Thursday, 29 August 2013

Pyöräily valtaa stadin

Viikonloppu on täynnä kivoja pyöräilytapahtumia Helsingissä.

Bicycle Film Festival comes to town! Tämä kansainvälinen fillarikansan leffa- ja bileviikonloppu jalkautuu Bio Rexiin perjantai-iltana. Tarjolla on fillariaiheisia lyhäreitä ja BFF Bar niiden jälkeen.

Viime vuonna BFF jäi väliin. Jospa nyt tulisi tehtyä visiitti. Itseäni ohjelmassa kiinnostaa eniten BFF Goldsprint Party. Tiedotteen sanoin
Urbaanissa kaupunkipyöräilykulttuurissa suosituksi tulleissa Goldsprint-bileissä poljetaan lyhyitä kaksintaisteluita fiksipyörillä paikallaan kuntopyöräillen. 
Musa säestää ja kisalaitteistot ovat tyypillisesti aktiivien itse rakentamia virityksiä. Noinkohan pitäisi laittaa tennarit jalkaan ja kääriä lahkeet… keski-ikäisenä esikaupungin asukkina voisin ainakin tuoda vaihtelua cityhipstereiden joukkoon :)

Lauantaiaamupäivä menee Velodromilla, kun omalta pieneltä osaltani autan nuoria ratapyöräilijöitä sponssihankinnassa ottamalla edustuskelpoisia kuvia. Siinä samalla saankin noudettua kisanumeron ja muun materiaalin Tour de Helsingin kisatoimistosta, Velolla tietysti sekin.

Sunnuntaina meitä on sitten yli kaksi tuhatta. Varmasti mukana on moni teistä tämän blogin lukijoista.

Mäkelänkadun varsi täyttyy hermostuneesta odotuksesta. Tuomariauto lähtee matkaan. Mahtava letka valuu kuin tulva-aalto Pasilan, Pitäjänmäen ja Leppävaaran ohi, kunnes tuomari heilauttaa lippua ja vapaa vauhti alkaa.

Toivotaan, että tiet pysyisivät kuivina ainakin Velskolaan saakka. Siellä ajo alkaa rauhoittua ja pahimmat railot ja kuopat ovat takana.
-
Ylempi kuva on BFF:n järjestäjän Markku Jussilan käsialaa.

Tuesday, 27 August 2013

Vauhtia ja yllättäviä tilanteita Tallinnassa

Kaipasin vielä Satasen kuntoajon jälkeen pientä kenraaliharjoitusta ennen Tour de Helsinkiä. Sellainen löytyikin läheltä: Tallinnasta. Mikäpä sen mukavampaa kuin yhdistää viikonloppumatka ja pyöräkisa!

Varasimme matkan jo lauantaiaamuksi, paluu sunnuntai-iltana. Ajatuksena oli lauantain vietto rentoilun merkeissä Annun kanssa. Sunnuntaina sitten osallistuisimme molemmat Tallinna Rahvasõit -kuntoajoon, eri matkoilla tosin.

Rentoilu loppui lyhyeen, kun jo stadin Länsisatamassa meitä valistettiin autokaistan check-in-pisteellä, että Viroon ei ole asiaa ilman passia tai poliisin myöntämää virallista henkilökorttia.

Hepskukkuu vaan… olimme matkalla pelkät ajokortit mukana. Tai olisihan minulta löytynyt myös UCI:n lisenssikortti…

Onneksi olen jo lapsena oppinut, että puhumalla asiat selviävät. Niin siinä sitten kävi, että hirmuisten sakkouhkauksien saattelemana pääsimme kuin pääsimmekin laivaan. Pahin rasti siis ohitettu!


Hotellissa meille ei ollutkaan parisänkyä, vaan erilliset vuoteet, joita ei pystynyt siirtämään. Soitto respaan tuotti vaihtarina sviitin. Ei valittamista, kuten ei Savoy Boutique Hotelin palveluissa muutenkaan.


