Polkupyörän huolto for dummies

Keskustelin Qaikussa fillarin huollosta, ja löysin samalla hyvän blogikirjoituksen aiheesta. Cyclomanian bloggaaja on listannut hyviä linkkivinkkejä entryssään Polkupyörän huolto for dummies.

PS. sieltä näköjään puuttuu yksi tärkeä linkki. Kannattaa tutustua myös wikiin Polkupyörän huolto ja korjaus

Hyvät reitit kartalle

Bikemap.net on kimppakarttapalvelu, jossa on gps-merkattuja pyöräreittejä pk-seudultakin jo kymmeniä. Olen ladannut sinne kaksi omaa lenkkiäni. Viime sunnuntain kahdeksikon muotoisen reitin ylälenkki Vantaalta Nurmijärvelle ja Tuusulaan on kiva polkea. Klikkaamalla fillari-liikennemerkkiä näet koko reitin.

Polkaisin GPS-aikakauteen

Sain käyttööni myLogger-paikantimen. Se on pieni ja helppokäyttöinen "tulitikkuaski" ja tarkoitettu käytettäväksi yhdessä Traxmeet-sporttiyhteisön kanssa, mutta kun datan syöttö sinne ei minulla sujunut, lähetin pyöräilydatan @Trip-sivustolle.

Tässä työmatkaa tältä aamulta. Ihan oikein on reissu rekisteröitynyt. (PS. satuin tulemaan uudestaan blogiin, ja ainakaan juuri nyt ei reitti näy kuvassa.) Karttaa klikkaamalla reitin sivulle, jossa voit mm. "ajaa" reitin läpi. Keskinopeutta laskee kotipihalla seisoskeltu kuusiminuuttinen.

Porvoo keulii eli terveisiä idästä

Olin kaksipäiväisessä YTV:n hallituksen seminaarissa Haikossa. Sen verran ohjelmassa oli taukoja, että ehdin pyörän selkään sekä torstaina että perjantaina. Tässä blogin aihepiiriin sopiva otos Porvoosta.

Kestävät nakit ovat tarpeen

Viime kesänä ajelin ultrakevyillä avorenkailla kuten Pro2Race ja Pro3Race. Renkaanvaihto tien päällä tuli tutuksi. Vaan enpä taida enää noita alle 250 grammaisia arkikäyttöön ostella.

Löysin talvella varaston kätköistä vanhat Michelin Megamium2:t ja pistin ne Bianchin vanteille. Megamiumit ovat tuhdimpaa sarjaa kuin yllä mainitut kilparenkaat. Takanakki on käyttämätön, mutta eturenkaassa on jo aika paljon kivien jättämiä koloja. Siitä huolimatta se kestää yhtä sun toista. Tänään ajelin Megamiumeilla lasimurskan päältä eikä pelkäämääni rengasrikkoa tullutkaan. Tuntui suorastaan hilpeän onnelliselta!

Tosin seuraavassa hetkessä kirosin nämä pulloja asfalttiin särkevät pikkupirut helvettiin – kun pyörätiet on juuri saatu harjattua, täytyy jo parin päivän päästä ruveta varomaan lasia.

Pääsiäislenkki maistui hyvältä

Kuusijärven pääsiäislenkit ovat kokeneempien kuskien vakio-ohjelmistoa. Päätin mennä ensimmäistä kertaa mukaan, haistelemaan jaksanko kääntää kampea nopeampien vauhdissa.

Aamu oli harmaa ja kolea, kun 50 maantiekuskia kokoontui Vanhan Lahdentien varteen. Kello kymmenen starttasimme Sotungin peltojen halki Östersundomin risteykseen ja siitä Porvoontielle.

Jossain Sipoon ja Hinthaaran välimaastossa alkoivat kisakuskit heräämään ja vauhti kiihtyä. Siinä vaiheessa minä ja muutamat muut päätimme pudottautua porukasta ja oikaista kohti Nikkilää.

Olen ihan tyytyväinen, että pysyin melko vaivattomasti porukan kyydissä maratonin mittaisen matkan. Jäi vielä voimia vetovuoroihin paluumatkalle. Lenkin kokonaispituudeksi tuli 94 km, 30 km/h keskinopeudella.

Maantiekauden avaus

Taas on saapunut se aika vuodesta: kurkiaurat halkovat taivasta kohti pohjoista, mopoparvet kerääntyvät lämpimille pihamaille, ja Shimanoiden vaimea surraus ja Campagnolojen terävämpi siritys kuuluu jo kaukaa.

Keskipäivällä harrastin maasturin ulkoilutusta rakkaani kanssa Vantaanjoen rantoja pitkin. Illansuussa kävin kevään ensimmäisellä maantielenkillä. Kevyt Bianchi 928 kiisi pitkin pyöräteitä helposti ja vaivattomasti. 48 kilometrin maantielenkin keskivauhti oli 28,4 km/h, ja kaupunkialueiden ulkopuolella yli 30 km/h.

Vaikka helmi- ja maaliskuussa tulin polkeneeksi reilusti vähemmän kuin tavoittelin, näyttää kunto olevan sitä luokkaa kuin toivoinkin. Tästä on hyvä mennä mukaan porukkalenkeille.

Yllättävän kevyttä

Eilen tullessani töistä kotiin kävin suihkuun mennessäni vaa'alla. Se näytti 86,9 kg vielä tarkistusmittaustenkin jälkeen. Hetkinen, noinkohan... kyllä vaan, olen ihan ilman yrittämistä tammikuussa keksimäni laihdutusohjelman tahdissa :)

Päivän palaveri pyörien päällä

Washingtonin pyöräilylähettiläs Eric Gilliland oli mainiota pyöräilyseuraa lauantaina, kun seitsemän hepolaista kierrätti häntä ympäri Helsingin niemeä. Kuusi tuntia saatiin kulumaan turistessa ja hissuksiin polkiessa. Yhteensä mittariini kertyi 50 kilometriä.

Washingtonissa kevyt liikenne on itsestään selvästi tärkeä asia myös virkamiehille ja päättäjille. Esimerkiksi kaupungin edellinen pormestari on intohimoinen italialaisfilojen kerääjä, ja nykyinen on harrastanut triathlonia. Pyöräily on siellä paitsi harrastus, myös yksi liikennemuoto muiden rinnalla.

Eric on täällä yhtenä Helsingin kutsumista washingtonilaisista asiantuntijoista. Hänen virallinen reissubloginsa löytyy täältä.

Pyöräilijä nurin, autoilija vähät välitti

Aamulla oli kaunis kevätkeli, mutta paikoin jäistä. Puistolassa piti tehdä äkkijarrutus, kun autoilija halusi poistua liikenneympyrästä välittämättä väistämisvelvollisuudestaan. Siinä kohdassa oli jäätä, jonka pinta oli jo kostea. Vältin osumasta, mutta pyörä lähti alta ja pyöräilijä rupesi kyntämään katua etuviistoon.

Repussa ollut läppäri säilyi vahingoittumattomana kärsi jonkin verran, ja fillarikin toimii. Uusiksi menee vain ihoa reidestä, polvesta, nilkasta, kyynerpäästä, kyynervarresta ja molemmista kämmenistä. Onneksi oli paksummat talvivarusteet yllä.

Autoilija kyllä näytti vilkaisevan taustapeiliin mennessään, totesi kai että henkiin jäi kun istuu maassa ja heiluttelee auton perään.