Saturday, 31 July 2010

Pyöräilyn mekka viittä vaille valmis

Pian on fillarikamat järjestyksessä ja paikka sisätreenille pihamökissä.

Etsiessäni sopivia varastohyllyjä keksin huutaa netistä kolme Ikean Expedit-hyllystöä. Kun ammattilaiset tekivät huoneen lattiaa, minä kasasin hyllyjä ja tuunasin niihin sopivia lokerikkoja Palaset-sarjasta.

Olisi aika ostaa omat harjoitusrullat, mutta mainio Tacx T1200 on poistunut myynnistä. Antares-mallissa on koverat rullat. Onko se sitten hyvä? Luulisi, etteivät ne harjoita pyöritystekniikkaa yhtä paljon kuin suorapintainen malli.

Tältä säätämö harrastamo näyttää nyt. Viikon kuluttua voin postata aika erilaisen kuvan.

Wednesday, 28 July 2010

Endomondo on helppokäyttöinen treenikalenteri ja sporttiyhteistö

Endomondo on monipuolinen treenikalenteri–sporttiyhteisö. Sen käyttöliittymä on luonteva, ja iPhone-applikaatio lähetti fillarilenkin tiedot automaattisesti saman tien omalle käyttäjäsivulleni. Endomondo toimii myös nokialaisilla ja esimerkiksi Garminin GPS-laitteilla.

Tältä näyttää iltalenkkini Endomondossa.

Tuesday, 27 July 2010

Sisäkumi, rengasraudat ja reikärauta

Olen parina päivänä selannut amerikkalaista keskustelusivustoa Cyclingforums.com. Se on varsin samankaltainen kuin kotoinen Fillarifoorumi.

Yksi keskustelu kuitenkin osoitti, että pyöräilijöillä on merkittävä ero Suomessa ja rapakon takana. Täällä kotimaassa riittää, että ottaa mukaan juomapullon lisäksi pumpun, sisäkumin ja rengasraudat. Monet jenkkipyöräilijät ovat sitä mieltä, että listaan kuuluu itsestäänselvästi myös reikärauta.

Saturday, 24 July 2010

Tour de työmatka

Kivasti tehty video kuvastaa tavisharrastajan fiiliksiä. Huomenna päättyvän Tour de Francen kunniaksi:

Friday, 23 July 2010

Pyörätiellä vai pyörä tiellä?

Pyörätiet ovat usein huonosti suunniteltuja, surkeassa kunnossa ja myös turvattomia.

Keskustassa jakeluautojen kuljettajat pitävät niitä pysäköintiin tarkoitettuna tilana. Esikaupungissa kevyen liikenteen väylillä seikkailevat pikku taaperot, keski-ikäiset kännikalat ja vanhukset. Siellä ovat kävelyllä nuoret vanhemmat lastenvaunuineen ja lemmikkeineen. Yhtenä ääripäänä näitä väyliä käyttävät vauhdilla ohi suhahtavat kuntopyöräilijät.

Pyörätien käyttöpakko tulisi poistaa ja jättää mahdollisuus tilannekohtaiseen harkintaan. Lakiin voisi kirjata, että liikenneturvallisuuden vuoksi saisi ajaa ajoradalla sielläkin, missä on olemassa pyörätie tai kevyen liikenteen väylä.

Käytin liikenneturvallisuutta puolustuksen perusteena, kun poliisi pysäytti meidän 10-henkisen letkamme ajoradalla ajamisen vuoksi Jokelassa. Hänen pääargumenttinsa ei ollut, että laki velvoittaa pyörätielle, vaan että autoilijat valittavat. Pyörät siis halutaan pitää kevyen liikenteen väylillä, jotta ne olisivat poissa silmistä ja poissa hyötyliikenteen tieltä.

Blogissa Pyöräilyä Helsingissä on mainio teksti käyttövelvollisuuden poistamisesta.

Wednesday, 21 July 2010

Miltä seinä näyttää ja miltä se tuntuu

Tour de Francen vuoristoetapit näyttävät telkussa jonkin sortin loivilta ylämäiltä. Tv ja valokuvat latistavat jyrkkyyden aika tehokkaasti.

Onneksi etappien ylämäistä on saatavissa kartat, joista selviää jyrkkyys kilometri kilometriltä. Pahimmillaan mäet ovat noin kymmenen prosenttia eli nousua on sata metriä yhtä ajokilometriä kohtaan.

Pääkaupunkiseudun kovin päällystetty ylämäki sijaitsee Espoossa Lakisto Golfin ja Rinnekodin vieressä Skogbyntiellä. Nousu on hädin tuskin 700 metriä suuntaansa, ja 10,7 %:n jyrkkyyttä pääsee kokeilemaan ajettaessa idästä länteen. Tiukinta pätkää riittää tosin vain 350 metriä. Sitä kiskoessa voi vain kuvitella miltä tuntuu ajaa samanlaista "seinää" kilometri toisensa jälkeen.


Näytä suurempi kartta

JK. Erään gps-datan mukaan itäinen rinne olisi peräti 15 %. Tuo 10,7 % on laskettu Kevyen liikenteen reittioppaan tarjoaman reittiprofiilin kautta. Pitääpä kirjoittaa reittioppaasta joku päivä.

Tuesday, 20 July 2010

Rumaa peliä Pyreneillä

Tour de France näyttää ratkenneen eilen masentavalla tavalla, kun Andy Schleckiltä lähtivät ketjut kesken irtioton.

Andy Schleck teki Port de Balès-nousun loppukilometreillä hyökkäyksen, johon Alberto Contador ei pystynyt vastaamaan. Yhtäkkiä Andyn polkimet pyörähtivät tyhjää ja hän joutui pysähtymään saadakseen apua. Alberto sekä kokonaiskilpailun kolmonen Samuel Sanchez ja nelonen Denis Menchov pyyhkäisivät ohi.



Tunnetuin maantiepyöräilyn kirjoittamattomista herrasmiessäännöistä on, että muut odottavat mikäli keltapaita kärsii välinerikon. Alberto Contador ei suinkaan jäänyt hissuttelemaan Andy Schleckin jouduttua hyppäämään pyörän selästä, vaan spurttasi karkuun. Joona Laukka kertoo tämän aamun kolumnissaan näistä säännöistä tarkemmin.

Voitto se on rumakin voitto, tuntuu Contador tuumivan. Tour de France muistuttaa lätkää, joka on muuttunut pahimmillaan oman pelin pyörittämisestä vastustajan vahingoittamiseksi ja pelin estämiseksi.

PS. Tuossa videolla Andyn perään säntäävä pyöräilijä ei ole Contador, vaan Vinokourov.

Sunday, 18 July 2010

Repoveden ympäriajo 2010


Tour de Mäntyharju on mukava ja pienimuotoinen kuntoilutapahtuma, jossa kierretään Repoveden kansallispuisto.

HePon porukka eli Katja, Matti, Janne, Kari ja minä lastasimme perjantaina auton täyteen ja ajoimme viikonlopuksi Matin mökille. Se olikin jokseenkin ainoa mahdollisuus tapahtumaan osallistumiseen, koska startti oli jo kahdeksalta lauantaiaamuna.

Vielä ajopäivän aamuna suunnittelimme, että noudattelemme oletettua kärjen lenkkivauhtia eli kolmeakymppiä. Se kuulosti minulle sopivalta, kun univelkaa oli kertynyt ja viinikin oli maistunut edellisenä iltana.

Niinhän siinä taas kerran kävi, että HePo-porukan kiireisin kolmikko eli minä, Janne ja Kari innostuimme kiskomaan hirvinä heti alusta alkaen. Napakka vauhdinpito 30 kilometrin ajon jälkeen pitkässä Mäntyharjun sairaalan ylämäessä tuotti yllätyksen, kun yhtäkkiä kärkinelikon takana ei näkynytkään enää ketään. Vähän aikaa tuijottelimme taakse, ja näimmekin hetken kuluttua pääjoukon kaartavan edelliseen risteykseen. Siinä porukassa ei ilmeisesti löytynyt halukkaita vetäjiä meidän lisäksemme.

Tein vetotöitä enemmän kuin kunto olisi tällä 36 km/h vauhdilla sallinut. Evästauko 60 kilometrin kohdalla tuli tarpeeseen. Vaikka pilvet estivät pahimman helleporotuksen, tekivät sade ja ylikostea ilma olosta aika ajoin tukalan. Satanen tuli tauon jälkeen täyteen noin tunnissa, kun keskinopeus kohosi 37 kilometriin.

Toinen tauko 115 kilometrissä tuli kreivin aikaan, kun lihaksista rupesi kuulumaan enää pelkkää pihinää. Hillosensalmen asemalla nautimme pullaa ja mehua. Aseman facebook-ryhmän kuvista löytyy kahvilanpitäjän ottama kuva "piukan ryhmän ekat". Tässä vaiheessa kärkiryhmään kuului seitsemän kuskia.

Toisen tauon jälkeen pyöräily tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä. Tosin liiat luulot karisivat reitin tiukimmassa mäessä 140 km:n kohdalla. Oma vauhtini hidastui aivan liikaa ja kärkinelikko karkasi. Me loput kolme ajajaa jäimme puurtamaan tasaisesti kohti maalia. Mäen päälle oli joku taiteillut kannustavan tai sarkastisen kyltin "Kyllä ylämäki velkansa maksaa".

Vaikka kärjen (lähinnä Jannen & Karin) karkaaminen vähän sapetti, sujui matkanteko tämän jälkeenkin mallikkaasti maaliin saakka. Ajoaika oli noin 4h 23min ja keskinopeus 35 km/h.

Loppulauantain nautimme mökkeilystä grillaten ja uiden. Sunnuntaina Katja lähti pyöräillen Joutsaan. Jannen ja Karin kanssa teimme vielä palauttavan kolmenkympin lenkin.

Mitä opin Tour de Mäntyharjusta?

Että aika paljon voi itseään piiskata, jos edessä on luvassa osuuksia, joilla syke ehtii laskea alle anaerobisen tason. Että nopeat mäkisarjat ovat kuluttavampia kuin arvaisikaan, kun niissä syke ei ehdi palautua. Että viisi kiloa olisi hyvä saada pois, jos haluan pärjätä ylämäissä.

Friday, 16 July 2010

Tää on suurten tourien aikaa...

Ranskassa kierretään isoa touria, mutta tapahtuu sitä näilläkin kulmilla.

Huomenna aamukahdeksalta starttaa Tour de Mäntyharju, johon osallistuu myös nelihenkinen HePo-joukkueemme. Luvassa on leppoisa kuntoilutapahtuma ykkösluokan kelissä ja hauska viikonloppu Matti L:n mökillä.

Näytä TDM Tour De Mäntyharju 160 km suuremmalla kartalla

Thursday, 15 July 2010

Ikkuna ammattipyöräilijän sydämeen

Tehomittareita valmistavan SRM:n sivuilla on Tour de France -blogi. Se on kiinnostavasti kirjoitettu, hyvillä kuvilla varustettu ja mikä tärkeintä, sillä on oma, erityinen näkökulmansa.

SRM:n kirjoittaja analysoi ajajien suoritusta tien päällä syke- ja tehomittarien tuottaman datan valossa. Voimme seurata kuljettajien elimistön toimintaa ja verrata sitä vaikkapa korkeusanturin dataan.
Jens Voigt's fighting spirit is unbelievable. All day in the break, and then he managed to stay in the front group for 15 kilometers, longer than most of the others, even than some lightweight climbers.
He rode an average of 384 watts (5.1 w/kg), his heart rate went up to 171 bpm with 82 rpm. Finally, he was not able to...


Tältä näyttää Saxo Bank -tallissa ajavan Jens Voigtin meno kuuluisan Col de la Madeleine -vuoren alppiteillä:

Monday, 12 July 2010

Kiitokset saunaseurasta

HePon sunnuntailenkillä tuntui kuin olisimme kuntopyöräilleet saunassa, sen verran oli kuuma päivä. Vettä meni enemmän kuin koskaan ennen.

Sääksjärveltä palatessamme ryhmät sekoittuivat iloisesti, ja hetken aikaa ajettiin jonkinlaista välinopeutta eli vajaata kolmeakymppiä. Klaukkalasta tultiin sitten taas vauhdilla. Kuten linkitetyn kartan nopeustiedoissa hyvin näkyy, 82 kilometrin kohdalla päätin, että on aika palata reippaaseen 30+ tahtiin.

Saturday, 10 July 2010

Arkilenkki maistuu hyvälle

Torstaina HePo-porukkalenkille Vantaankosken kioskille ilmaantui kuusi kuskia, vaikka tiedossa oli varsin kosteaa keliä. Jari K:n speksaama lenkki ajettiin eksoottisissa sääoloissa tutuilla kulmilla keskisellä Uudellamaalla.

Lämpömittari kipusi yli hellerajan, mutta järin kuuma ei päässyt tulemaan, kun ajoimme paikka paikoin ukkosmyrskyjen kaatosateissa. Tieltä päälle pärskynyt vesi tuntui ihoa lämpimämmältä – aika harvinaista.

Vaikka alkukevät meni kattoon syljeskellessä, olen päässyt viimevuotista vastaavaan kuntoon. 82 kilometrin lenkin keskinopeus oli 36,5 km/h, mihin en olisi uskonut ainakaan kauden tässä vaiheessa yltäväni.

Keskiviikkoinen lentokentän kierto sujui viisi minuuttia nopeammin kuin koskaan ennen. Linkitetystä Google-kartasta näkyy kilometrikohtaiset nopeudet, jotka eivät näytä päätä huimaavilta. En olekaan kovin hyvä tällaisissa kylmiltään rempaistuissa pikkulenkeissä.

Nähdään huomenna sunnuntaina HePon 25-lenkillä!

PS. Kuvassa on muutaman kilometrin ylämäki Rethymnonin kaakkoispuolella. Siellä tuli totuttua lämpöiseen, niin ettei tämän hetken kotimainen helleaalto tunnu ollenkaan pahalta.

Thursday, 8 July 2010

Pyörätaskuja tekemään

Kahlatessani reissun aikana kertynyttä sähköpostia löysin keskustelua tieliikennelain heinäkuun alusta voimaan astuneista muutoksista. LVM tiedottaa:

Pyöräteiden jatkeen merkintätapa yhtenäistetään ja pyöräilijän odotustilojen - eli pyörätaskujen - merkintä valo-ohjatuissa risteyksissä tulee mahdolliseksi. Pyörätaskut tekevät pyöräilystä sujuvampaa ja risteyksissä ajamisesta turvallisempaa, kun pyöräilijät odottavat valojen vaihtumista selkeästi autoilijoiden näkökentässä.

YLEn uutinen ennakoi jo huhtikuussa:
Pyöräilijöille ryhmittymiseen varattu pyörätasku merkitään liikennevalojen eteen punaisella asvaltilla ja se ulottuu koko ajoradan yli. Ideana on, että pyöräilijät pääsevät lähtemään haluamaansa suuntaan ennen liikennevaloihin pysähtyviä muita ajoneuvoja.

Turvallisuus paranee, kun autoilija havaitsee pyöräilijän entistä paremmin ja kun kevyt liikenne ryhmittyy ennen autovirtaa eikä sen seassa. Nyt helsinkiläiset pyöräilyaktiivit pyrkivät siihen, että kaupunki ottaisi muuttaakseen muutamia kymmeniä risteyksiä kerralla ja tiedottaisi asiasta kunnolla. Näin autoilijat havahtuisivat paremmin hoksaamaan uuden käytännön.

Jos mielessäsi on risteys, jossa pyörätaskua tarvittaisiin, jätä kommentti. Toimitan ehdotukset eteenpäin.

Wednesday, 7 July 2010

Kreikka: serpentiinitien haaste


Eteläisen Kreetan vuoristosta johtaa Fragokastellon rannalle huikea serpentiinitie. Yllä oleva video sai minut innostumaan sen ajamisesta ensin ylös ja sitten takaisin alas rannalle.

Fillari pikkumaasturin takakontissa oli Rethymnonista helppo ajaa Fragokastelloon vain 60 kilometrin päähän. Monenlaiset vuoristotiet olivat jo ehtineet tulla tutuiksi, mutta Kallikratisista Fragokastelloon laskeutuva jyrkkä seinämä on omaa luokkaansa. Se herätti kunnioituksen reittiin jo ihan auton ratinkin takaa. Vuorenrinne on luonnossa hurjempi ja haastavampi kuin videolta voi päätellä. Vastaantulijoiden ohitukset onnistuvat vain levennyksissä, eikä kaiteita ole.

Aamu oli ollut niin hidas, että kello oli jo puoli kaksitoista, kun hyppäsin rannalla fillarin selkään ja suunnistin kohti vuoren serpentiiniä. Lämpötila oli ehtinyt kohota lähelle kolmeakymmentä, joten hiki puski heti ensi metreistä lähtien. Vettä oli kylläkin tarpeeksi neljässä pullossa.

Laskeutuminen autolla oli jättänyt pelonsekaisen kunnioituksen kalvamaan. Kun autonkin jarrut olivat kuumenneet ja alkaneet haista moottorijarrutuksen avusta huolimatta, kestäisivätkö fillarin sisärenkaat vanteiden kuumenemisen alas tultaessa? Pyöräilijätutulla oli Norjassa paukahtanut sisärengas, kun hän oli jarrutellut pitkässä alamäessä. Täällä sellainen voisi huonolla tuurilla viedä hengen.

Alkumatkan suorat olivat melko loivia, noin 5-8 astetta. Pian kuitenkin keskijyrkkyyskin nousi 10 asteeseen. Kevyin välitykseni oli 39-22, mikä on turhan raskas tällaiseen mäkeen. Saatoin kuitenkin kompensoida polkemisen raskautta pitämällä mutkissa taukoa.


Varoituksen sana kuvan sisämutkassa näkyvästä betonipäällysteestä. Se on niin liukas, etten meinannut pysyä pyöräilykengillä pystyssä lipeämättä, kun asettelin fillaria valokuvaa varten.

En ollut ottanut huomioon, että kapeissa paikoissa piti pysähtyä päästämään vastaantulevat leveämmät nelivetoiset avolavamaasturit ohi. Liikkeelle lähtö suoraan ylämäkeen tämän jälkeen olisi vaatinut huomattavasti kevyempää vaihdetta. Tie oli näissä kohdin alle kolme metriä leveä, eikä tavanomaista alppitietaktiikkaa voinut käyttää eli lähteä liikkeelle tien poikkisuuntaan. Oli siis miltei mahdotonta päästä liikkeelle, ja kerran talutinkin parikymmentä metriä takaisin mutkaan, jossa sain otettua alkuvauhdin.

Kunto alkoi loppua kesken, ja lopullisen niitin yritykselle pisti pelko. Maisema rupesi hirvittämään, ja ajatus mahdollisesta rengasrikosta alas tultaessa oli liikaa. Pääsin tietä vajaan kolmensadan metrin korkeuteen eli matkassa ehkä neljänneksen verran, kun heitin hanskat tiskiin ja päätin lasketella takaisin.

Venytin lenkkiä vielä vähän päätietä pitkin länteen. Siitä huolimatta en puolentoista tunnin aikana päässyt maantiepyörällä kuin viisitoista kilometriä.


Imbros-Vryses

Vaelluskohteena suosittuun Imbroksen rotkoon johtaa Vryseksestä edellä kuvattua reittiä loivempi, leveämpi ja päällysteeltään parempi tie. Sitä voi suositella myös pyöräilyyn. Maisemat ovat komeita ja nousua on tarjolla 800 metriä. Sillä tiellä on tosin melko lailla liikennettä, erityisesti turistibusseja.

Tuesday, 6 July 2010

Kreeta: reittejä Rethymnonin ympäristössä


Viikon lomareissuun Kreetalla mahtui pyöräilyä neljänä päivänä. Saari on kaunis ja vaihteleva, vaikkakin melko karu kesäaikaan. Sieltä löytää vaihtelevia reittejä sekä maantiepyörälle että maasturille.

Ensimmäinen ja tärkein vinkki: kuuntele ja säätele elimistösi lämpötilaa. Lähde lenkille aamukahdeksaan mennessä. Ota vettä mukaan niin paljon, että voit viilentää sillä myös päätä ja selkää. Pidä tauko, kun elimistö alkaa keittää ylämäen yhä vain jatkuessa.

Rethymnon-Spili

Tie Rethymnonista etelään kohti Spiliä on hyväkuntoinen ja pientareet riittävän leveät. Ylämäki alkaa heti, kun etupyörä kääntyy rantatieltä kohti sisämaata. Nousua riittääkin melko yhtämittaisesti noin 15 kilometriä. Enimmäkseen tällä alkupätkällä on nousumetrejä kilometriä kohden vain 20-60. Juuri ennen Spiliä tie kääntyy koilliseen kohti Gerikaria. Päällyste on karkeampaa, mutta viimeistään tässä vaiheessa saa hien pintaan, kun keskijyrkkyys on 6-10 %. Kilometri toisensa perään keskinopeus jäi alle yhdeksän kilometrin tunnissa. GPS:n mukaan tie kohoaa yli 800 metriin.

GPS:n jälki lakkasi piirtämästä Agia Foteinissa, mutta 2/3 reitistä on tässä Google-kartassa.

New National Road

Uusi valtatie, joka yhdistää Hanian, Rethymnonin ja Iraklionin, on myös hyvä pyöräilyväylä – pienellä liikennettä koskevalla varauksella. Pinnoite on muutamia reikiä lukuun ottamatta hyvä, ja mäet eivät ole ihan törkeän jyrkkiä ainakaan Haniaan päin mentäessä.

Rethymnonista länteen eli 25-30 km Haniaan päin sijaitsee kaunis Kourna-järvi. Polkaisin edellä kuvatun Spilin-lenkin jälkeen uimaan järvelle ja tapaamaan sen lähistöllä asuvia ystäviä.

Järvelle pääsee sekä vanhaa – vähän pidempää ja jyrkempää – tietä, sekä New National Roadia. Uudella tiellä ajamisessa on huomattava kreikkalainen tapa, että hitaampi liikenne ajaa osittain pientareella. Minulla ei ollut sen kanssa ongelmia, mutta mietin kyllä aika ajoin, että toivottavasti myös pientareen puolta käyttävät satunnaiset turistitkin ovat tarkkana ja huomaavat hiljaksiin etenevän pyöräilijän...