Kolmas pikkuylläri tuli vastaan, kun menimme Pikk Jalg -kadun varteen kuvaamaan lauantai-iltapäivällä ajettavan kriteriumkilpailun ajoa. Ei merkkiäkään kisasta, vaan tavanomaiset myyjät tauluineen ja tavaroineen tekivät kauppaa kuin aina ennenkin. Outo juttu – olinhan sentään aamulla tsekannut kisan kotisivut.

Jälkeenpäin kuulin, että kisa oli peruttu, koska reitti oli revitty auki tietöiden vuoksi ja koska osallistujia oli muutenkin odotettua vähemmän. Eipä tuo iso harmi ollut, mutta jäi kyllä kiinnostamaan miltä tämä "pohjoisen helvetti 2" olisi näyttänyt. Monelle olisi varmaan käynyt kuten temppupyöräilijälle, jota jututin renkaan paikkaamisen lomassa.


Sunnuntaina lähtöpaikalle pääsemiseksi riitti, että talutimme fillarit noin sata metriä Vapaudenaukiolle. Siellä oli muutama teltta ja pientä alkua kansanjuhlaksi. Tuli läheisesti mieleen toukokuinen Naisten kv. etappiajo Helsingin Kansalaistorilla.

Järjestäjät olivat hoitaneet esimerkillisesti kisaajien tavaroiden roudaamisen lähtöpaikalta kuuden kilometrin päässä sijaitsevalle maalipaikalle. Olikin helppoa jättää iso matkakassi odottamaan hotellille, ja järjestäjät toimittivat pyyhkeen ja vaihtovaatteet sisältävät nyssäkät perille maalipaikkana sijaitsevalle koululle.

Sen sijaan idea asettaa pyöräilijät ahtaaseen lähtökarsinaan osallistumisnumeron mukaan ei saa minulta kiitosta. Kaikkiaan osallistujia oli noin kahdeksansataa, joista puolet lähti 93 km pitkälle reitille.

Saattoajon aikana meitä oli monta, jotka pyrimme nousemaan lähemmäksi kärkeä. Eihän sinne tietenkään kaikki mahtuneet. Pian vapaan vauhdin alettua jouduinkin huomaamaan, että se oikea kärki oli jo irtaantunut meidän ryhmästämme.

Karsina on siis jaettava kuten monissa suomalaisissa kuntoajoissa: viitteellisen tavoitenopeuden mukaan.

Saattoajo tarjosi sitä tavanomaista pikkuhäröilyä, jota pitää osata lukea ja ennakoida. Noin kuuden kilometrin päässä koitti sitten vapaa vauhti.


Tallinna sijaitsee Harjun maakunnassa. Ainoat harjut taitavat sijaita vanhassakaupungissa, sillä koko reitti oli yhtä pohjanmaata. Piristyksenä matkan varrella oli kirimaaleja ja runsaasti kannustajia hurraamassa.

Virolainen versio mäkihatkasta on kuulemma yrittää irtiottoa sivuvastaisessa. Ajoin ryhmässä, jossa ei kuitenkaan irtiottoja juuri harrastettu. Eikä kyllä työntekoakaan. Aika vähän oli meitä, jotka pidimme vauhtia yllä. Tero ja minä, ryhmän suomalaiset, saimme kyllä selvästikin respektiä halkomalla tuulta ja näyttämällä varoitusmerkit säntillisesti.

En ole ollut toisessa kuntoajossa, jossa oltaisiin merkkien suhteen näin laiskoja. Sen vuoksi Tallinna Rahvasõitissa on oltava valppaana reitin ja ajokaverien suhteen.

Ajo sujui siististi ja melko tasaista kyytiä loppukilometreille saakka. Tietysti maalin läheisyys sai porukkaan hiukan lisää vauhtia. Eräässä tuplaristeyksessä oli hankala liikenteenjakaja heti oikealle kääntymisen jälkeen. Yksi ajaja ei saanut valittua ajolinjaansa tarpeeksi aikaisin, vaan joutui hyppäämään korokkeelle. Siinä vauhdissa ei hänellä sitten ollutkaan mitään tehtävissä, vaan törmäys korokkeen päädyssä olevaan liikennemerkkiin oli väistämätön.

Pyöräilijä pasautti poskensa tolpan ylempään liikennemerkkiin ja kaatui siitä selälleen ajoradalle edessäni. Onnistuin onneksi välttämään päälleajon. Mitenkähän mahtoi käydä takanani! Äänistä päätellen muutama kaatui, muttei siellä tainnut mitään megaluokan kasaa syntyä. Laittakaa kommenttia, jos on tarkempaa tietoa tapauksesta.

Viimeisillä kilometreillä vauhti hiukan kiihtyi. Arvelin, että vetotöistä laistaneet olivat säästäneet voimia loppukiriin. Tällaisia huhuja olin virolaisista kuntoajoista kuullut. Kun sitten innostuin painamaan vielä vähän lisää, yllättäen ei kukaan seurannutkaan ainakaan ihan lähituntumassa. Tästähän tietysti jäi voittajafiilis, kun oli jalkaa tulla oman ryhmän kärkikuskina!

Kokonaissijoitus pitkällä matkalla ei ollut mitenkään huippu: 151. Keskinopeus vapaan vauhdin osuudella oli kuitenkin parempi kuin odotin: Garminissa 38,4 km/h. Sykkeetkään eivät olleet ihan tapissa, vaikka vetotöitä tulikin tehtyä, joten ihan mukavalla mallilla kunto nyt on.

Myös Annun ajo sujui iloisissa merkeissä. Hänen ensimmäinen kuntoajonsa lyhyellä matkalla tuotti sijan 70 sekä fiiliksen onnistuneesta tapahtumasta.

Kuntoajon jälkeen pyörittelimme hotellille haukkaamaan välipalaa ja hakemaan kassin. Iltalaivalle pääsimme laivaan vähemmillä moitteilla kuin menomatkalla. Autokannella jouduimme vähän ikävään paikkaan, niin että Helsingin satamaan tullessa oli kestämistä pakokaasuissa ja helvetillisessä melussa.

Luksusta on, että oma lapsi karautti autolla satamaan hakemaan meidät. Sitä voisi sanoa kirsikaksi viikonlopun hyvän kakun päällä.

Friday, 23 August 2013

Tallinna Rahvasõit – tunnelmaa ison maailman malliin?

Huomenaamulla pyörät mukaan ja keula kohti etelää.

Iltapäivällä saamme seurata Tallinnan vanhassa kaupungissa ajettavaa Tallinna Kriteeriumia.


Sunnuntaina on vuorossa Tallinna Rahvasõit eli paikallinen "Tour de Helsinki". Kalle kirjoitti Kruunukatto-tiimin kokemuksista viime vuonna omassa blogissaan:
Kylällä musat pauhasi täysiä, porukka hurrasi ja kannusti, tytöt heilutteli huiskia bikinit päällä ja joku suihkutti paloletkulla viilentävää vettä kuskien päälle. Todellista urheilujuhlan tuntua siis.
Myös parempi puoliskoni ajaa Rahvasõitin. Mikäpä sen hienompaa kuin yhteinen harrastus, jonka parissa matkailla :)

Tuesday, 20 August 2013

Liveseuranta tulee

Suomessa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa parhaillaan ajettava UCI 2.2 -kategorian etappiajo Baltic Chain Tour on tuonut kansainvälisiä maantiepyöräilyn huippuja myös kotikulmille.

Nyt kisa on jo siirtynyt Suomenlahden eteläpuolelle, mutta kilpailun kotisivuilla voi seurata livetilannetta sekä chatistä että videolta. Varsinkin livestream on hieno lisä. Kaksi kuskia näyttää olevan karkuteillä, mutta muuten peloton on yhtenäinen.

Saataisiinkohan vastaava striimi myös ensi toukokuuksi Naisten kv. etappiajoon? Onko tietoa mikä olisi fiksuin systeemi?

-
Lisäys: katsokaas BCT-kuvia tältä sivulta. Ei puutu huumoria :D

Sunday, 18 August 2013

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Kivat harrastukset luontuvat hyvin yhteen, kun ottaa kameran mukaan ja lähtee kuvaamaan pyöräilyä.

Esimerkiksi viime tiistaina kävin laulattamassa Nikonia Bianchi-cupissa Espoossa. Kuulemma jotain ottamaani kuvaa käytetään maakuntalehtien pyöräilyjutussakin. Lehtikuva. Sellainen todellisuuden näköinen. Uskottava.

Tai sitten pikkusievä, hyvin käyttäytyvä palveluammatin tuotos. Jonkinlainen pienin yhteinen nimittäjä, komiteahevonen.

Nyt on kuvaajalla meneillään etsikkoaika ja ihmetyksen hetki: Millaisia valokuvia oikeastaan haluankaan ottaa? Mitä niiden tulisi herättää?

Kolme ajokuvaa pääjoukosta. Mikä näistä on suosikkisi ja miksi?





Koko kuvasetti Google-albumissa Bianchi-cup 2013 Espoo.

Saturday, 17 August 2013

Äitienpäivä kestää ensi vuonna kolme päivää

Ensi vuonna Naisten kansainvälinen etappiajo kisataan toukokuun toisena viikonloppuna 9.–11.5.2014.

Sen yhteydessä ajetaan kuntoajo. Viime vuonna se oli pelkästään naisille. Nyt kohderyhmää on laajennettu.

Koko perheen kuntoajo pyöräillään äitienpäivän aattona eli lauantaina 10.5.2014. Kyseessä on puhtaasti liikunnan iloon pohjaava kuntoilutapahtuma, johon toivomme naisten ottavan mukaan myös lapset ja kumppanin.

Ensi vuonna äitienpäivä on siis koko viikonlopun mittainen kaikkien naisten päivä :)

Thursday, 15 August 2013

Cat 6 Racing – a daily treat for a rider

Awesome, almighty tailwind! You made me feel like a champion riding back from work today. Along Kehä3 highway bike lane I maintained over 40 km/h with no effort at all.

I couldn't resist thinking it's my superpowers making that miracle happen even though I knew the gale was pushing me 9 m/s, or 32 km/h. It's so sweet to fool oneself, even when knowing the truth is different.

Wind or not, I tend to ride on my commute routes faster than the others along those lanes. Every so often it happens that a competitive mood takes over me. If someone is making good progress there in front of me, I want to see if I can catch him or her.

It's like a motivation boost for interval training. And it's not only me, and not only us Finns, but there's a "Cat. 6 Racing" phenomenon all over the world. To put it simply: a commuting challenge.


Last week we had a guest from Down Under. Katie had come to Europe as she won a web competition with a major prize: flights to France, week-long Tour de France package plus – this is something – 8 day fully guided and assisted cycling tour in the Pyrenees (eg. the Tourmalet!).

So, she flew also to Finland and happened to stay at us for a couple of days. Once I asked if they had something similar to our "työmatkatempo" there in Adelaide too. She grinned and knew right away what I was talking about. It's called Category 6 Racing there. Katie even had a Cat 6 sticker on her Macbook Pro.

So, I'd love to travel to Adelaide. To watch Tour Down Under. To participate Velo-City conference next May. To ride around with Katie and her pals and to see if we could take some wins in the Cat 6 Race.

Sunday, 11 August 2013

Jos tie on emmentalia, kerro siitä kaverille


Tänään tuli ajeltua Satasen kuntoajo. Kiva ja selkeä reitti, mutta muutamilla pätkillä kuoppaiset tienpinnat olivat kuin emmentalia.

Tarkoitus oli pysytellä mahdollisimman pitkään kärjen kisavauhdissa, mutta rengas paukahti teräväreunaiseen monttuun jo saattoajossa Sotungintiellä. Kukaan ei sitä käsimerkillä näyttänyt, ja mahdoton sellaista on toisten selkien läpi nähdä.

Rengasta paikatessa meni kärki menojaan, menivät muutkin pyöräilijät ja jopa hännänhuippu potkupyöräilijä.

Erityiskiitokset eestiläispyöräilijälle, Ülo etunimeltään. Jäit jeesaamaan renkaanvaihdossa ja tarjosit monella pätkällä vetoapua, kun otin edellä ajavia kiinni.

Vajaan tunnin verran jaksoin paahtaa anaerobisen kynnyksen tuntumassa, mutta sitten rupesi vauhti hyytymään. Lopulta jäin isompaan porukkaan, jonka saavutin puolessa matkassa. Heidän kanssaan tuli ajettua maaliin saakka. Meno oli kuin porukkalenkillä: keskinopeus 33-34 km/h.

Vaikka tämä porukka ajoi muuten fiksusti, jäi siltäkin reiät ja railot näyttämättä. Laukkoskella oikeanpuoleinen jono veteli kärkikuskia lukuunottamatta railoon, ja seurauksena oli kaksi aivan turhaa rengasrikkoa.

Porukassa kärjen kuuluu näyttää vaaranpaikat jo hyvissä ajoin. Tiessä olevia kuoppia pitää ihan tietoisesti tähystää ja heilauttaa lapasta kuopan suuntaan jo 5–10 metriä ennen kuin ollaan kohdalla. Käsi sitten osoittaa kohti kuoppaa niin kauan kunnes ollaan sen kohdalla. Näin muutkin jonossa ehtivät toistaa merkin ennen kuin tulee pasautetuksi siihen.

Jos jostain syystä ei ole turvallista näyttää merkkiä, voi hihkaista ääneen. "Reikä!" "Hiekkaa!" jne.

KUVIA:
Ilse C. Holm (kiitos viereen kopioimastani fotosta!)
Toni Ruokola
Vehmaan Nummi

Monday, 5 August 2013

Lontoo–Istanbul pyörällä juuri nyt

Mikko Mäkipää ajaa parhaillaan Transcontinental Racea Lontoosta Istanbuliin. Kilpailun kotisivulla on koukuttava kartta, jossa näkyvät kaikkien ajajien sijainnit ja reitit keskisessä Euroopassa.

Transcontinental Racessä voi itse suunnitella reitin, kunhan se kulkee kahden legendaarisen tarkastuspisteen kautta: Muur van Geraardsbergenillä Belgiassa ja Passo di Stelviolla Italiassa.

Juuri tuli kisasivulle tieto, että Mikolla on täynnä 800,33 kilometriä. Se on koko matkasta noin neljännes. Polje, polje! Ketjua riittää!

Saturday, 3 August 2013

Talkootyötä parhaimmillaan: Bianchi-cup

Bianchi-cup Vantaan Kuusijärvellä kesäkuussa.
Alakuvassa yleisen sarjan voittoon ajaa Niko Meriläinen Risto Aaltio.
Kehutaanpa vaihteeksi Bianchi-cupia. Se on pääkaupunkiseudun ja keskisen Uudenmaan alueellinen kilpailusarja paitsi kisakuskeille, myös tavallisille pulliaisille.

Tiistai-iltaisin paikalliset seurat järjestävät pienimuotoisia maantie-, maasto, bmx- ja aika-ajokilpailuja. Kisat ovat varsin lyhyitä, aikuisilla noin tunnin mittaisia.

Bianchi-cup ja muut vastaavat alueelliset cupit ovat oivallinen "puuttuva rengas" kuntoajojen ja kansallisten kilpailujen välissä.

Yksittäiseen kisaan osallistumiseen ei edes tarvita kilpailulisenssiä. Kalenteri, säännöt ja lisäinfo löytyvät fillarifoorumista. Keskustelulle on ryhmä myös Facebookissa.


Osallistuminen on varsin mutkatonta: riittää, että ilmoittautuu viimeistään varttitunti ennen kisan alkamista (aikuisilla klo 19 ja junioreilla klo 18.30). Mukaan pääsee vitosella, nuoret kolmella eurolla.

Maantiekisat ovat tyypillisesti noin kymmenen kilometrin lenkkejä, joita kierretään 4-5 kertaa. Itse olen ollut muutamaan kertaan kokeilemassa. Ei ole jalka riittänyt pääjoukossa maaliin asti, mutta hauskaa treeniä on silti saatu.

Ensi tiistaina on tarjolla maastoherkkua Porvoossa. Seuraavana eli 13.8.2013 on vuorossa maantiekisa Espoossa.

Espoossa oivallinen reitti 13.8.2013


Espoolaiset ovat löytäneet aivan ykkösluokan baanan Bodomjärven koillispuolella: Röyläntie–Bodomintie–Snettaksentie.

Poikkesin eilen töistä lähtiessäni ajamassa kierroksen (Garmin Connect). Vaikuttaa mahtavalta rundilta sekä kisaajan että katsojan näkökulmasta.

Matkalla ei ole varsinaisia mäkiä, mutta sen verran vaihtelevia ja yllättävän kovia nousuja, että reitti kyllä erottelee joukkoa.

Asfaltti on poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Snettaksentie on uutta pintaa, mutta jo sen verran asettunutta, ettei sade tee siitä enää mitään luistinrataa. Röyläntie on myös kunnollista, joskin juuri ennen Bodomintien risteystä on yksi reikä ja oikeassa reunassa pitkä railo. Bodomintiellä on tasaisesti pientä pintavauriota, mutta ei mitään äkillistä tai erityisen vaarallista.

Muutamassa pimeässä mutkassa tarvitaan varmasti ylimääräinen varmistaja kuten Espoon automuseon varastorakennuksen kohdalla.

Tänä kesänä ei itselläni ole ollut tarkoitus kilpailla, mutta noin oivallinen reitti houkuttelee kyllä. Jos kisaaminen jää, ainakin nyt on poikkeuksellisen helppo mennä katsomaan ja kuvaamaan.

Friday, 2 August 2013

Kaupunkipyörät reaaliaikaisella kartalla

Jon Bruner on hyödyntänyt avointa dataa oivallisesti visualisoimalla New Yorkin ja Washingtonin kaupunkipyörien käyttöä.

Hänen koodaamallaan kartalla näkyy minkä verran pyöriä on milläkin asemalla eri vuorokaudenaikoina. Varsinkin Washingtonin osalta näyttää kuin kaupunki hengittäisi vuoroin sisäänpäin kohti keskustaa ja vuoroin ulos esikaupunkeihin.

Jonin kartta-animaatiot löytyvät blogipostauksesta Interactive map: bike movements in New Your City and Washington, D.C.

Suomalaisia avoimen datan sovelluksia on Helsinki Region Infosharen sivuilla. Jospa joku pystyisi tuottamaan stadin kaupunkipyöristä vastaavan kuin Lauri Vanhalan joukkoliikenteen kulkua kuvaava Helsinki Public Transport Visualized.

Reaaliaikaiset paikkatiedon sovellukset pyöräilijöille alkavat olla arkea. Endomondon käyttäjät näkevät kaveriensa sijainnin kartalla lenkin aikana, jos vain sijaintijako on laitettu päälle. Samoin esimerkiksi tulevan viikonlopun Jämi84-maastopyörätapahtumassa on ennalta valituille ajajille reaaliaikainen GPS-seuranta, jonka kautta voi jännätä kärkikuskien etenemistä.