keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Ajoasento on stemmistä kiinni

Oikean ajoasennon löytäminen on kuin Graalin maljan metsästystä. Juuri kun oikeat säädöt ovat löytyneet, on pyöräilytottumusta tullut sen verran lisää, että ajoasento muuttuu luonnostaan. Se tarkoittaa tietysti uutta säätökierrosta.

Kun runko ja satulan paikka pysyvät vakiona, kohdistuu ajoasennon säätö stemmiin eli ohjainkannattimeen. Tuo pieni putkenpätkä, sen pituus ja kulma, voi tehdä fillarista ihan erilaisen ajettavan.

Mitä kovempaa ja kilpailullisemmin ajetaan, sitä alemmaksi tanko halutaan, sillä esimerkiksi aika-ajossa ilmanvastuksen voittaminen vie 90 % tehosta. Kyse ei ole mistään sivuseikasta.

Maantiepyörässä stemmi on usein suhteellisen pitkä, 70-130 mm. Mitä pidempi, sitä hitaampi ohjaus ja vakaampi ajo.

Väärä reach eli etäisyys satulan kärjestä ohjaustankoon tuottaa yleensä selkäkipuja. Saman tekee liian matalalla sijaitseva tanko tottumattomalle.


Vaihdoin Cervélon 120 mm stemmin 110-milliseen. Tässä stemmissä on myös jyrkempi kulma eli -17°, kun se oli aiemmassa -6°. Nämä kaksi muutosta tekivät sen, että reach pysyi samana, mutta tanko laski pari senttiä alemmaksi. Toki tangon korkeutta voi säätää myös vaihtamalla spacerien eli korotusholkkien paikkaa stemmin ylä- tai alapuolelle, mutta minulla sitä säätövaraa ei enää ole.

Ei kommentteja: