Tuesday, 24 January 2012

Kerro kartalla lumiauran puutteesta

Helsingin kaupungilla on Kerro kartalla -palvelu, jossa on tänä talvena voinut myös antaa palautetta katujen lumitöistä. Hieno juttu, kun kerran palautteita seurataan virka-aikaan ja toimitetaan tienpitoon!

Maunulassa on pyörätieverkoston osana toimiva kadunpätkä, jossa ei vielä maanantai-iltanakaan ollut aurattu edellisen viikon sateita, ei edes torstai-illan ja perjantain lumia. Ans kattoo pystyykö tuossa huomenna ajamaan vai meneekö taas tunkkaamiseksi.


Tuesday, 10 January 2012

Espoossa hyvä tekemisen meininki

Uutta kuntoajoa Giro d'Espoota lanseerataan hienolla ja aktiivisella otteella. Samanlaista asennetta verkkoviestintään toivoisi monelta muultakin pyöräilytapahtumalta.

Giron tapahtumasaitilla on uusia tarjouksia joka kerta kun olen siellä käynyt. Toisin sanoen ilmoittautumisen yhteydessä tarjotaan kaupantekijäisiä kuin vanhan ajan torilla. Viimeisin veto on tammikuun loppuun mennessä ilmoittautuneille kaksi kotimaista kestävyysurheilulehteä ja pyörähuoltotarjous.

Tapahtuman Facebook-ryhmässä on puolestaan menossa päivittäinen tietovisa. Tässä tämän päivän kysymys:
Missä kuuluisassa nousussa on 21 kurvia?

Sunday, 8 January 2012

Cyclocrossin varjo-SM: vääntöä pellolla ja metsissä


Startti tapahtui pieneltä puusillalta, kävelytietä loivaan ylämäkeen. Pakkasta oli muutama aste, ja jäätyneeseen maahan aamulla satanut lumi teki pidosta arvaamattoman.

Rhubarb ilahdutti ja järjesti tammikuun alkuun cyclocrossin varjo-SM-kisat. Muissa maissa nimittäin cx-mestaruudet ratkotaan juuri tänä viikonloppuna – Suomessa ne viralliset taistot käytiin jo lokakuussa.

Sääolot olivat tosiaan kertaluokkaa arktisemmat kuin muissa maissa, kun 25 kuskia starttasi Vantaan Martinlaaksoon merkatulle 2,7 kilometrin lenkille. Sitä oli määrä kiertää 45 minuuttia plus kesken oleva kierros loppuun.

Rata kiersi metsiköissä, pelloilla ja siteeksi kävelytielläkin. Lumisohjon alla oli välillä jäätä, välillä mutaa mutta aika ajoin myös pitävää ja tasaista polkuakin.

Paikalla oli yhtä lailla kokeneita krossarikettuja kuin kokemattomia maantiepolkijoitakin. Vaikka fillariin kiinnitettiin numerolappu, oli kyseessä hupiajo: Bruce ajoi ZorroBatman-asussa, Ajomies tarjoili höyryävää glögiä ylimääräisellä huoltopisteellä eikä fiilis muutenkaan ollut liian totinen.

Itse lukeudun näihin maantiemartteihin, joille luminen kevyen liikenteen väylä riittää extremeksi. Kuten Thundermandin ja Rhubarb'n videosta näkyy, toiset osaavat tekniikan ja toiset ei. Olen se siniliivinen numero 21, jonka ojan ylitys on kuin mummon hipsuttelua suojatiellä.



Ensimmäisen kierroksen roikuin pääjoukossa, tai ainakin porukassa, jota pääjoukoksi luulin. Toisen kierroksen alussa päätin päästää takanani olevan letkan ohi. Syke huiteli 170:ssä, joten pieni himmaus ei ollut pahitteeksi.

Shimanon SPD-polkimet ovat toimineet kevyessä metsäpolkukäytössä ja työmatkoilla hyvin, mutta tällä kelillä ne tukkeutuivat lumesta ja mudasta jokseenkin jokaisen jalkautumisen jälkeen. Ojien ja tukkien ylitykset, sekä fillarin työntäminen ylämäkeen veivät ekstra-aikaa, kun satulaan päästyä piti paukutella pahimmat lumet saadakseni klossit kiinni polkimiin.

Pikku hiljaa alkoi cyclocrossin idea valkenemaan. Tämä valaistuminen ei suinkaan johtunut omasta oppimisesta, vaan siitä, että katselin taitavampien menoa. Kuinka vaivattomasti voikaan sujua fillarin kaappaaminen olalle! Miten sujuvalla, jatkuvalla liikkellä voikaan pyöräilijä loikata satulasta, ottaa pari juoksuaskelta pyörän kanssa ja jatkaa sitten taas pyörän päällä!


Kolmannella kierroksella kärki tuli jo takaa ohi. Lähestyessäni maaliviivaa olin varma, että kisa on paketissa ja saan armoa. Toimitsijat kuitenkin kehottivat tyynesti jatkamaan vielä yhden lenkin, joten ei auttanut kuin vääntää menemään.

Surkea tekniikka, 90-kiloinen kuski ja 15-kiloinen pyörä takasivat, että tehoja piti reisistä löytää. Onneksi oli numerolappu ja tavoitteena ottaa kiinni edellä menevä TuomoT, niin päänuppi sai käskytettyä jalat pysymään tahdissa.

Kärki ehti ajaa viisi kierrosta, ja Kare Eskola pesi porukan selvästi. Minulla meni neljään kierrokseen tunti. (tulokset)

En ole koskaan aiemmin polkenut pumppu näin kireällä: tunnin keskisyke oli 166, joka on 91 % maksimistani.

Vaikka sykkeet oli tapissa ja hiki jäätyi Cervelo-lätsän lippaan, oli palautuminen nopeaa eikä kotiin polkeminen tuntunut sen raskaammalta kuin meno kisapaikalle. Edes näin seuraavana päivänä ei rasitus paina jaloissa.

Iso kiitos hauskasta koitoksesta Rhubarbille ja muille järjestäjille! Myös kuvaajille ylävitonen. Sen lisäksi että kuva on kiva muisto, niiden perusteella on helppo vertailla ajoasentoja, -linjoja ja kalustoa.

Kuvat: Antti Rantalahti (lähtösuora ja kolmikkokuva), Ilse C. Holm (Batman), Jan Nyholm (ojan ylitys)


Wednesday, 4 January 2012

Fillarilla navalle

Brittiläinen tv-kuuluttaja Helen Skelton aikoo pyöräillä etelänavalle. Hesarin kuvassa on hauska fatbike, joka on kehitetty erityisesti Etelämantereen oloihin.

Lunta ja pakkasta riittää. Tosin suomalaisittain ei niin kummoisesti: alueen keskilämpötila on uutisen mukaan 25 pakkasastetta.

Olisi noilla renkailla ollut kysyntää maanantaina stadissakin. Lumisateessa ja auraamattomilla pyöräteillä vauhti puoliintui eli 25 kilometrin kotimatkaan meni tavanomaisen noin tunnin sijaan hiukan yli kaksi. 47 mm leveät kumit upposivat hankeen ja venkoilivat välillä kuin käärmeet.