Talvipyöräily on nastaa!

Talvipyöräilyä on kahdenlaista: toisaalta se käy kuntoilusta työmatkoilla, toisaalta se tarjoaa nautinnollisia vapaa-ajan elämyksiä siinä kuin hiihtokin. Kun varustus ja asenne ovat kohdillaan, ei mikään estä ympärivuotista pyöräilyä.

Tänä aamuna töihin lähtiessä oli vain yksi lämpöaste, ja heräsi tarve kaivella lämpöisempää varustusta. Ensi kerran tänä syksynä oli jalassa pitkät housut ja kädessä hiihtohanskat.

Talvi on pyöräilijän näkökulmasta vielä vaihtelevampi vuodenaika kuin kesä. Tarjolla on monenlaista keliä viiden lämpöasteen vesisateesta miinus kolmenkympin kuulaisiin pakkasiin. Tien pinta voi olla kuiva, märkä, jäinen, luminen sekä kaikkea näitä muutaman sadan metrin matkalla.

Asennetta vaativat sopeutuminen kesää hitaampaan matkantekoon, sileän asfalttipinnan muuttuminen ajoittain haasteelliseksi lumipoluksi ja kylmänkestävyys. Myös alkutalven pimeys voi masentaa, mutta toisaalta lopputalven kirkkaat päivät puolestaan ovat upeita.

Jos yhtenä pyöräilymotiivina on kuntoilu, antaa talvipyöräily hyvän mahdollisuuden peruskestävyyden rakentamiseen. Keväällä on sitten hyvä siirtyä vauhtikestävyyden kehittämiseen, kun kuntopohja on kohdillaan.

Talvipyöräilyssä ei maantiepyörällä pärjää. Tarvitaan fillari, johon saa leveät, kuvioidut renkaat. Ne pitävät lumella hyvin ja jäälläkin kohtalaisesti. Pahimmissa jääkeleissä on syytä olla nastarenkaat, ja välillä olen ajanut nastoilla läpi talven. Vannejarrun pitävyyttä talvikeleissä monet arvostelevat ja vannovat levyjarrujen nimeen. Omien kokemusteni mukaan molemmilla pärjää. Muista etu- ja takavalo sekä heijastimet - myös päivällä, jos on vähänkään hämärää.

Pukeutuminen on talvipyöräilyn taiteenlaji. Vaatteiden pitää suojata kylmältä ja viimalta, ja silti niiden on hengitettävä. Mitä pidempi matka, sitä olennaisempaa on oikea vaatetus. Pikkuhiljaa talvipyöräilijä oppii omat tarpeensa. Esimerkiksi toiset haluavat suojata kasvonsa pakkasilla, minä taas en.

Itse pidän kerrospukeutumisesta. Työmatkani on kesällä tunnin suuntaansa ja talvella puolestatoista kahteen tuntiin. Sen aikana on hyvä voida muuttaa varustusta olotilan mukaan. Lähtökohtaisesti moni hiihtovaate sopii myös pyöräilyyn. Ainoa erityispiirre, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on selän suojaaminen. Pyöräilyssä kun selkä on taipuneena, ja kaistale jää helposti paljaaksi.

Vuodenajan vaihtuminen sai myös Kotilieden toimittajan ottamaan yhteyttä ja kysymään vinkkejä talvipyöräilyä aloittavalle. Lehteen tulee pieni juttu aiheesta. Jätä kommentti, jos sinulla on hyviä neuvoja!

JK. Kirjoitin 25.10. blogitekstin käsien, jalkojen ja pään suojaamisesta talviajossa.