
Talvella ja keväällä päätin ajella pelkästään oman innostuksen mukaan, ja niin myös tein. Trendin näkee tuosta oikean reunan blogiarkistosta: maaliskuusta kesäkuuhun yhteensä vain 14 postausta.
Ainoa projekti, jossa oli vähän velvollisuuden makua, oli CCH:n ja erityisesti Pepe Sirénin tukeminen Kansainvälisten 1. Naisten Etappiajojen järjestämisessä. Sen tiedotuksessa riitti innostavaa tekemistä.
Huvin vuoksi ajelu sekä kisojen ja kuntoajojen väliin jättäminen oli hyvä resepti kampimasennuksen voittamiseen.
Keskikesällä veri alkoi vetää kisatunnelmiin ja numerolapun kiinnittämiseen. Niinpä lähdin aikaisempia kausia vähäisemmän treenin nojalla ajamaan Royal Lahden ja Vuelta Vantaan hiukan pimennosta. Miten mahtaisi kunto kestää?
Yllättäen Royal menikin kovempaa kuin aikaisemmin. En olisi millään voinut uskoa, että roikun pääjoukossa, jonka ensimmäisen tunnin keskinopeus on 43,5 km/h. Kaiken lisäksi ajoin kymmenkiloisella cyclocross-pyörällä, kun maantiefillarini olivat menneet varkaiden matkassa touko-kesäkuun taitteessa.
Elokuussa oli ensin Satasen Kuntoajo ja sen jälkeen kiinnostava polkaisu Tallinna Rahvasõit. Se on erittäin hyvin järjestetty ja ison tapahtuman tunnelman tarjoava kuntoajon ja kilpailun yhdistelmä. Ilokseni Annu innostui lähtemään mukaan ja ajamaan 26 kilometrin reitin samalla kun itse osallistuin kilpasarjan ysikymppiselle.
Yllättävän paljon oli rahkeita tehdä töitä. Saman kokemuksen jakoi ystäväni TeroN, jonka kanssa myös tulimme maaliin. Kun vapaan vauhdin osuudella keskinopeus oli yli 38 km/h ja tosiaan tuli oltua keulilla useampikin kilometri, voi vai todeta, että alkukauden peekoo ja ajoittaiset mäkitreenit toimivat vähintäänkin yhtä hyvin kuin edellisten vuosien isommat harjoitusmäärät veekoo-alueella. No, myönnetään että talven lumikeleissä tuli kyllä varmaan veekookakkostakin ihan riittämiin.
Tallinnan jälkeen olikin aika yllättävää, että Tour de Helsinki ei maistunut sitten alkuunkaan. Kylmä sadesää toki oli omiaan verottamaan intoa, mutta siltikin... olin monessa kohdin valmis kääntymään kotiin. Onneksi reitti kiersi lännen kautta, ja sieltä minun olisi ollut melkein yhtä pitkä matka suoraan kotiin kuin kisareittiä kiertäen, joten tulipa sitten lopulta kierrettyä maaliin saakka.
Cyclocrossista piristystä syksyyn
Kun sitten vihdoin sain itselleni myös maantiepyörän, siirsin crossasin siihen käyttöön mihin se oli tarkoitettukin. Kavereiden kanssa tuli koluttua polkuja ja peltoja ainakin Viikissä, Myllypurossa, Mustikkamaalla ja Kontulassa.
Sen jälkeen olen ajanut aika ajoin töihin ja pientä kevyehköä lenkkiä, mutta jälleen vain omaksi ilokseni. Työtkin ovat vähän painaneet päälle, ja esimerkiksi HePon spinning-tunneille osallistuminen on jäänyt kahteen kertaan.
![]() |
Statistiikkaa 29.12.2013. |
Ensi vuonna olen ajatellut kisata enemmänkin. Nyt viimeisen tiedon mukaan se vähän riippuu siitä, miten mm. neljä ulkomaille suuntautuvaa työmatkaani asettuvat.
Ystävä- ja tuttavapiiri pyöräilyn parissa sen kuin laajeni. CCH:n 15-vuotisjuhlissa monet nimet ja kasvot yhdistyivät. Yksi vuoden löydöistä oli HannaHoon Poljento-blogi, joka tuo kotoiseen skeneen myös muusta maailmasta tutuksi tulleita ilmiöitä kuten coffeeneuringin.
Toivotaan kaikille meille pyöräilyn iloa ja turvallisia kilometrejä vuodelle 2014!