Sunday, 28 June 2009

Tutustuminen serpentiiniin

Fillarin kuljetus lentokoneella on yksinkertaista, jos ei halua vuokrata suojalaukkua ja purkaa polkupyörää. Lähtöselvityksessä päästettiin vähän ilmaa pois renkaista ja tanko käännettiin poikittain. Varoitustekstit varovaisesta käsittelystä paikalleen ja siinä se. Kreetalla Hanian lentokentällä pyörä tuli ensimmäisenä matkatavarahihnalta ja vieläpä moitteettomassa kunnossa. Takseihin ei Haniassa fillaria saa, mutta minä saatoin taluttaa Bianchin turistibussin tavaratilaan. Vaivatonta kerta kaikkiaan!

1st-day_9497Sunnuntaina eli reissun ensimmäisenä aamuna päätin käydä tutustumassa vuoriston serpentiineihin ennakkoon. Maanantaina olisi vuorossa koko matkan kohokohta eli ajo Omaloksen tasangolle.

Asuimme Plataniaksessa, joka on suurehko turistikylä Haniasta länteen. Sen sijainti on pyöräilijän näkökulmasta aika mainio: vuoristotiet alkavat parinkymmenen kilometrin etäisyydellä. Se onkin juuri sopiva matka lämmittelyyn.

Keli Kreetalla oli juhannuksen jälkeisellä viikolla miellyttävä. Mittari pysytteli enimmäkseen alle kolmenkymmenen asteen, ja aamuseitsemältä oli miellyttävät 20° C.

Yllättävän nihkeästi tuntui kuitenkin pyörä kulkevan. Olin jo aivan hiessä, kun saavuin ensimmäisen serpentiinitien juurelle muutama kilometri Fournesin kylästä etelään. Selitys löytyi tietysti siitä, että koko matka oli ollut pientä nousua merenrannalta reiluun sataan metriin.

1st-day_9498Serpentiinitie ei ole fillarilla juuri sen kummempi kuljettava kuin mikä tahansa muukaan mäki. Se kuitenkin näyttää ihan erilaiselta kuin mikään muu. Se tuntuu haastavan kaksintaisteluun, julistavan, että tämä on nyt totinen taival, tätä sinä tulit hakemaan.

Ensimmäisen päivän annokseksi riitti ajolinjojen hakeminen neulansilmämutkissa, penkistä ja putkelta ajon vuorottelun kokeilu ja mäen "maistelu". Ylämäkeä kun tuntui riittävän aina vaan, lopetin Botanical Gardenin kohdalla noin kolmessasadassa metrissä.

Paluumatka olikin sitten nopea, valtaosa alamäkeä. Hotellilla olin 40 kilometrin lenkin jälkeen jo yhdeksältä – koko päivä edessä. Se kului perheen kanssa Haniaan tutustuessa ja lasipohjaveneretkellä. Kävimme mm. sukeltamassa saksalaisen pommikoneen hylylle Agii Theodori -saaren edustalla.

HUOM: jos et näe matkakertomuksen jatkoa ruudulla, klikkaa alareunasta linkkiä Uudempi teksti

2 comments:

Aron Viestitin said...

Kyllä pyörämatkailja voi kokea hienoja elämyksiä ihan kotimaassakin: http://viestitin.blogspot.com/2011/10/pyoralla-paastaan.html

Esko said...

Aron Viestitin: Tunnelmallinen kuvaus, jonka tyyli sopii siinä kuvattuun retkeen.