillastuivat kuin eivät ennen olisi fillaria nähneet. Toinen sai päähänsä lähteä takaa-ajoon, ja kyllähän rupesi kampi kiertymään.

Kolymbarista länteen kohti Kissamosta tie erkanee rannikolta ja nousee kiemurrellen kukkuloiden lomaan. Kun tie alkoi pienen ja hivuttavan nousunsa, vauhti tippui. Lopulta piti tehdä päätös kääntyä takaisin ennen tavoittelemaani Kissamosta.

Takaisin oli taas helppo viilettää, kun osuus oli alamäkivoittoista ja myötätuuli saatteli. Mainio neljänkympin lenkki oli taas aloittanut päivän. Usko pyöräilyn helppouteen palasi ja päätin lähteä torstaina uudemman kerran kunnon mäkitreeneihin kohti Omalosta.

4th-day_5868Tällä etapilla otin vain yhden kuvan. Edessä näkyy tietä, jolle sain hyvät vauhdit parin serpentiinimutkan ryydittämältä alamäeltä. Toinen kuva on Rethymnonin kaupungista, jonka rannassa maastopyöräilijä ei tarvinnut tasaiseksi lanattua polkua.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Välipäivänä rotkoon ja järveen

3rd-day_5732Tiistaina pidin välipäivän pyöräilystä. Se oli kuitenkin varsinaista aktiivilepoa: Imbrosin rotkon kivikossa kävelimme rannalta ylös kohti vuoristoa kahdeksan kilometrin matkan. Helle oli aikamoinen, ja matkaan kului yli kolme tuntia. Reissun jälkeen kävimme vielä uimassa Kournas-järvessä.

Tapasimme Kreetalla asuvat englantilaistuttumme. Omaloksen valloituksesta kertoillessani tulin maininneeksi, että aamulla voisin vaikka polkaista katsomaan Kissamoksen kaupunkia. Kun tuli vähän yllätyksenä itsellekin tällainen suunnitelma, niin päätin tarttua härkää sarvista ja ottaa keskiviikkoaamuna selvää pohjoisrannan vanhan valtatien pyöräilykelpoisuudesta.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ensimmäinen vuoristoetappini

altitude1200m_5663-1500px
Maanantain vastaisena yönä ei tullut juuri nukuttua, koska huoneistossa oli hikisen kuumaa. En saanut ilmastointia käyntiin, ja syyksi selvisi myöhemmin, että yhden ikkunan kahva oli väärässä asennossa. Nousin ylös ennen kuin kello soi varttia yli kuusi.

Kiinnitin lisäpullotelineen satulaan, söin pikapuuron ja laittauduin matkaan. Yhdessä pullossa oli urheilujuomaa, kolmessa vettä. Taskuun sujautin kaksi energiakeksiä. Mukana kulkivat myös sisärengas, pumppu, rengasraudat sekä kamera ja kännykkä. Näillä pitäisi päästä Omaloksen ylängölle neljänkymmenen kilometrin päähän.

Ensimmäiset 15 kilometriä olisivat melko tasaista, ja loput 25 kilometriä melkein yhtämittaista nousua. Tie kipuaisi 1200 metriin, pudottautuisi 1100 metriin Omaloksen tasangolle ja nousisi uudestaan tultaessa Samarian rotkon lähtöpisteeseen. Siellä tie päättyy 1280 metrin korkeudella Xiloskalossa, jossa meidän oli tarkoitus patikoida koko perheen voimin Gigilos-vuorelle. Muut tulisivat autolla perässä.

Ajelin alkupätkän samaa vauhtia kuin sunnuntaina. Ensimmäiset serpentiinimutkat olivat jo tuttuja, ja tällä kertaa jatkoin nousua Botanical Gardenista eteenpäin. Sitä olikin sitten tarjolla ylenpalttisesti. Ensin noin 40 minuuttia yhtämittaista ylämäkeä, kunnes saavuin Lakkin kylän luo ja pidin lepotauon. Näillä kohdin oli myös muutama sata metriä jokseenkin tasaista tietä.

2nd-day_9515Rannalla ja vuoriston alaosissa kreetalaiset tiet ovat melko hyvässä kunnossa. Reikiä on vähän ja asfaltti paikoin parempaa, paikoin samanlaista kuin meillä. Ylempänä vuoristossa on sitten monenlaista tarjolla. Joillekin pätkille on vedetty sileää uutta päällystettä, toisissa kohdissa taas on hyvinkin karkeaa. Erityisesti alamäkivauhdeissa pitää olla hereillä kuoppien varalta. Olin tyytyväinen valittuani alle tavallista kestävämmät renkaat eli Michelinin 25mm Krylion Carbonit.

Kahdeksansadan metrin korkeuden jälkeen mäet jyrkkenivät ja tie kapeni. Liikennettä oli sen verran, että mutkissa ei kannattanut leikata kuin tien keskikohdalle. Sisäreunaan ei aina kannata taittaa siksikään, että tie on jyrkin juuri siinä kohdassa. Maisemat alkoivat olla stadilaisen työmatkapolkijan päätä huimaavia.

Sanotaan, että kilometrin korkeudessa on reilusti viileämpää kuin merenpinnan tasolla. En huomannut mitään eroa, ja olikin tarpeen aika ajoin kastella pää. Varjoa tällä reitillä ei ole tarjolla kuin ihan aikaisin aamulla tai myöhään illalla, sen verran kohtisuoraan aurinko paahtaa kesällä.

Hyvä ja voimia antava hetki oli nähdä meri saaren eteläpuolella. Kyllä tämä tästä taittuisi.

2nd-day_9521Juuri kun olin ehtinyt vakuuttua, ettei ylämäki lopu ikinä, tulikin aika lasketella Omaloksen tasangolle. Pitkän suoran tarjoaman kuudenkympin vauhdin katkaisi vuohilauma.

Tasangolta oli vielä ajettava hivuttava parin kilometrin pituinen loiva ylämäki tapaamispaikkaan eli Samaria-rotkon alkupisteen kahvilaan. Tuntui jo, että voimat olivat ehtyneet, kunnes pari sataa metriä ennen määränpäätä ohi ajoi oman porukan auto. Sen siivittämänä purin hammasta ja väänsin itseni perille saakka.

2nd-day_5634Palautuminen oli nopeaa, kun sai hengähtää hetkisen kahvilassa ja lisää evästä. Lähdimme kapuamaan Gigilos-vuoren rinnettä, mutta mainostetusta helppoudestaan huolimatta se oli kivinen ja hankala (kuva on reitin helpoimmasta kohdasta). Retkikuntamme heittikin pyyhkeen kehään muutaman sadan metrin nousun jälkeen.

Paluumatka sujuikin sitten kuin itsestään. Peesasin pitkän matkaa maanviljelijän avolavamaasturia ja ohitimme varovaisesti ajavia turisteja. Nousu Omalokselle oli vienyt reilut kolme tuntia ja paluu hotellille sujui alle tunnissa.

Ajo Plataniaksesta Xiloskaloon ja takaisin oli ensimmäinen kokemukseni vuoristosta eikä taatusti jää viimeiseksi. Fiilis onnistuneen reissun jälkeen oli yhtä hieno kuin viime kesänä Vätternrundanin maalissa.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Tutustuminen serpentiiniin

Fillarin kuljetus lentokoneella on yksinkertaista, jos ei halua vuokrata suojalaukkua ja purkaa polkupyörää. Lähtöselvityksessä päästettiin vähän ilmaa pois renkaista ja tanko käännettiin poikittain. Varoitustekstit varovaisesta käsittelystä paikalleen ja siinä se. Kreetalla Hanian lentokentällä pyörä tuli ensimmäisenä matkatavarahihnalta ja vieläpä moitteettomassa kunnossa. Takseihin ei Haniassa fillaria saa, mutta minä saatoin taluttaa Bianchin turistibussin tavaratilaan. Vaivatonta kerta kaikkiaan!

1st-day_9497Sunnuntaina eli reissun ensimmäisenä aamuna päätin käydä tutustumassa vuoriston serpentiineihin ennakkoon. Maanantaina olisi vuorossa koko matkan kohokohta eli ajo Omaloksen tasangolle.

Asuimme Plataniaksessa, joka on suurehko turistikylä Haniasta länteen. Sen sijainti on pyöräilijän näkökulmasta aika mainio: vuoristotiet alkavat parinkymmenen kilometrin etäisyydellä. Se onkin juuri sopiva matka lämmittelyyn.

Keli Kreetalla oli juhannuksen jälkeisellä viikolla miellyttävä. Mittari pysytteli enimmäkseen alle kolmenkymmenen asteen, ja aamuseitsemältä oli miellyttävät 20° C.

Yllättävän nihkeästi tuntui kuitenkin pyörä kulkevan. Olin jo aivan hiessä, kun saavuin ensimmäisen serpentiinitien juurelle muutama kilometri Fournesin kylästä etelään. Selitys löytyi tietysti siitä, että koko matka oli ollut pientä nousua merenrannalta reiluun sataan metriin.

1st-day_9498Serpentiinitie ei ole fillarilla juuri sen kummempi kuljettava kuin mikä tahansa muukaan mäki. Se kuitenkin näyttää ihan erilaiselta kuin mikään muu. Se tuntuu haastavan kaksintaisteluun, julistavan, että tämä on nyt totinen taival, tätä sinä tulit hakemaan.

Ensimmäisen päivän annokseksi riitti ajolinjojen hakeminen neulansilmämutkissa, penkistä ja putkelta ajon vuorottelun kokeilu ja mäen "maistelu". Ylämäkeä kun tuntui riittävän aina vaan, lopetin Botanical Gardenin kohdalla noin kolmessasadassa metrissä.

Paluumatka olikin sitten nopea, valtaosa alamäkeä. Hotellilla olin 40 kilometrin lenkin jälkeen jo yhdeksältä – koko päivä edessä. Se kului perheen kanssa Haniaan tutustuessa ja lasipohjaveneretkellä. Kävimme mm. sukeltamassa saksalaisen pommikoneen hylylle Agii Theodori -saaren edustalla.

HUOM: jos et näe matkakertomuksen jatkoa ruudulla, klikkaa alareunasta linkkiä Uudempi teksti

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Valkoiset vuoret odottavat

Valmistelut matkaa varten on nyt tehty. Tänään löysin vitosella putkihuivin, josta saan aurinkosuojan kypärän alle. Fillariin vaihdoin vähän tuhdimmat 25mm Krylion Carbon -renkaat ja lisäpullotelineen satulan taakse.

Odotettavissa on aamulenkkejä pohjoisrannan teitä pitkin ja yksi vuoristopäivä.

Lähikulmien mäkiä on tullut ajettua tavallista enemmän, esimerkiksi eilen viidesti Kehä3:n mäkeä Kuusikossa edestakaisin. Eipä sen 700 metrin pituiset rinteet juuri vastaa nousua Valkoisille vuorille, jossa 40 kilometrin mittainen tie kohoaa 1280 metriin. Siitä jatkamme porukalla patikkapolkua ylös. Paluumatkalla merenpinnan tasoon ei sitten tarvitse paljon kampea kiertää.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Jalustan kuljetus fillarilla

Pyöräilevä valokuvaaja tarvitsee jalustaa, mutta kuinka sen kuskaisi fillarilla? Itse olen ratkaissut tilanteen niin, että käytän monopodia eli yksijalkaista. Parin kilon painoinen järjestelmä pysyy sen päällä vakaana.

DSC_5527Aina ei ole mukana riittävän isoa reppua, johon monopodin survoisi. Se voi kuitenkin sitoa vaikka nippusiteillä rungon vaakaputkeen. Tämän systeemin huono puoli tietysti on, että nipparit täytyy katkaista, kun jalustaa tarvitaan. Sopii siis vain rajoitetuissa tapauksissa.

DSC_5530Näppärämpi ja tukevampi tapa on käyttää pumpun mukana tullutta runkokiinnikettä. Maasturin valaisimen akkuja varten tuli kaksipuoleinen kiinnike, johon saa näppärästi sekä pumpun että monopodin.

Lisää kuvia erilaisista ratkaisuista Flickr-galleriassa. Tietääkseni kiinnittimiä voi ostaa ilman pumppuakin.