Tuesday, 31 December 2013

Vuosi 2013 tarjosi vähemmällä pinnistämisellä enemmän

Fillarikesä 2013 alkoi vähän matalalla mielellä. Edellinen syksy oli päättynyt huonoihin kisakokemuksiin, ja olin pitänyt pari kuukautta taukoa loppuvuodesta 2012.

Talvella ja keväällä päätin ajella pelkästään oman innostuksen mukaan, ja niin myös tein. Trendin näkee tuosta oikean reunan blogiarkistosta: maaliskuusta kesäkuuhun yhteensä vain 14 postausta.

Ainoa projekti, jossa oli vähän velvollisuuden makua, oli CCH:n ja erityisesti Pepe Sirénin tukeminen Kansainvälisten 1. Naisten Etappiajojen järjestämisessä. Sen tiedotuksessa riitti innostavaa tekemistä.

Huvin vuoksi ajelu sekä kisojen ja kuntoajojen väliin jättäminen oli hyvä resepti kampimasennuksen voittamiseen.

Keskikesällä veri alkoi vetää kisatunnelmiin ja numerolapun kiinnittämiseen. Niinpä lähdin aikaisempia kausia vähäisemmän treenin nojalla ajamaan Royal Lahden ja Vuelta Vantaan hiukan pimennosta. Miten mahtaisi kunto kestää?

Yllättäen Royal menikin kovempaa kuin aikaisemmin. En olisi millään voinut uskoa, että roikun pääjoukossa, jonka ensimmäisen tunnin keskinopeus on 43,5 km/h. Kaiken lisäksi ajoin kymmenkiloisella cyclocross-pyörällä, kun maantiefillarini olivat menneet varkaiden matkassa touko-kesäkuun taitteessa.

Elokuussa oli ensin Satasen Kuntoajo ja sen jälkeen kiinnostava polkaisu Tallinna Rahvasõit. Se on erittäin hyvin järjestetty ja ison tapahtuman tunnelman tarjoava kuntoajon ja kilpailun yhdistelmä. Ilokseni Annu innostui lähtemään mukaan ja ajamaan 26 kilometrin reitin samalla kun itse osallistuin kilpasarjan ysikymppiselle.

Yllättävän paljon oli rahkeita tehdä töitä. Saman kokemuksen jakoi ystäväni TeroN, jonka kanssa myös tulimme maaliin. Kun vapaan vauhdin osuudella keskinopeus oli yli 38 km/h ja tosiaan tuli oltua keulilla useampikin kilometri, voi vai todeta, että alkukauden peekoo ja ajoittaiset mäkitreenit toimivat vähintäänkin yhtä hyvin kuin edellisten vuosien isommat harjoitusmäärät veekoo-alueella. No, myönnetään että talven lumikeleissä tuli kyllä varmaan veekookakkostakin ihan riittämiin.

Tallinnan jälkeen olikin aika yllättävää, että Tour de Helsinki ei maistunut sitten alkuunkaan. Kylmä sadesää toki oli omiaan verottamaan intoa, mutta siltikin... olin monessa kohdin valmis kääntymään kotiin. Onneksi reitti kiersi lännen kautta, ja sieltä minun olisi ollut melkein yhtä pitkä matka suoraan kotiin kuin kisareittiä kiertäen, joten tulipa sitten lopulta kierrettyä maaliin saakka.


Cyclocrossista piristystä syksyyn


Kun sitten vihdoin sain itselleni myös maantiepyörän, siirsin crossasin siihen käyttöön mihin se oli tarkoitettukin. Kavereiden kanssa tuli koluttua polkuja ja peltoja ainakin Viikissä, Myllypurossa, Mustikkamaalla ja Kontulassa.

Sen jälkeen olen ajanut aika ajoin töihin ja pientä kevyehköä lenkkiä, mutta jälleen vain omaksi ilokseni. Työtkin ovat vähän painaneet päälle, ja esimerkiksi HePon spinning-tunneille osallistuminen on jäänyt kahteen kertaan.

Statistiikkaa 29.12.2013.
Kymppitonni näistä sekalaisista ajeluista kuitenkin kertyi, joten aika usein on tullut pyörä polkaistua liikkeelle.

Ensi vuonna olen ajatellut kisata enemmänkin. Nyt viimeisen tiedon mukaan se vähän riippuu siitä, miten mm. neljä ulkomaille suuntautuvaa työmatkaani asettuvat.

Ystävä- ja tuttavapiiri pyöräilyn parissa sen kuin laajeni. CCH:n 15-vuotisjuhlissa monet nimet ja kasvot yhdistyivät. Yksi vuoden löydöistä oli HannaHoon Poljento-blogi, joka tuo kotoiseen skeneen myös muusta maailmasta tutuksi tulleita ilmiöitä kuten coffeeneuringin.

Toivotaan kaikille meille pyöräilyn iloa ja turvallisia kilometrejä vuodelle 2014!

Tuesday, 24 December 2013

Hyvää joulua ja reipasta vuotta 2014!

Kuva Hungarian Cycle Chicin blogista.

Jos ei joulupukin reen jalakset luistakaan, niin ainakin fillari liikkuu reippaasti lumettomilla teillä. Lenkit ovat kesästä lyhentyneet, mutta lentokentän kierto eli nelikymppinen menee helposti navakoista tuulista huolimatta.

Näyttää tänä vuonna tulevan kymppitonni täyteen. Numeroiden magiikka on sellainen, että kun matkaa rajapyykiin on vain 142 km, pitää se täyteen ajaa, vaikken taidakaan päästä pyörän selkään kuin vasta 29.12.

Joulunpyhät menee lukiessa, seurustellessa ja reissatessa. Tosin pyöräily on mielessä, vaikka tekisi käsitekarttaa oppimisesta :)

Hyvää joulua kaikille kunnosta ja kalustosta riippumatta! 
Turvallisia työmatkoja ja lisenssikuskeille kovia kisoja vuodelle 2014!

Jouluvilinää Kaivokadulla.

Sunday, 15 December 2013

Talvitassut krossariin

Pulkkarinne häämöttää lumisena.
Talvi tulee. Ei meitä siltä pahalta mikään säästä.

Lisää vaatetta, villasukkaa kenkään, kylmää ja hikoilua yhtä aikaa. Olipa kankeaa tänäänkin. Ihan kuin taaperolla, joka on puettu lumileikkeihin: bibsit, pitkät housut, sortsit; paita, takki, talviliivi. Here comes the Michelin man!

Jos olisin rikas, asuisin Kaliforniassa huhtikuuhun saakka. Sahaisin Mount Hamilton Roadia joka viikko.

Kun kuitenkin olen ihan tavallinen keskiluokan Pertti, ei auta kuin miettiä millä rengastuksella pärjää kotimaan pyöräteillä. Tarjolla on hiekoitussepeliä, lunta ja jäätä.

Ei satu olemaan krossariin kuin Nokian Hakkapeliitta A10:t. Niissä on nastoja todella nuukasti, 72 kappaletta. Taitaa olla tehdas Laihialla.

Nokian Hakkapeliitta A10 (takana) ja
Schwalbe Marathon Winter.
Kuvassa on verrokkina Schwalbe Marathon Winter, jossa on 240 nastaa (etualalla). Harmi, ettei minulla ole siitä krossariin sopivaa kokoa. Tuo kuvan rengas on 26-tuumainen ja menossa myyntiin Fillaritorille.

Taidan kuitenkin koittaa pärjätä tämän talven A10:llä, kun sellaiset varastosta löytyvät. Asensin ne aamulla vanteelle ja päätin testata lentokentän kierroksella.

Jäätä ei lumen alla juuri ollut, joten kitkatesti jäi puutteelliseksi. Viimeksi muutamia vuosia sitten käyttäessäni totuin siihen, että aina välillä sladittaa. Hyvin se kyllä ohutta lumipeitettä leikkaa, kun leveyttä on vain 32 mm.

Tahmeaa oli meininki kuitenkin kaikin puolin, ja keskinopeus ylitti hädin tuskin 18 km/h. Kesäkelillä tuon 36 kilometrin reitin heittää helposti yli kolmenkympin keskarilla.

---

Sain tuon yllä olevan tekstin juuri kirjoitettua ja aioin tarkistaa läpi, kun molemmat takareidet kramppasivat yhteistuumin ja antoivat tuntua oikein isän kädestä. Sitä siis saa mitä tilaa... muutaman viikon hissuttelun jälkeen eilen päivällä liki kolme tuntia reipasta ajoa, ja illalla polkaisin katsomaan ja kuvaamaan VPCX-pimeäkaljakrossia. Nyt sitten tänään kaksi tuntia. Ei näköjään riittänyt jalkaa enää edes tuolissa istumiseen :)