sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tuskin olisin enempää jaksanutkaan

Lauantaina oli aika palata koto-Suomeen. Aamulla kävin kuitenkin heittämässä vielä nelikymppisen. Lähdin taas vanhaa maantietä länteen. Tavronitisissa käännyin etelään, Paleochoraan vievälle tielle. Totuttuun tapaan alkoi tie pikku hiljaa nousta.

Olin kartasta katsonut, että ajelisin Voukolies-nimiseen kylään saakka. Se ei ollutkaan mikään pikkukylä, vaan yllättävän iso taajama. Sen laitamilla tuli vastaan fillaristi, joka moikkasi innokkaasti. Vasta jonkin matkaa ajettuani jäin miettimään, että ehkä sillä oli jotain erityistä asiaa – äänessä oli erilainen sävy kuin pelkässä tervehdyksessä.

Viikon aikana näin vähemmän pyöräilijöitä kuin olin odottanut. Pari kertaa bongasin lenkkiporukan Plataniaksessa, ja yksittäisiä ajajia tuli omilla lenkeillä nähtyä puolen tusinaa. Fournesin pohjoispuolella ajoin ensimmäisenä päivänä kiinni yhden kreetalaispyöräilijän, jolla oli päällään Cofidiksen asu. Hän ei kuitenkaan osannut sanaakaan englantia, joten en päässyt haastattelemaan häntä sen enempää.

Hämmästyttävin sakki oli kolmen keski-ikäisen turistin ryhmä, jonka näin lähtiessäni Omaloksesta toisella kerralla. Olivat juuri vääntäneet itsensä uikkareissa ja bikineissä maastureilla viimeisen mäen huipulle. Nostan kypärää korkealle, mikäli olivat fillaroineet koko matkan Haniasta tai Plataniaksesta!

Nyt olin siis reissun viimeisellä lenkillä. Sen kunniaksi jatkoin vielä Voukoliesin jälkeen parin kilometrin ylämäen, jota viikko aiemmin olisin pitänyt raatelevana nousuna. Käännyin sitten lakipisteen saavutettuani paluumatkalle. Ratkaisu oli oikea, sillä takareisi rupesi vihoittelemaan eikä kipu laantunut, vaikka poljin alamäet löysästi.

Crete_9495Paljon ehdin perhelomalla kampea kiertää, eikä vaatimaton kuntoni olisi varmaan tämän enempää kestänytkään. – Laitan tähän lopuksi vielä yhden ajokuvan lomamatkan ensimmäiseltä päivältä. Asetin pokkarikameran kivelle, painoin itselaukaisijan päälle ja hyppäsin kiireesti ratsaille, kun aikaa välähdykseen oli vain kymmenen sekuntia.

Ei kommentteja: