Sunday, 27 June 2010

Keski-Kreetan reitit

Piirtelin GoogleMapsillä suunnitelmat tulevalle viikolle.

Tiistaina kierrän kaakkoisen lenkin, jossa on nousua 500–600 metriin. Matkaa kertyy noin 80 km, ja sen jälkeen ajan länteen Kourna-järvelle uimaan ja tapaamaan tuttuja.

Perjantaina pyöräilen Frangokastelloon etelärannikolle. Siinä tie nousee reiluun 700 metriin, ja laskeutuu melkoista serpentiiniä alas.

Kun kirjaudut Googleen, voit luoda GoogleMapsissä omia karttoja. Siellä on työkalu "Piirrä viiva teitä pitkin", jolla saa tehtyä reitit ja laskettua niiden pituudet.

Saturday, 26 June 2010

Fillari lastiruumaan, osa 2

Toissa vuonna hiilikuiturunko sai kipeää Finnarin lennon rahtauksissa.

Näillä pehmusteilla luulisin Cervélon alumiinirungon pärjäävän TUI-konsernin lomalennon verran. Lisäksi tulee vielä asianmukaiset varoitustekstit Handle with care - χειριστείτε με προσοχή. Jollei niistä ole muuta hyötyä, voin lähettää ne korvaushakemuksen liitteeksi kuten viime kerralla.

Tuesday, 22 June 2010

Vätternrundan 2010: älylllä ja sisulla

Vätternrundan 2010 oli vaativa mutta varsin onnistunut reissu. Tässä raportissa voi olla hyödyllisiä vinkkejä omaan kuntoajoon valmistautuville.

Laadin itselleni touko-kesäkuuksi yhdeksän viikon kunto-ohjelman, jolla tavoittelin Vätternin kiertoa alle kymmenessä tunnissa. Ohjelma (ja toteutuneet kilometrit) löytyy tästä HePon kuntoajokurssilla pitämäni esityksen diasarjasta.

Alkukevään valmistautuminen Vätternrundaniin sujui melko kehnosti. Maaliskuussa kilometrejä kertyi reilut sata, enkä tullut liikkuneeksi muutenkaan. Huhtikuukin jäi reiluun neljäänsataan. Lähdin Vätterniin vähemmillä harjoituskilometreillä kuin toissa vuonna. Noinkohan valmistautuminen riittäisi kymmenen tunnin alitukseen, kun viimeksi aika oli 11:28?

Ajattele lihasta ennen kuin lähdet pihasta

Kunto-ohjelmani perustui 15 %:n viikoittaiseen ajomäärän lisäykseen. Kuitenkin arkielämä toi harjoitteluun melkoisesti vaihtelua. Ajoittain harjoittelumäärien ja tehojen kasvu oli melko rajua: yhdellä viikolla 174 km, seuraavalla 345 km...

Nivelet, jänteet ja lihakset rupesivat välillä vihoittelemaan. Toisinaan tarvittiin tulehduskipugeeliäkin, mutta tärkein paikkojen kunnossapitäjä oli jokapäiväinen venyttely. Hampaatkin olen ruvennut pesemään oudoissa takareisiä ja pakaroita venyttävissä asennoissa.

Suurimman osan matkasta satoi. Loistava ratkaisu lihaskramppien ehkäisyyn kylmässä ja sateessa oli IcePower Hot -lämpögeeli. Levitin sitä akillesjänteestä nivusiin, ja olisi ollut hyvä pistää pakaroihinkin.

Älyä systeemiin

Omassa lähtöryhmässäni klo 02:14 oli vain yksi pyöräilijä, joka lähti liikkeelle samaa tahtia kuin minä. Alku olikin melko rankkaa, kun vastasimme vuorotellen vauhdinjaosta ensimmäiset 50-60 kilometriä. Sen jälkeen takaamme tuli nopeampi porukka, jonka kanssa ajoimme seuraavat viisikymppiä. Kovempikaan vauhti ei tunnu pahalta, kun piikkipaikkaa on jakamassa 4-6 pyöräilijää.

Parin aktiivisen pyöräilyvuoden aikana olen pikku hiljaa oppinut kuuntelemaan tuntemuksiani ja analysoimaan ajoani.

Olin ajatellut pitää tauot 80, 140 ja 230 kilometrin paikkeilla. Kun mukana kuitenkin oli riittävästi evästä ja neljä juomapulloa, ei kannattanut turhaan jäädä huilailemaan, vaan jatkaa hyvissä ajoporukoissa taukopaikkojen ohi. Loppujen lopuksi ei sitten tarvinnut pysähtyä kuin Fagerhultissa 140 km:n kohdalla. Siellä pari mukia mustikkasoppaa ja muutama banaaninpala tekivät ihmeitä.

Pyöräily vaatii lihasten lisäksi aivotyötä. Ajoporukkaa ja reittiä, mutta myös omaa kehoa kannattaa analysoida jatkuvasti. Kun huomasin kantapäiden putoavan, korjasin nilkkojen asentoa. Kun rupesi tekemään tiukkaa Jönköpingin jälkeisissä isoissa mäissä, huomasin puristavani ohjaustankoa - ja otteen löysentäminen auttoi heti. Myös hengitykseen on tärkeä kiinnittää huomiota. Tasainen ja syvä, erityisesti syvään uloshengitykseen keskittyvä hapenotto takaa lihasten optimaalisen työskentelyn.

Parinsadan kilometrin kohdalla alkoi tuntua, että palleaa kivistää ja pelkäsin sen kramppaavan. Vauhti oli tuossa vaiheessa ollut jo pitkään neljän-viidenkympin välillä. Mietin miten jaksaisin sinnitellä porukan mukana. Mielestäni hengitin oikein. Huomasin kuitenkin, että ajoasento oli muuttunut, ja poljin selkä köyryssä. Suoristin selkää, niin että pysyin kuitenkin matalassa ajoasennossa. Näin pallea sai lisätilaa, ja keskittymällä syvähengitykseen jaksoin seuraavaan alamäkiosuuteen, jossa sain riittävästi lepoa. Pienikin lepojakso auttaa pysymään porukassa ja valmistautumaan vetovuoroon.

Nyt perkele ajat!

Bovikenissä eli 230 km kohdilla oli selvää, että pääsisin tavoitteeseeni, vaikka pitäisinkin vielä tauon. Kun ei tarvinnut pysähtyä, rupesi mielessä siintämään ”sub9” eli yhdeksän tunnin alitus. Fagerhultin jälkeen olin päässyt mukaan noin kymmenen kuskin nopeaan junaan, jonka valtaosa ajoi yhdessä aina 280 kilometriin saakka. Tuolloin kolme kuskia irtaantui, minä jäin yksin neljänneksi ja loput jonnekin taakse.

Tällaisessa tilanteessa tsemppihenki latistuu ja lihakset tuntuvat aivan puulta. Tiesin, että yhdeksän tunnin alitus tulee olemaan minuuteista kiinni. Ei auttanut kuin katsoa nopeusmittaria ja käskeä jalat jauhamaan kolmeakymppiä. Kovempi vauhti olisi ollut liikaa, vähempi ei olisi riittänyt.

Onneksi sain vielä vetoapua minua ohittamaan lähteneeltä kuskilta. Pari kilometriä hänen peesissään palautti taistelutahdon. Piiskasin itseäni, että nyt perkele ajat etkä itke. Kun sitten vähitellen sain jalat taas pyörittämään neljääkymppiä, oli vauhdissa helppo pysyä. Tuntui kuin olisin länkkärien postivankkurihevonen, jota muistutetaan tasaisin väliajoin raipalla pysymään vauhdissa. Kun työhön ja tuskaan tottui, se rupesi tuntumaan suorastaan hyvälle.

Maali sijaitsi Motalan rantabulevardilla. Vilkaisin vielä kelloa rantaan johtavan tien alamäessä. Aikaa oli riittävästi - tein kuin teinkin sen mitä en olisi uskonut! Pelkäsinhän nimittäin, että tällä harjoittelumäärällä kymmenenkin tunnin alitus jäisi haaveeksi. Nyt ajaksi kirjattiin 8:56.


Olin ottanut reissuun sekä pehmeämmän hiilikuitu-Bianchin että jäykempi alumiini-Cervélon. Vielä iltapäivällä ennen lähtöä ajoin molemmilla testilenkkiä pohtien kumman ottaisin. Päädyin kiertämään Vätternrundanin tällä kertaa Cervélolla. Se toimi hyvin eikä puuduttanut paikkoja.

Kalusto: runko Cervélo Soloist Team (sama kuin S1), satula Selle Italia SLR, osasarjat Shimano Ultegra, kiekot Shimano RS80, renkaat Michelin Pro3race/Pro3grip, huolto Tikkurilan Ajomies

Monday, 21 June 2010

Ai tämäkin on mahdollista

Aamupalalla silmiin osui mahdottoman hieno Youtube-video, kiitokset linkityksestä Fillarifoorumin perttime. Tässä katseltavaa virallista Vätternrundan-raporttia odotellessa ;)

Ajaja on britti nimeltä Martyn Ashton.

Friday, 18 June 2010

Aurinko paistaa lämpimästi katukahvilan pöytään. Kahvi on juotu ja marjapiirakka syöty. Takaani kuuluu vuvuzela-torvien pörinä ja ruotsalainen jalkapalloselostus. Kadunkulmasta kantautuu humppaa tai jotain sen kaltaista pomppaa. Pasta syöty, ja majapaikka otettu urheiluhallista.

Markkinatunnelmaa ja vapaarattaiden siritystä siellä täällä. Valmiina Vätternrundanin hupiin, joka alkaa osaltani kello 02.14. Saitilta http://www.vatternrundan.se voi seurata numeron 11524 etenemistä.

Tuesday, 15 June 2010

Ykkösaamua

Aamu alkoi kolmen tunnin unien jälkeen riuskalla lapiohommalla, kun piti saada pari isoa ja vanhaa puskaa maasta. Kun tämän jälkeen hyppäsin fillarin selkään ja polkaisin töihin, oli ällistys suuri. Kaikkinainen väsymyksen tunne oli tiessään ja jalat vaikuttivat vahvemmilta kuin koskaan ennen. Taisi tiukka työ saada veren kiertämään lihaksissa oivallisesti.

Sunday, 13 June 2010

Sub10 vaatii aikamoista kammenpyöritystä


Olipa mainio ajohuumori tänään! Porukkalenkille tuli pituutta 186 km, ja kaikkiaan matkaa kertyi 211 km. Pysähdyimme Vihdin kirkonkylän kahvilaan, jonka luota kuva.

Tällä porukalla ajovauhti pysyi 32:ssa. Sitä pitäisi jaksaa koko Vätternrundan, jotta tavoiteaika eli kymmenen tunnin alitus toteutuisi. Se on satasen pidempi matka eikä ole omaa porukkaa vuorottelemassa kärjessä. Saapa nähdä miten käy. Jos ei kymmenen tuntia alitu, niin sitten se ylittyy. Ehkäpä on syytä ottaa asia näin tyynesti.

Saturday, 12 June 2010

Kunnialla kuntoajosta

Päivitin tänään
Kunnialla kuntoajosta -presentaatiota. Pidin sen alunperin toukokuussa HePon kuntoajokurssilla Maunulan majalla. Latasin presentaation nettiin, kun siitä voi olla hyötyä muillekin kuntoajoihin valmistautuville. On sitä näköjään käyty lukemassa jo yli 500 kertaa.

Presentaatiossa on myös esimerkkinä oma valmistautumiseni ensi viikon Vätternrundaniin. Oli kiva huomata, että olen suurin piirtein pystynyt noudattamaan suunnitelmaa.

Kuvan kuntoajokurssin luennolta otti Esko Eloranta.

Thursday, 10 June 2010

Torstain iltalenkki

Kunto kasvaa kivasti kohti Vätternrundania. Tänään tuli satanen hyvällä vauhdilla ja Velskolan mäet kulkivat mallikkaasti. Reittijäljessä on yhteislenkin osuus:


Linkki suurempaan karttaan ja kilometritietoihin

Wednesday, 9 June 2010

Videoklippi tiistailenkiltä

Kokeilin eilen uuden taskukameran Canon S90:n videokuvausominaisuutta pyörälenkillä. Tuli sitä myöten tehtyä ihan onnistunut videoklippi: