perjantai 17. syyskuuta 2010

HSL kysyy - vaikuta palveluihin nyt!

HSL kysyy nyt mielipiteitä polkupyörien kuljettamisesta lähijunaliikenteessä. Osallistu ja vaikuta! Pyöräilyn ja joukkoliikenteen on oltava joustavasti yhdistettävissä. HSL kysely.

torstai 16. syyskuuta 2010

Pyöräilijä käyttäytyy kuin hirvi kohdatessaan auton

Hyvä autoilija. Uskoisin, että otat hirvivaroituksen tosissaan. Tiedät, että hirvi tulee korkean painopisteen vuoksi konepellille.

Kannattaisi suhtautua pyöräilijään samalla vakavuudella. Toissapäivänä käännyit eteeni, niin että törmäsin kylkeesi heti eturenkaan taakse. Pyörä pysähtyi siihen, mutta minä jatkoin matkaani konepellillesi kuin se kuuluisa sorkkaeläin. Ei hyvä juttu kenellekään.

Kun käännyt ylittämään tien suuntaisen kevyen liikenteen väylän, olet väistämisvelvollinen. Muista, että siinä on hirvivaara.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Kasoja ja kuritonta kyytiä

Oma Tour de Helsinkini sujui leppoisasti 30 km/h ryhmässä. Kiireisemmät menijät näyttävät ajelleen vastaantulijoiden kaistalla ja törmäilleen liikenteenjakajiin. Tässä viihdyttävä toimintavideo Youtubesta:

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

"Tollahan on nalle mukana!"


Jäänalle pysyi tarakalla, ja minä sain kiskottua meidät Tour de Helsingin maaliin rivakammin kuin odotinkaan – siitä huolimatta, että 30 vuotta vanha retkipyörä oli odotetun raskas vehje näin pitkälle matkalle.

120 kilometriin meni mainiosti. Sitten rupesi tulemaan kramppeja, niin että piti pyörittää mahdollisimman tasaisesti ja varoen nostamasta tehoa. Tattarisuolla ne kävivät niin pahoiksi, että oli pakko hissutella muutama kilometri. Kuitenkin 30 km/h keskinopeus ylitti odotukset reilusti – vaikkakin tämä oli ehdottomasti hitain TdH:ni. Upea fiilis ajaa maaliin Velodromilla!

Kokemus oli vahvasti plussalla huolimatta levottomuuksista ryhmäajossa. Paljon mukavia tuttuja tuli taas tavattua. Kannustajiakin riitti reitin varrella, ja oli hauska kuulla kirkkaan lapsenäänen huudahtavan innoissaan: "Tollahan on nalle mukana!"

Kuva: Mikko Rantahakala

torstai 2. syyskuuta 2010

Me ollaan niin valmiita

Minä, Cressu ja Jäänalle ollaan valmiit sunnuntaihupiin. Jännittää kyllä kuin ensimmäisellä kerralla, kun en tiedä jaksanko kuskata meidät kaikki maaliin saakka. Epävarmuus uuden edessä on kuitenkin kutkuttavan hauska tunne. Olen nyt kahtena päivänä fillaroinut tällä töihin, ja onhan tämä rankasti raskaampi kuin kunnon maantiemankeli.

Krampit, nuo arvaamattomat pirulaiset

Tänään ajoin työmatkat ikivanhalla Crescent-retkipyörällä, jota olen laitellut Tour de Helsinkiä varten. 41 kilometriä kertyi, ja ajo sujui ihan mallikkaasti. Tuntui siltä, että hyvin sillä TdH kierretään, kunhan tyydyn 25 km/h keskivauhtiin.

Nyt illalla on kuitenkin reittä krampannut pariin otteeseen aika tiukasti. Noinkohan tuota uskaltaa 140 kilometriä vanhan kaakin selässä mennä?

Kramppien syytä ja tehokasta ehkäisevää lääkitystä ei tunneta. Rasitustilat niitä lisäävät ja venyttely vähentää. Mitään poppakonstia tai käärmerohtoa, jolla ne saisi pois, ei ole. Suoloja sisältävä urheilujuoma kuitenkin auttaa pitämään kehon elektrolyyttitasapainon kohdallaan. Mahtaako sitten pullosta löytyä riittävä apu sunnuntaiksi?

lauantai 28. elokuuta 2010

Matkakumppani valittu

Lapseni tekemä jääkarhu lähtee seurakseni Tour de Helsinkiin. Maalasin hänen istuimensa kultaiseksi spraymaalilla. Projekti liittyy Fiilistellen-blogiin.

lauantai 21. elokuuta 2010

Fiilistellen Tour de Helsinkiin

Tour de Helsinki on hieno tapahtuma, mutta hiukan totisempi kuin esimerkiksi naapurimaan Vätternrundan. Mäntyharjun pyöräilyn yhteydessä tuli mökkiporukalla mieleen, että otettaisiin TdH löysin rantein ja pistettäisiin päälle jotain muuta kuin tiukat sporttiasut.

Perustin aiheelle uuden Fiilistellen-blogin. Olisin kai voinut kerätä porukkaa täälläkin, mutta olipahan samalla hyvä syy tutustua mitä Wordpress-alusta tarjoaa nykypäivänä.

torstai 19. elokuuta 2010

Stadin tärkeimmät pyöräreitit syyniin

Helsingin polkupyöräilijöiltä on pyydetty tarjousta kartoittaa stadin pääpyöräreitien kunto.

Alustava reitistö perustuu sekä virastojen liikennelaskentoihin että yleisön palautteeseen mm. Fillarikanavan kautta. Tästä tiivistetään noin sadan kilometrin mittainen pääväylästö. Painopisteenä ovat ne reitit, joilla pyöräillään ympäri vuoden.

Kartoitustyössä kiinnitetään huomiota reitin jatkuvuuteen, sen turvallisuuteen sekä teknisiin yksityiskohtiin kuten reunakiveyksiin, pinnoitteen kuntoon, valaistukseen yms. Kartoituksesta laaditaan yksityiskohtainen raportti kaupungin käyttöön. Sen perusteella epäkohtia aletaan sitten korjata.

Vielä elokuun aikana teemme esityksen kartoitukseen otettavista reiteistä ja tarjouksen kaupungille. Itse kartoitus tapahtuu syys-lokakuussa.

Tämä sadan kilometrin väylästö on pilottihanke. Jos yhteistyö pyöräilijöiden ja virastojen välillä sujuu hyvin ja rahaa kehittämiseen on jatkossakin, laajennetaan kuntokartoitettavaa reittiverkostoa myöhemmin.

Uutinen ja keskustelua aiheesta Vartissa.

perjantai 6. elokuuta 2010

Garminin pieni "matkamittari" on viisas

Garmin Edge 500 bundle on oiva tietoniekka pieneksi pyörän matkamittariksi. Se mittaa tavanomaisten matkojen ja nopeuksien lisäksi gps-datan, syketiedot ja poljinnopeuden eli kadenssin. Humanistikin pärjää tämän kojeen asetusten kanssa. Laite on lisäksi lähes yhtä pieni kuin tavanomaisetkin matkamittarit.

Ensimmäinen reittitallenteeni näyttää työmatkan kotia kohti muutaman mäentöppyrän kautta kiertäen. Vertailun vuoksi tässä iPhonella tallennettu Endomondo-reittijälki. Garmin näyttää mm. nopeuden tarkemmin, kun iPhone/Endomondo näyttää tasaisen vauhdinkin aikana siltä, että nopeus olisi sahannut 20-35 km/h välillä.

torstai 5. elokuuta 2010

Potemkinin kulissi

Tämä jäi "yli" harrastamon tuunauksessa. Pitääpä käsitellä vaneri petsillä tai maalilla ja pistää komistukseksi. Seinälle ja valo taakse? Pihalle kuin patsas?


Niin - tämä on Potemkinin kulissi sikäli, että oma ajo ei taida näyttää noin komealta.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Palvelut paranevat mutta laiteviidakko on melkoinen

Juuri olen päässyt hehkuttelemasta Endomondoa! Virittelin aiheesta keskustelua Fillarifoorumilla. Siellä kävi selväksi, että sosiaalisia treenipäiväkirjoja on tullut vino pino lisää ja entisetkin ovat kehittyneet huomattavasti siitä mitä ne olivat kokeillessani. Esimerkiksi Strands oli viime vuonna aika kömpelö, mutta nyt se näyttää jo ihan eri palvelulta. Suunnon palvelu on myös parantunut, ja Movescount toimii sujuvasti Macilläkin.

Miksikö tätä asiaa edelleen pohdin, vaikka juuri Endomondoon päädyin? Pulmana on, että en saa siihen syketietoja iPhonesta, joka ei tue tavanomaisia usb-sykemittareita.

Suosituksia? Millä saada "matkamittaritiedot", reittidata ja syke nettiin? Nokian SportsTrackerillä tämä toimii nykyään esimerkillisesti. Pitäisikö sittenkin ottaa vastaan uuden työpaikan tarjoama E72...

maanantai 2. elokuuta 2010

Harrastamon rakentamista, osa 2


Tämä kuva taitaa liittyä jotenkin eilisen tekstin aiheeseen. Kuviosahanterällä saa vaneriin aikaiseksi tuttuja muotoja.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Pyöräilyn mekka viittä vaille valmis

Pian on fillarikamat järjestyksessä ja paikka sisätreenille pihamökissä.

Etsiessäni sopivia varastohyllyjä keksin huutaa netistä kolme Ikean Expedit-hyllystöä. Kun ammattilaiset tekivät huoneen lattiaa, minä kasasin hyllyjä ja tuunasin niihin sopivia lokerikkoja Palaset-sarjasta.

Olisi aika ostaa omat harjoitusrullat, mutta mainio Tacx T1200 on poistunut myynnistä. Antares-mallissa on koverat rullat. Onko se sitten hyvä? Luulisi, etteivät ne harjoita pyöritystekniikkaa yhtä paljon kuin suorapintainen malli.

Tältä säätämö harrastamo näyttää nyt. Viikon kuluttua voin postata aika erilaisen kuvan.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Endomondo on helppokäyttöinen treenikalenteri ja sporttiyhteistö

Endomondo on monipuolinen treenikalenteri–sporttiyhteisö. Sen käyttöliittymä on luonteva, ja iPhone-applikaatio lähetti fillarilenkin tiedot automaattisesti saman tien omalle käyttäjäsivulleni. Endomondo toimii myös nokialaisilla ja esimerkiksi Garminin GPS-laitteilla.

Tältä näyttää iltalenkkini Endomondossa.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Sisäkumi, rengasraudat ja reikärauta

Olen parina päivänä selannut amerikkalaista keskustelusivustoa Cyclingforums.com. Se on varsin samankaltainen kuin kotoinen Fillarifoorumi.

Yksi keskustelu kuitenkin osoitti, että pyöräilijöillä on merkittävä ero Suomessa ja rapakon takana. Täällä kotimaassa riittää, että ottaa mukaan juomapullon lisäksi pumpun, sisäkumin ja rengasraudat. Monet jenkkipyöräilijät ovat sitä mieltä, että listaan kuuluu itsestäänselvästi myös reikärauta.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Tour de työmatka

Kivasti tehty video kuvastaa tavisharrastajan fiiliksiä. Huomenna päättyvän Tour de Francen kunniaksi:

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Pyörätiellä vai pyörä tiellä?

Pyörätiet ovat usein huonosti suunniteltuja, surkeassa kunnossa ja myös turvattomia.

Keskustassa jakeluautojen kuljettajat pitävät niitä pysäköintiin tarkoitettuna tilana. Esikaupungissa kevyen liikenteen väylillä seikkailevat pikku taaperot, keski-ikäiset kännikalat ja vanhukset. Siellä ovat kävelyllä nuoret vanhemmat lastenvaunuineen ja lemmikkeineen. Yhtenä ääripäänä näitä väyliä käyttävät vauhdilla ohi suhahtavat kuntopyöräilijät.

Pyörätien käyttöpakko tulisi poistaa ja jättää mahdollisuus tilannekohtaiseen harkintaan. Lakiin voisi kirjata, että liikenneturvallisuuden vuoksi saisi ajaa ajoradalla sielläkin, missä on olemassa pyörätie tai kevyen liikenteen väylä.

Käytin liikenneturvallisuutta puolustuksen perusteena, kun poliisi pysäytti meidän 10-henkisen letkamme ajoradalla ajamisen vuoksi Jokelassa. Hänen pääargumenttinsa ei ollut, että laki velvoittaa pyörätielle, vaan että autoilijat valittavat. Pyörät siis halutaan pitää kevyen liikenteen väylillä, jotta ne olisivat poissa silmistä ja poissa hyötyliikenteen tieltä.

Blogissa Pyöräilyä Helsingissä on mainio teksti käyttövelvollisuuden poistamisesta.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Miltä seinä näyttää ja miltä se tuntuu

Tour de Francen vuoristoetapit näyttävät telkussa jonkin sortin loivilta ylämäiltä. Tv ja valokuvat latistavat jyrkkyyden aika tehokkaasti.

Onneksi etappien ylämäistä on saatavissa kartat, joista selviää jyrkkyys kilometri kilometriltä. Pahimmillaan mäet ovat noin kymmenen prosenttia eli nousua on sata metriä yhtä ajokilometriä kohtaan.

Pääkaupunkiseudun kovin päällystetty ylämäki sijaitsee Espoossa Lakisto Golfin ja Rinnekodin vieressä Skogbyntiellä. Nousu on hädin tuskin 700 metriä suuntaansa, ja 10,7 %:n jyrkkyyttä pääsee kokeilemaan ajettaessa idästä länteen. Tiukinta pätkää riittää tosin vain 350 metriä. Sitä kiskoessa voi vain kuvitella miltä tuntuu ajaa samanlaista "seinää" kilometri toisensa jälkeen.


Näytä suurempi kartta

JK. Erään gps-datan mukaan itäinen rinne olisi peräti 15 %. Tuo 10,7 % on laskettu Kevyen liikenteen reittioppaan tarjoaman reittiprofiilin kautta. Pitääpä kirjoittaa reittioppaasta joku päivä.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Rumaa peliä Pyreneillä

Tour de France näyttää ratkenneen eilen masentavalla tavalla, kun Andy Schleckiltä lähtivät ketjut kesken irtioton.

Andy Schleck teki Port de Balès-nousun loppukilometreillä hyökkäyksen, johon Alberto Contador ei pystynyt vastaamaan. Yhtäkkiä Andyn polkimet pyörähtivät tyhjää ja hän joutui pysähtymään saadakseen apua. Alberto sekä kokonaiskilpailun kolmonen Samuel Sanchez ja nelonen Denis Menchov pyyhkäisivät ohi.



Tunnetuin maantiepyöräilyn kirjoittamattomista herrasmiessäännöistä on, että muut odottavat mikäli keltapaita kärsii välinerikon. Alberto Contador ei suinkaan jäänyt hissuttelemaan Andy Schleckin jouduttua hyppäämään pyörän selästä, vaan spurttasi karkuun. Joona Laukka kertoo tämän aamun kolumnissaan näistä säännöistä tarkemmin.

Voitto se on rumakin voitto, tuntuu Contador tuumivan. Tour de France muistuttaa lätkää, joka on muuttunut pahimmillaan oman pelin pyörittämisestä vastustajan vahingoittamiseksi ja pelin estämiseksi.

PS. Tuossa videolla Andyn perään säntäävä pyöräilijä ei ole Contador, vaan Vinokourov.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Repoveden ympäriajo 2010


Tour de Mäntyharju on mukava ja pienimuotoinen kuntoilutapahtuma, jossa kierretään Repoveden kansallispuisto.

HePon porukka eli Katja, Matti, Janne, Kari ja minä lastasimme perjantaina auton täyteen ja ajoimme viikonlopuksi Matin mökille. Se olikin jokseenkin ainoa mahdollisuus tapahtumaan osallistumiseen, koska startti oli jo kahdeksalta lauantaiaamuna.

Vielä ajopäivän aamuna suunnittelimme, että noudattelemme oletettua kärjen lenkkivauhtia eli kolmeakymppiä. Se kuulosti minulle sopivalta, kun univelkaa oli kertynyt ja viinikin oli maistunut edellisenä iltana.

Niinhän siinä taas kerran kävi, että HePo-porukan kiireisin kolmikko eli minä, Janne ja Kari innostuimme kiskomaan hirvinä heti alusta alkaen. Napakka vauhdinpito 30 kilometrin ajon jälkeen pitkässä Mäntyharjun sairaalan ylämäessä tuotti yllätyksen, kun yhtäkkiä kärkinelikon takana ei näkynytkään enää ketään. Vähän aikaa tuijottelimme taakse, ja näimmekin hetken kuluttua pääjoukon kaartavan edelliseen risteykseen. Siinä porukassa ei ilmeisesti löytynyt halukkaita vetäjiä meidän lisäksemme.

Tein vetotöitä enemmän kuin kunto olisi tällä 36 km/h vauhdilla sallinut. Evästauko 60 kilometrin kohdalla tuli tarpeeseen. Vaikka pilvet estivät pahimman helleporotuksen, tekivät sade ja ylikostea ilma olosta aika ajoin tukalan. Satanen tuli tauon jälkeen täyteen noin tunnissa, kun keskinopeus kohosi 37 kilometriin.

Toinen tauko 115 kilometrissä tuli kreivin aikaan, kun lihaksista rupesi kuulumaan enää pelkkää pihinää. Hillosensalmen asemalla nautimme pullaa ja mehua. Aseman facebook-ryhmän kuvista löytyy kahvilanpitäjän ottama kuva "piukan ryhmän ekat". Tässä vaiheessa kärkiryhmään kuului seitsemän kuskia.

Toisen tauon jälkeen pyöräily tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä. Tosin liiat luulot karisivat reitin tiukimmassa mäessä 140 km:n kohdalla. Oma vauhtini hidastui aivan liikaa ja kärkinelikko karkasi. Me loput kolme ajajaa jäimme puurtamaan tasaisesti kohti maalia. Mäen päälle oli joku taiteillut kannustavan tai sarkastisen kyltin "Kyllä ylämäki velkansa maksaa".

Vaikka kärjen (lähinnä Jannen & Karin) karkaaminen vähän sapetti, sujui matkanteko tämän jälkeenkin mallikkaasti maaliin saakka. Ajoaika oli noin 4h 23min ja keskinopeus 35 km/h.

Loppulauantain nautimme mökkeilystä grillaten ja uiden. Sunnuntaina Katja lähti pyöräillen Joutsaan. Jannen ja Karin kanssa teimme vielä palauttavan kolmenkympin lenkin.

Mitä opin Tour de Mäntyharjusta?

Että aika paljon voi itseään piiskata, jos edessä on luvassa osuuksia, joilla syke ehtii laskea alle anaerobisen tason. Että nopeat mäkisarjat ovat kuluttavampia kuin arvaisikaan, kun niissä syke ei ehdi palautua. Että viisi kiloa olisi hyvä saada pois, jos haluan pärjätä ylämäissä.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Tää on suurten tourien aikaa...

Ranskassa kierretään isoa touria, mutta tapahtuu sitä näilläkin kulmilla.

Huomenna aamukahdeksalta starttaa Tour de Mäntyharju, johon osallistuu myös nelihenkinen HePo-joukkueemme. Luvassa on leppoisa kuntoilutapahtuma ykkösluokan kelissä ja hauska viikonloppu Matti L:n mökillä.

Näytä TDM Tour De Mäntyharju 160 km suuremmalla kartalla

torstai 15. heinäkuuta 2010

Ikkuna ammattipyöräilijän sydämeen

Tehomittareita valmistavan SRM:n sivuilla on Tour de France -blogi. Se on kiinnostavasti kirjoitettu, hyvillä kuvilla varustettu ja mikä tärkeintä, sillä on oma, erityinen näkökulmansa.

SRM:n kirjoittaja analysoi ajajien suoritusta tien päällä syke- ja tehomittarien tuottaman datan valossa. Voimme seurata kuljettajien elimistön toimintaa ja verrata sitä vaikkapa korkeusanturin dataan.
Jens Voigt's fighting spirit is unbelievable. All day in the break, and then he managed to stay in the front group for 15 kilometers, longer than most of the others, even than some lightweight climbers.
He rode an average of 384 watts (5.1 w/kg), his heart rate went up to 171 bpm with 82 rpm. Finally, he was not able to...


Tältä näyttää Saxo Bank -tallissa ajavan Jens Voigtin meno kuuluisan Col de la Madeleine -vuoren alppiteillä:

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Kiitokset saunaseurasta

HePon sunnuntailenkillä tuntui kuin olisimme kuntopyöräilleet saunassa, sen verran oli kuuma päivä. Vettä meni enemmän kuin koskaan ennen.

Sääksjärveltä palatessamme ryhmät sekoittuivat iloisesti, ja hetken aikaa ajettiin jonkinlaista välinopeutta eli vajaata kolmeakymppiä. Klaukkalasta tultiin sitten taas vauhdilla. Kuten linkitetyn kartan nopeustiedoissa hyvin näkyy, 82 kilometrin kohdalla päätin, että on aika palata reippaaseen 30+ tahtiin.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Arkilenkki maistuu hyvälle

Torstaina HePo-porukkalenkille Vantaankosken kioskille ilmaantui kuusi kuskia, vaikka tiedossa oli varsin kosteaa keliä. Jari K:n speksaama lenkki ajettiin eksoottisissa sääoloissa tutuilla kulmilla keskisellä Uudellamaalla.

Lämpömittari kipusi yli hellerajan, mutta järin kuuma ei päässyt tulemaan, kun ajoimme paikka paikoin ukkosmyrskyjen kaatosateissa. Tieltä päälle pärskynyt vesi tuntui ihoa lämpimämmältä – aika harvinaista.

Vaikka alkukevät meni kattoon syljeskellessä, olen päässyt viimevuotista vastaavaan kuntoon. 82 kilometrin lenkin keskinopeus oli 36,5 km/h, mihin en olisi uskonut ainakaan kauden tässä vaiheessa yltäväni.

Keskiviikkoinen lentokentän kierto sujui viisi minuuttia nopeammin kuin koskaan ennen. Linkitetystä Google-kartasta näkyy kilometrikohtaiset nopeudet, jotka eivät näytä päätä huimaavilta. En olekaan kovin hyvä tällaisissa kylmiltään rempaistuissa pikkulenkeissä.

Nähdään huomenna sunnuntaina HePon 25-lenkillä!

PS. Kuvassa on muutaman kilometrin ylämäki Rethymnonin kaakkoispuolella. Siellä tuli totuttua lämpöiseen, niin ettei tämän hetken kotimainen helleaalto tunnu ollenkaan pahalta.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Pyörätaskuja tekemään

Kahlatessani reissun aikana kertynyttä sähköpostia löysin keskustelua tieliikennelain heinäkuun alusta voimaan astuneista muutoksista. LVM tiedottaa:

Pyöräteiden jatkeen merkintätapa yhtenäistetään ja pyöräilijän odotustilojen - eli pyörätaskujen - merkintä valo-ohjatuissa risteyksissä tulee mahdolliseksi. Pyörätaskut tekevät pyöräilystä sujuvampaa ja risteyksissä ajamisesta turvallisempaa, kun pyöräilijät odottavat valojen vaihtumista selkeästi autoilijoiden näkökentässä.

YLEn uutinen ennakoi jo huhtikuussa:
Pyöräilijöille ryhmittymiseen varattu pyörätasku merkitään liikennevalojen eteen punaisella asvaltilla ja se ulottuu koko ajoradan yli. Ideana on, että pyöräilijät pääsevät lähtemään haluamaansa suuntaan ennen liikennevaloihin pysähtyviä muita ajoneuvoja.

Turvallisuus paranee, kun autoilija havaitsee pyöräilijän entistä paremmin ja kun kevyt liikenne ryhmittyy ennen autovirtaa eikä sen seassa. Nyt helsinkiläiset pyöräilyaktiivit pyrkivät siihen, että kaupunki ottaisi muuttaakseen muutamia kymmeniä risteyksiä kerralla ja tiedottaisi asiasta kunnolla. Näin autoilijat havahtuisivat paremmin hoksaamaan uuden käytännön.

Jos mielessäsi on risteys, jossa pyörätaskua tarvittaisiin, jätä kommentti. Toimitan ehdotukset eteenpäin.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kreikka: serpentiinitien haaste


Eteläisen Kreetan vuoristosta johtaa Fragokastellon rannalle huikea serpentiinitie. Yllä oleva video sai minut innostumaan sen ajamisesta ensin ylös ja sitten takaisin alas rannalle.

Fillari pikkumaasturin takakontissa oli Rethymnonista helppo ajaa Fragokastelloon vain 60 kilometrin päähän. Monenlaiset vuoristotiet olivat jo ehtineet tulla tutuiksi, mutta Kallikratisista Fragokastelloon laskeutuva jyrkkä seinämä on omaa luokkaansa. Se herätti kunnioituksen reittiin jo ihan auton ratinkin takaa. Vuorenrinne on luonnossa hurjempi ja haastavampi kuin videolta voi päätellä. Vastaantulijoiden ohitukset onnistuvat vain levennyksissä, eikä kaiteita ole.

Aamu oli ollut niin hidas, että kello oli jo puoli kaksitoista, kun hyppäsin rannalla fillarin selkään ja suunnistin kohti vuoren serpentiiniä. Lämpötila oli ehtinyt kohota lähelle kolmeakymmentä, joten hiki puski heti ensi metreistä lähtien. Vettä oli kylläkin tarpeeksi neljässä pullossa.

Laskeutuminen autolla oli jättänyt pelonsekaisen kunnioituksen kalvamaan. Kun autonkin jarrut olivat kuumenneet ja alkaneet haista moottorijarrutuksen avusta huolimatta, kestäisivätkö fillarin sisärenkaat vanteiden kuumenemisen alas tultaessa? Pyöräilijätutulla oli Norjassa paukahtanut sisärengas, kun hän oli jarrutellut pitkässä alamäessä. Täällä sellainen voisi huonolla tuurilla viedä hengen.

Alkumatkan suorat olivat melko loivia, noin 5-8 astetta. Pian kuitenkin keskijyrkkyyskin nousi 10 asteeseen. Kevyin välitykseni oli 39-22, mikä on turhan raskas tällaiseen mäkeen. Saatoin kuitenkin kompensoida polkemisen raskautta pitämällä mutkissa taukoa.


Varoituksen sana kuvan sisämutkassa näkyvästä betonipäällysteestä. Se on niin liukas, etten meinannut pysyä pyöräilykengillä pystyssä lipeämättä, kun asettelin fillaria valokuvaa varten.

En ollut ottanut huomioon, että kapeissa paikoissa piti pysähtyä päästämään vastaantulevat leveämmät nelivetoiset avolavamaasturit ohi. Liikkeelle lähtö suoraan ylämäkeen tämän jälkeen olisi vaatinut huomattavasti kevyempää vaihdetta. Tie oli näissä kohdin alle kolme metriä leveä, eikä tavanomaista alppitietaktiikkaa voinut käyttää eli lähteä liikkeelle tien poikkisuuntaan. Oli siis miltei mahdotonta päästä liikkeelle, ja kerran talutinkin parikymmentä metriä takaisin mutkaan, jossa sain otettua alkuvauhdin.

Kunto alkoi loppua kesken, ja lopullisen niitin yritykselle pisti pelko. Maisema rupesi hirvittämään, ja ajatus mahdollisesta rengasrikosta alas tultaessa oli liikaa. Pääsin tietä vajaan kolmensadan metrin korkeuteen eli matkassa ehkä neljänneksen verran, kun heitin hanskat tiskiin ja päätin lasketella takaisin.

Venytin lenkkiä vielä vähän päätietä pitkin länteen. Siitä huolimatta en puolentoista tunnin aikana päässyt maantiepyörällä kuin viisitoista kilometriä.


Imbros-Vryses

Vaelluskohteena suosittuun Imbroksen rotkoon johtaa Vryseksestä edellä kuvattua reittiä loivempi, leveämpi ja päällysteeltään parempi tie. Sitä voi suositella myös pyöräilyyn. Maisemat ovat komeita ja nousua on tarjolla 800 metriä. Sillä tiellä on tosin melko lailla liikennettä, erityisesti turistibusseja.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kreeta: reittejä Rethymnonin ympäristössä


Viikon lomareissuun Kreetalla mahtui pyöräilyä neljänä päivänä. Saari on kaunis ja vaihteleva, vaikkakin melko karu kesäaikaan. Sieltä löytää vaihtelevia reittejä sekä maantiepyörälle että maasturille.

Ensimmäinen ja tärkein vinkki: kuuntele ja säätele elimistösi lämpötilaa. Lähde lenkille aamukahdeksaan mennessä. Ota vettä mukaan niin paljon, että voit viilentää sillä myös päätä ja selkää. Pidä tauko, kun elimistö alkaa keittää ylämäen yhä vain jatkuessa.

Rethymnon-Spili

Tie Rethymnonista etelään kohti Spiliä on hyväkuntoinen ja pientareet riittävän leveät. Ylämäki alkaa heti, kun etupyörä kääntyy rantatieltä kohti sisämaata. Nousua riittääkin melko yhtämittaisesti noin 15 kilometriä. Enimmäkseen tällä alkupätkällä on nousumetrejä kilometriä kohden vain 20-60. Juuri ennen Spiliä tie kääntyy koilliseen kohti Gerikaria. Päällyste on karkeampaa, mutta viimeistään tässä vaiheessa saa hien pintaan, kun keskijyrkkyys on 6-10 %. Kilometri toisensa perään keskinopeus jäi alle yhdeksän kilometrin tunnissa. GPS:n mukaan tie kohoaa yli 800 metriin.

GPS:n jälki lakkasi piirtämästä Agia Foteinissa, mutta 2/3 reitistä on tässä Google-kartassa.

New National Road

Uusi valtatie, joka yhdistää Hanian, Rethymnonin ja Iraklionin, on myös hyvä pyöräilyväylä – pienellä liikennettä koskevalla varauksella. Pinnoite on muutamia reikiä lukuun ottamatta hyvä, ja mäet eivät ole ihan törkeän jyrkkiä ainakaan Haniaan päin mentäessä.

Rethymnonista länteen eli 25-30 km Haniaan päin sijaitsee kaunis Kourna-järvi. Polkaisin edellä kuvatun Spilin-lenkin jälkeen uimaan järvelle ja tapaamaan sen lähistöllä asuvia ystäviä.

Järvelle pääsee sekä vanhaa – vähän pidempää ja jyrkempää – tietä, sekä New National Roadia. Uudella tiellä ajamisessa on huomattava kreikkalainen tapa, että hitaampi liikenne ajaa osittain pientareella. Minulla ei ollut sen kanssa ongelmia, mutta mietin kyllä aika ajoin, että toivottavasti myös pientareen puolta käyttävät satunnaiset turistitkin ovat tarkkana ja huomaavat hiljaksiin etenevän pyöräilijän...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Keski-Kreetan reitit

Piirtelin GoogleMapsillä suunnitelmat tulevalle viikolle.

Tiistaina kierrän kaakkoisen lenkin, jossa on nousua 500–600 metriin. Matkaa kertyy noin 80 km, ja sen jälkeen ajan länteen Kourna-järvelle uimaan ja tapaamaan tuttuja.

Perjantaina pyöräilen Frangokastelloon etelärannikolle. Siinä tie nousee reiluun 700 metriin, ja laskeutuu melkoista serpentiiniä alas.

Kun kirjaudut Googleen, voit luoda GoogleMapsissä omia karttoja. Siellä on työkalu "Piirrä viiva teitä pitkin", jolla saa tehtyä reitit ja laskettua niiden pituudet.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Fillari lastiruumaan, osa 2

Toissa vuonna hiilikuiturunko sai kipeää Finnarin lennon rahtauksissa.

Näillä pehmusteilla luulisin Cervélon alumiinirungon pärjäävän TUI-konsernin lomalennon verran. Lisäksi tulee vielä asianmukaiset varoitustekstit Handle with care - χειριστείτε με προσοχή. Jollei niistä ole muuta hyötyä, voin lähettää ne korvaushakemuksen liitteeksi kuten viime kerralla.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Vätternrundan 2010: älylllä ja sisulla

Vätternrundan 2010 oli vaativa mutta varsin onnistunut reissu. Tässä raportissa voi olla hyödyllisiä vinkkejä omaan kuntoajoon valmistautuville.

Laadin itselleni touko-kesäkuuksi yhdeksän viikon kunto-ohjelman, jolla tavoittelin Vätternin kiertoa alle kymmenessä tunnissa. Ohjelma (ja toteutuneet kilometrit) löytyy tästä HePon kuntoajokurssilla pitämäni esityksen diasarjasta.

Alkukevään valmistautuminen Vätternrundaniin sujui melko kehnosti. Maaliskuussa kilometrejä kertyi reilut sata, enkä tullut liikkuneeksi muutenkaan. Huhtikuukin jäi reiluun neljäänsataan. Lähdin Vätterniin vähemmillä harjoituskilometreillä kuin toissa vuonna. Noinkohan valmistautuminen riittäisi kymmenen tunnin alitukseen, kun viimeksi aika oli 11:28?

Ajattele lihasta ennen kuin lähdet pihasta

Kunto-ohjelmani perustui 15 %:n viikoittaiseen ajomäärän lisäykseen. Kuitenkin arkielämä toi harjoitteluun melkoisesti vaihtelua. Ajoittain harjoittelumäärien ja tehojen kasvu oli melko rajua: yhdellä viikolla 174 km, seuraavalla 345 km...

Nivelet, jänteet ja lihakset rupesivat välillä vihoittelemaan. Toisinaan tarvittiin tulehduskipugeeliäkin, mutta tärkein paikkojen kunnossapitäjä oli jokapäiväinen venyttely. Hampaatkin olen ruvennut pesemään oudoissa takareisiä ja pakaroita venyttävissä asennoissa.

Suurimman osan matkasta satoi. Loistava ratkaisu lihaskramppien ehkäisyyn kylmässä ja sateessa oli IcePower Hot -lämpögeeli. Levitin sitä akillesjänteestä nivusiin, ja olisi ollut hyvä pistää pakaroihinkin.

Älyä systeemiin

Omassa lähtöryhmässäni klo 02:14 oli vain yksi pyöräilijä, joka lähti liikkeelle samaa tahtia kuin minä. Alku olikin melko rankkaa, kun vastasimme vuorotellen vauhdinjaosta ensimmäiset 50-60 kilometriä. Sen jälkeen takaamme tuli nopeampi porukka, jonka kanssa ajoimme seuraavat viisikymppiä. Kovempikaan vauhti ei tunnu pahalta, kun piikkipaikkaa on jakamassa 4-6 pyöräilijää.

Parin aktiivisen pyöräilyvuoden aikana olen pikku hiljaa oppinut kuuntelemaan tuntemuksiani ja analysoimaan ajoani.

Olin ajatellut pitää tauot 80, 140 ja 230 kilometrin paikkeilla. Kun mukana kuitenkin oli riittävästi evästä ja neljä juomapulloa, ei kannattanut turhaan jäädä huilailemaan, vaan jatkaa hyvissä ajoporukoissa taukopaikkojen ohi. Loppujen lopuksi ei sitten tarvinnut pysähtyä kuin Fagerhultissa 140 km:n kohdalla. Siellä pari mukia mustikkasoppaa ja muutama banaaninpala tekivät ihmeitä.

Pyöräily vaatii lihasten lisäksi aivotyötä. Ajoporukkaa ja reittiä, mutta myös omaa kehoa kannattaa analysoida jatkuvasti. Kun huomasin kantapäiden putoavan, korjasin nilkkojen asentoa. Kun rupesi tekemään tiukkaa Jönköpingin jälkeisissä isoissa mäissä, huomasin puristavani ohjaustankoa - ja otteen löysentäminen auttoi heti. Myös hengitykseen on tärkeä kiinnittää huomiota. Tasainen ja syvä, erityisesti syvään uloshengitykseen keskittyvä hapenotto takaa lihasten optimaalisen työskentelyn.

Parinsadan kilometrin kohdalla alkoi tuntua, että palleaa kivistää ja pelkäsin sen kramppaavan. Vauhti oli tuossa vaiheessa ollut jo pitkään neljän-viidenkympin välillä. Mietin miten jaksaisin sinnitellä porukan mukana. Mielestäni hengitin oikein. Huomasin kuitenkin, että ajoasento oli muuttunut, ja poljin selkä köyryssä. Suoristin selkää, niin että pysyin kuitenkin matalassa ajoasennossa. Näin pallea sai lisätilaa, ja keskittymällä syvähengitykseen jaksoin seuraavaan alamäkiosuuteen, jossa sain riittävästi lepoa. Pienikin lepojakso auttaa pysymään porukassa ja valmistautumaan vetovuoroon.

Nyt perkele ajat!

Bovikenissä eli 230 km kohdilla oli selvää, että pääsisin tavoitteeseeni, vaikka pitäisinkin vielä tauon. Kun ei tarvinnut pysähtyä, rupesi mielessä siintämään ”sub9” eli yhdeksän tunnin alitus. Fagerhultin jälkeen olin päässyt mukaan noin kymmenen kuskin nopeaan junaan, jonka valtaosa ajoi yhdessä aina 280 kilometriin saakka. Tuolloin kolme kuskia irtaantui, minä jäin yksin neljänneksi ja loput jonnekin taakse.

Tällaisessa tilanteessa tsemppihenki latistuu ja lihakset tuntuvat aivan puulta. Tiesin, että yhdeksän tunnin alitus tulee olemaan minuuteista kiinni. Ei auttanut kuin katsoa nopeusmittaria ja käskeä jalat jauhamaan kolmeakymppiä. Kovempi vauhti olisi ollut liikaa, vähempi ei olisi riittänyt.

Onneksi sain vielä vetoapua minua ohittamaan lähteneeltä kuskilta. Pari kilometriä hänen peesissään palautti taistelutahdon. Piiskasin itseäni, että nyt perkele ajat etkä itke. Kun sitten vähitellen sain jalat taas pyörittämään neljääkymppiä, oli vauhdissa helppo pysyä. Tuntui kuin olisin länkkärien postivankkurihevonen, jota muistutetaan tasaisin väliajoin raipalla pysymään vauhdissa. Kun työhön ja tuskaan tottui, se rupesi tuntumaan suorastaan hyvälle.

Maali sijaitsi Motalan rantabulevardilla. Vilkaisin vielä kelloa rantaan johtavan tien alamäessä. Aikaa oli riittävästi - tein kuin teinkin sen mitä en olisi uskonut! Pelkäsinhän nimittäin, että tällä harjoittelumäärällä kymmenenkin tunnin alitus jäisi haaveeksi. Nyt ajaksi kirjattiin 8:56.


Olin ottanut reissuun sekä pehmeämmän hiilikuitu-Bianchin että jäykempi alumiini-Cervélon. Vielä iltapäivällä ennen lähtöä ajoin molemmilla testilenkkiä pohtien kumman ottaisin. Päädyin kiertämään Vätternrundanin tällä kertaa Cervélolla. Se toimi hyvin eikä puuduttanut paikkoja.

Kalusto: runko Cervélo Soloist Team (sama kuin S1), satula Selle Italia SLR, osasarjat Shimano Ultegra, kiekot Shimano RS80, renkaat Michelin Pro3race/Pro3grip, huolto Tikkurilan Ajomies

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Ai tämäkin on mahdollista

Aamupalalla silmiin osui mahdottoman hieno Youtube-video, kiitokset linkityksestä Fillarifoorumin perttime. Tässä katseltavaa virallista Vätternrundan-raporttia odotellessa ;)

Ajaja on britti nimeltä Martyn Ashton.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Aurinko paistaa lämpimästi katukahvilan pöytään. Kahvi on juotu ja marjapiirakka syöty. Takaani kuuluu vuvuzela-torvien pörinä ja ruotsalainen jalkapalloselostus. Kadunkulmasta kantautuu humppaa tai jotain sen kaltaista pomppaa. Pasta syöty, ja majapaikka otettu urheiluhallista.

Markkinatunnelmaa ja vapaarattaiden siritystä siellä täällä. Valmiina Vätternrundanin hupiin, joka alkaa osaltani kello 02.14. Saitilta http://www.vatternrundan.se voi seurata numeron 11524 etenemistä.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Ykkösaamua

Aamu alkoi kolmen tunnin unien jälkeen riuskalla lapiohommalla, kun piti saada pari isoa ja vanhaa puskaa maasta. Kun tämän jälkeen hyppäsin fillarin selkään ja polkaisin töihin, oli ällistys suuri. Kaikkinainen väsymyksen tunne oli tiessään ja jalat vaikuttivat vahvemmilta kuin koskaan ennen. Taisi tiukka työ saada veren kiertämään lihaksissa oivallisesti.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sub10 vaatii aikamoista kammenpyöritystä


Olipa mainio ajohuumori tänään! Porukkalenkille tuli pituutta 186 km, ja kaikkiaan matkaa kertyi 211 km. Pysähdyimme Vihdin kirkonkylän kahvilaan, jonka luota kuva.

Tällä porukalla ajovauhti pysyi 32:ssa. Sitä pitäisi jaksaa koko Vätternrundan, jotta tavoiteaika eli kymmenen tunnin alitus toteutuisi. Se on satasen pidempi matka eikä ole omaa porukkaa vuorottelemassa kärjessä. Saapa nähdä miten käy. Jos ei kymmenen tuntia alitu, niin sitten se ylittyy. Ehkäpä on syytä ottaa asia näin tyynesti.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Kunnialla kuntoajosta

Päivitin tänään
Kunnialla kuntoajosta -presentaatiota. Pidin sen alunperin toukokuussa HePon kuntoajokurssilla Maunulan majalla. Latasin presentaation nettiin, kun siitä voi olla hyötyä muillekin kuntoajoihin valmistautuville. On sitä näköjään käyty lukemassa jo yli 500 kertaa.

Presentaatiossa on myös esimerkkinä oma valmistautumiseni ensi viikon Vätternrundaniin. Oli kiva huomata, että olen suurin piirtein pystynyt noudattamaan suunnitelmaa.

Kuvan kuntoajokurssin luennolta otti Esko Eloranta.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Torstain iltalenkki

Kunto kasvaa kivasti kohti Vätternrundania. Tänään tuli satanen hyvällä vauhdilla ja Velskolan mäet kulkivat mallikkaasti. Reittijäljessä on yhteislenkin osuus:


Linkki suurempaan karttaan ja kilometritietoihin

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Videoklippi tiistailenkiltä

Kokeilin eilen uuden taskukameran Canon S90:n videokuvausominaisuutta pyörälenkillä. Tuli sitä myöten tehtyä ihan onnistunut videoklippi:

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Elossa ollaan, ja satulassa myös

Viime vuoden loppu oli sellaista pakkasessa pakkopolkemista, että meni hetkeksi maku ajamisesta alkuvuonna. Nyt kuitenkin ollaan taas hyvässä vauhdissa. Ja syytä on ollakin: Vätternrundaniin on alle kuukausi.

Tänään en malttanut pysyä pitkää työpäivää koko ajan toimistohuoneessani, vaan rempaisin tekemään pienen iltapäivän lisälenkin. iPhonen appsi Cyclemeter on kyllä ihmeteltävän näppärä lenkkitallennin. Tässä iltapäivän pyörähdys kartalla.

Siihen nähden, että eletään kiireistä aikaa töissä, 67 kilometrin päivämatka on oivallinen. Taidanpa ensi kerralla kirjoittaa harjoittelusta kuntoajoihin. Siihen liittyy kaksi eri osatekijää: tavoite ja todellisuus.

perjantai 1. tammikuuta 2010

10007

Kymppitonni sitten kertyi. Mukava fiilis, kun saa pitää taukoa eikä tarvitse lähteä tuonne lähes kahdenkymmenen asteen pakkaseen.

Hyvää uutta vuotta 2010 kaikille!