torstai 22. joulukuuta 2011

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nautiskelijoita täyttömäellä

Olipa tänään paljon kansaa Malminkartanon täyttömäellä. Ei tietysti ihmekään, kun eilinen sää ei houkutellut ulkoilemaan ja nyt keli oli kuin eri elokuvasta.

Portaiden nousut piti skipata, kun pyöräilykengät eivät saaneet otetta jäisistä rappusista, mutta tulipa huipulla käytyä kahdeksan kertaa fillarilla ja kerran jalkaisin. #hyväolo

lauantai 10. joulukuuta 2011

Espoossa lipsuu

Kuinka kummassa Espoo ei saa pidettyä kevyen liikenteen pääväyliä kulkukelpoisina kuin ajoittain? Perjantaina menin töihin tavallista myöhemmin, eikä kymmeneen mennessä ollut ainakaan Turuntien tai Espoontien pyöräteille tehty mitään. Helsingin puolella pystyi kyllä ajamaan, mutta Espooseen tultaessa piti monessa kohtaa mennä ajoradalle tai kaltevalle nurmipientareelle, kun nappularengas ei riittänyt peilijäisessä alamäessä. Helpommissakin kohdissa tuli luisteltua niin, että kaatumiset oli lähellä.

Sama ero oli havaittavissa viime talvena, kun tein työmatkaa Tapanilan kupeesta Mankkaalle: kunnalla on väliä.

Kysyessäni asiaa luottamushenkilöltä sain vastaukseksi, että resurssit eivät riitä. Ajoradat on kuitenkin aurattu ja suolattu jo ensiliukkaista lähtien, ja myöhemmin talvella auroja kiertelee myös kevyen liikenteen väylillä. On helppo sanoa, ettei raha riitä. Kyse on kuitenkin arvovalinnasta: siitä mihin raha halutaan laittaa. Laskemalla hoitoluokitusta joillakin katuosuuksilla voidaan sitä nostaa joillakin kevyen liikenteen väylillä.

torstai 8. joulukuuta 2011

Leveä nappula töihin

Tulkoon lunta tai räntää - kunhan tulee jotakin eikä tarvitse ajaa pelkällä jäällä. Hetken aikaa arvoin 1.75 leveän Marathon Winterin ja 2.25 Smart Samin välillä.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Ovatko kaupunkifillaristit elitistisiä snobeja?

Salon.comin pyöräilijöiden ja muiden kadunkäyttäjien vastakkainasettelua käsittelevä artikkeli Are urban bicyclists just elite snobs? on hyvin kirjoitettu ja sisältää monta oivaltavaa näkökulmaa. 

Yksi artikkelin kiinnostava osa liittyi liikennesuunnittelun perusteisiin. Se pani miettimään esimerkiksi sitä, onko lähtökohtana kyseessä puhtaasti liikennemäärät, kun Helsingin pyöräilyn pääväylät risteilevät Viikin, Haagan ja Kauppatorin muodostamassa kolmiossa. 

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Lajit kohtaavat huipulla

Olen tykästynyt Malminkartanon mäkeen, jossa olen käynyt useampana viikonloppuna tekemässä pieniä voimaharjoittelusarjoja, esim. 5x fillarilla ja 5x rappusia pitkin ylös.

Eilen paikalla oli myös varjoliitäjä, jolle tuulen turbulenssi teki tepposia. Ensimmäisellä kohtaamisellamme hän sujahti metrin päästä ohitseni. Toisella nousulla pysähdyin ottamaan kuvaa hänen uljaasta liidostaan, joka kuitenkin päätyi pieneen puskaan vieressäni. Pyöräily ei onneksi paljoa olosuhteilta tai kalustolta vaadi.


tiistai 22. marraskuuta 2011

Talvi yllätti taas kerran

Eilen oli aamulla pakkasta, mutta koko päivän jo suojan puolella. Sen verran oli puron ylittävä silta kuitenkin kylmä, että vielä iltakahdeksalta oli Turuntiellä Jorvin kohdalla mustaa jäätä. 


Ei ole Marathoneista talvinakeiksi, vaan takapyörä pyrki sivulta eteen ja saman tien fillari vaaka-asentoon. Onneksi asfalttiin kopsahti kypärä eikä paljas takaraivo.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kiitokset ja onnea 30-vuotiaalle!

Lämpimät onnittelut tänä viikonloppuna 30-vuotista taivaltaan juhlivalle HePolle!

Helsingin Polkupyöräilijät on tehnyt maassamme ainutlaatuista työtä niin liikennepolitiikan, pyöräretkeilyn kuin kuntopyöräilynkin saralla.

Pyörätaskut, pyöräilynäkökulman saaminen pysyväksi osaksi virkavalmistelua, lukuisat retket ja tietysti Vantaankosken legendaariset lenkit – kuinka paljon köyhempi pääkaupunkiseudun pyöräilykulttuuri olisikaan ilman HePoa!

HePo sai tänä syksynä Art goes Kapakka -festivaalin tunnustuspalkinnon "Helsinki hauskemmaksi". Aivan aiheesta. Veikkaan, että kevyen liikenteen järjestelyjen parantuessa HePon esitysten mukaisesti seuraavaksi HePo pokkaa myös "Helsinki turvallisemmaksi"-palkinnon, jos sellainen on olemassa.

Olethan huomannut Kaupunkifillari-blogin haasteen Syntymäpäivälahja HePolle? Tartu haasteeseen ja liity HePoon. Itsekin aikanaan liityin ihan kannattaakseni ja tukeaksi hienoa toimintaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Jos tätä ei vielä ole, tuletko mukaan luomaan sen?

Pääkaupunkiseudulla alkaa olla runsaasti erilaisia kuntoajoja ja ja pyörätapahtumia. Kuitenkin tietääkseni yhtä puuttuu: varainkeruutapahtuma hyvään tarkoitukseen.

Monessa maassa hyväntekeväisyys-happeningit kuuluvat keskeisenä osana pyörätapahtumien kirjoon. Olennaista on hyvä henki ja yhteinen viihtyminen eikä suorittaminen. Yksi mainio esimerkki tällaisesta on Lohja 24h.

Itse järjestäisin noin sadan kilometrin maantiereitin mukavassa maaseutumaisemassa HePon lenkkien ja retkien malliin esimerkiksi viikonloppuna 12.-13.5.2012. Olisiko meistä järjestäjiksi moiseen? Ehkä sen voisi liittää osaksi valtakunnallista Pyöräilyviikkoa, jolloin osa järjestelyistä ja tiedottamisesta tulisi hoidettua sitä kautta.

Jos tällaiseen tapahtumaan ei löydy järjestäjiä, voisiko HePon sunnuntailenkeillä kerätä euron / osallistuja, ja tilittää varat lyhentämättöminä kuukausittain vaihtuvaan hyväntekeväisyyskohteeseen? Ei kävisi edes kerääjälle painavaksi, kun osallistuja toisi vaikkapa viitosen "koko kuun sunnuntailenkeistä".

Hilpeä tiimi hassuttelee tauolla Lorne Beachillä Great Ocean & Otway -tapahtumassa.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Giro d'Espoo: onneksi Jorvin sairaala on lähellä

Giro d'Espoon reittianimaatio julkistettiin äsken.

Hyvää reitissä on, että sillä on oma, useimmista muista kuntoajoista poikkeava luonteensa. Tavanomaisen maaseutumaantien sijaan tarjolla on paljon kriterium-tyyppistä mutkaa, kiertoliittymää ja näköestettä. Kaupunkikisaa parhaimmillaan. Myös Jorvin sairaalan mäki Bembölentiellä Kauniaisiin päin mennessä tulee oivallisesti kymmenisen kilometriä ennen maalia, niin että pahin häröpallo siroutuu tasaisemmaksi jonoksi.

Kuitenkin jo ennen Jorvin mäkeä on monta paikkaa, joissa me wannabe-kisakuskit pääsemme telomaan itseämme ja toisiamme. Kovin turvalliselta reitti siis ei vaikuta. Myös Rinnekodin mäen poisjäänti panee vielä harkitsemaan mahdollista osallistumista.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Triplaa ensi kesäksi

Pääkaupunkiseudun maantiekuskien kuntoajoihin tulee reilu parannus ensi kesänä. Manner-Euroopan esikuvan mukaisesti pääsemme polkaisemaan "tourin" rinnalla "giron" ja "vueltan".

Tour de Helsinki on jo paikkansa vakiinnuttanut. Isolla meiningillä starttaa myös 27.5. ajettava Giro d´Espoo, jonka reitti julkistetaan muutaman päivän kuluttua eli 11.11.2011 klo 11. Erityisen upeaa on, että Girossa päästään nousemaan Rinnekodin mäki. Sen komeampaa kinkamaa tuskin maantiepyöräilijä pääsee näillä kulmin missään hinkkaamaan.

Nyt on myös Vuelta La Vantaan järjestelyt käynnissä. Se ajetaan 22.7. Ajankohta on sikäli oivallinen, että heinäkuu on muutoin melkoinen suvantokausi paikallisissa pyöräpöhinöissä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

"Ei tule onnistumaan"

Olen aika lailla sanaton. Olen yrittänyt löytää sopivia sanoja jo muutaman viikon blogatakseni aiheesta, mutta vaikeaa se on. Kyse on lokakuisen Markkinointi&Mainonta-lehden jutusta, jossa kysyttiin miksi Pyöräilyunionille ei sponsoriraha kelpaa.

Kun ei omia sanoja löydy, pitää lainata toisten sanoja ja sämplätä aiheesta pieni video.


Video Youtubessa 

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Junapyörällä päästään

Kello 6.51 lähijuna saapuu Malmin asemalle. Konduktööri avaa ikkunan ja huutaa minulle, etten voi nousta junaan. Ruuhka-aikaan ei junassa pyöriä saa kuljettaa!  

Keskustelun lopputuloksena kuitenkin pääsen matkaan ja poistun Pasilassa 7.00 - kuin Tuhkimo-sadussa, juuri tuon maagisen, kielletyn ajan alkaessa. 

Heti perään rikon sääntöjä, kun nousen Espooseen menevään junaan. Onneksi tähän suuntaan ei ole ruuhkasta tietoakaan - eikä virkaintoisesta junailijasta. 

tiistai 25. lokakuuta 2011

Äärimmäisiä osia

Talvi, tuo katkennut lenkki pyöräilykauden ketjussa, tuo reikä vuodenkierron sisäkumissa, on äärimmäisyyksien aikaa. Talvipyöräilyssä kovimmalla koetuksella ovatkin ääriosat eli varpaat, sormet ja pää.

Jalat

Mitä reippaampi vauhti, sitä herkemmin varpaat jäätyvät pakkaskeleillä. Kylmä ilmavirta viilentää jalkaterän äkkiä ilman kunnollisia kenkiä ja kenkäsuojia. 

Plussakeleillä jalassani on kesäkengät, joko maantie- (Sidit, takana) tai maastokengät (Adidakset, keskellä). Kun niiden päälle laittaa ohuet aika-ajoon tarkoitetun kenkäsuojat, ei viima kylmetä. Tällä tavoin pärjään noin 8 asteeseen. Lämpötilan laskiessa laitan paksumman ja kastumista estävän kenkäsuojan.

Pakkaskelillä käytän Shimanon MW80-kenkiä (edessä). Pikkupakkasilla ne menevät sellaisenaan. Noin -7°:ssa ja sitä kylmemmässä laitan lisäksi kenkäsuojat päälle.

Pohjassa olevan klossin kautta tulevaa kylmää vastaan ei taida olla muuta neuvoa kuin hankkia ylikokoiset kengät ja niihin tuplapohjalliset tai paksut talvisukat.

Kädet

Omat näppini pärjäävät puolisen tuntia miltei millä hanskoilla tahansa, mutta ovatkin sitten pidemmillä matkoilla melkoisen kylmänherkät. Kun työmatkani talvioloissa kestää puolisentoista tuntia tai ylikin, on käsineillä väliä.


Nollan tai muutaman lämpöasteen tienoilla pyöräily sujuu mukavasti joko Sinisalon hiihtohanskoilla (vasemmalla) tai Shimanon lobstereilla (toinen oikealta). Niissä on peukun lisäksi vain kaksi sormiosastoa, jolloin sormet pystyvät vähän lämmittämään toisiaan.

Pikkupakkasilla käytän tavallisia talvihanskoja (toinen vasemmalta), mutta en ole niihin oikein tyytyväinen. Kovemmilla pakkasilla pidän Columbian lasketteluhanskoja. Ne ovat todella lämpimät, parhaimmillaan -15–20°:ssa. Harmi vain, että ne alkavat pikkuhiljaa hajoamaan.

Asensin työmatkafillariin syksyllä nousukahvat. Ne ovat aika jäätävät jo nollan vaiheilla. Niissä pitäisi vuorata paitsi varsinainen kädensija, myös tankoon kiinnittyvä rengasosa. Saa nähdä taipuuko tankonauha tarpeeksi.

Pää

Pää lienee se ruumiinosa, jonka suojauksessa pyöräilijöiden tarpeet eroavat toisistaan eniten. Osa haluaa pipon tai balaclavan/kasvosuojan jo nollakeleillä, osa ei käytä lippistä kummempaa päähinettä ikinä.


Asics-juoksulippiksen löysin äskettäin Prismasta 15 eurolla. Se on ollut hyvä sadekeleillä, sillä sen lippa suojaa silmälaseja kastumiselta, ja se myös lämmittää sopivasti alkumatkasta. Myös ohut Haglöfsin polyester-pipo on yllättävän lämmin. Molemmat myssyt päätyvät useimmiten taskuun jo puolimatkasta. Tätä lämmönsäätelyä tarvitaan, sillä työmatkasykkeeni on usein yli 80 % maksimista.

Haglöfsin paksumpi pipo mahtuu juuri ja juuri kypärän alle. Kun se lisäksi suojaa myös korvia, sillä pärjää kovemmassakin pakkasessa. 


Toivottavasti nämä ja pari viikkoa sitten Talvipyöräily on nastaa -postauksessa annetut vinkit auttavat sinua pitämään ketjun kireänä myös vähäkesäisinä kuukausina!

torstai 20. lokakuuta 2011

Vaatteet päällä suihkussa - entä sitten?

Tänään oli mitä tavallisin syyskeli. Töihin mennessä oli tarjolla luomusuihkua navakassa vastatuulessa. Paluumatkalla oli tyyntä ja aurinko paistoi.

Työpaikallani on pukuhuone vaatekaappeineen ja suihkuineen. Sieltä kuitenkin puuttuu kuivauskaappi. Tällaisina päivinä ei ole toivoakaan saada läpimärkiä ajovaatteita kuivaksi ennen kotiinlähtöä.

Hyvä työnantajat ja kiinteistöpäälliköt. Jospa siis hankkisitte pukuhuoneisiin kuivauskaapit. Jos käyttäjiä on vähän ja sijoitustila löytyy pukuhuoneen ulkopuolelta, voi kimppakaapillakin pärjätä. Jos kuivat vaatteet estävät muutamat vilustumiset, on kaapin viemä viisisatanen pieni investointi.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Askel kerrallaan kohti ensimmäistä kisaa

Ensi kesän maantiekisoissa starttiviivalle asettuu useampikin ensikertalainen. Millainen mahtaa olla talvitreenien raskas polku kohti Lattomeriajoa, tuota kotimaisen kauden avausta Porissa ensi huhtikuussa?

Fillarifoorumilta löytyi äkkiä seuraa, kun alettiin puhua suunnitelmista ruveta kisaamaan. Pitäisikö peräti organisoitua Painonvartijoiden kaltaiseksi vertaistukiryhmäksi tsemppaamaan treeneihin silloinkin, kun räntää räimii naamaan?

Viime lauantaina kävin tekemässä ensimmäisen treenini tavoitteen saavuttamiseksi Herttoniemen Majavatien pään portaissa. 3x2 portaat ylös ja lyhyt palautus välillä – niin ja tietysti matkat fillarilla.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Talvipyöräily on nastaa!


Talvipyöräilyä on kahdenlaista: toisaalta se käy kuntoilusta työmatkoilla, toisaalta se tarjoaa nautinnollisia vapaa-ajan elämyksiä siinä kuin hiihtokin. Kun varustus ja asenne ovat kohdillaan, ei mikään estä ympärivuotista pyöräilyä.

Tänä aamuna töihin lähtiessä oli vain yksi lämpöaste, ja heräsi tarve kaivella lämpöisempää varustusta. Ensi kerran tänä syksynä oli jalassa pitkät housut ja kädessä hiihtohanskat.

Talvi on pyöräilijän näkökulmasta vielä vaihtelevampi vuodenaika kuin kesä. Tarjolla on monenlaista keliä viiden lämpöasteen vesisateesta miinus kolmenkympin kuulaisiin pakkasiin. Tien pinta voi olla kuiva, märkä, jäinen, luminen sekä kaikkea näitä muutaman sadan metrin matkalla.

Asennetta vaativat sopeutuminen kesää hitaampaan matkantekoon, sileän asfalttipinnan muuttuminen ajoittain haasteelliseksi lumipoluksi ja kylmänkestävyys. Myös alkutalven pimeys voi masentaa, mutta toisaalta lopputalven kirkkaat päivät puolestaan ovat upeita.

Jos yhtenä pyöräilymotiivina on kuntoilu, antaa talvipyöräily hyvän mahdollisuuden peruskestävyyden rakentamiseen. Keväällä on sitten hyvä siirtyä vauhtikestävyyden kehittämiseen, kun kuntopohja on kohdillaan.

Talvipyöräilyssä ei maantiepyörällä pärjää. Tarvitaan fillari, johon saa leveät, kuvioidut renkaat. Ne pitävät lumella hyvin ja jäälläkin kohtalaisesti. Pahimmissa jääkeleissä on syytä olla nastarenkaat, ja välillä olen ajanut nastoilla läpi talven. Vannejarrun pitävyyttä talvikeleissä monet arvostelevat ja vannovat levyjarrujen nimeen. Omien kokemusteni mukaan molemmilla pärjää. Muista etu- ja takavalo sekä heijastimet - myös päivällä, jos on vähänkään hämärää.

Pukeutuminen on talvipyöräilyn taiteenlaji. Vaatteiden pitää suojata kylmältä ja viimalta, ja silti niiden on hengitettävä. Mitä pidempi matka, sitä olennaisempaa on oikea vaatetus. Pikkuhiljaa talvipyöräilijä oppii omat tarpeensa. Esimerkiksi toiset haluavat suojata kasvonsa pakkasilla, minä taas en.

Itse pidän kerrospukeutumisesta. Työmatkani on kesällä tunnin suuntaansa ja talvella puolestatoista kahteen tuntiin. Sen aikana on hyvä voida muuttaa varustusta olotilan mukaan. Lähtökohtaisesti moni hiihtovaate sopii myös pyöräilyyn. Ainoa erityispiirre, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on selän suojaaminen. Pyöräilyssä kun selkä on taipuneena, ja kaistale jää helposti paljaaksi.

Vuodenajan vaihtuminen sai myös Kotilieden toimittajan ottamaan yhteyttä ja kysymään vinkkejä talvipyöräilyä aloittavalle. Lehteen tulee pieni juttu aiheesta. Jätä kommentti, jos sinulla on hyviä neuvoja!

JK. Kirjoitin 25.10. blogitekstin käsien, jalkojen ja pään suojaamisesta talviajossa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Hyvää turvallisuuskehitystä

Kevyen liikenteen kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet tänä vuonna selvästi, kertoo uutinen. Tammi-syyskuussa on kuollut Suomessa vain yhdeksän pyöräilijää. Varsinkin yli 64-vuotiaiden onnettomuudet ovat vähentyneet.

En osaa hahmottaa mitkä tekijät ovat keskeisiä tässä hyvässä kehityksessä. Riskiryhmien vähentynyt pyöräliikenne? Asenteet? Parantunut liikenneympäristö? Mitä mieltä olet?

Muistakaa käyttää valoja myös harmaassa syksysäässä. Se auttaa havainnoinnissa paitsi autoilijoita, myös meitä muita kevyen liikenteen kulkijoita.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kisa-ajoa Keinukalliossa ja kotimatkalla

Keravan Keinukalliossa ajettiin tänään cyclocrossin SM-kisat. Kävin katselemassa miesten elite-luokan lähdön. Tunnin ajan kilpakuskit kiersivät teknisesti helpohkoa, mutta kovaa kuntoa vaativaa 2,8 kilometrin lenkkiä. Kamera oli mukana ja napsin vinon pinon kuvia, jotka latasin Googlen kuvagalleriaan.

Paluumatka Keravalta oli tarkoitus ajaa tiukan vastatuulen vuoksi hissuksiin, mutta toisin kävi. Keravalta lähti myös cx-kuski, jonka perässä päätin pysyä, vaikka jouduin nostamaan vauhdin ylös mukavuusalueelta. 

Ensin pysyttelin parinkymmenen metrin päässä hänen takanaan, mutta Korson risteyksessä hän pysähtyi, eikä auttanut kuin mennä eteen. Sitten huomasinkin, että olin saanut varjon, joka nyt vuorostaan pysytteli parinkymmenen metrin päässä. En sitten kehdannut laskea tahtia, kun olin nokkamieheksi joutunut. Tai eipä kai kyse ollut kehtaamisesta, vaan pikemminkin olin tyytyväinen, että sain kirittäjästä hyvän syyn tehdä töitä tosissani.

Kotona katselin Garminin datasta, että keskisyke oli 163. Se on minulle huomattavan paljon kahdenkympin matkalla, kun anaerobinen kynnykseni on Pajulahdessa elokuussa mitattuna 160.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Joukossa, liikenteessä ja nettikeskustelussa se tiivistyy

Helsingin Maunulassa sattui tänä aamuna surullinen onnettomuus, kun pysähtyneen auton ovi aukaistiin, eikä pyöräilijä ehtinyt sitä väistää, vaan ajoi päin. Tästä hän lensi bussin keulaan ja kuoli sen ruhjomana.

Käsittämätöntä satoa ovat tämän Hesarin Omakaupunki-osiossa julkaistun uutisen kommentit. Niissä väitellään syyllisistä ja ilkutaan turman osallisille. Monien kirjoittajien mukaan oma ryhmä, olipa kyseessä autoilijat tai pyöräilijät, joutuu kärsimään sen toisen osapuolen piittaamattomuudesta. (Nyttemmin pahimmat ylilyönnit on jo siivottu.)

Ei löydy täydellistä autoilijaa eikä pyöräilijää. Silti nettikirjoittelussa demonisoidaan "vastustaja". Olisiko oman ryhmän virheiden myöntäminen heikkoutta, jonka jälkeen pitäisi antaa jostakin periksi? Eikö liikenteessä nimenomaan pitäisikin osata antaa periksi?

maanantai 26. syyskuuta 2011

Loppukiri neljä lyöntiä maksimista

Olenko tosiaan rauhallisella sunnuntailenkillä puuskuttanut viiden minuutin pätkän yli 95 %:n sykkeellä? Näköjään olen. Samasta Trainingpeaks.comiin tallennetusta Garmin-mittarin datasta selviää, että loppukirini hyytyi parinsadan metrin jälkeen. Tähän ehkä vaikutti sekin, että porukkamme näkyy ajaneen useammankin kilometrin neljänkympin vauhtia, myös ylämäkeen.

Trainingpeaks.com on nettipohjainen treenipäiväkirja, josta on sekä maksuton että maksullinen versio. Olen harkinnut maksullista versiota erityisesti siksi, että maksuttomassa varsinainen Dashboardista löytyvä analytiikka on niin vaatimatonta.

Löysin juuri kiertotien laajempaan analytiikkaan. Kun klikkaat harjoituksen auki omaan ikkunaansa, valitse välilehti Social ja ota sen jälkeen ikkunan oikeasta alakulmasta linkki-kuvake. Trainingpeaks generoi harjoitusdatasta uuden nettisivuversion, jossa on tarjolla myös maksullisen version ominaisuuksia kuten huippusykkeiden ja -nopeuksien kestot aika-akselilla.

Lenkkidatasta voi päätellä, että meno tosiaan oli enimmäkseen rauhallista - vain loppupätkä Klaukkalasta Vantaankosken kioskille oli ripeämpää. Alla näkyvässä kuvakaappauksessa graafi on zoomattu loppukiripätkään (kartassa punainen pätkä).


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Sunnuntailenkki sai suun messingille

HePon sunnuntailenkki ajettiin mitä parhaimmassa syyskelissä. Lämpötila jäi 14 asteeseen, mutta lähes tyyni ilma ja auringonpaiste saivat sään tuntumaan oikein hyvältä.

Kolmenkympin keskinopeusryhmään lähti viitisentoista kuskia. Kiersimme Klaukkalan ja Otalammen kautta helpon, noin 90 kilometrin reitin. Kahvitaukopaikalta Taka-Siippoosta napatussa kuvassa on sekä 28:n että 30:n ryhmien kuskeja.


Ajo sujui parijonossa hyvässä järjestyksessä ja leppoisassa hengessä. Paluumatkalla ehdotin, että suoristamme reittiä loppukilometrien osalta ja menemme Vanhaa Hämeenlinnantietä. Näin saimme mahdollisuuden kunnon loppukiriin.

Viimeiset kilometrit tultiinkin neljääkymppiä huolimatta pitkästä ylämäestä. Oman kirini aloitin vähän liian aikaisin, ja se sammui ennen kuin oli tarkoitus. Ensi kaudeksi tarvitaankin lisää nopeusvoimaa sekä parempaa ajoituksen arviointia.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Näkyviä parannuksia pyöräilijälle

Carnegie Mellon -yliopiston opiskelijoiden Project Aura on tuottanut hienon ratkaisun pyöräilijän havaittavuuden parantamiseksi:



Mieleen muistuu parin vuoden takaisen designkilpailun futuristinen konsepti nimeltään Light Lane, josta kuva alla. Sen ovat näköjään kiinalaiset jo pistäneet toteutukseenkin, nimellä Laser Lite Lane.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Risteykset turvallisemmiksi muille, mutta ei pyöräilijöille

Tänään tuli vastaan kaksi kiinnostavaa linkkiä risteysten suunnittelusta ja pyöräilystä.

Helsingin kaupunki on teettänyt selvityksen siitä, miten risteysten muuttaminen on vaikuttanut liikenneturvallisuuteen. Vaikka ratkaisu on ollut muiden kulkijoiden kannalta hyvä, ovat seuraukset pyöräilijöille olleet päinvastaiset: onnettomuudet pyöräilijöiden ja autoilijoiden välillä ovatkin lisääntyneet. Linkki selvitykseen: http://j.mp/nqWXto

Samaan aihepiiriin liittyvä Youtube-video vertailee amerikkalaista ja hollantilaista risteyssuunnittelua:

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Julkisissa ale ja fillarilla ilmaiseksi

Torstaina 22.9. päivä on Autoton päivä. Vaikka se julistettaisiin Syysmyrskypäiväksi, nappaan aamulla fillarin ja suuntaan töihin. Johan tässä pidettiin kolme päivää ajotaukoa.

Jos tykkäät paukuttaa rumpua kevyen liikenteen puolesta, mene vaikka Kriittiselle pyöräretkelle, joka starttaa Lasipalatsin aukiolta klo 19.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Näin naapurissa

Tässä kaupungissa ei taideta työmatka- ja arkipyöräilyä tuntea. Liikenne on todella ruuhkaista eikä pienempiä juuri varota. Pyöräteitä tai edes pyörätelineitä en ole nähnyt laisinkaan. Niin, enkä tietysti ainuttakaan pyöräilijää.

Kävelin viime yönä pari tuntia ristiin rastiin. Kun liikenne alkaa hiljetä, nousevat vauhdit bulevardeilla kahdeksaankymppiin, moottoripyörillä reilusti ylikin.

Ehkäpä täälläkin on fillaristeja, mutta heidän sijansa on jossakin puistossa tai paljon, paljon kauempana Moskovan keskustasta.


sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Google tuunaa, bloggaaja kiittää

Googlen Blogger-palvelu on uusiutunut hyvään suuntaan. Varsinkin blogien hallinnointi ja kuvien lisäys haluttuun kohtaan on entistä helpompaa. Samalla innostuin vaihtamaan Fillarikesän ulkoasua. Taustakuva on muokattu tästä eilen Sipoossa ottamastani kännykkäkuvasta.

Sivupalkissa olevat mainokset otin kokeiluun, niin osaan sitten sosiaalisen median kursseillani sanoa jotain tästäkin toiminnallisuudesta. Jos klikkailette linkkejä tarpeeksi ahkeraan, ostan palkkiorahoilla itselleni cyclocrossarin :p

lauantai 17. syyskuuta 2011

Giro d'Espoo

PÄIVITYS 8.9.2012: Giro d'Espoon viimeaikaiset kulissientakaiset sotkut eivät lupaa hyvää. En ole enää samaa mieltä kuin tässä viime kevään kirjoituksessa. Tämän hetken näkökulma kirjoituksessa Näin tärvellään kuntotapahtuma.

Peter Selin puhui Vuelta a España -selostuksen yhteydessä Tour de Helsinki -kuntoajosta, ja heitti eetteriin ajatuksen "Giro di Espoosta" ja "Vuelta a Vantaasta."

Olikohan näiden suunnittelu jo hyvässä vauhdissa tai oliko kyseessä harvinaisen nopea koppi hauskasta ideasta? Joka tapauksessa Markku Ahonala kavereineen ovat tarttuneet toimeen: SPU:n kilpailukalenteriin on jo merkattu 27.5.2012 ajettavaksi Giro d'Espoo.

Ahonala kirjoittaa fillarifoorumilla, että Giro d´Espoo järjestetään yhteistyössä Espoon kaupungin liikuntaviraston, paikallisten urheiluseurojen ja yritysten kanssa. Tarkempi reitti ja muuta tietoa tapahtumasta löytyy syyskuun lopussa avattavista Giro d´Espoo nettisivuista.

Tapahtuman ajankohta on sikäli hankala, että samana viikonloppuna ajetaan jo vakiintunut Hyvinkää-ajo. Toisin sanoen Giro d'Espoo sijoittuu jo vakiintuneen, samalla seudulla ajettavan kuntoajotapahtuman päälle.

Vaikka Hyvinkää-ajo ja Giro d'Espoo ovat lyhyitä, satasen mittaisia reittejä, olisi jonkinmoinen haaste ajaa ne molemmat tuossa vaiheessa kautta täysvauhtisesti peräkkäisinä päivinä.

Olisikin hauska polkea nämä ajot kahden etapin kisana. Jos järjestäjät eivät hoksaa palvelua järjestää, voivat kuskit itsekin pystyttää nettipalvelun, johon syötetään osallistujatiedot ja etappiajat.

Lue myös uudempi teksti Giro d'Espoo rennolla otteella.


Viime vuoden Tour de Helsingissä ajelin Espoon Velskolan mäet leppoisalla asenteella flanellihelmojen hulmutessa. Kuva: Heikki Kärkkäinen.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Pyöräily ja kävely viihtyisän kaupungin osatekijöinä

Iltapäivällä voit seurata Kaupunkifillari-blogin kautta Jalka rattaalla -seminaarin verkkolähetystä. Jos reippaus iskee, voit myös hypätä satulaan ja mennä paikan päälle Helsingin kaupungintalolle, sillä seminaari on avoin ja maksuton.

Miten pyöräily ja kävely liittyvät vetovoimaiseen kaupunkitilaan? Millä keinoin pyöräilyä ja kävelyä on onnistuttu edistämään Euroopan kaupungeissa? Muun muassa näihin kysymyksiin saadaan vastauksia Jalka rattaalla – Pyöräilyn ja kävelyn Eurooppa -seminaarissa 16.9.2011 kello 12–16 Helsingin kaupungintalon juhlasalissa, Pohjoisesplanadi 11–13. 

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Mukavampaa menoa myrskyihin

Sainpa syksyn sadekeleihin sopivan menopelin, kun maasturi muuntui hybridiksi. Se on kai oikea nimitys Marin Bobcatille, johon on nyt vaihdettu jäykkä etuhaarukka jouston tilalle, renkaiksi maantielle sopivat 1,5-tuumaiset Schwalbe Marathon GreenGuardit sekä asennettu täyspitkät lokarit ja nousukahvat.

7 barin rengaspaineet takaavat kevyesti rullaavan menon. Eteen käännetyt nousukahvat tarjoavat melkein maantietangon aerodynamiikkaa ja lokarit kumisine kuraläppineen pitävät jalat kuivina. Suositeltava varustus!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Vaihtuisiko kulkupeli, jos maksaisit sen pysäköinnin itse?

Taloyhtiöiden autopaikkojen kustannukset on viime viikkoina puhuttanut. Uusilla asuntoalueilla Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on kyseessä noin 50 000 euron asuntokohtaiset kustannukset. 

Autopaikoista pitää maksaa myös niiden asukkaiden, jotka eivät autopaikkaa saa. Maksoi mitä maksoi, auto on silmäterä ja sille on paikka löydyttävä. Louhitaan sitten vaikka halli kallion sisään ja tasataan hirmukustannukset kaikille.

Voisivatko asuntoyhtiöt kantaa yhtä lailla huolta siitä, että kaikille fillareille löytyisi asianmukainen tila? Uusissakin taloissa saattaa olla 1-2 varastohuonetta, joissa fillarit ovat kuin sardiinit purkissa.

Pyörien kunnollisen säilytyksen järjestäminen on suhteellisen halpaa autojen rinnalla. Veikkaanpa, että kulkupeli vaihtuisi monella kaksipyöräiseksi, mikäli jokaisen pitäisi maksaa ajokkinsa täydet pysäköintikustannukset itse.

Lähettäjä Fillarikesä
Esikaupungin omakotialueella fillarin säilytys on helpompaa kuin kantakaupungissa. Pihaa riittää ja usein myös rakennusoikeutta. Tässä huoneessa on tilaa 3,3 neliömetriä / fillari.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Hyvästi, Ajomies!

"Aikansa kutakin," sanoi Eppu, kun kysyin onko huhussa perää. Tilat on jo irtisanottu, ja Tikkurilan Ajomiehen taru loppuu pian. Harmin paikka. On vaikea löytää toista yhtä osaavaa, nopeaa ja silti edullista huoltoa.

Ajomiehen Facebook-ryhmää kannattaa seurata. Vihje kuului, että siellä kerrotaan mahdollisesta jatkosta jossain muualla.

JK. 14.7.2012: Ajomiehen taru ei sittenkään loppunut. Tässä tarkemmat tiedot.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Mitä nämä pyöräilijät oikein luulevat olevansa?


Tour de Helsinki oli kiva koitos. Se sujui jokseenkin juuri kuten suunnitelmissa olikin: ensin yritystä sinnitellä pääjoukossa, sitten Vihdintien tienoilla mukaan 4h-porukkaan, ja lopulta Palmenin kaupalla irti ja maaliin ajassa 3:53. Lisätäänpä tähän Sanna Karjalaisen ottama maaliintulokuva, jonka juuri löysin netistä.

Iso muutos muutamassa vuodessa: enää ei tarvitse erityisesti valmentautua tai valmistautua tällaiseen ajoon, eikä ajon aikana tarvitse miettiä minkä verran on kilometrejä jäljellä.

Tour de Helsingissä pyöräilijä saattoi tuntea itsensä kuninkaaksi, jota varten tiet on rakennettu. (Eli siis tasaveroiseksi autojen kanssa.)

Toisin oli lauantaina, jolloin poljimme lapseni kanssa Velodromille hakemaan ilmoittautumiskuorta. Oulunkylän kirkossa oli päättymässä julkkishäät, ja pyörätielle alamäkeen oli parkkeerattu kaksi Hummeria ja yksi limo. Kun sitten piti taiteilla näiden ja ympärillä palloilevien häävieraiden välistä, soitin kelloa, että osaavat varoa. Yksi vieras marmatti tuohtuneena "Mitä nämä pyöräilijät oikein luulevat olevansa!"

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tour de Helsinki: cycling as usual

Kauden viimeinen koitos on ovella. Sunnuntaina ajetaan Tour de Helsinki, 140 kilometrin lenkki, johon osallistuu tänä vuonna peräti kaksi tuhatta pyöräilijää.

TdH:n reitti on maltillisen tasainen, ja kun sääkin on suosiollinen, vaikuttaa tulevan varsin selväpiirteinen ja ennalta-arvattava reissu. Alkumatkan voisi olla 35 km/h ryhmän vetomiehistössä pyörittämässä telaketjua.

Jos ja kun tämä ryhmä pysähtyy tauolle, voisi joidenkin innokkaiden kanssa jatkaa matkaa ja päästä porukan edelle. Kyseessä nimittäin lienee aika iso ryhmä, joka käy levottomaksi lähestyttäessä Helsinkiä. Useampana vuonna on ollut kolareita ja kasoja Malmin paikkeilla, ja lähtemällä irti tästä joukkiosta voisi välttää turhat onnettomuudet.

Jos kaipaat viime hetken neuvoja "touria" varten, vilkaise HePon kuntoajokurssilla pitämäni esityksen Kunnialla kuntoajosta diat.

tiistai 30. elokuuta 2011

Syö suklaata ja polje lujaa

"Syö tummaa suklaata, katso hauskoja elokuvia, vältä stressaavaa työtä ja polje lujaa pyöräillessäsi." Näin kiteyttää YLE sydäntutkijoiden reseptin terveempään elämään.

YLEn uutinen jatkuu: "Esimerkiksi pyöräilyn osalta ei niinkään ole merkittävää, kuinka pitkään pyörällä ajaa, vaan kuinka lujaa polkee. Tanskalaisen sydäntutkijan Peter Schnohrin tutkimuksessa ilmenee, että miehet jotka säännöllisesti polkevat pyörällä lujaa vauhtia elävät 5,3 vuotta pidempään kuin hitaammin polkevat miehet."

Koska viimeisin katsomani leffa oli Hitlerin viimeisistä tunneista kertova Perikato, joka on kaukana hauskasta, täytyy siis kompensoida ja polkea vieläkin lujempaa.

EDIT: Daily Mail uutisoi aiheesta vähän tarkemmin ja selvittää myös sen kuinka lujaa on lujaa.

tiistai 23. elokuuta 2011

Treenipalveluiden parhaimmistoa: TrainingPeaks

Nyt taisi tärpätä! TrainingPeaks on todella käyttökelpoinen nettipalvelu, johon voi ladata Garmin Edge 500:n tiedostoja ja joka lukee automaattisesti iPhonen Cycle Tracker Pro -appsin harjoitukset.

maanantai 22. elokuuta 2011

"Rakas päiväkirja" hakusessa

Haluaisin tällaisen treenipäiväkirjan niin, että se olisi aina näppärästi käden ulottuvilla ja niin, että se osaisi laskea tunteja ja kilometrejä yhteen sekä tehdä yhteenvetoja. Kuva on Joe Frielin kirjasta The Training Bible.

Haluaisin Frielin treenipäiväkirjan iPhonelle, mutta ei ole kukaan tainnut sitä tehdä. Appsien koodaus ei kuulemma ole mutkikasta, mutta se jää minulta kuitenkin tekemättä. Mietin myös josko käyttäisi sen tekoon tutumpia välineitä eli Filemaker/FilemakerGO-comboa sekä Exceliä ja GoogleDokumentteja.

Nyt löysin Heiaheiaa varten koodatun Heia Trackerin. Manuaalinen tietojen syöttö näytti oivalta, mutta appsin kotisivulla listatut käyttökokemukset ovat aika musertavia.

Olisiko vanhassa kuitenkin vara parempi? Friel myy taulukkoaan myös kirjana, ja sitä saa vaikka PBK:sta.

lauantai 20. elokuuta 2011

Onko pakko seistä röökillä juuri siinä?

Saukkorauta taiteili blogiinsa osuvan ja ajankohtaisen viestin. Toivoisin, että tämän sisäistäisivät myös erään espoolaisen ammattioppilaitoksen opiskelijat ja henkilöstö:

perjantai 19. elokuuta 2011

HePon ansiosta hauskempi Helsinki

HePo sai Art goes Kapakka -festarin tunnustuspalkinnon "Helsinki hauskemmaksi". Perusteluina mm. kyky koota ihmisiä yhteen innostavalla ja hyvin organisoidulla otteella pyöräilyn merkeissä. Lue uutinen Hepon sivuilta.

Eläköön HePo! Eläköön hauskempi Helsinki!

torstai 18. elokuuta 2011

Kisakoirien keskellä


Kävinpä tiistaina kokeilemassa miten oma fillarini liikkuu kisakoirien tahdissa. Toisin sanoen päätin osallistua Bianchi-cupin maantiepyöräilyyn Jokelanseudulla. Reitti oli 2x20km lenkki, jossa heti startin jälkeen oli edessä tiukanpuoleinen mäki.

Aloitin tämän kilometrin mittaisen nousun kärjessä, jotta sain siimaa valua joukon läpi. Näin sain pysyteltyä pääjoukossa, mutta pian sen jälkeen pikkunyppylässä putosin kuin ankkuri kivikkoon. Seurauksena oli 35 km itsekseen ajelua. Edelleen olen huonommassa kunnossa kuin Royal-ajon aikoihin heinäkuun alussa. En taida samaan enää tällä kaudella päästäkään, kun ei ole aikaa käydä HePon kovilla ti/to-lenkeillä.

Kisastartti kertoi rautalangasta väännettynä, että talvella on paras treenata, kun tavoitteena on ensi keväänä pysyä samaisen cupin pääjoukossa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pyörätiepakosta pyörätieoikeudeksi

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020 on lähtenyt lausunnolle. Jos sinulla tai organisaatiollasi on mahdollisuus sitä kommentoida, tue seuraavaa ehdotusta:

"Keskeisiä keinoja turvallisuuden parantamiseksi ovat autojen ajonopeuksien hillitseminen, turvalliset liikennejärjestelyt etenkin liittymissä ja tietä ylitettäessä sekä heijastimien ja pyöräilykypärien käyttäminen." (sivu 9)

"Keskeisiä keinoja turvallisuuden parantamiseksi ovat autojen ajonopeuksien hillitseminen, turvalliset liikennejärjestelyt etenkin liittymissä ja tietä ylitettäessä sekä heijastimien ja pyöräilykypärien käyttäminen. Pyöräilijöiden näkymistä osana liikenneympäristöä parannetaan muuttamalla tieliikennelakia niin, että pyörätien käyttövelvoitteesta siirrytään pyörätien käyttöoikeuteen. Kun nopeatempoinen pyöräliikenne siirtyy osin ajoväylille ja pyöräkaistoille, myös kevyen liikenteen väylien käyttäjien nopeuserot pienenevät ja turvallisuus tältä osin paranee."

maanantai 15. elokuuta 2011

Fillari myös ruuhkajunaan, kun tilaa on

Pukinmäen asemalla junaan nousi parikymppinen kundi fillarinsa kanssa. Eteisessä seisoi kuusi matkustajaa, jotka siirtyivät hiukan tehdäkseen tilaa.

Junan lähdettyä liikkeelle paikalle tuli konduktööri. Hän alkoi luennoimaan säännöstöä ja tenttasi minne oli matka ja oliko lippua. Eikö pyöräilijä huomaa kuinka ahdasta ja hankalaa muilla oli?

Katsoimme virkailijaa ihmeissämme: ei meillä ollut hankalaa. Eräs nainen sanoikin, että onhan osastossa tilaa mennä istumaankin, jos haluaa ja että ihan vapaaehtoisesti olimme siihen jääneet. Sanoin konnarille kellonaikarajoitusten olevan hankalat muistaa. Mihin aikaan ruuhka-aika on esimerkiksi iltapäivällä? Tähän hän ei löytänyt vastausta edes kirjasta.

Lopulta olimme yhtä mieltä, että tilannekohtaisesti pitää katsoa. Jospa HSL:n hallitus ottaisi eteensä metron ohjeen ja soveltaisi sitä junaliikenteeseen: pyörän saa ottaa mukaan jos sille on tilaa.

lauantai 13. elokuuta 2011

Pajulahti testasi, testattava kiittää

Tasaista yhdeksänkymmenen kierroksen pyöritystä kuntopyörällä ja verikoe kolmen minuutin välein.

Pajulahden urheiluopiston kuntotestissä sai samaan hintaan Aer ja AnAer kynnysarvot, maksimihapenottokykylukemat sekä harjoitusvinkkejä ja muuta arvokasta taustatietoa testaajalta. Niin, ja tietysti kirjallisen raportin.

Peruskestävyys on testin mukaan hyvällä pohjalla, vaikka tulinkin testiin väsyneenä maanantain vastaavasta 400 wattiin ulottuvasta testistä ja tiistain reipastahtisista työmatka-ajoista. Ensi vuodeksi treeniä samaan tapaan mutta enemmän ja intensiivisemmin.



Testausraportin sivu 2.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Ympyräkaupungin etappiajo


PekkaS innosti Haminan Meripäiväajoihin kolme HePon kuskia. Stadilaiset ovat ottaneet osaa tähän paikallistapahtumaan pienellä joukolla jo useampana vuonna, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta ympyräkaupungin etappiajossa.

Meripäiväajo eli virallisesti Jouko Mattilan muistoajo ajetaan reilun sadan kilometrin mittaisena etappiajona: kolme pätkää ja kaksi taukoa. Pikku hiljaa toipuva kroppa kesti lenkin vetotöineen yllättävän hyvin, ja vauhtikin alkaa taas palautua. Kun keli ja ajoseurakin oli kohdallaan, tapahtumasta jäi oikein hyvä maku.

Etappiajo taukoineen oli oikeastaan vaikeampi ajaa kuin yksi yhtenäinen pätkä. Joka etapin loppu mentiin kovaa ja tauon jälkeen jalat olivat puuta.

Keskimmäisellä etapilla varsin pian tauon jälkeen tultiin Miehikkälässä pitkään ylämäkeen. Porukka pilkkoontui ja saimme aikaan kolmen miehen hatkaporukan. Kun kaikki tekevät töitä irtioton eteen, on menemisessä aivan erityisen sähköinen tunnelma, flow suorastaan. Saimme tehtyä sen verran ison eron, ettei edes huoltoauto ollut vielä taukopaikalla, kun sinne tulimme.

Myös kolmannella etapilla muodostui kolmen ajajan hatkaryhmä. Pelisilmäni kuitenkin petti 26-tiellä. Olin siirtymässä pois pitkästä vetovuorosta, kun Antti nykäisi ylämäen alkajaisiksi irti. Yritimme Pekan kanssa saada ajettua häntä kiinni, mutta meille jäi jaettavaksi toinen ja kolmas sija.


Tällaiselta Meripäiväajo vaikutti työmatkapyöräilijän silmin. Kisaaminen maistui niin hyvältä, että päätin ruveta urheilijaksi. Lähetinkin jäsenhakemuksen pyöräilyseuraan ja aion laatia talveksi treeniohjelman. Ensi vuonna sitten mukaan myös lisenssikisoihin.

Kuvat järjestäjien ottamia.

Kaupunkipyöräilijän kosto

Ylimieliset autoilijat pitävät pyöräteitä ja jalkakäytäviä parkkipaikkoinaan. Vilnan kaupunki on tarttunut ongelmaan suorastaan murskaavan tehokkaasti - ainakin BBC:n uutisen Vilnius mayor crushes car parked in cycle lane mukaan.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Ratkaisuja Ranskassa

Tour de Francen ratkaiseva aika-ajoetappi ajetaan tänään Grenoblessa. Tässä Youtube-highlight kevään Criterium du Dauphinessa ajettuna samalla reitillä. Jos Cadel Evans pysyy tasollaan, on keltapaita hänen.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kovemman kunnon salainen ase

Viime viikon tiistaina liukastuin mökkisaarella märässä juurakossa. Tömähdin maahan eikä lihaksissa ollut pätkänkään vertaa voimaa, että olisin päässyt ylös. Siinähän makasin selälläni. Kädet ja jalat olivat värisivät voimattomina kuin rankan kuntopiirin jälkeen. Hetkisen kuluttua vääntäydyin kyljelleni, ja siinä piti puhallella vielä vähän lisää ennen kuin kipusin kontilleni ja ylös.

Toissa viikonlopun Royal-pyöräily oli kova koitos, ja varsinkin sen huikea loppunousu söi jaloista kaiken energian. Royalin jälkeen jatkoin kovia ajoja HePon arkilenkeillä tiistaina ja torstaina. Jälkimmäisellä kerralla oma kone rupesi piiputtamaan toden teolla, vaikka porukkalenkin keskinopeus oli alle 32 km/h.

Sen jälkeen ei pyörä kulkenut oikein minnekään. Pienikin yritys nousta ajamaan putkelta pani haukkomaan henkeä ja jalkoja kivisti. Nämä ovatkin tyypilliset ylikunnon (eli yliväsymyksen) oireet: lihakset menevät maitohapoille hetkessä ja henki loppuu. Varsinkin mökkikokemus avasi silmäni: lepoa tarvitaan.

Viikon verran olen tyytynyt perhelenkkeihin ja työmatka-ajoihin. Vasta eilen kokeilin "oikeaa" ajoa, ja kävin pyörittelemässä 118 km keskisellä Uudellamaalla. Pidin tasaisen rauhallista 27 km/h tahtia, mikä oli hyvä ratkaisu.

Lepo on olennainen osa kunnon kohottamista. Helppoa sanoa, mutta on se oikeasti vaikea malttaa ja jättää ajohanskat naulaan edes pariksi päiväksi.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Hidasta ja nopeaa

Kesäkuuman viilennystä. Ajatella, että tämä on kuvattu tavallisella low-end-järkkärillä!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Seuraa kuskien elintoimintoja

Tour de France -lähetyksen ääressä kannattaa avata virallisten LeTour-sivujen lisäksi tehomittarivalmistaja SRM:n live-sivu.

SRM tarjoaa kaiken kansan analysoitavaksi yhdentoista ajajan nopeus-, kadenssi-, syke- ja tehotiedot yhdistettynä reaaliajassa päivittyvään karttaan. Kuvan vihreällä ympyrällä merkitty Jeremy Roy on mukana viiden hengen hatkaporukassa. Daniel Ossin anturin tieto ei ole ihan ajan tasalla. Muut ovat mukana pääjoukossa. (etappi 12)

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

'Le Tour' on erityisen hyvää vuosikertaa

Ranskan ympäriajon alku on täyttänyt monien fanien odotukset. Jo ensimmäinen etappi mäkimaaleineen oli tiukkaa kilvanajoa ja upeaa katseltavaa. Philippe Gilbert on tosiaan haka tuontyyppisissä loppuratkaisuissa!

Eilinen Cadel Evansin senttimetrivoitto Alberto Contadorista 4. etapilla antoi esimakua tulevien viikkojen teemasta. Kun Contador jäi 1. etapin kolarien ja joukkueaika-ajon myötä puolentoista minuutin päähän kärjestä, on hänen oltava aloitteellinen vuoristoetapeilla. Evans ja Andy Schleck pyrkivät säilyttämään etumatkansa, ja Contadorin on tehtävä rohkeita ratkaisuja kuroakseen eron umpeen. Edessä on siis varsin viihdyttävää katsottavaa!

Kokonaiskilpailun ratkaisut osuvat todennäköisesti Alppien vuoristoetapeille. Tv:n ääreen kannattaa liimautua etenkin 16.7., jolloin ajetaan Saint-Gaudens – Plateau de Beille, sekä 21.7., jolloin on vuorossa kolme HC-kategorian nousua sisältävä etappi Pinerolo-Galibier. Juuri tuo Galibier tai ainakin niillä kulmin sijaitseva hieman helpompi vuori Lautaret on haaveissa ajaa itsekin ensi kesänä.

Valokuva ympäriajon facebook-sivulta ja reittiprofiilit tapahtuman saitilta.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Royal-pyöräily päättyi raatelevaan nousuun


Sunnuntaiaamupäivän helteessä ajettiin 98 kilometrin mittainen Royal-pyöräily. Pääjoukon 38-39 km/h kyyti sopi minulle yllättävänkin helposti – jopa niin, että kävin pariin otteeseen itsekin vetämässä porukkaa. Meno oli alkumatkasta varsin tasaista, joten pienemmilläkin tehoilla pärjäsi, kun ei tarvinnut roikkua jojonarussa.

Seitsemänkympin kohdalla alkoi mäkisempi osuus. Kun pääjoukon kärki rupesi kiristämään ylämäissä, oli pakko todeta, että jalat olivat käyneet liian tyhjiksi. Jo kolmannessa isommassa mäessä eli noin 76 kilometrin kohdalla tuli noutaja, ja pääjoukko meni menojaan.

Onneksi himmailua ei kestänyt pitkään. En ole varma kumpi meille tarjosi vetoapua loppumatkalla, Eurosportin Christian vai Velosportin Matias, mutta oivallisella hetkellä apu tuli. Näin pääsimme maalinousun juurelle jäämättä pääjoukolle kuin muutaman lisäminuutin.

Royalin loppunousu Lahden Kankaankadulla on aivan poikkeuksellinen ollakseen eteläsuomalaisen kuntoajon maalimäki. Sen pituus ei ole kuin 600-700 metriä, mutta nousuprosentteja on tarjolla 11–18 %. Moni päättikin nousta satulasta ja työntää fillarin maaliin. Omakin vauhti oli niin mitätöntä, että todennäköisesti taluttamalla olisi mennyt nopeammin. Graafissa näkyy Royalin viimeisen kymmenen kilometrin korkeus- ja nopeuskäyrät.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Toimitaan nyt sitten urheiluruudun korvikkeena

Säkylässä ajetaan maantie-SM tänä viikonloppuna. Tapahtumia ja uutisainesta on ollut jo tänään tempoajopäivänä vaikka muille jakaa.

Maailman kärkeen kuuluva maastopyöräilijä Pia Sundstedt nappasi suvereenin voiton naisten 23 km tempoajossa.
Lajispesialistit jäivät hämmästyttävän kauas. Pian voittoaika oli 30:24. Kakkoseksi ajaneella Heljä Korhosella matkaan meni 32:11.

Miesten elite-luokan kilpailu jouduttiin keskeyttämään erittäin rajun ukkoskuuron vuoksi. Fiilarifoorumilla Shamus kirjoittaa, että salama olisi iskenyt yhteen kilpailijaan. Tälle tiedolle ei ole kuitenkaan vielä tullut vahvistusta.

Yksikään tv:n urheilulähetys ei noteerannut kisaa. Juuri nyt YLE sentään heräsi ja julkaisi uutisen tapahtumasta. Aika lyhyt... Siinä on peräti kolme laustetta.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

You vs. Mark


Sporttiaurinkolasien valmistaja Oakleyn mainosvideossa pääset haastamaan Mark Cavendishin. Video sinun ja Markin kisasta personoidaan Facebook-profiilisi avulla, joten esimerkiksi videolla näkyvän fillarisi vaakaputkessa on oma nimesi. Parin oikean strategiavalinnan avulla voitat Markin ja pääset osallistumaan arvontaan. Pääpalkintona on tunti fillarin selässä Markin kanssa.
Grats, Oakley! You succeeded in getting me to blog this :)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Juoksuaika olosuhteiden pakosta

Kävi niin, että Pirkan pyöräilyn rasituksen ja alkuviikon kylmien kelien yhteisvaikutuksena pohjelihaksesta nilkan telaluuhun eli sivussa olevaan pattiin kiinnittyvä jänne tulehtui eikä oikein kestä polkemista.

Työmatkojen ja pienten perhepyöräilyjen lisäksi ei ole ollut asiaa millekään pidemmälle lenkille. Tulehduskipulääke on kyllä toiminut hyvin.

Tulin lauantaina ostaneeksi lenkkarit, ja olen nyt kahdesti käynyt juoksemassa. Nilkkavaiva ei onneksi haittaa lainkaan hölkkää. Etenkin iPhone-käyttäjille suosittelen Adidaksen miCoach-appsin ja nettipalvelun kokeilemista. Se on hyvä treenipäiväkirja, jolla sujuu myös yksinkertaisten valmennusohjelmien teko. Alla esimerkki ohjelmasta, joka tähtää viitosen ajan parantamiseen 30 minuutista 25 minuuttiin.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Respektiä possujunan pikavuorolle

Kajaanilaiskaverit ovat ajamassa 600 kilometrin lenkkiään kohti Helsinkiä. Tällä hetkellä ovat jo Lahden eteläpuolella, ehkäpä Mäntsälässä kuten Maastiskeza-blogin tavoiteaikataulusta näkyy.

Iso käsi Kainuun maantiepossuille!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pirkan jälkilöylyt


Pitkä Pirkka on nyt sitten saunottu.

Aamuseitsemältä oli jo 21 astetta, kun pitkän 217 km lenkin ajajat kokoontuivat Hakametsän hallin parkkipaikalle. Paikallinen pyöräseura Kaupin kanuunat vastasi neljän vakionopeusryhmän vauhdinpidosta. Kolmenkymmentä ajajaa sai ennakkoilmoittautua kuhunkin ryhmään. Omalla 32B:llä (keskinopeustavoite 32 km/h oli starttivuoro kolmantena.

Fillarissa iso pullo vettä, toinen urheilujuomaa.
Paidan taskuissa pikkupullo vettä, kaksi energiakeksiä, banaani, kaksi vararengasta, pumppu, rengasraudat, kamera, luottokortti ja puhelin.
Mittauksesta huolehti Garmin Edge 500 (Garmin-data) ja iPhonen Endomondo-appsi (Endomondo-data)
Pyöränä Cervélo Soloist ja satulana Selle Italia SLR (135g)

Pari-kolmekymmentä kilometriä ajettiin varsin rauhallista 30-31 km/h tahtia. Rupesin tapani mukaan käymään levottomaksi: alkaako tässä tapahtua vai onko koko Pirkka tasaista porukka-ajelua? Onneksi juuri silloin letkan ohi viiletti viisi kuskia. Tässä oli tilaisuus kokeilla jotain pirteästi erilaista! Niinpä spurttasin mukaan hatkaan.

Hatkaporukat ovat pyöräilyn rock'n'rollia sikäli, että niissä tapahtuu koko ajan, ja siinä joutuu "kapinallisena" koko ajan peilaamaan suhdetta pääjoukkoon: millainen on hatkaporukan koostumus? pysyykö se koossa ja tekevätkö kaikki vetotöitä? entä edessä oleva matka? mitä vauhtia pääjoukko tulee ajamaan?

Pieni porukkamme innostui hyvään menoon. Tunnin kuluttua tavoitimme 32A-ryhmän, joka piti selvästi B:tä kovempaa tahtia. Osa hatkaporukasta jättäytyi A-ryhmään, joten nyt vetovuoroja alkoi tulla turhankin usein. Niinhän siinä kävi, että vauhtimme hiipui pikkuhiljaa, ja neljän tunnin taukopaikalta lähdettyämme lyöttäydyimme yksiin 32A:n kanssa.

Pitkällä matkalla on syytä ajaa putkelta mahdollisimman paljon, niin että pakarat ja reidet saavat lepoa. Kannattaa siis nousta satulasta silloinkin, kun ei ylämäki tai muu ponnistus siihen pakota.

Reitti kierteli Mahnalanselän, Kyrösjärven ja Näsijärven rantoja, joten kauniita maisemia riitti. Erityisesti Muroleen koski vanhoine siltoineen oli upea paikka, johon olisi kelvannut jäädä vaikka piknikille tai uimaan. Kun 217 kilometrin ja 134 kilometrin matkan taivaltajien reitit yhtyivät, tuli tien päälle eloa. Kun ohitettavia riitti tasaisena nauhana, tuntui kuin olisi ajanut Vätternrundanissa. Maalissa huomasin, että lyhyemmillä matkoilla oli moni tien päällä eri lähtökohdista.

Matkamittari rekisteröi jo parin tunnin ajon jälkeen 30 asteen hellettä, joten tällaisilla keleillä ajaessa on paras varoa sykkeiden nousun kanssa. Vettä voi kaadella juomapulllosta kypärään tasaisin väliajoin. Näin pää pysyy mukavan viileänä (no, ei ainakaan ylikuumene) hiusten kuivuessa pikku hiljaa.


Loppumatka tultiin 32A:ssa. Telaketju pyöri varsin mallikkaasti, ja nopeuskin siinä pääsi vähän nousemaan. Tehot pysyivät kuitenkin sen verran alhaalla, ettei edes kramppeja tullut. Lopulta reissuun meni 6,5 tuntia eli 33 km/h keskinopeudella. Maalissa olo oli oikein hyvävoimainen ja virkeä. Onnistunut voimien jako siis.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pitkä Pirkka

Huomenna nähdään miten pohjoisen pojat ja tyttäret sopeutuvat etelän keleihin. Edessä on Pirkan pyöräilyn 217 km hämäläisiä teitä varsin paahtavassa säässä. Sääennuste lupaa 26-29 astetta ja aurinkoa.

Hiukkasen hirvittää, vaikka Kreetalla on tullut lämpö tutuksi ja Vätternrundanissa pitkät matkat. Vätternin kiertoon valmistauduin suunnitelmallisesti (ks. esitys Kunnialla kuntoajosta), mutta tämän Pirkan eteen en ole tehnyt mitään erityistä.

Tavoitteena on tasainen suoritus 32 km/h Kanuunajunassa (B-ryhmä). Jos keli ei olisi ollut näin rankaiseva, olisi tarttunut ehdotukseen Hepon omasta, vähän nopeammasta ryhmästä.

Täytyypä ottaa kamera mukaan ja kuvata muutamat klipit, jos vaikka keittäisin niistä koosteen Youtubeen. Ota siis uljas asento ja hymyile kameralle, kun pyöräilijän 1255 kamera osoittaa kohti.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Solidaarista!

Lepuskin kohdalla meni rengas tuplasti tänä aamuna. Onneksi oli kaunis ilma, niin ei ruvennut korpeamaan ihan kamalasti.

Ensimmäistä rengasta vaihtaessani ystävällinen fiksikuski pysähtyi kysymään tarvitaanko apua/rengasta. Kiitos kysymästä, oli mulla vaihtokumi. Toinen kerta sattui, kun olin rengasta vaihtaessani unohtanut laittaa takaisin pahvinpalan, joka peitti ulkorenkaan viiltokohdan. Pienessä töyssyssä viillosta pullottava sisuri paukahti. Tähän en ollut varautunut, kun oli vain yksi vararengas mukana. Iso kiitos vastaantulijalle, joka tarjosit varasisurin!

Pyörätaskut tulivat

Pyöräilijöiden turvaksi ja myös liikenteen sujuvuuden edistämiseksi stadin risteyksiin on alettu maalata pyörätaskuja. Ne ovat eturivin odotusalue liikennevaloristeyksissä - näin fillaristit pääsevät sujuvasti ja turvallisesti liikkeelle valojen vaihtuessa. Erityisesti vasemmalle kääntyminen helpottuu.

Mitä visummin pyöräilijä piilotetaan autoilijoiden silmistä kevyen liikenteen väylille, sitä vähemmän ratinvääntäjät muistavat tai välittävät varoa edes silloin, kun kääntyvät pyörätietä pitkin ajavan fillaristin eteen. Pyörätaskujen ohella myös pyöräkaistat ovat toimiva ratkaisu pyöräilijöiden näkyvyyden ja turvallisuuden parantamiseksi. Kyllä kelpaa peukuttaa kaupunkisuunnitteluvirastoa näistä uusista tuulista!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Maa oli autio ja tyhjä

Kävin menneellä viikolla Mobiilikesäkoulussa Tammelan Mustialassa. Koska minun tarvitsi olla siellä keskiviikkona vasta puolelta päivin ja tapahtuma loppui torstaina neljän maissa, oli hyvä mahdollisuus mennä fillarilla. Huolimatta neljän tunnin ajomatkasta suuntaansa ei tarvinnut olla liikkeellä epäinhimilliseen aikaan.

Kun olen tottunut ajelemaan pääkaupunkiseudun ympäristössä ja porukkalenkeillä, tuntui kaikkein oudoimmalta autius. Ei ollut toisia pyöräilijöitä, ei hölkkääjiä eikä muitakaan omin voimin kulkijoita. Ei ollut ihmisiä talojen pihoilla eikä kylillä porukoita. Tosin eipä Klaukkalan pohjoispuolella ollut niitä kyliäkään Läyliäistä lukuun ottamatta. Onneksi sentään Lopella oli Shell, jossa saatoin lepuuttaa kipeytynyttä koipea.

Hitaasti kulkien välimatkat korostuvat. Näin autio ja tyhjä on siis maaseutu, vaikka ei olla kuin alle sadan kilometrin päässä metropolista! On helppo ymmärtää menneen ajan ihmisiä, jotka eivät hevillä omaa kirkonkyläänsä kauemmas lähteneet.

Käyttämäni reitti oli selkeä ja helppo ajaa. Jos suorat tiet ja runsas liikenne tuntuvat epämiellyttäviltä, kannattaa ehkä hakea jotain toista tietä - mutta mitä? Itse en löytänyt kartasta järkevää vaihtoehtoa.

maanantai 23. toukokuuta 2011

YLEn monipuolinen pyöräilykattaus

Tänä keväänä olen löytänyt itseni YLEn nettipalvelun Pyöräily-sivulta jokseenkin joka viikko. Yhtä lailla sieltä löytyvät isot eurooppalaiset pyöräkisat kuin suomalaiset ajot ja yksittäisten huippupyöräilijöiden kuulumisetkin. Uutisia julkaistaan siellä jokseenkin joka päivä. Kiitokset aktiivisille toimittajille! Harmi vain, että Joona Laukka näyttää lopettaneen bloginsa päivittämisen.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Anna hyvän kiertää



Sunnuntaina Keravan kevätpolkaisun reitin varrella oli kuvaajia, jotka ilahduttivat tarjoamalla ottamansa kuvat jakoon. Tässä esimerkiksi Teuvo Tinellin ottama kuva minusta. Kärkijoukko pääsi karkaamaan, ja kuvanottohetkellä vielä elättelen toiveita saada se kiinni.

Fotoista ilahtuneena innostuin itsekin ottamaan kameran tiistain Bianchi-cupiin Kuusijärvelle. Laitoin kuvat Flickr-galleriaan ja galleriasta tiedon fillarifoorumille. Kuten alla olevasta käppyrästä näkyy, flickr-galleria koki yhtäkkiä melkoisen yleisöryntäyksen.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Valitse kolmesta päivän fillaritapahtumasta

Rasvaa ketjut ja hae kypäräsi, sillä tänään on fillaristille mistä valita: StadiBike Suvilahdessa, Keravan kevätpolkaisu Keinukalliossa ja Rosendahl GP Tampereella. Erityisesti uusi StadiBike vaikuttaa kivalta tapahtumalta, mutta itse valitsin kevätpolkaisun.


Kuva: Aki Salento kuvasi viime vuoden kevätpolkaisua Pornaisten mäessä. Akin kuvagalleriasta.

Keravan kevätpolkaisun on 90 kilometrin kilpailullinen kuntoajo Jokelan, Pornaisten ja Sipoon maanteillä. Sinne vaan porukkaan sekaan, kun sateen uhkakin on väistynyt. Startti on kello 12. Toissa vuonna tulin pyristelleeksi pääjoukossa vajaaseen puoleen matkaan. Nyt olisi toive pysyä pidempäänkin. JariK kertoi, että viime vuonna vapaan vauhdin keskinopeus oli 39,6 km/h. Sellaiseen tuskin riittää mulla jalkoja.

Toive: jokainen porukassa ajava tiedottaa pyöräilijän käsimerkeillä takana tuleville tiessä olevat kuopat ja muut esteet. Aina ei kuntoajoissa merkki kulje kuten pitäisi, ja turhia kaatumisia sattuu.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäislenkeillä kesätunnelmissa


Löysin taas tänä aamuna itseni Kuusijärveltä. No, järveä ei näkynyt, mutta muutama kymmen maantiepyöräilijä kuitenkin. Starttasimme leppoisaa alle kolmeakymppiä kohti Keravaa. Pikkuhiljaa meno alkoi maistua ja Kellokosken Linjatiellä spurtit saivat sykemittarin näyttämään yhtä lyöntiä vaille maksimia. Sataneljäkymppinen kopsahti reppuun, eikä kello ollut kotiin tullessa kuin kaksi.



Joka päivä on tänä pääsiäisenä tullut lenkillä käytyä: vuoropäivinä CCH:n pääsiäislenkeillä ja vuoropäivinä perheajeluilla keskuspuistossa. Oikein toimiva resepti!