Monday, 29 July 2013

Painonhallintaa rahalla ja ilmaiseksi

Vasta heinäkuun loppu! Vielä yli kuukauden odotus ennen kuin saan alleni oikean maantiepyörän.

Tämän kesän maantieajot ovat hoituneet ihan ookoo Colnagon cyclocrossarilla. Se on kuitenkin hankkimieni kevennysosien jälkeenkin selvästi raskaampi kuin oikea maantiepyörä.

Colnago World Cup 2.0 painaa nykyvarusteillaan 9,9 kg. Syyskuussa kotiutuva Bianchi Oltre on tietämäni mukaan 6,9 kg. Kolmen kilon ero siis. Ei tosin ihan ilmaista, sillä Oltre on huomattavasti kalliimpi.

Päätin pari viikkoa sitten, että kevennän toiset kolme kiloa kuskista. Se on nyt saavutettu, ja tavoitteena on pudottaa vielä kaksi kiloa. Tämähän ei maksa mitään, vaatii vain itsekuria.

Mitä hyötyä painon pudotuksesta on tien päällä? Verrataan käyttäen Bikecalculatoria.

 
Kuski 1 on oma painoni uuden pyörän hankintahetkellä eli 87 kg + Colnago 10 kg.
Kuski 2 on oma tavoitepainoni uuden pyörän saantihetkellä eli 82 kg + Bianchi 7 kg.
(näihin pitäisi tietysti lisätä kengät, vaatteet, juomapullot ym, mutta yksinkertaistan vähän)

Tasamaalla tasavahvat 

Painava Kuski 1 polkee 40 km tasaista tietä 260 watin teholla. Hän etenee 37,1 km/h ja käyttää aikaa 64 min 44 sek.

Myös kevyempi Kuski 2 polkee 40 km tasaista tietä 260 watin teholla. Hän etenee samalla teholla 37,4 km/h ja käyttää aikaa 64 min 14 sek. Ero on varsin pieni, puoli minuuttia.

Mäessä iso ero

Ylämäessä kevennyksen hyödyt korostuvat. Oletetaan kilometrin pituinen ylämäki, jonka jyrkkyys on 10 % (kilometrin matkalla sadan metrin nousu).

Painava Kuski 1 polkee 1 km ylämäkeä 500 watin teholla. Hänen vauhtinsa on 16,3 km/h ja mäkeen käytetty aika 3 min 46 sek.

Kevyempi Kuski 2 pitää samalla teholla yllä 17,5 km/h nopeutta ja käyttää mäkeen aikaa 3 min 25 sek. Tällä alkaa jo olla merkitystä – varsinkin kun ero kertautuu joka nyppylässä.

 

Jos kevyempi Kuski 2 haluaa pysyä painavamman Kuski 1:n tahdissa tässä mäessä, riittää hänelle 461 watin teho. Kuulostaa melkoiselta säästöltä, kun ajetaan suorituskyvyn ylärajoilla!

Mitä sanotte laskelmasta, pitääkö kutinsa? Entä mitä mieltä raati on: tuntuuko ero käytännössä?

Saturday, 27 July 2013

Rata ratkaisee eli SM-kisat Velodromilla


Huomiseksi on tiedossa upea päivä ratapyöräilyn SM-kisojen seuraamiseen Helsingin Velodromilla.

Pääsymaksua ei peritä ja urheilijoiden suorituksia on oivallisen helppoa seurata. Aamuyhdeksästä alkaen on ohjelmaa koko päivän.

Ensin ovat vuorossa 500 metrin aika-ajon finaalit, sitten joukkueajot ja nuorisoviesti 3x400m. Päivän päättää miesten 15 km linja-ajon finaali.

Olimme tänään katselemassa hetken verran eräajoja, joista kuvia Google-albumissa.

Friday, 26 July 2013

Junassa pitkin maanteitä

Viisitoista kaksisylinteristä konetta, männät painavat polkimia, pyörittävät kiertokankia, siirtävät ketjua kilometri kilometrin perään.

Tasainen tahti, parijono, suoria teitä peltojen halki, mutkaisia mäkiä metsien keskellä. Parin kilometrin veto ja kärkipari vaihtuu. Ei ihme, että maantiepyöräilijöiden letkaa kutsutaan junaksi – on siinä samanlainen menemisen rytmi.

Satasen Kuntoajon reittiin tutustuminen oli kesäharrastusta parhaimmillaan. Ilta oli lämmin ja päivän ukkoskuurotkin ehtivät kuivua ennen lenkkiä.

Satasen reitti on selkeä ja helppo hahmottaa. Heti alussa on Immersbyntiellä vauhdikkaita mutkapätkiä, jossa voi kolista. Pitkin matkaa on siellä täällä asfaltissa reikiä ja railoja, mutta ei mitään erityisiä ansoja.

Pitkin matkaa on mäkiä, joissa voi koittaa irtiottoa ja joissa jalkansa tilttiin ajanut joutuu taistelemaan pysyäkseen porukassa. Viimeinen irtioton paikka lienee Kuninkaanmäentien mäki, jossa oma pumppuni hakkasi tauluun lukeman 176 (maksimi 181). 

Pornaisten Shellille saakka ajoimme yhdessä. Kun osa jätti kahvitauon väliin ja osa halusi jatkaa vähän rauhallisempaa tahtia loppuun, palasi pääjoukossa Sotunkiin kahdeksan ajajaa. 

Sataseen meni 2 tuntia 56 minuuttia. Keskinopeus oli Villen mukaan 34,4 km/h. Eiköhän se kahden viikon kuluttua kuntoajossa mene jonkin verran tuota reippaammin.


Privileged postasi fillarifoorumille tämän kuvan, jonka hän otti hetki ennen starttia.

Thursday, 25 July 2013

Satasen kuntoajo ilmaiseksi

Tule mukaan huomenna perjantaina 26.7. ajamaan tutustumislenkki Satasen Kuntoajon reitillä. Lähtö Sotungin koulun parkkipaikalta klo 17.30. Paluu yhdeksän maissa.

Matkavauhtina pidetään reilua kolmeakymppiä, varmaankin 31–34 km/h osallistujien toiveista riippuen. Pysähdytään kahvitauolle jossain, ehkä Pornaisten Shellillä. Luvassa on mukavaa menoa pienellä porukalla ja aurinkoista keliä. Tervetuloa mukaan, vaikka vain osaksi matkaa!

Täältä voit ladata reittidatan Garminille sopivassa muodossa.
EDIT: Samasta linkistä näet reitin myös karttapohjalla, joka ei jostain syystä näy alla olevassa kuvassa.

Tuesday, 23 July 2013

Emma ja Marianne Tour de Franceen

Emma Pooley, Marianne Vos ja kaksi muuta huippupyöräilijää ovat laatineet vetoomuksen Tour de Francen johtaja Christian Prudhommelle. He haluavat, että naiset otetaan mukaan Touriin omassa sarjassaan.

Reilussa viikossa vetoomuksen on allekirjoittanut jo 70 000 tukijaa, mikä on saanut Tourin järjestäjän eli Amaury Sport Organisationin ottamaan asian harkittavaksi.

Yhtenä Kv. naisten etappiajojen järjestäjänä toivon, että päästään samaan tilanteeseen kuin yleisurheilussa. Silläkin puolella oli aikanaan ennakkoluuloja, etteivät naiset pystyisi tai ettei heidän suorituksensa kiinnostaisi yleisöä.

Liity allekirjoittajiin. Vetoomus löytyy tästä.

Kuvassa Sari Saarelainen voittaa etappiajojen korttelikisan ja varmistaa myös kokonaiskilpailun voiton viime toukokuussa.

Monday, 22 July 2013

Pyöräteitä on vähennettävä!


Pyöräteistä blogattuani (Helsinki rakentaa ansoja) jäin taas kerran manaamaan Suomen tieliikennelain pyöräteitä koskevaa käyttövelvoitetta.

Ajatukset alkoivat jalostua, kun lueskelin tänä aamuna Liikenne- ja viestintäministeriön kansainvälistä selvitystä Pyöräilyn liikennesäännöt muutamissa Euroopan maissa.


Suomessa käytetään liikennemerkkejä "pyörätie", "yhdistetty kävely- ja pyörätie" sekä "erotettu kävely- ja pyörätie" (merkit 237, 240 ja 241). Wienin liikennemerkkisopimuksen perusteella ne velvoittavat käyttämään pyörätietä.

Tätä kansainvälistä velvoittavuutta on käytetty perusteena sille, että fillareita ei voi päästää ajoradalle, vaan käyttövelvollisuudesta on pidettävä kiinni.

Ok. Tehdään siis niin, että pidetään tästä kiinni edelleen. Siellä missä yllä mainittuja merkkejä on, velvoitetaan fillaristit pyörätielle tai sinne yhdistelmäväylälle.

Ehdotan, että suurimmalla osalla väylistä vaihdetaan liikennemerkki sellaiseksi, joka ei ole velvoittava vaan oikeuttava. Tästä on kokemuksia muista maista.

Norjassa ei käytetä pyöreää, liikennemerkkisopimuksessa kuvattua velvoittavaa merkkiä, vaan neliskanttista, joka tarkoittaa pyöräilijöille (tai kävelijöille ja pyöräilijöille) tarkoitettua tietä. Tällä yksinkertaisella ratkaisulla pyörätiemerkki ei Norjassa ole velvoittava.

Saksassa on käytössä samat velvoittavat merkit kuin Suomessa. Vuodesta 1997 lähtien siellä on ollut näiden lisäksi mahdollisuus tehdä vapaaehtoisia pyöräteitä, ja Lvm:n selvityksen mukaan "velvoittavat pyörätiet ovat enemmänkin poikkeus."

Tätä lisäkilpeä käytetään Saksassa mm. kävelytien yhteydessä, jolloin "kävelytiellä saa, mutta ei tarvitse ajaa pyörällä." Samantapainen ratkaisu on Hollannissa (liikennemerkki "fietspad").

Itävallassa on käytössä se malli, jota ehdotan myös Suomeen: pidetään pyöreät, velvoittavat merkit käytössä siellä, missä "pyörätie täyttää laatukriteerit ja ajoradalla pyöräily olisi erityisen vaarallista."

Näiden lisäksi on käytössä neliskanttiset merkit. Kun turvallisuus ja liikenteen sujuvuus sallivat, voivat pyöräilijät ajaa ajoradalla, vaikka vieressä kulkisi pyörätie. Näin vähennetään myös ahtautta ja siten vaarallisia tilanteitä pyöräteillä.


Vähennetään siis nykyisenkaltaisia pyöräteitä, joille kaikki pyöräilijät pikkulapsista työmatkatempoilijoihin ovat pakotettuja.

Pyörätien käyttövelvollisuuden sijaan tehdään lakimuutos, jolla edistetään pyörätien käyttöoikeutta.

Sunday, 21 July 2013

Vuelta Vantaa: päiväkirjamerkintöjä vuodelta 2013

Vuelta Vantaan pitkää lenkkiä eli satasta ajoi noin 250 kuskia. Kärkikamppailu näytti olevan kahden tiimin kauppa:
  1. Henri Järvinen (Visilla) 
  2. Lasse Huovilainen (ACT) 
  3. Olli Koski (Visilla) 
  4. Riku Vaahtera (ACT)
  5. John Lawson (ACT) 
  6. Petri Rinkinen (ACT)

Oma ajoni kulki helposti ja sujuvasti ensimmäisen kierroksen. Toisella kierroksella odotin, että Palojoentien mäessä pitää olla valmis polkaisemaan tosissaan. Himmasin ja annoin sykkeen laskea, jotta jo hiukan huvenneet voimani riittäisivät varmasti.

Yllättäen porukka kuitenkin aloitti kirimisen jo edellisessä loivassa mäessä, ja hädin tuskin ehdin saada pääjoukon kiinni isoon mäkeen tultaessa. Mäen vielä pysyin mukana, mutta sen jälkeen ei ollut voimaa pitää samaa tahtia.

Meitä oli viitisentoista ajajaa, jotka yrittivät parin kilometrin ajan tavoittaa pääjoukon. Pääsimmekin muutaman kymmenen metrin päähän, mutta lopulta ei auttanut kuin ajaa omaa ajoa. Vauhti meinasi välillä hidastua aika lailla, mutta sain organisoitua joukon kärkeen hyrrän eli telaketjun, jolla tultiin lähes pääjoukon tahtiin maaliin.

2.32.24 satasen mittaisella kuntoajolla on oikein passeli aika. Neljänkympin keskivauhtia ajaminen on kuitenkin minulle edelleen aika uutta ja harvinaista herkkua. (Linkki tuloslistaan)

Jos olisi parempi peruskunto, ei puolentoista tunnin jälkeen ehkä joutuisi niin limitille. Ei myöskään kannata mennä tekemään vetotöitä, jos alla on 9,9 kg painoinen krossari. Ja tärkein: jos olet limitillä, ole koko ajan valpas reagoimaan vauhdin muutoksiin.

Nuo kolme asiaa kuntoon, niin ensi vuonna pysyn kyllä pääjoukossa maaliin saakka.

Matkan varrella oli useita kuvaajia. Lisään tähän postaukseen linkkejä nettigallerioihin, kunhan niitä alkaa ilmestyä verkkoon.

Palojoentien mäki kuvattuna Kv. naisten etappiajoissa viime toukokuussa.
-
Kuvia:
Ilse Holmin kuva-albumi
Tomi Ruokolan albumi
Vehmaan Nummen kuvat

Kaiken kunnon perusta


Lepo ja lihashuolto auttavat, kirjoitin muutama päivä sitten. Ja sen ne tekevät: auttavat. Se, mitä autetaan, on tietysti treenaamalla hankittu kunto. Peruskunto on nimensä mukaisesti kunnon perusta.

Heikko peruskunto – tai ainakin hyvän peruskunnon puute – johtaa siihen, että Royal-ajo ja pari kovaa harjoitusta seuraavana viikonloppuna tuntuvat edelleen väsymyksenä, vaikka olen tällä viikolla ajanut vain yhden puolitoistatuntisen treenin ja yhden hyvin kevyen palauttavan.

Toivotaan kuitenkin, että Vuelta Vantaa sujuu tänään hyvissä merkeissä ja mietitään sitten sen perusteella jatko. Jos kunto kestää, on ensi torstaina suuntana Hämeenlinna ja Koh-i-noor-cup Ahveniston mäkisellä kilparadalla.

Se, että olen ajanut ja levännyt oikeassa suhteessa kesällä, ei tietenkään korvaa talven ja kevään harjoittelun vähyyttä. Kun ensi kaudella on tarkoitus kisailla, on suurin muutos tapahduttava kevättalven ajankäytössä.


Arkiliikkujan näkökulmasta on täysin käsittämätön saavutus, että pyöräilijä jaksaa kisata kolmeviikkoisen ja yli 3000 km pitkän etappiajon rankkoine vuorietappeineen. Kypärännosto sekä Chris Froomelle että kaikille muillekin, jotka päättävät urakkansa illalla Champs-Élysées'llä!

Kuvan Vuelta Vantaan viimevuotisista lähtötunnelmista otti Katarina Nyholm.

Saturday, 20 July 2013

Stadi rakentaa ansoja

Helsingin pyöräteiden rakentamisessa on otettu monia edistysaskelia. Edelleen kuitenkin kompuroidaan pahemman kerran myös uusien väylien suunnittelussa.

Pyöräteillä on samat nopeusrajoitukset kuin viereisillä ajoradoilla. Ei varmaan tule pieneen mieleenkään liikennesuunnittelijoilla rakentaa nollanäkyvyyden risteyksiä muille ajoneuvoille kuin fillareille.

Nämä kuvat ovat Tapaninkyläntieltä. Eilen tuosta aidan takaa kääntyi kaksi vierekkäin ajavaa pientä tyttöä tulosuuntaani.


Edes rauhallisesti ajaen ei jää aikaa reagoida yllätyksiin. Itse onneksi jo tiedän varoa näitä risteyksiä, mutta pitkällä pyörätiesuoralla vieraampi ei välttämättä edes huomaa, että oikealta saattaa joku pasauttaa samalle baanalle.

Tässä yksi syy siihen, miksi mieluummin valitsen ajoradalla pyöräilyn.

Wednesday, 17 July 2013

Lihasten huoltopäiväkirja

Viime vuonna olin tohkeissani Royal-ajon jälkeen: ensimmäisen tunnin aikana olin ajanut yli 41 kilometriä! Huikea keskinopeus, vaikka se tulikin toisten selkien suojassa ja auton vedettyä pitkän matkaa koko porukkaa.

Nyt tämän vuoden Royalin alussa etenimme tunnin aikana 43,5 kilometriä. Vielä kahden tunnin kohdalla keskinopeus oli 40 km/h – ja siihenkin lukeutui mukaan hitaat alkukilometrit Lahden keskustassa.

Miten tässä näin kävi? Olen kuitenkin harjoitellut vähemmän ja pienimuotoisemmin tavoittein kuin viime vuonna.

Yksi selkeä muutos on siinä, että lepo ja lihashuolto ovat astuneet mukaan kuvaan.

Olen pötkötellyt enemmän. Kun jalat ovat tuntuneet väsyneiltä, en ole lähtenyt treenaamaan ollenkaan tai olen ajellut Annun kanssa pieniä höntsälenkkejä.

Olen venytellyt säännöllisesti joka päivä. En paljoa, mutta aamuin illoin aitajuoksuasennossa etu- ja takareidet sekä pohkeet. Hampaat pestessä jalka nousee pöydälle: kaksiminuuttinen venytyksille siinäkin.

Kävin kesäkuussa ensimmäistä kertaa hierojalla, joka tuntui pääsevän käsiksi jalkojeni kipukohtiin. Tänään kävin hänen käsittelyssään toisen kerran, kun jalat olivat vielä jumissa viime sunnuntain HePo-lenkin päätteeksi tekemästäni 15 kilometrin irtiotosta.

Piriformista, TFL-lihaksen päitä ja etusäärilihasten tiettyjä kohtia lukuun ottamatta yleistuntuma hieronnassa oli yllättävän hyvä, selvästi parempi kuin viime kuussa. Silloinen hieronta ja omat, entistä pidemmät venyttelyt ovat tainneet tehota.

Keijo on asiantunteva hieroja, jota en kyllä osaa kuvata "helläkätiseksi". Ehkä hän on sitäkin tarvittaessa. Minun jaloilleni hän on antanut niin kovan käsittelyn kuin oma sisuni ja kivunsietoni on sallinut. Tälläkin kertaa tuntuu nyt kotiin palattuani siltä, että tiukka hieronta sulatti kipeät jumit pois.

Nyt vielä pienelle palauttavalle iltalenkille. Vaikkapa kolmevarttinen Malmin kentän ympäri.

Monday, 15 July 2013

Kivasti animoitu Tour-klippi

Tämä Tour de Francea esittelevä video on piirretty ihan viihdyttävällä tavalla. Sen tarjoamilla eväillä pääsee jyvälle myös muista etappiajoista.

Thursday, 11 July 2013

Vielä ehdit Vuelta Vantaaseen

Pääkaupunkiseudun kuntoajokalenterissa on Vuelta Vantaa nyt toista vuotta. Se ajetaan 21.7.2013, ja sen ennakkoilmoittautuminen päättyy huomenna.

Pääsarja ajaa satasen, kuntosarja 52 km ja perhesarja 28 km. Kolistelija on ladannut klipin viimevuotisesta kisasta Youtubeen. Bongasin siitä myös itseni. Sen verran härskisti jumitan kameran edessä, ettei muita juurikaan näy kohdasta 4:55 alkaen :)

Vueltaan on suunta myös tänä vuonna. Tavoitteena on nytkin tulla maaliin pääjoukossa.

Wednesday, 10 July 2013

Halpaa laihdutusta: Shimano WH-RX05

Colnago World Cup 2.0 on osoittautunut oivalliseksi fillariksi. Tänään oli vuorossa voimaharjoittelua Malminkartanon täyttömäellä. Kuusi kertaa 65 nousumetriä, kymmenprosenttista.


Tässä kuvassa on fillarin alkuperäiset kiekot ja renkaat. Soveltuvat hyvin maastoon, mutta painoa on ainakin BikeRadarin pyöräarvostelun mukaan 3,86 kg!

Jo ensimmäisellä maantielenkillä Rinnekodin mäessä oli helppo havaita, että kiekkojen paino on maantiellä ongelma. Jotain muuta piti keksiä alle. Toinen ongelma on, että levyjarrullisia maantiekiekkoja ei juuri markkinoilla ole.

Shimano julkaisi keväällä RX05-levarikiekot. Koska niitä oli saatavissa Bike-componentsilta eikä setin hintakaan ollut kuin 149 €, päätin tilata sellaiset. (Juuri nyt näköjään vain 129 €)

Tarkoitus oli, että voin vaihtaa alle lenkille lähtiessä cx- tai maantiekiekot tarpeen mukaan.

Eipä ollut minulla ymmärrystä, että näissä kahdessa kiekkosetissä on erilaiset navat, ja että se voi tuottaa hankaluuksia. Vaihtajan rajoittajaa voi joutua säätämään, niin ettei ketju putoa pinnojen puolelta. Samoin jarrulevy saattaa tulla aavistuksen eri kohtaan.

Menin huolineni Velosportiin. Siellä asennettiin jarrulevyt ja tehtiin tarvittavat säädöt. Totesivat, että on hyvä tuuri, kun molemmat kiekot käyvät samoilla asetuksilla ihan heittämällä. Life is good!

RX05:t ovat huomattavasti kevyemmät kuin Colnagon originaalikiekot. Michelin Pro3race-renkaiden ja sisureiden kanssa paino jää 2,6 kilogrammaan, joten yli 1,2 kg lähti. Ei mikään ihme, että Royal-pyöräilyssä oli helppo pysyä pääjoukon kyydissä.

Shimanolta saat siis krossariin pikkurahalla maantiekelpoiset vaihtokiekot. Hyvällä tuurilla ei edes tarvitse säätää mitään kiekkoja vaihdettaessa.

Monday, 8 July 2013

Royal Lahti 2013: aurinkoa, sykettä ja ajonautintoa


Aurinko paistoi ja matka maittoi eilen Lahden Royal-pyöräilyssä.

Yli kolmesataa pyöräilijää starttasi pidemmälle eli 132 km matkalle. Menin mukaan vapaan vauhdin ryhmään, koska tiesin sen ottavan melkoisen spurtin heti paukusta. Näin saisin hyvää maksimikestävyystreeniä. Loppumatkan, ehkäpä puolivälistä, ajelisin sitten rennompaa lenkkivauhtia.

Tiukkaa menoa olikin tarjolla heti, kun vapaa vauhti alkoi. Viisitoista ensimmäistä kilometriä mentiin 45 km/h vauhtia eikä siitä paljoa pudotettu sen jälkeenkään.

Yllätyksekseni olin mukana pääjoukossa vielä kahden tunnin kohdalla, vaikka mittari näytti edelleen neljänkympin keskinopeutta.

Sen verran olin tutustunut reittiin etukäteen netissä, että tiesin 79 kilometrin kohdalla olevan pitkän ja raskaan mäen. Vähäinen treenini ja yli kymmenkiloinen pyöräni eivät olleet siihen hyvä yhdistelmä.

Hyvissä ajoin ennen mäkeä hain paikkani kärkiporukasta ja otin jonkin vetovuoronkin hyrrässä. Kun olin ylämäen alkaessa joukon etupäässä, ei haitannut, vaikka otin mäen varovaisesti ja putosin pikkuhiljaa porukan takaosaan. Jos olisin ollut jo valmiiksi hännillä, olisin tipahtanut porukasta kokonaan tai ainakin joutunut reuhtomaan ylös tosissani.

94 kilometrin kohdalla alkoi jojoliike eli pääjoukossa pysyminen muuttui väkinäiseksi yrittämiseksi. Oli siis aika höllätä. Ei ollut järkeä yrittää pysytellä väkisin kärkijoukossa, kun olin jo harjoitukseni saanut. Enempi pakottaminen olisi vain haitaksi.

Loppumatka meni rauhallisella vuorovedolla jyväskyläläisen Sepon kanssa. Täytyy sanoa, että kyllä kilometrit tuntuivat olennaisesti pidemmiltä, kun vauhti tippuu, kehossa kolottaa ja töitäkin pitää tehdä itse!

Kengätkin olivat niin tiukalla, että viimeisten kymmenien kilometrien aikana jalkaterät olivat turtana. Ei paljon auttanut, vaikka solkia löysäsi. Onneksi jo oli kokemusta, että tällaiset vaivat kuuluvat kuntoajoon ja hellittävät, kunhan maali koittaa.


Loppuaika 3.36:10 (tuloslistassa 3.36:20) oli parikymmentä minuuttia parempi kuin olin ennakoinut. Tänä vuonna ajot ovat jääneet vähemmälle kuin aiempina vuosina, mutta yllättäen vauhti on parempi. Tähän treenin ja levon laatuun palaan vielä toisessa blogikirjoituksessa tarkemmin.

Illalla oli mukava käydä Annun kanssa pienellä ja kevyellä lenkillä lähiympäristössä. Aamulla saatoin herätä ja ruveta kirjoittamaan blogia ilman mitään kolotusta tai kramppia, joten nestetankkauskin onnistui Royalissa kohdilleen.

Ajokuva: Suberpolkijat / Vehmaan Nummi
Lisäys: Löytyi Youtube-video, jossa välittyy kivasti Lahden tunnelma, vaikka siinä onkin seurattu vähän leppoisampaa 32-ryhmää.

Saturday, 6 July 2013

Rengasmatka Tuusulanjärven ympäri

 

Kävimme toissapäivänä polkemassa Tuusulanjärven ympäri. Tuusulan rantatie on kiva kohde puolen päivän fillariretkelle. Emme kuitenkaan pysähtyneet Ainolassa tai Aleksis Kiven kuolinmökillä emmekä edes Halosenniemessä. Joku toinen kerta sitten.

Nyt lähdimme pyöräretkelle, jonka pituus ylitti Annun entiset ennätykset. Ajaminen oli siis pääroolissa. Hiukan paluumatkaa pidentäen saimme mittariin 61 kilometriä.

Tuusulanjärven kierto on siitä mukava reitti, että siellä on sekä nähtävyyksiä että kahvittelupaikkoja yllin kyllin. Me pysähdyimme menomatkalla Lottamuseon kahvilaan. Paluumatkalla söimme Vanhassa Unkassa.

Annu on tottunut vain stadin pyöräteihin. Tästä vinkkelistä Tuusulan-matkalla on selvästi enemmän ylämäkiä. Nekin kuitenkin menivät yllättävän helposti.

Hänelle syntyi oivallus, jonka itsekin aikanaan koin matkojen pidentyessä: kun valmistautuu hyvin, sujuvat entuudestaan ylimittaisiltakin tuntuvat matkat yllättävän helposti.

*   *   *

Aurinko paistaa huomenna, kun kello pirisee kuudelta. Se paistaa myös, kun starttaan auton seitsemältä kohti Lahtea ja Royal-pyöräilyä.

Toissa vuonna Royal oli 34 kilometriä lyhyempi ja ajoin sen silloin tosissani.

Olen ollut kahden vaiheilla lähtisinkö vapaan vauhdin kärkiryhmän mukana vai jäisinkö ohjattuun 32 km/h keskinopeuden ryhmään. Taidan lähteä kärjen mukana ja pudota sitten, kun voimat ehtyvät. Tarvitsen nyt enemmänkin maksimikestävyys- kuin peruskestävyysharjoitusta.

Thursday, 4 July 2013

Vesireittejä polkupyörällä

Ennen Bulevardin päässä tuoksui maltaalta
tulen polkupyörällä kolera-altaalta
Nyt Bulevardin päässä on telakka
jossa rakennetaan suuria laivoja

(Ultra Bra: Helsinki)

Eilisellä parisuhdepyöräilyllä ajeltiin pitkin Helsingin rantoja: Jätkäsaareen, siitä minibaanaa eli Telakkakadun omaleimaista pyörätietä Eiranrantaan ja pikkuhiljaa kohti Hertsikaa ja Viikinlahtea, josta Vantaanjoen vartta takaisin.

Tulipa taas niin vahvasti luonto esille kotikaupungissa. Lasketellessamme Linnunlaulusta Töölönlahden eteläpuolelta kohti Finlandiataloa ei sitä paljon puhuttua ydinkeskustaa näkynyt missään! Vasemmalla sekalaista puustoa, oikealla korkeaa rantakaislikkoa. Missä se stadi on?

Tänään on vuorossa pyöräretkiklassikko: Tuusulanjärven kierto. Matkalla on monta mukavaa pysähtymiskohdetta. Pidämme tauot varmaankin Lottamuseossa, Järvenpään Huilissa tai Vanhakyläntien kioskilla sekä Vanhassa Unkassa.

Reitin eteläpäässä Tuusulantie on tylsä pätkä, varsinkin ajaa sitä samaa edestakaisin. Jospa vaikka vähän muuttaisi reittiä, ja tulisi Lahelantien kautta?

Tuesday, 2 July 2013

Kiitos, kyllä kannatti kysellä!

Kiitos! Eilen mainostamani lenkki keräsi oivallisesti kuusi kuskia Vantaakoskelle. Ajoimme pidennetyn iltalenkin aika lailla eilen speksaamani mukaisesti.

Menomatkalla oli myötätuulta, joten matka eteni kevyesti. Vedin letkaa Nurmijärvelle saakka, jossa piikkipaikan otti Ville.


Heti Nurmijärven keskustan jälkeen piti kääntyä Kyläjoentielle. Ville ei kuullut käskyäni, vaan jatkoi suoraan, kun me muut kurvasimme oikealle. Hän oli pian lähes kilometrin päässä. Itse asiassa hän juuri katosi yllä olevan kuvan maisemasta ennen kuin hoksasimme, että hän vaan jatkaa ja jatkaa. Kun lopulta sain häneen yhteyden puhelimella, hän oli edennyt niin kauas vikasuuntaan, että tiemme erosivat siinä vaiheessa.

Sääksjärven uimaranta Kiljavalla on tunnelmallisempi taukopaikka kuin tavanomaiset huoltamot. Kahviossa kolme kaverusta pelasi roolilautapeliä, ja yksi oli pukeutunut varsin asianmukaisesti.

Jos ei ehdoin tahdoin halua treenata vastatuuleen ajamalla, kannattaa iltalenkeillä lähteä myötätuuleen. Usein tuuli tyyntyy illan mittaan, eikä vastatuulta enää olekaan.

Käännyttyämme Rajamäeltä etelään kohti Nurmijärveä tuuli oli jo selvästi leppeämpi kuin menomatkalla. Olimme polkeneet vähän kaavailtua nopeammin myötätuuleen, ja nyt eteneminen oli odotettua helpompaa eli keskinopeus jäi luontevasti vähän koholle.


Kiljavalta oli vain 25 km Rusutjärvelle. Vähän pidimme kiirettä tuossa vaiheessa, ja näyttää yksi vitonen menneen yli 36 km/h, mikä on pk-lenkille aika reipasta.

Kannatti kuitenkin kiirehtiä. Ajoituksemme osui nappiin, niin että ehdimme mukavasti katsomaan kisaa. Bianchi-cupissa ajettiin viisi 10 kilometrin lenkkiä, joita seurasimme vähän useammastakin kohdasta. Kisa oli niin kovavauhtinen, etten nykykunnossa pysyisi mukana. Sen keskinopeus oli yli 42 km/h.

Viimeisessä kuvassa maaliintulo. Voittajaksi ajoi Niko Meriläinen. 

  


Kolmen kuskin voimin polkaisimme Tuusulan kautta kotiin.

Kiitokset kaikille lenkistä! Olihan se ihan eri juttu kimpassa kuin yksikseen :)

Kuva-albumi Googlessa.

Monday, 1 July 2013

Paikka takarenkaan tuntumassa vapaana

Huomiseksi on luvattu kivaa keliä. Ajattelin käydä katsomassa Bianchi-cupin osakilpailua Rusutjärvellä.

Matkan varrella voisi pyörähtää kahvilla Sääksjärvellä, ehkä vaikka uimassakin.

Jos rauhallinen, noin 26-29 km/h lenkki kiinnostaa, jätä kommentti. Olen Vantaankoskella noin puoli neljän aikaan. Rusutjärvellä ajattelin katsella kisaa, viritellä kameran ja kuvata ainakin Hynnänkorventiellä.

Eikä suinkaan tarvitse jäädä takarenkaan tuntumaan. Vuorovedolla homma sujuu mielekkäämmin.

Kaavailemani reitti kiemurtaa siis näin: Vantaankoski - Palojoki - Rusutjärvi - (Siippoontietä) Nurmijärvi - Kiljava - Rajamäki - Nurmijärvi - (Hynnäänkorventietä) Rusutjärvi - Tuusula... ja siitä miten sitten fiiliksen mukaan. Jos oikein olen laskeskellut, niin Vantaankoskelta kisareitille Rusutjärvelle Sääksjärven kahvilatauon kautta kestää 3-3,5 tuntia.

Muutkin ideat ovat tervetulleita.


Näytä Vkoski-Rusutjärvi-Kiljava-Rusutjärvi suuremmalla kartalla