maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pitkä Pirkka oli hilpeä leikki

Pirkan pyöräilyn aamu aukesi koleana ja kankeanharmaana. Hotellilta ei onneksi ollut kuin muutama kilometri Hakametsän hallille, josta lähtö tapahtuisi seitsemältä. Sopiva matka siihen, että saa jalat hereille.

Tänä vuonna on tullut ajettua vain lyhyitä, maksimissaan satasen mittaisia lenkkejä. Vähän arvelutti miten 215 kilometrin Pitkä Pirkka kulkisi. Olin ilmoittautunut 34 km/h keskinopeusryhmään, ja päätin olla tyytyväinen, vaikka joutuisinkin jättäytymään johonkin hitaampaan porukkaan.

Tuskin olimme ehtineet ajaa kilometriäkään, kun alkoi sataa. Olin aamukuudelta tarkistanut Hesarin mobiiliapplikaatiosta, että sadetta ei tulisi, ja sen mukaisesti jättänyt sadetakin ja irtolahkeet matkalaukkuun. No, onneksi oli yli kymmenen astetta lämmintä, joten kramppien riski ei ollut niin suuri kuin kylmemmillä keleillä.

Alkumatkaa taivallettiin parijonossa, jonka etuosa pyöritti enemmän tai vähemmän häröilevää telaketjua. Pikkuhiljaa sadekin lakkasi. Alexander Stubb otti viidenkympin kohdalla toisen jonon kärkipaikan harjoitellakseen aika-ajoa Frankfurtin EM-triathlonia varten. 68 kilometriä taivallettuamme teimme Hämeenkyrössä ensimmäisen stopin.

Pian tauon jälkeen meidät ohitti viiden aika-ajokuskin juna. Se innosti minut ja kolme muuta mukaan. Tämä uusi kärkiletka vetikin hyvää tahtia, kunnes tempohirvet pysähtyivät Komissa.

Nelikkomme jatkoimme neljänkympin tahtia, mutta omalle kunnolleni piikkipaikkaa oli tarjolla aivan liian usein. Porukka splittasi kahtia, niin että italialainen Guido ja minä jäimme polkemaan rauhallisempaa tahtia.

Sillä välin myös 34:n joukko oli takanamme jakautunut kahtia. Kymmenkunta kuskia oli ottanut spurtin ja tuli melkoisena puhurina kantaamme. Heidän junaansa olikin hyvä hypätä. Tämä oivallisen kokoinen porukka pyöritti telaketjua tasaisen kovaa, niin että tekemisen rytmi säilyi hyvin. Yksi parhaita telaketjuja aikoihin!





Yläkuvassa voitonmerkkiä näyttävä Guido, ja minä virnistelemässä hänen takanaan.
Alakuvassa näkyy miten suorassa muodostelmassa telaketju pyörii, kun mennään riittävän kovaa.


Vauhti pysyi neljässäkympissä aina Kurun taukopaikalle eli 144 km kohdalle saakka. Juuri pihaan kaartaessa napsahti takaa Fulcrum3:n pinna poikki. Vanteeseen tuli aikamoista heittoa, mutta onneksi jarrun avaaminen riitti.


Vauhdikas telaketju stoppaa Kuruun. Taaimmaisena vasemmalla Tassu (eli HarriS).
Ajokuvat Pirkka/Kaupin Kanuunat.


Lyhyt, parinkympin mittainen stintti Kurun ja Muroleen välillä kulki tasaista, jopa rauhallista tahtia. Välillä ripeksi vettä, välillä oli kuivaa. Kun porukka päätti pitää jo kolmannen pysähdyksensä, tuumasimme Tassun kanssa, että eiköhän jätetä sopan lusikoinnit muille. Ryhmän kurvatessa Muroleen taukopaikalle me jatkoimme matkaa kaksistaan.

Tassu pyöritteli kevyesti, mutta oma kuntoni rupesi sippaamaan. Omasta mielestäni tietysti täysin yllättäen. Jonkun toisen mielestä siinä ei varmaan olisi mitään yllättävää, sillä olihan tämä jo toinen irtiottoni, kevään ehdottomasti pisin pyöräily eikä edes Muroleen jälkeinen maastokaan ollut helppo.

Pikkuhiljaa kävi niin, että Tassu vei ja minä peesasin. 180:n kohdalla ei auttanut kuin huikata, että minun pitää pysähtyä. Kun hellitin tahdista kurvatakseni Terälahden pikahuoltopisteelle, tapahtui ihmeparantuminen. Selvästi jo pienikin himmaaminen riitti. En edes noussut pyörän selästä, vaan nappasin hyppysiin muutaman suolakurkkusiivun, join kulauksen vettä ja jatkoin matkaa.

Tassua en enää pystynyt kiinni saamaan. Yksin olikin sitten melko tiukkaa punnertaa loppuosuus, sillä tarjolla oli parikymmentä kilometriä vastatuulta. Sen verran hyvää tahtia sain pidettyä, että "irtiotto" kannatti, ja 34:n porukka tuli vasta muutamia minuutteja perässäni.

Vaiherikas kuntoajo ja hyvä treeni siis. Iloisena pisteenä iin päälle palautuminen on ollut helppoa, niin että jo aamuseitsemältä lähdimme vaimon kanssa aamulenkille. Kyllä se kunto ajamalla kohenee – ja kovaa ajamalla se kohenee kovasti!

JK. Ylävitonen ja kiitokset myös sille Klassikko-Pirkkaa ajaneelle kaverille, jonka kanssa saatiin aikaiseksi loppukilometrien hyvä veto. Toivottavasti kova yritys ei ollut flunssasta toipumiselle pahaksi...

Ei kommentteja: