tiistai 25. lokakuuta 2011

Äärimmäisiä osia

Talvi, tuo katkennut lenkki pyöräilykauden ketjussa, tuo reikä vuodenkierron sisäkumissa, on äärimmäisyyksien aikaa. Talvipyöräilyssä kovimmalla koetuksella ovatkin ääriosat eli varpaat, sormet ja pää.

Jalat

Mitä reippaampi vauhti, sitä herkemmin varpaat jäätyvät pakkaskeleillä. Kylmä ilmavirta viilentää jalkaterän äkkiä ilman kunnollisia kenkiä ja kenkäsuojia. 

Plussakeleillä jalassani on kesäkengät, joko maantie- (Sidit, takana) tai maastokengät (Adidakset, keskellä). Kun niiden päälle laittaa ohuet aika-ajoon tarkoitetun kenkäsuojat, ei viima kylmetä. Tällä tavoin pärjään noin 8 asteeseen. Lämpötilan laskiessa laitan paksumman ja kastumista estävän kenkäsuojan.

Pakkaskelillä käytän Shimanon MW80-kenkiä (edessä). Pikkupakkasilla ne menevät sellaisenaan. Noin -7°:ssa ja sitä kylmemmässä laitan lisäksi kenkäsuojat päälle.

Pohjassa olevan klossin kautta tulevaa kylmää vastaan ei taida olla muuta neuvoa kuin hankkia ylikokoiset kengät ja niihin tuplapohjalliset tai paksut talvisukat.

Kädet

Omat näppini pärjäävät puolisen tuntia miltei millä hanskoilla tahansa, mutta ovatkin sitten pidemmillä matkoilla melkoisen kylmänherkät. Kun työmatkani talvioloissa kestää puolisentoista tuntia tai ylikin, on käsineillä väliä.


Nollan tai muutaman lämpöasteen tienoilla pyöräily sujuu mukavasti joko Sinisalon hiihtohanskoilla (vasemmalla) tai Shimanon lobstereilla (toinen oikealta). Niissä on peukun lisäksi vain kaksi sormiosastoa, jolloin sormet pystyvät vähän lämmittämään toisiaan.

Pikkupakkasilla käytän tavallisia talvihanskoja (toinen vasemmalta), mutta en ole niihin oikein tyytyväinen. Kovemmilla pakkasilla pidän Columbian lasketteluhanskoja. Ne ovat todella lämpimät, parhaimmillaan -15–20°:ssa. Harmi vain, että ne alkavat pikkuhiljaa hajoamaan.

Asensin työmatkafillariin syksyllä nousukahvat. Ne ovat aika jäätävät jo nollan vaiheilla. Niissä pitäisi vuorata paitsi varsinainen kädensija, myös tankoon kiinnittyvä rengasosa. Saa nähdä taipuuko tankonauha tarpeeksi.

Pää

Pää lienee se ruumiinosa, jonka suojauksessa pyöräilijöiden tarpeet eroavat toisistaan eniten. Osa haluaa pipon tai balaclavan/kasvosuojan jo nollakeleillä, osa ei käytä lippistä kummempaa päähinettä ikinä.


Asics-juoksulippiksen löysin äskettäin Prismasta 15 eurolla. Se on ollut hyvä sadekeleillä, sillä sen lippa suojaa silmälaseja kastumiselta, ja se myös lämmittää sopivasti alkumatkasta. Myös ohut Haglöfsin polyester-pipo on yllättävän lämmin. Molemmat myssyt päätyvät useimmiten taskuun jo puolimatkasta. Tätä lämmönsäätelyä tarvitaan, sillä työmatkasykkeeni on usein yli 80 % maksimista.

Haglöfsin paksumpi pipo mahtuu juuri ja juuri kypärän alle. Kun se lisäksi suojaa myös korvia, sillä pärjää kovemmassakin pakkasessa. 


Toivottavasti nämä ja pari viikkoa sitten Talvipyöräily on nastaa -postauksessa annetut vinkit auttavat sinua pitämään ketjun kireänä myös vähäkesäisinä kuukausina!

Ei kommentteja: