Friday, 31 July 2009

Kesäillan kimppalenkki

Eilen oli kesäinen ilta parhaimmillaan, kun toistakymmentä maantiekuskia suuntasi HePon porukkalenkille Vantaankosken kioskilta kohti Palojokea, Lepsämää ja Klaukkalaa.

Tänä kesänä keskinopeudet ovat nousseet aikaisemmasta. Se tuottaa yllätyksiä. Nytkin oli mukana yksi uusi kaveri, joka oli lukenut HePon sivuilta, että keskinopeus on noin 30 km/h. Kun letkan vauhti rupesi sitten nousemaan 33:sta, alkoivat ylämäet käydä hänelle tahmeiksi.

Oli varsin mukavaa jäädä ajamaan hänen kanssaan vähän rauhallisemmin ja päästää muu letka etenemään omaa tahtiaan. Vedin ja opastin häntä peesaamaan, ja rupattelimme mukavia Klaukkalaan saakka. Siellä tapasimme muut, jotka olivat stopanneet kioskille.

Pientä loppukiri-iloittelua irtosi Vanhan Hämeenlinnantien viime kilometreillä. Koivet olivat vetotyöstä hiukan väsyneet, mutta saatoin kuitenkin nostaa vauhdin reiluun viiteenkymppiin ja ajaa kärjen kiinni. Vaikka en ole juuri vetoja harjoitellutkaan, kyllä sieltä kintuista jotain löytyy. Nice!

Porukkalenkkiä pyöritettiin 76 kilometriä (reittidata), ja yhteensä mittariin rapsahti 105 lisää. Kuten viereisestä käppyrästä näkyy, pyöräily on ollut pop viime aikoina.

Wednesday, 29 July 2009

Zen ja pyörällä ajamisen taito


Blogin drunkcyclist.com kautta löytyi Wall Street Journalin päivän kuva -palstan upea otos Fabian Cancellarasta. (Kuva: Ruben Sprich, Reuters)

Drunkcyclistin blogista löytyi myös alle linkitetty video. Ei onnistuisi tämä ajo kännissä ei.

Monday, 27 July 2009

Satunnaisesta kuntoilusta harjoitteluksi

Tein viikonloppuna Exceliin päivittäisen taulukon ajamisista: ajankäytöstä, nopeudesta, harjoituksen luonteesta ym. Siitähän sitten on helppo seurata onko tullut tehtyä muutakin kuin ajettua tasaisia vauhtikestävyyslenkkejä.

Tilasin samalla myös tietoa: Amazonista yhden sentin hintaisen käytetyn Greg Lemond's complete book of bicycling ja Adlibriksestä David Morriksen Performance Cycling: Training for Power, Endurance, and Speed.

Ehkäpä ensi kaudeksi tulee sitten tehtyä ainakin viitteellinen harjoitusohjelma.

Friday, 24 July 2009

Infinito on uusi maantieherkku

Bianchin uusin maantieherkku on nyt saatavilla. Tämä uusi, 928 c2c:n korvaava malli on nimeltään Infinito.

Infinito on 928 Superleggera –pyörien tapaan valmistettu jäykemmästä hiilikuidusta, mutta sen geometria on pystympi ja pidemmällä akselivälillä kuin nämä puhtaat HorsCategorie-luokan raaserit. Näin siinä on ripaus kruisailun helppoutta mukana.

Kun nyt olen vaihtamassa rikkoontuneen rungon tilalle uutta, tekee tietysti mieli vaihtaa samalla tähän uuteen malliin. Toistaiseksi sitä on tarjolla vain Campagnolon huippuosasarjoilla, ja hinta on halvimmillaankin 3149 euroa (Athena-sarjalla).

Thursday, 23 July 2009

Pisteet Finnairille jälkihoidosta

Kun korvaushakemukseni pyörähti Finnairilla liikkeelle, homma hoitui ripeästi ja ystävällisesti. Kun heillä oli tarvittavat dokumentit, tuli korvauspäätös parissa päivässä. Muistakaa hyvät laatupyörien omistajat, että heidän korvauksensa maksimimäärä on 1107 euroa.

Nyt sitten odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä.

Wednesday, 22 July 2009

Hei jyrsijä, jätä piennar pyöräilijälle!

Tärinäraidat maantien laidassa vievät paikatkin hampaista, kun niihin sattuu ajamaan. Ne herättävät nukahtaneen autoilijan ja estävät ulosajon.

Raitoja on tehty monella tekniikalla. Useinkaan toteuttajalla ei ole tullut mieleen, että piennarta tarvitaan myös pyöräilyyn. Parhaimpia tärinäraitoja lienevät ne, jotka on tehty kohomaalauksella piennarviivan yhteyteen. Hankalimpia ovat asfalttiin poikittain jyrsityt urat. Usein niiden sijainti kapealla pientareella vaihtelee, kun jyrsintäkoneen kuski ei ole ajanut tarkasti. Paikka paikoin ne pakottavat siirtymään ajoradalle, mikä ei ainakaan paranna liikenneturvallisuutta.

HBL:n toimittaja kyseli lisätietoa ja pyöräilijän näkökulmaa tärinäraitoihin toukokuussa. Nyt hänen juttunsa löytyy verkko-Hoblasta.

Saturday, 18 July 2009

Rusikoitu runko ja korvauskäsittelyn kiemurat

Soitin Finnairille tarkistaakseni kuinka korvaushakemukseni käsittely edistyy (ks. Hei, me käsitellään lentorahtia!). Selvisi, ettei mitenkään, koska sen käsittelijä on kesälomalla.

Mikä ihme pakottaa sitomaan hakemuksen tiettyyn käsittelijään? Ajatella, jos hän olisi jäänyt vuoden vuorotteluvapaalle!

Friday, 17 July 2009

Helen tarvitsee fillaria elokuussa

Helen on tulossa Australiasta Suomeen ja ottaa osaa yleisurheilun veteraanien MM-kisoihin elokuun alussa Lahdessa. Näillä kulmilla häneltä vierähtää melkein koko elokuu.

Helenillä on edessä lokakuussa Sydneyssä 210 kilometrin mittainen ”Around the Bay In a Day" –kuntoajo. Sitä varten hän haluaa pitää pyöräilykuntoaan yllä myös reissun päällä, ja tuli ottaneeksi yhteyttä HePoon vuokrapyörän löytääkseen. Hän on paikallisen hepon eli Bike Victorian jäsen. Vaikka HePon on Suomen suurin pyöräily-yhdistys, on Bike Victoria aivan toista luokkaa – sillä on noin 20 000 jäsentä!

Täältä ei taida kovin hyvin vuokrapyöriä löytyä. Löysin netistä kaksi mahdollisuutta: LahtiTravel ja GreenBike. Jos tiedät muita, jätä kommentti.

Wednesday, 15 July 2009

Dieseliä reisissä

Malminkartanon täyttömäelle johtaa 650 metrin mittainen nousu, jota Fillarifoorumin porukka ajaa kellon kanssa MLHBCC-kisana. Minäkin käyn siellä silloin tällöin.

Keväällä nousuun kului 2:54. Läksin eilen iltapäivällä lenkille, ja suunnistin Malminkartanoon. Viime viikkojen mäkiharjoittelun jälkeen odotin, että kiipeäminen sujuisi leikiten. Vaikka olosuhteet olivat oivalliset, jäi ajaksi heikonpuoleinen 2:50.

Pettymys oli tuntuva. Nousu meni virkamiestyönä, ja tuskin olin edes hengästynyt huipulla. Miten en saanut itsestäni irti enempää? Oliko ikä tehnyt minusta yhtäkkiä vanhan diesel-koneen? Näitä pohdiskelin suunnatessani Vantaankosken iltalenkille.

Selkein syy diiselismiin lienee siinä, että tänä vuonna olen ajanut varsin tasapaksuja lenkkejä: tasamittaisia, tasatehoisia, monotonisia.

Onneksi juuri tämänkertainen iltalenkki (reittidata) tarjosi hyvää vauhtileikittelyä. Ylämäet, joita riitti mukavasti varsinkin Klaukkalan itäpuolella, spurtattiin täyteen kiriin, ja välillä hissuteltiin ja odoteltiin porukka kasaan.

Oli lohdullista huomata, että näistäkin reisistä löytyy tehoja kun oikein herättelee. Lääke diiselismiin on selkeä: monipuolisempaa harjoittelua.

Monday, 13 July 2009

Tahtoo lisää serpentiiniä

Kreetan reissu jätti niin mahtavan jälkimaun, että olen ruvennut katselemaan mihin seuraavaksi. Syke nousi ja kuume iski, kun luin juttua Teneriffalta.

Saari näyttää olevan mäkiajajan paratiisi. Pyöräilijät otetaan siellä hyvin huomioon, ja erilaisia luokiteltuja nousuja on kymmeniä, esimerkiksi Vertigo tai varsin selkeän profiilin omaava La Luna.

Saapa nähdä taipuvatko aika, rahat ja perheen yhteiset kuviot siihen, että pääsisi mittaamaan serpentiiniä uutenavuotena.

Edit: kuva on linkitetty tuolta tenerife-training.net sivustolta.

Sunday, 12 July 2009

Viisi tuntia ja punoittavat olkapäät

Sade lakkasi aamulla ja kymmeneltä alkoivat tietkin kuivua, kun ajoin kohti Maunulan majaa.

Tänään oli syytä ottaa rennosti. Remonttiuurastus ja epäkuntoinen vaihteisto tukivat ajatusta, että joko vetäisin 25-ryhmää tai peesaisin 28-ryhmässä. Maunulasta ajoimme rauhallisen siirtymän Vantaankosken kioskille.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun lähden rauhalliselle lenkille ja päädyn vetämään nopeampaa ryhmää. Niin nytkin. Kun kerran vetomies puuttuu ja erikseen pyydetään, olen valmis kuin partiopoika.

Vuoro- ja välillä parivedolla StePen kanssa edettiin Vantaankoskelta Nurmijärvelle, Nukariin ja Rusutjärvelle kolmekakkosta. Tauon jälkeen oli vuorossa vastatuulta, ja pysyin kiltisti peesissä, kun en enää pystynyt halkomaan tuulta.

Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että otin vetovastuuta – sillä tavoin tämäkin lenkki oli paljon tehokkaampi. Nämä vetotyöt ja mäkiajot ovat tehneet sen, että olen viimevuotisella kuntotasolla, vaikka kaikki pitkät lenkit puuttuvat. Vuosi sitten ajoin Vätternrundanin kesäkuussa ja useampia parisatasia ennen sitä.

Saturday, 11 July 2009

Remonttihanskat naulaan

Muutama päivä meni aamusta iltaan remonttihommissa. Nyt on kaksi väliovea paikallaan, seinissä uudet pinnat ja huoneen kattokin maalattu. Eilen kokeilin maalin kuivuessa ajaa lenkkiä, mutta ruuvaamani peukalo oli sen verran kipeä, että käännyin pian takaisin.

Huomenna aion HePon 25/28-lenkille. Sunnuntaisin kello 11 lähtee Vantaankosken kioskilta noin kolmen tunnin mittainen maantielenkki kahtena ryhmänä. Toisen keskinopeustavoite on 25 ja toisen 28. Jälkimmäistä olen pariin kertaan ollut vetämässäkin, mutta nyt on vaihteisto sen verran epäkunnossa, että tyydyn peesaamaan.

Jos et vielä tunne Fillarikalenteria, käy tutkimassa. Sieltä löytyy huominenkin lenkki. Kuvan otin HePo-lenkiltä toukokuussa.

Thursday, 9 July 2009

Sisätyötkö siistejä?

Tämän sateisen ja tuulisen päivän olen viettänyt sisällä remonttihommissa. Sain varsin paljon aikaan, mm. välioven seinään ja ruuvin sormeen.

Sen verran olen pyöräilyn eteen ehtinyt tehdä, että rutkutin ProBikeKitille Kreetan reissua varten ostamastani hihattomasta ajopaidasta. Sen sauma rupesi purkautumaan jo parin käyttökerran jälkeen.

Ilokseni PBK hyvitti minua paidan hinnalla, kun meilasin heille asiasta ja lähetin kuvat. Mitähän sieltä nyt sitten oikein keksisin, kun polkimetkin tuli tilattua Bike-Discountista.

Wednesday, 8 July 2009

Bicicletta in Finlandia

Pierluigi opiskelee Bolognan yliopistossa ja lähetti minulle meiliä. Hän tekee tutkielmaa pyörämatkailusta Suomessa ja pyysi apua erityisesti tilastojen löytämiseen.

Ensin tuumasin, että kyllähän tuosta aiheesta löytyy sekä tekstiä että dataa netistä helposti. Googletin pikaisesti ja löysin vain kaksi englanniksi käännettyä lähdettä: Pyöräillen Suomessa –sivuston ja Visit Finlandin osion Cycling and Mountain-biking. Mainio Poljin on vain suomeksi.

Jätä kommentti ja jaa hyvät linkkisi! Pierluigi opiskelee suomea ja Googlen kääntäjäkin auttaa, joten vinkit myös suomenkielisiin sivuihin ovat tervetulleita.

Tuesday, 7 July 2009

Déjà vu, mutisin noustessani samaa mäkeä viidettä kertaa

Tour de France on tänä vuonna suomalaiselle sohvapyöräilijälle erittäin antoisa.

Jussi Veikkanen ajaa edelleen maillot à pois rouges eli pilkkupaita päällä. Sen hän sai voittamalla kolme mäkikiriä toisella etapilla. Eipä ole ennen suomalaispyöräilijä arvopaitaan pukeutunut.

Tour de France on harvinaisen kiinnostava tänä vuonna myös siksi, että seitsemänkertainen TdF-voittaja Lance Armstrong teki paluun ja on tällä hetkellä kokonaiskilpailussa toisena – vain 0,3 sekuntia Fabian Cancellaran perässä.

Ranskan ympäriajon reittiprofiilista on oltu monta mieltä. On harmi, että vuoristoetappeja on karsittu. Nämä näyttävät ja isoja aikaeroja tuottavat osuudet on kuitenkin jaoteltu niin, että voittotaistelu voi pysyä tiukkana aina toiseksi viimeiselle etapille saakka, jolloin kiivetään legendaariselle Mont Ventoux’lle.

*

Täällä pääkaupunkiseudulla ovat vuoret vähissä. Tänään pyöräilin Espoon Lakistoon, jossa sijaitsee yksi mainitsemisen arvoinen nyppylä. Ajoin sitä puolelta toiselle, niin että yhteensä tein kymmenen nousua. Käy se näinkin, Kreetalla hankitun mäkikunnon ylläpito.

Postimerkin kuvan löysin ja muokkasin Lefan Cycling 'n' Sh*t-blogista.

Monday, 6 July 2009

Pyöräilysanasto paremmaksi

EU julkaisi pari vuotta sitten kaikkien jäsenmaiden kielillä painetun pyöräilysanaston.

Sanastosta tehdään nyt toinen, korjattu painos. Aihetta onkin, sillä suomen kielen osalta olemme bonganneet jo parikymmentä muutosta kaipaavaa kohtaa.

Mitä oppaasta mielestäsi puuttuu? Mitä tarvitsisit lähtiessäsi pyöräilemään maahan, jonka kieltä et osaa? Ainakin nämä lisäisin kirjaan:
- huolto (toimenpide)
- pyörähuolto (korjaamo)
sekä Muuhun sanastoon fraasit
- Mistä voin vuokrata polkupyörän?
- Mistä saan lainaksi kaupunkipyörän?

Kokoan kommentit ja lähetän ne eteenpäin loppuviikosta. Kommentoi tähän viestiin, jos keksit parannusehdotuksia.

Sunday, 5 July 2009

Hei, me käsitellään lentorahtia!

Mennessäni lomalle sain fillarin Haniassa hihnalta ennen matkatavaroita ja priimakunnossa. Palatessa piti Helsinki-Vantaalla sykkeliä odotella parikymmentä minuuttia ylimääräistä ja sain sen runko lommolla ja vaihdevaijerit solmussa.

Hiilikuiturungossa pienikin lommo on yleensä kriittinen, koska ei voida tietää ovatko sisemmät hiiliuitukerrokset murtuneet. Velosport kirjoitti lausunnossaan Finnairille, että runko menee vaihtoon. Saas nähdä yrittääkö lentoyhtiö kiemurrella korvausvastuusta vai meneeko homma niin juohevasti kuin virkailija antoi puhelimessa minun ymmärtää.

Tuskin olisin enempää jaksanutkaan

Lauantaina oli aika palata koto-Suomeen. Aamulla kävin kuitenkin heittämässä vielä nelikymppisen. Lähdin taas vanhaa maantietä länteen. Tavronitisissa käännyin etelään, Paleochoraan vievälle tielle. Totuttuun tapaan alkoi tie pikku hiljaa nousta.

Olin kartasta katsonut, että ajelisin Voukolies-nimiseen kylään saakka. Se ei ollutkaan mikään pikkukylä, vaan yllättävän iso taajama. Sen laitamilla tuli vastaan fillaristi, joka moikkasi innokkaasti. Vasta jonkin matkaa ajettuani jäin miettimään, että ehkä sillä oli jotain erityistä asiaa – äänessä oli erilainen sävy kuin pelkässä tervehdyksessä.

Viikon aikana näin vähemmän pyöräilijöitä kuin olin odottanut. Pari kertaa bongasin lenkkiporukan Plataniaksessa, ja yksittäisiä ajajia tuli omilla lenkeillä nähtyä puolen tusinaa. Fournesin pohjoispuolella ajoin ensimmäisenä päivänä kiinni yhden kreetalaispyöräilijän, jolla oli päällään Cofidiksen asu. Hän ei kuitenkaan osannut sanaakaan englantia, joten en päässyt haastattelemaan häntä sen enempää.

Hämmästyttävin sakki oli kolmen keski-ikäisen turistin ryhmä, jonka näin lähtiessäni Omaloksesta toisella kerralla. Olivat juuri vääntäneet itsensä uikkareissa ja bikineissä maastureilla viimeisen mäen huipulle. Nostan kypärää korkealle, mikäli olivat fillaroineet koko matkan Haniasta tai Plataniaksesta!

Nyt olin siis reissun viimeisellä lenkillä. Sen kunniaksi jatkoin vielä Voukoliesin jälkeen parin kilometrin ylämäen, jota viikko aiemmin olisin pitänyt raatelevana nousuna. Käännyin sitten lakipisteen saavutettuani paluumatkalle. Ratkaisu oli oikea, sillä takareisi rupesi vihoittelemaan eikä kipu laantunut, vaikka poljin alamäet löysästi.

Crete_9495Paljon ehdin perhelomalla kampea kiertää, eikä vaatimaton kuntoni olisi varmaan tämän enempää kestänytkään. – Laitan tähän lopuksi vielä yhden ajokuvan lomamatkan ensimmäiseltä päivältä. Asetin pokkarikameran kivelle, painoin itselaukaisijan päälle ja hyppäsin kiireesti ratsaille, kun aikaa välähdykseen oli vain kymmenen sekuntia.

Friday, 3 July 2009

Toka kerta on eri juttu

6th-day_9168Kuinka eri asia onkaan tehdä jotakin toista kertaa! Ekaluokkalaisen kouluunmeno, ensisuudelma, autolla ajo... kaikki ne muuttuvat kun tulee vastaan toinen kerta.

Perjantai oli reissumme viimeinen kokonainen päivä eikä meillä ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Herättyäni päätin lähteä nousemaan pätkän matkaa jo kerran testattuja Omalokseen johtavan tien mäkiä. Menisin sen verran kuin hyvältä tuntuisi ja kääntyisin takaisin kun ei enää huvittaisi. Kiirettä ei ollut mihinkään.

6th-day_9170Ajelin rauhallisesti, ja matka sujui helposti. Välillä oli vähän pilviäkin, mikä teki reissusta suorastaan mukavaa. Eipä aikaakaan, kun huomasin jo olevani varsin korkealla ja siis lähellä Omalosta.

Nousu Omalokselle ei enää toisella kerralla tuntunut kummoiseltakaan jutulta. Arvelin ajelleeni löysästi, kun ehdin touhuta valokuvauksenkin kanssa, mutta silti olin perillä parikymmentä minuuttia nopeammin kuin ensi kerralla.

Myös alas laskeutuminen oli edellistä kertaa vauhdikkaampi – tosin siinä säilyi miltei sama jännitys kuin ensi kerralla. Tähän suuntaan fillari on huomattavasti nopeampi kulkupeli kuin bussi tai turistien vuokra-autot. Ehkä innostuin vähän liikaakin, ja täytyy lausua varoituksen sana: kapealla tiellä on paikka paikoin yllättäviä pysähdyksiä autojen yrittäessä sivuuttaa toisiaan. Kovassa vauhdissa, reilussa alamäessä ja karkealla päällysteellä ei pyörä pysähdy ihan siihen kohtaan, jossa jarrutus alkaa. Onneksi jäi vielä metrin verran varaa ennen pickupin takalautaa.

Kovavauhtiset laskut täristävät melko lailla, kun päällyste on ajoittain todella karkeaa. Paikat pysyivät kuitenkin kiinni hampaissa ja aurinkolasitkin päässä. Matkamittarin anturi sen sijaan irtosi eikä löytynyt vaikka pysähdyin sitä etsimään.

Omaloksen nousu toiseen kertaan oli sekä hauskaa että opettavaista. Ymmärrän nyt vähän enemmän itseäni pyöräilijänä ja myös sitä kuinka paljon auttaa reitin tunteminen ennakkoon.

heading-Omalos_9179-1500px
Tässä omakuvassa lähtöpaikka Platanias näkyy melko tarkkaan alahuulen kohdalla.

Thursday, 2 July 2009

Siksi meitä laiskoja laulattaa

5th-day_5921Torstai oli toinen välipäivä pyöräilystä. Vietimme sen rennosti Elafonississa, jota kutsutaan Kreetan Malediiveiksi. Matalassa vedessä heittelimme frisbeetä pari-kolme tuntia.

Ajoimme Elafonissokseen komeaa länsirannan tietä Kissamoksen kautta. Siinäkin olisi melkoinen pyöräilyreitti nousuineen, laskuineen ja huikeine maisemineen.

Autoja tällä näköalatiellä oli yllättävän paljon, ja välillä piti väistää vuokra-Meganella aivan olemattomalle tienpenkalle, että vastaantulija pääsi ohi. Hyvän tuurin ansiosta ei tarvinnut peruutella missään. Fillaroidessa olisi ärsyttävää, ettei voisi päästellä alamäissä vapaasti.

Wednesday, 1 July 2009

Yhdelle asfaltti, toiselle kivikko

4th-day_9545Old National Road myötäilee Kreetan pohjoista rantaa Iraklionista lännen Kastelli-Kissamokseen asti. Se on hyväpintainen ja aika helppo ajaa, mitä nyt isommissa keskuksissa kuten Plataniaksessa voi joutua sovittamaan menoaan.

Heräsin aamulla puoli seitsemältä, mutta en saanut itseäni liikkeelle tavoittelemaani aikaan. Laskin kuitenkin, että saatan ehtiä Kissamokseen ja takaisin ennen kuin lähdemme kohti Rethymnonin kaupunkia. Olimme sopineet viettävämme päivän siellä englantilaistuttaviemme kanssa.

Alun 15 km Kolymbariin sujui kohtalaista vauhtia, vaikka länsituuli puhalsikin päin naamaa. Geranin kohdalla vanhan ukon kävelyttämät koirat pillastuivat kuin eivät ennen olisi fillaria nähneet. Toinen sai päähänsä lähteä takaa-ajoon, ja kyllähän rupesi kampi kiertymään.

Kolymbarista länteen kohti Kissamosta tie erkanee rannikolta ja nousee kiemurrellen kukkuloiden lomaan. Kun tie alkoi pienen ja hivuttavan nousunsa, vauhti tippui. Lopulta piti tehdä päätös kääntyä takaisin ennen tavoittelemaani Kissamosta.

Takaisin oli taas helppo viilettää, kun osuus oli alamäkivoittoista ja myötätuuli saatteli. Mainio neljänkympin lenkki oli taas aloittanut päivän. Usko pyöräilyn helppouteen palasi ja päätin lähteä torstaina uudemman kerran kunnon mäkitreeneihin kohti Omalosta.

4th-day_5868Tällä etapilla otin vain yhden kuvan. Edessä näkyy tietä, jolle sain hyvät vauhdit parin serpentiinimutkan ryydittämältä alamäeltä. Toinen kuva on Rethymnonin kaupungista, jonka rannassa maastopyöräilijä ei tarvinnut tasaiseksi lanattua polkua.