keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ajoradan pöperö pyöräilijöiden kiusaksi


Iltapäivällä tuli lunta. Ei tässä nyt kyseessä mikään talven pahin pyry ollut, mutta ihan tarpeeksi saatiin uutta pöperöä.

Varsin kaunista nyt kyllä on: Puhdas uusi peite maassa. Puiden valkeat oksistot. Tehokkaiden ledivalojen helminauhat.

Aurat eivät olleet vielä ehtineet pyöräteitä höylätä kun lähdin töistä, joten viitisen senttiä oli entisen päällä tuoretta nuoskalunta. Raskasta kyllä, mutta suurimmalta osin ajettavaa. Leppävaarassa meinasin jo nousta junaan, mutta päätin kuitenkin polkea perille asti. Tuomarinkylän suora oli tapansa mukaan tuiskunnut niin umpeen, ettei siitä ollut kulkuväyläksi.


Pahimman ongelman muodostivat ne kohdat, joissa pyörätie kulkee aivan ajoradan vieressä. Autoja varten aura oli sliipannut asfaltin puhtaaksi – heittäen loskat pyöräilijöiden ja kävelijöiden harmiksi. Turuntiellä Espoossa on monta tällaista kohtaa. Kuvasta on helppo verrata ajoradan ja pyörätien aurausta keskenään.

Paluumatkaan kului tuplaten sen verran mitä aamulla töihin eli yli kaksi ja puoli tuntia.

Usein tarvittiin tasaisellakin kevyintä välitystä ja lukkopolkimien apua, että tasainen pyöritys pitäisi fillarin liikkeessä. Siltikin oli vaikeuksia päästä eteenpäin. Kuin yrittäisi juosta unessa: jalka on liian raskas ja eteneminen on hidasta kuin... kuin lumipuurossa.

Yksi syy hissutteluun oli ihan oma moka. Etulokasuojan ja renkaan väli on liian kapea. Tällaisella kelillä nuoskalumi tarttuu renkaaseen ja kulkeutuu lokasuojan ja renkaan väliin. Kun lokarin etureunassa rako on kapeampi, pakkautuu lumi lisäjarruksi.

Ei kommentteja: