perjantai 14. marraskuuta 2014

Eliten tiukka ote takanavasta

Sisäpyöräilijän vekottimet valtaavat vähitellen tämänkin vanhan ajan jäärän huushollin.

Avorullat ovat olleet jo monta vuotta. Viikko sitten tuli taloon kuntopyörä eli Tunturi F30. Siinä on kahdeksan ihan käyttökelpoista ohjelmaa. Muutama 40 minuutin setti on tullut ajettua, vaikka leveä ja pehmeä satula on päin persettä.

Tänään, kun vihdoin sain Bianchini uusittuna kotiin, tarttui Velo & Oxygenistä myös traineri, malliltaan Elite Qubo Fluid. Ei voi kuin kummastella miten en ole aikaisemmin sellaista hommannut.

Hyvin aidon tuntuista pyöräilyä, ja kun oma tehoalueeni tulee katettua vaihteita vaihtamalla, on homma luonnikasta. Putkelta otetut minuutin vedot sujuivat ilman mainittavaa huojumista. Äänikin on hiljaisempi kuin avorullissa.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Baanamittari raksuttaa

Itse olen töiden tuuppaamana tauolla, mutta onneksi kaikki muut eivät.

Nickin ja Samin tuunaama Baanamittari näyttää, että joka ikisenä vuoden päivänä riittää aktiiveja pitämään pyörät pyörimässä.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Silmät niskassa ja muita pyöräilyhavaintoja

Selkä menosuuntaan Kairossa.
Syksy vaikuttaa iskevän siellä kotomaassa kuin kuusenoksa maastokuskin kasvoihin. Täällä Kairossa keli olisi pyöräilyyn ihanteellinen, mutta kova ja kaoottinen liikenne ja ilmansaasteet eivät houkuttele lenkille.

Facebook-kutsujen perusteella kotikulmilla näyttää olevan paljon kivoja ajoja. Itsekin suuntaisin etupyörän kohti HelCX-meininkejä, vaan nyt kierretään reissuissa töiden ehdoilla. Eipä minulla kylläkään ole mitään valittamista, kun saa tehdä haastavia hommia kiinnostavissa kaupungeissa. 

Sitten, kun ehdin käymään Puotinharjussa, on kotiin tuomisina bränikkä Bianchi Oltre. Taitaa kuitenkin mennä kevääseen ennen kuin pääsen ajamaan sillä.
Tavarapyörät ovat Kairossakin pop.

PS. Paluulennolla jo, ja postaus roikkuu edelleen luonnoksena. Onneksi lentomatka menee mukavammin kuvia valitessa ja tuunatessa. Tulin nyt kiinnittäneeksi huomiota takaperin ajavan kundin kampaukseen. Tietääkö joku mistä on kyse?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Tehot leikkaantuvat tauon jälkeen

Viime postauksen jälkeen on tullut poljettua vain 15 kilometriä. PK- ja VK1-alueella on helppo ajaa, mutta VK2- ja maksimialueella tuntuu aika iso muutos.

Tänään tulin töihin fillarilla, kolmen viikon totaalisen ajotauon jälkeen.

Espoossa Turuntiellä Leppävaaran suunnasta Mormonikirkon risteykseen on hyvä ylämäki, jossa näkee jo alhaalla valojen vaihtumisen. Siinä tulee usein otettua pieni sprintti kuten tänään.

Juuri ja juuri ehdin vihreillä suojatien yli. Sen jälkeen ei meinannut happi riittää millään. Harmillisen selvästi sen huomaa, että ei ole kunto kesän veroinen.

Hapesta tuli mieleen, että näin eilen Puotinharjun Velo&Ogygenissä uuden Oltre-runkoni. Kunhan kotiudun seuraavalta työmatkalta, saan sen vihdoin kotitalliin. Hyvää kannattaa odottaa!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tour de Helsinki 2014: Setti kuvia ja DNF


Kävin ajamassa pätkän matkaa TdH-porukoiden kanssa, saattoajoa ja itse asiassa Velskolaan saakka. Kun flunssa ja duunit pukkaavat päälle, tiesin jo etukäteen että matka jää kesken. Siksi varustauduin matkaan kameralla. Setti kuvia löytyy täältä.


perjantai 29. elokuuta 2014

Velo & Oxygen ansaitsee kiitokset

Pari viikkoa on mennyt poissa pyörän selästä. Sitä se työnteko teettää. Kävin mm. Kosovossa, jossa ei paljon pyöräilijöitä näkynyt, kunnes maanantaina flaneerasin ympäri Mitrovicaa. Siellä oli varsin paljon sekä kaupunkipyöräilijöitä että kuntoilijoita maantielenkeillä.

Jaa, olenhan sentään polkaissut Puotinharjun ostoskeskuksen parkkipaikalta Velo&Oxygenin eteiseen ja takaisin parikin kertaa.

Bianchi Oltren satulaputkivika onkin hankalampaa laatua. Opin, että V&O hoitaa myy ja huoltaa Bianchia, ja että sillä on sama omistaja kuin Bianchin maahantuojalla.

Täyden pinnat Velo&Oxygenille Bianchin tsekkauksesta ja asian hoidosta maahantuojan kanssa. Hommassa kävi lopulta niin, että runko menee uusiksi. Takuuvaihdokki on nyt matkalla Suomeen, joten kaipa tässä pian pääsee Puotinharjuun taas uudemman kerran. Harmi vain, että korvaava runko ei ole musta.

Huollatin myös Cannondalen samassa mestassa. So far so good, voin suositella liikettä näillä kokemuksilla!

Jää muuten nähtäväksi pääsenkö sunnuntaina Tour de Helsinkiin. Piletti on maksettu, mutta töitä pukkaa olemaan liiankin kanssa. Tuossa pyörätapahtumassa menee käytännössä melkein koko päivä, joten täytyy ehkä jättää väliin.


PS. Spammikommentteja tulee nykyään parikymmentä päivässä. Vaikka Blogger blokkaa ne pois, tulee kaikista minulle sähköposti-ilmoitus. Näin ollen muutan kommentointiasetukset ainoastaan kirjautuneille. Me so sorry!

torstai 7. elokuuta 2014

Työmatkatempo rokkaa

Yllättäen tuli rikottua 45 minuutin haamuraja työmatkalla, eikä siihen tarvittu edes myötätuulta.

Ukkonen nousi iltapäivällä, ja yritin ehtiä sen alta pois. Salamat leimusivat jo taivaanrannassa startatessani töistä. Näin tuli vauhtia kampiin, vaikka en kyllä olisi arvannut polkevani lujempaa kuin koskaan aiemmin.

Kun työmatka kulkee enimmäkseen Turuntietä ja Kehä1:n vartta, on reitillä ihan mahdotonta ajaa pysähtymättä liikennevaloihin. Nyt kuitenkin kävi hyvä tuuri, eikä tarvinnut seisahtua kuin kahdesti.

Nelisen kilometriä ennen kotia aukesi taivas. Klassinen ukkoskuuro vyörytti vettä kuin Niagaran putous. Kun kaivot eivät pystyneet hetkessä sitä hotkaisemaan, oli paikka paikoin ajo kuin joessa etenemistä.

Aamulla nousin Jorvin mäen neljästi, ja syke pysyi suht matalalla, vaikka reippaasti poljinkin. Aika hyvä tuntuu kunto olevan siihen nähden, että pääosa "treeneistä" tulee tehtyä työmatkatempona.

Tässä vanha klippi hyötypyöräilytreeneistä:

maanantai 4. elokuuta 2014

Lotta Lepistö: "Betoniperustan päälle rakennettu tuloskunto"


Lotta Lepistön ura on kehittynyt parissa kaudessa hienosti. 

Nyt jysähti isompi paukku, kun hän ajoi maailmancupin osakilpailussa Saksan Bochumissa podiumille.

"Kävin testeissä tallin kehoituksesta muutama kuukausi sitten. Kuntoalueeni oli aivan poikkeuksellinen. Peruskunto oli kuulemma betonia, mutta se yläalue ei. Sain siihen hyvät ohjeet ja olen tehnyt nyt kovia harjoituksia. Nämä mahdollistuvat juuri vahvojen pohjien ansiosta, mutta ilman apua olisi varmaan se tuloskunto jäänyt saavuttamatta," Lotta analysoi Kestävyysurheilu-saitin jutussa.

Onneksi olkoon, upea suoritus!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Shakedown test ja asiaa juomisesta

Tänään oli aikaa ajaa Tour de Helsingin mittainen siivu, tosin kahdella tauolla.

Kun vaan maltan ajaa omalle kunnolle passelia VK-vauhtia (tänään porukassa 34 km/h), jaksan kyllä pyörittää kohtalaisen loppukirinkin.

Tänään muutama kuski irtosi letkasta jo muutaman kilometrin ennen maalia, vaikka oli vastatuuli. Jaksoin ajaa heidät kiinni ja pinnistellä vielä pikkuisen päällekin, vaikka pyöränä oli CaadX.

Varsinkin kuumassa kelissä (kuten tänään) pitää muistaa juoda. Iso juomapullo pitäisi kulauttaa tyhjäksi tunnissa.

Itse olen täyttänyt viime aikoina juomapullot pelkällä vedellä. Kaksi litraa kirkasta riitti tänään ihan hyvin porukkalenkin vauhtiin. Kovemmilla tehoilla tai pidemmällä lenkillä tilanne olisi kuitenkin ollut toinen.

Vaikka vesi on ihan hyvä juoma nestetasapainon ylläpitoon suorituksen aikana, laimea suolaliuos on vielä parempi. Suolainen imeytyy elimistöön hiukan paremmin kuin suolaton, ja toisen kiinnostavan syyn natriumpitoisen juoman nauttimiseen löysin Hanna Pirisen opinnäytetyöstä:
Urheilusuoritusten yhteydessä natriumin nauttiminen voi olla hyödyllistä, koska se esimerkiksi parantaa suorituksen aikana nautitun nesteen imeytymistä hieman. Lisäksi nautriumpitoinen juoma lykkää uupumusta ja ehkäisee vaarallista hyponatremiaa tehokkaammin kuin suolaton juoma, kun harjoitellaan useita tunteja kuumissa, runsasta hikoilua aiheuttavissa olosuhteissa. Urheilijoille on tyypillistä vähäinen nesteen nauttiminen suoritusten aikana. Natriumpitoinen juoma ylläpitää janontunnetta ja näin ollen kannustaa jatkamaan juomista, joka taas johtaa suurempaan nesteensaantiin. Sitä vastoin suolaton neste laimentaa veren ja poistaa janontunteen ennen kuin nestetasapaino on saavutettu. (Ilander ym. 2006, 191.) 

torstai 31. heinäkuuta 2014

Noinkohan tänäkin vuonna...

Kuva: Tomi Ruokola 2013
Mitähän jos sittenkin! Olin jo sopeutunut ajatukseen, että tänä vuonna ei kisata, ei kuntoajeta tapahtumissa. Mutta veri vetää Tour de Helsinkiin kuitenkin.

Onhan se massatapahtuma, jossa on parituhatta mitä erilaisinta viilettäjää. Enkä varmastikaan pysty tänä vuonna ennätysaikaani tekemään. Ehkä juuri näistä syistä voisi mennäkin ajamaan: katselemaan jengiä, ajamaan vain 95 % teholla, ehkä ottaa kuviakin matkan varrella.

Maksaahan se, ja porukkalenkille pääsee ilmaiseksikin. Vaan on TdH:ssa ihan oma tunnelmansa, joka kulminoituu Velskolantien ensimmäiseen nousuun.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

"Ajattele, yli kilo!" eli kevyemmät kiekot alle


Ostin heinäkuun alussa Cannondale-krossarin ohessa myös keveämmät Halo Mercury -avokiekot.

Olin pari viikkoa reissussa, ja vasta nyt pääsin asentamaan takapakan ja jarrulevyt. Renkaiksi valitsin Michelin Pro4:t 25 mm leveänä.

Olen täysin epätekninen, mutta eipä pakan ja levyjen kiinnitys onneksi teekkaritutkintoa vaadi. Vähän meinasi tulla tenkkapoo, kun jarrulevyt ovat hiukan eri linjassa kuin alkuperäisten kiekkojen levyt. Ensin tuumasin, että pitää hankkia hyvin ohut prikka pyörän navan ja jarrulevyn väliin, mutta onneksi jarrusylinterin säätö kävi helposti kuusiokoloavaimella.

Painoeroa entiseen settiin kertyi yli kilo. Ilman polkimia CaadX painaa nyt 8900 grammaa Garmin Edge 500, kello, juomapullotelineet ym. asennettuna. Laihdutuskuuri tuntui tietysti myös ajaessa, kun kävin ensilenkillä asennuksen jälkeen. On jokseenkin mahdoton sanoa minkä verran parempi tatsi johtuu kevennyksestä, aerodynamiikasta tai pienemmästä rengasvastuksesta (ja mikä osuus on placebo-efektillä).

Ei tuo toki ihan Bianchi Oltrelle vertoja vedä, mutta kyllä se hyvin käy maantiepyörästä lenkeillä ja kuntoajoissa.
-
Muuten: Halo Mercuryä on myynnissä nyt sekä uutta että vanhaa mallia. Omani on uutta, enkä osaa verrata vanhaan.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Rytinää Ranskassa vuosien varrella

YLEn nettisivuilla on kiinnostava juttulaina Aftonbladetilta. Siihen on koostettu valikoima Ranskan ympäriajossa sattuneista kaatumisista ja muista kolhuista. Joka tapauksen yhteydessä on myös linkki Youtube-videoklippiin.

Ikävä seuraus turhista autoista TdF:n matkassa on "Hooliganin" ripustaminen piikkilanka-aitaan.

torstai 10. heinäkuuta 2014

HIIT, intervallit, vauhtileikittely... millaisia vetoja peruslenkille?

Kuva: Ilse C. Holm
HIIT, lyhyet ja pitkät intervallit, vauhtileikittely... monenlaisia harjoitusmalleja on netti ja kirjat pullollaan. Millaisia vetoja kannattaa vaikkapa työmatkoilla tehdä, että vauhtikestävyys paranee? Tällainen kysymys oli esillä Fillarifoorumilla, ja ajattelin postata tänne vähän perusteellisemman vastauksen.

Olen käynyt pari kertaa Pajulahden urheiluopiston Valmennuskeskuksen testiasemalla kestävyystestissä. Siinä mitataan polkupyöräergometrilla kynnysarvot eli mitataan laktaattimuutokset veressä rasituksen kohotessa. Aerobinen kynnysarvo on aika veteen piirretty viiva, mutta anaerobinen kynnys on jo selkeämpi hahmottaa. Siinä vereen kertyvän laktaatin määrä ylittää selvästi laktaatin poistumisnopeuden. Toisin sanoen olet hapoilla.

Vaikka harjoittelu, testin ajankohta harjoituskauden eri vaiheissa ym. vaikuttavat arvoihin, antavat kynnysarvot maallikolle suunta-arvion.

Onneksi Pajulahden raporteissa on myös ehdotukset mitä pitäisi kehittää ja miten. Vaikka ajelen miten sattuu huvittamaan, vaikuttavat suositukset selvästi siihen, mikä sattuu huvittamaan... eli ei ohjelmaa mutta taustalla ajatus mikä on kehittävää.

Testeissä käynti 2011 ja 2012 vaikutti siihen, että erityyppisiä intervalleja ja vauhtileikittelyjä tulee ajettua enemmän. Työmatkoilla tulee "peekoota" ja "veekooykköstä" ihan tarpeeksi, niin että on hyvä päästellä myös urku auki.

Maksimikestävyysalueelle menevät toistot Malminkartanon mäessä tai alla olevan kaltaiset lentokentän kierrokset tarjoavat lyhyilläkin työmatkan tapaisilla matkoilla jonkinmoista harjoitusvaikutusta maksimikestävyyden osalta.

MK-alue keltaisella, VK2-alue sinisellä. Punainen on mitattu syke lenkin aikana. Garmin Connect.

Anna omat vinkkisi ja teilaa tai komppaa näitä ajatuksia. En todellakaan ole mikään suurtietäjä tässä asiassa.

Tässä vielä ote Pajulahden testiraportista. Lisäksi palautteeseen kuuluu käytännöllisiä harjoitteluohjeita peruskestävyyden, vauhtikestävyyden, maksimikestävyyden sekä lajinomaisen voiman kehittämiseksi.

Oma anaerobinen kynnykseni alla olevalla testikerralla oli 163 ja maksimisyke 181.


Peruskestävyysharjoittelu (111-143)
TAVOITTEET:
- parantaa lihasten kykyä käyttää rasvaa energialähteenä
- kehittää hapen avulla tapahtuvaa energiantuottoa lihaksissa
- parantaa lihasten verenkiertoa ( ns. hiussuonisto )
- yleisen harjoituskestävyyden ja palautumiskyvyn kehittäminen
MENETELMÄT:
- tasavauhtiset harjoitukset 30 min - 5 tuntia, vaellukset
- loppua kohti kiihtyvät harjoitukset ( hiukan yli aerobisen kynnyksen ) - pitkät alku- ja loppuverryttelyt tehoharjoitusten yhteydessä
- säilyttävä/palauttava harjoittelu, PK I

- kehittävä harjoitelu, PK II

Vauhtikestävyysharjoittelu VK1 ja VK2 (139-165)
TAVOITTEET:
- hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittäminen
- suorituksenaikaisen maitohapon poistokyvyn kehittäminen
- väsymyksen vastustuskyvyn kehittäminen
MENETELMÄT:
- tasavauhtiset harjoitukset 30 min - 1,5 tuntia
- pitkät toistot, 10-20 min, yhteensä 30-60 min, tehoa nostaen - vauhdin vaihtelu -, vauhtileikittelyt, maastopyöräily
- ala-alueen ( VK I ) ja ylä-alueen ( VK II ) kehittäminen 

Maksimikestävyys MK (161-181)
TAVOITTEET:
- hengitys- ja verenkiertoelimistön maksimaalisen toiminnan kehittäminen
- maitohapon sietokyvyn kehittäminen
- kilpailuvauhdin sietokyvyn kehittäminen ja vauhtireservin hankkiminen
vauhtikestävyysalueen harjoitteluun

MENETELMÄT:
- tasavauhtiset, kovat harjoitukset
- keskipitkät toistot, intervallit
- maastopyöräily mäkisessä maastossa, ylämäkivedot
- tasavauhtinen, anaerobinen kynnys+ ( MK I ); vedot, VL:n teho-osat ( MK II ) 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Heinäkuu on pyöräilijän kuukausi

Mikäpä on heinäkuuta viettäessä! Le Tour käynnistyi Jens Voigtin pilkkupaidalla, loma ja kotimaan kelit houkuttelevat ulkoiluun, ja kalustokin on nyt kunnossa.

Otollisista olosuhteista huolimatta pyöräily ei nyt sanele päivien kulkua. Touria olen katsellut vain kaksi koostetta. Ensimmäistäkään kuntoajoa tai kisalähtöä ei ole alla. Olisinkohan ollut neljästi HePon sunnuntailenkeillä.

Kilometrejä ei ole kertynyt edellisten vuosien malliin. Toisaalta olen ehkä petrannut laadussa sen minkä määrässä hävinnyt. Kun lepopäiviä tulee enemmän kuin on toivottavaa, voi lihaksia kiusata ajopäivinä vähän reilummin. Terveisiä Chris Carmichaelille ja Jim Rutbergille, kirjanne on oikeilla jäljillä.

Palasin työreissulta viikko sitten, ja sen jälkeen on vihdoin ollut aikaa ja kelejä aktiiviseen ajoon. Niinpä näin heinäkuun alussa on kertynyt jo 411 km. Ainakin joka toisella lenkillä syke on käynyt anaerobisen kynnyksen pahemmalla puolella.

Muuten tavattaisiin Royal Lahdessa tai Vuelta Vantaassa, mutta työreissu pakottaa jättämään nämäkin väliin. Hyvää ajoa osallistujille ja pitäkää se kumipuoli alaspäin!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Cannondale tuli talliin

Krossarivalinnassa päädyin sitten Cannondale CaadX Ultegraan.


Eilisellä lenkillä tein pit stopin Keravalla Pyöräliike Lundbergilla. Heillä oli Cannarista vain 54- ja 56-kokoisia runkoja, jotka ensin ohitin liian pieninä. JaniL oli kuitenkin hyvä myyjä ja kehotti kokeilemaan. Niin vain sitten huomasinkin pikku koeajolenkillä, että 56 olikin sopiva.

Mitäs tuosta perushyvästä krossarista osaisi sen kummempaa sanoa. Tänään on tullut ajeltua hiukan maantienlaitaa, 6x Malminkartanon mäkeä ja jonkin verran joenrannan ulkoiluteitä.

Siinä se hintansa haukkuu kuin Colnagokin. Aavistuksen se on kevyempi, niin että maantiepolkimilla jää alle kymmenen kilon. Jonnekin yhdeksän tietämille päästään, kun saan alle nämä Halo Mercury -kiekot ja kevyemmät kumit.

Ai niin, tämä on ensimmäinen fillari, jossa minulla on 2x11-välitykset. Huomaahan sen, ylimäääräisen takarattaan. Positiivisesti.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Paluu Gërmiaan


Tänään vuokrasin fillarin siitä pienestä Gërmian parkkipaikalla olevasta kojusta nimeltä Urban Cycle. Sen pyörittäjä pitää maastureistaan selvästi parempaa huolta kuin edellisen kerran vuokraamossa, eikä edes passia tarvinnut jättää tuntemattomaan huostaan ajon ajaksi. Suosittelen siis tätä!

Asensimme mukana olleet omat lukkopolkimeni, joten jyrkemmätkin ylämäet sujuivat ilman viime kerran pysähdyksiä.

Ajoin jokseenkin saman reitin kuin viimeksi. Ensin Illyrian ulkoilupolun, sen jälkeen tietä ylös ja tienhaarasta oikealle jonkin matkaa. Sieltä näkyikin Prishtinan kaupunkin hyvin.


Ei ihme, että ulkosalla istuessa tietokoneen näppäimistö ja iPadin pinta käy tahmean pölyiseksi, kun hiilivoimala puhkuu saasteet laakson ylle. Paikalliset käyvätkin mielellään Gërmiassa raikkaamman ilman vuoksi.

Ylämäkeen mennessä sateen uurtamat railot tiessä eivät juuri haittaa, mutta alamäkeen pitää olla varovaisempi, varsinkin kun monissa pimeissä mutkissa valon ja varjon vaihtelut vaikeuttavat hahmottamista. Myös autoja on syytä varoa. Tulipa testattua jarruja yhdessä mutkassa. Jos vain suinkin viitsii, kypärää kannattaisi käyttää.

Radiomastomäeltä aukesi taas upeat näkymät. Tällä kertaa kiinnitin huomiota erityisesti rikki pommitettuun metsään. Räjähdykset olivat kaivaneet kymmenien metrien kuoppia, joita en ensimmäisellä kerralla pusikoitumisen vuoksi huomannut.

Puunrungot näyttivät leffalavasteilta. Rypälepommeilla pudotetut sirpaleammukset olivat puhkoneet ja lovenneet runkoja melkein tunnistamattomiksi.

Niin, ja vielä kerran: malttia alamäessä. Sitä, jota minulla ei oikein meinaa löytyä. Vaan olipa makea vauhdin ja vaaran tunne!

Kahden tunnin lenkki maksoi noin kahdeksan euroa: 3,50 € taksilla Gërmiaan, 4 euroa fillari ja 40 senttiä bussilla takaisin. Ei voi kalliiksi haukkua.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Maastopyöräilyn makeutta

Neljä-viisi kilometriä Pristinan länsipuolella Kosovossa on Gërmian puisto, jonka portilla on pyörävuokraamo. Kun tänään jäi töiden jälkeen sopivasti aikaa, menin ja otin alleni maasturin kahden euron tuntihinnalla. Pyörät ovat aika surkeita luuskia, ja vasta kolmannen suostuin ottamaan vastaan.

Maauimalan takaa lähtee leveä ja suosittu polku. Se oli enimmäkseen puiden varjostamaa ja myös kävelijöiden suosiossa. Kovapohjaisena ja selväpiirteisenä se oli helppoa ajettavaa, ja alun tasaisemmat osuudet sujuivat fillarilla hyvin.
Kun jyrkkyys kasvoi yli seitsemääntoista prosenttiin, alkoivat ketjut luistaa rattailta. Myös vapaaratas petti. Piti siis palata muutama kilometri takaisin ja saada uusi peli alle. Sekään ei ollut juuri romurautaa parempi, mutta kun ne muutamat tärkeimmät vaihteet kestivät koeponnistuksen, vaihdoin siihen.

Aika paljon saa kavuta päästäkseen satakin metriä ylöspäin. Pitkiä mäkiä kuumassa ajettavaksi. Välillä jyrkkyyttä riitti sen verran, että hädin tuskin pysyin pystyssä. Lukkopolkimet olisivat olleet paikallaan. Kuitenkin aloin saada kiinni maastopyörän rytmiikasta ja painon jakamisesta, niin että ajosta tuli nautinto.

Jokunen kilometri lisää, ja ulkoilupolku yhdistyi tiehen. Alas olisi päässyt takaisin lähtöpisteeseen, mutta se jatkui onneksi hiekkatienä ylöspäin. Kyllä oli viime viikkojen sateet syöneet soraa, niin että välillä tuli lipsautettua parinkymmenen sentin syvyiseen ojaan. Onneksi nyt oli jo kuivaa.

Ensin nousin yhdelle kukkulalle ja pyörin hetken sen poluilla. Sitten näin toisen, jonka päällä oli radiomasto. Sinnekin siis olisi tie! Sen löydettyäni oli tarjolla melkoisen tasaista ja pitkää, ehkä kymmenen prosentin ylämäkeä. 

Perille pääsy kruunasi koko reissun. Näkymät 1150 metrin korkeudelta olivat hienot, ja radioaseman teknikon kanssa tuli juteltua. Hän ei englantia ymmärtänyt, mutta saksalla pärjättiin, vaikka olen siinä yhtä huono kuin lainamaasturini omassa hommassaan.

Kyselin muun muassa sitä, ovatko puiden latvukset katkottu radiomaston signaalin parantamiseksi. Vastaus oli karu: serbien kranaatit ja Naton kasettipommit olivat kaataneet lähes koko metsän ja muutamia puuntorsoja oli enää pystyssä. Mäen harjalla kulkevalta polulta ei saanut astua pensaikkoon hengenvaaran uhalla. Konkreettinen muistutus siitä kuinka äskettäin oli sota runnellut maata.

Paluumatka oli tietysti helppo. Ei uskoisi, että menee kaksi tuntia ylös ja vain viisitoista minuuttia alas! Hieno retki, toivottavasti tällaisen ehtii vielä ottamaan uusiksi. Siinä puiston parkkipaikalla on myös toinen vuokraamo, noin sata metriä portilta alamäkeen. Täytyypä käydä katsomassa myös sen valikoima, jos palaan.

Garmin-mittarini näyttää saaneen siipeensä taannoisessa autokolarissa eikä se enää pysy päällä. Näin reittijälki tältä kiinnostavalta polulta taitaa jäädä mittarin salaisuudeksi.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Alle kymmenkiloinen krossari

Vain pari pinnaa poikki ja polvi ruvella. Siltä näytti törmäys auton kanssa ensi tarkastelulla.

Kaatuessani pasahdin kuitenkin fillarin päälle, ja runko osoittautui olevan mutkalla. Tankokin vääntyi ja kiekot ovat entiset. 

Mistä ja millainen fillari siis tilalle? Ehkä aivan samanlainen? Tai sitten alle 10-kiloinen? Entä paluu vannejarruihin. Cyclocross kuitenkin. Hmm.

SUP X-mud Alu on kiinnostava. Karvan alle kymppikiloinen, osasarja Shimanon 105/Ultegraa. Vanteet Shimanon RS500. Kevennys olisi helppoa, kun alle tonnin hinnalla saa vannejarrukiekkoja vaikka minkälaisia. Lisäbonus olisi, että ne voisi vaihtaa päittäin maantiefillarin kiekkojen kanssa. Sitä ei kuitenkaan ole Suomen Urheilupyörässä oikean kokoisena, joten täytyy skipata tämä vaihtoehto.

Tai rupeaisiko rakentamaan all-Bianchi-kalustoa, kun Marco Pantanin aikoihin syntyi tunneside tähän brandiin. Olin varma, että Bianchionline.de tekisi parhaan diilin Bianchi Zurigosta, mutta tämän vuoden malli lähtee satasta halvemmalla SUP:sta. Siihen vaikkapa Shimano WH-M785 XT:t alle. 

Vaan miten on painon laita? Jossain mainittiin 52-kokoisen painavan kympin, ja Bikester väittää fillarin painavan peräti 12 kg. 

Pienen googlailun jälkeen löytyi Road Bike Guide, jossa on listattuna noin sadan pyörän painot. Zurigoa siellä ei ole, mutta Colnago kylläkin. World Cup 2.0:lle on speksattu 10,26 kg.

Mitäs muita niitä on... mielellään ei saksalaisia eikä USA:sta... miten sillä onkaan niin väliä minkä maan traditioon taiwanilaisrunko ja japanilaiskomponentit on leimattu... 

Taitaa kisa lopulta olla Bianchin ja Colnagon välinen – ellei sitten joku heitä kuumottavaa linkkiä kommentteihin!

Sade on tässä kirjoitellessa näköjään lakannut. Vielä ehtii ennen pimeää käydä kiertämässä lentokentän. Ciao!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

25 km/h rajoitus pyöräilijöille

Este pitää kiertää.
Poliisikomisario Dennis Pasterstein haluaa kevyen liikenteen väylille 25 km/h nopeusrajoituksen.

Nykyisin kelviä saa ajaa samaa vauhtia kuin viereistä tietä. Tämän aamun Hesarissa raportoiduissa tutkamittauksissa nopein hurjasteli peräti 33 km/h, vaikka viereisellä tiellä on kolmenkympin rajoitus.

Onkohan autoilijoissa samanlaisia rämäpäitä, että vetelevät kolmen kilometrin ylinopeutta? Toivottavasti ei sentään. Onneksi nyt nämä hurjapäisimmät vauhtipyöräilijät saadaan kuriin, niin kaikki liikenteessä on hyvin!

Vakavasti puhuen kyllä minäkin poljen sitä kolmea-neljääkymppiä mieluummin ajoradalla tai sen pientareella kuin kelvillä. Kannatan siis nopeusrajoitusta, mikäli pyöräilijöitä koskeva kevyen liikenteen väylän käyttöpakko poistetaan ja muutetaan käyttöoikeudeksi.

Ne kaksi kertaa, kun olen kolaroinut autojen kanssa, ovat olleet ajoradan ja kevyen liikenteen väylien kohtaamispaikoissa. Uskon, että siirtämällä kaltaiseni kiitäjät ajoradoille lisätään sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden turvallisuutta.

Mukavana bonuksena seuraisi se, että voimme ajaa pitkin väyliä, joilla on suht kelvollinen talvikunnossapito. Pääsisi pois tästä pöperöstä.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Auton kanssa sillai

Tänään olin elämäni toisen kerran auton kanssa sillai... eli turhankin läheisessä syleilyssä.

Molemmilla kerroilla kääntyvä auto pasautti pyörätien jatkeella päälle. Molemmilla kerroilla autoilija on ensin hidastanut suojatien eteen ja sitten jatkanut matkaa pyöräilijää havaitsematta, vaikka tämä on aivan nenän edessä.

Helvetti sentään! Mikä virkatoimi ja muodollisuus se hidastaminen on! Silmät kiinni, vähän jarrua ja sitten taas menoksi! not.

Pitäjänmäen liikenneympyrä ei ole se selkein paikka. Kun Vihdintien suuntaan tuli sekä ympyrästä että ympyrän vieressä kulkevaa kaistaa autot, joista molemmat hidastivat, minä heilautin kättä kiitokseksi ja jatkoin pyöräilyä. Kunnes se jälkimmäinen päättikin jatkaa matkaa.

En ihan ehtinyt alta pois. Pikkuisen Colnago sai siipeensä kaatuessani, joten ajaa lenksotin sillä Velosportiin, josta se juuri oli huollosta päässytkin... Itselleni ei onneksi tullut kuin pieniä pintaruhjeita.

Opetus: edes auton hidastaminen tai katsekontakti ei takaa turvallista tien ylitystä.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Lenkki maistuu parhaalta hyvässä seurassa

Miten kiva onkaan tavata tien päällä sattumalta kavereita, jotka ovat lähdössä omalle lenkilleen!

Tasaisen yksinäisen virkamiesvauhtisen Nikkilä–Immersby-pyörittelyn sijaan tuli ajettua kylläkin sama reitti, mutta hyvässä seurassa ja reilusti isommilla tehoilla Kuninkaanmäen ja Uuden Porvoontien välillä. Viiden hengen porukassa vedettiin tasamaat napakkaa vauhtia. Mäetkin ajettiin reippaasti, niin että keskinopeus pyöri 36–37 km/h tuntumassa.

Varsinkin vastatuuliosuuksilla huomasi taas kerran kuinka paljon peesi auttaakaan! Muutama selkä edessä takasi sen, että sykkeet laskivat sopivalle tasolle ennen seuraavaa omaa vetovuoroa.

Nyt jälkeenpäin Stravasta katsellessani ihmetyttää, että Antti olisi ajanut segmentin Kuninkaanmäki - Immersbyntie ja Uuden Porvoontien risteys kuusi minuuttia minua nopeammin, vaikka lähdimme yhtä matkaa ja hän tuli perille noin 15 sekuntia minua ennen. Mikähän knoppi on jäänyt huomaamatta...


torstai 29. toukokuuta 2014

Kirja: Pyörän vauhti on kiinni tasan kahdesta asiasta

Tietokustantaja Docendo toi kauppoihin ja kirjastoihin teoksen Pyörä ja ihminen – Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen.

Max Glaskinin teoksen englanninkielinen nimi Cycling Science – How rider and machine work together kuvaa täsmälleen mistä on kyse. Näkökulmana on "science" eli luonnontieteet, ja keskeisimpänä niistä tietysti fysiikka.

Teoksessa on lyhyitä, aukeaman mittaisia lukuja eri aiheista, joten sitä on helppo selailla. Tyypillisesti sivulla on lyhyt johdanto, muutaman tutkimustuloksen esittely sekä selventäviä kuvia ja kuvaajia. Erityistä plussaa tulee viitteiden merkitsemisestä, mikä ohjaa alkuperäisen lähteen äärelle.
"Toisessa testissä verrattiin jäykkäperäistä täysjousitettuun pyörään. Täysjousitus puolitti satulan pystysuuntaisen liikkeen töyssyssä, mikä lisää ajomukavuutta. Mielenkiintoisempi tulos oli havaittu ero ajajan tekemässä työssä. Tulokset osoittivat, että täysjousitetun pyörän ajaja tarvitsi 30 prosenttia vähemmän happea kuin jäykkäperäisen pyörän ajaja samalla radalla. Syke oli myös hitaampi 20-50 lyöntiä minuutissa."

Erityiskiitokset kustantajalle lähetän siitä, että kaikkien liikunta- ja harjoitteluoppaiden keskelle on tuotu tarjolle näinkin erilainen kirja, jonka myynti tuskin nousee kovin suureksi.

Kuten jo nimestäkin ilmenee, kirja keskittyy pyörän ja polkijan yhteispeliin. Näin ollen teoksessa on paljon polkupyörän rakenteeseen sekä sen liikuttamiseen ja ohjaamiseen keskittyvää fysiikan tietoa.

Osa teemoista avautuu helposti harrastajalle: istuma-asennon vaikutus tehontarpeeseen; minkä verran pitää tehdä työtä työntääkseen ilman pois tieltään; minkä verran pyörän keventelystä on hyötyä; tai miten renkaiden paksuus vaikuttaa kitkaan.

Osa aiheista vaatii insinöörin innostusta tai alkavaa pyöränrakentajan uraa: kallistuma ja hyrrävoimat, runkometallin jäykkyys ja kimmokerroin, seosmetallien merkitys runkojäykkyydelle.

Onneksi Eero Sarkkisen käännös on hyvää ja sujuvaa yleissuomea, joten vähemmälläkin tiedetaustalla ymmärtää mistä on kyse. Muutamat valinnat tuntuvat harrastajalle, tai siis ainakin minulle vierailta. Kun tarkoitetaan "kiekkoja", kirja puhuu "pyöristä". Kun tarkoitetaan "neutraalia huoltoautoa", kirja puhuu "puolueettomasta tukiautosta".

Tutkittuun tietoon ja lähdeviitteisiin pohjautuva teos tietysti elää tai kaatuu tiedon oikeellisuuden ja yleistettävyyden kautta. Valtaosin faktat tuntuvat olevan linjassa muista lähteistä saadun tiedon kanssa. Joissain tapauksissa tutkimuksen otos on ollut tosi pieni (esim. n=8), joten yleistysten kanssa sopii olla maltillinen, mutta kaiken kaikkiaan teos selviää vähäisin huomautuksin harrastajalukijan syynistä.

Yksi kohta pysäytti pohtimaan onko kyseessä painovirhe suomenkielisessä tai alkuteoksessa, taikka jonkinlainen ajatusvirhe:

"Ranskan ympäriajon vuoristoetappien kilpailijat polkevat keskimäärin melkein 300 watin teholla. Kun kuuluisa Alpe d'Huez oli vuonna 2004 käytössä aika-ajoetappina, Lance Amstrongin tuottamaksi tehoksi mitattiin 495 W. [viite] Tasaisemmilla etapeilla ryhmästä irtautuvat pyöräilijät tuottavat jopa 275 W."

Lancen osalta viitataan varmastikin keskitehoon, mutta mitä ihmettä on tuo loppu? Kyllä ryhmästä irtauduttaessa tuotetaan paljon enemmän kuin "jopa" 275 W.

Myös maantiepyörän kokotaulukko nostattaa hiukan kulmia. Sen mukaan minulla pitäisi olla 61–62 cm runko, joka oman kokemukseni mukaan on aivan liian suuri. Parhaiten alleni sopii 59-senttinen. Runkokokotaulukko on tosin linjassa nettilähteiden kanssa, ja lisäksi kirjassa muistutetaan, että taulukon "runkokoot ja kampien pituudet ovat vain lähtökohtia."

Omasta näkökulmastani polkupyörän rakenteeseen ja mekaniikkaan liittyviä teemoja oli liikaa, ja varsinaisia pyöräilyyn liittyviä liian vähän. Esimerkiksi tuulen suunnasta riippuviin taktisiin valintoihin tai ylä- ja alamäkien ajoon ja mutkiin olisi voinut perehtyä.

Yksi kiinnostavimpia ja käytännönläheisimpiä kokonaisuuksia on käytännönläheinen "Mitkä tekijät vaikuttavat eniten ajonopeuteen?" Varsin armottomasti kellot osoittavat harjoittelun ja aerodynamiikan merkityksen.

Pyörän vauhti on kiinni kahdesta asiasta: harjoittelusta ja aerodynamiikasta.
Kaiken kaikkiaan tarjolla on oivallinen lisä kotimaiseen valikoimaan. Ehkäpä siihen kannattaa tutustua ensin lainaamalla kirjastosta. Jos sitten tuntuu tarvetta palata kaavioihin ja lähdelistaan useamminkin, on syytä suunnata myös kirjakauppaan. Minulla oli tuuri saada kirja kustantajalta arviointikappaleena, joten kiitokset siihen suuntaan!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Mistä fillari varastetun tilalle?

24-vuotias jässikkä kävi moikkaamassa vanhempiaan ja kertoi, että eipä poliisin fillarihuutokauppaa sitten ollutkaan eilen, vaikka lehti-ilmoituksessa niin sanottiin.

Hän nimittäin tarvitsee fillarin pieneen kulkemiseen Kalliossa, ja vaikkapa sieltä tänne pohjoiseen Helsinkiin. Hänellä oli ihan kohtuullinen maasturi, joka lähti teille tietymättömille ihan ilman lupaa.

Onko sinulla tarpeetonta fillaria, josta luopuisit pikkurahalla? Voisin ostaa sen pois hapettumasta ja tarjota nuorelle miehelle kulkuvälineen. Tai jos on ajatuksia mistä kysellä, laittakaa vinkkiä. Fillaritorilta, Huutonetistä tai Torilta ei löydy alle viidelläkympillä juuri mitään.

Kuskin pituus on noin 186 cm. Kaikenlaiset fillarit, myös pikkuvikaiset huomioidaan.
Lisäys: voit kommentin sijaan laittaa myös meiliä: esko (at) lius.fi

tiistai 13. toukokuuta 2014

Kurvaa Suvilahden kautta ennen yhdeksää

Autolla matkustaessani bongasin eilen kiinnostavan kyltin.

Muistattehan pyöräilijän aamupalan tänään klo 7-9! Tänään on se päivä eli pyöräilyviikon "Pyörällä töihin"-päivä.

No niin, läppärin kansi kiinni ja oman ratsun selkään. Onneksi täällä stadissa ei tule kuin pientä tihkua, ainakaan vielä aamulla.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kiitos seurasta tänäänkin

Päivä meni tehokkaasti naisten etappiajossa Vantaalla. Etappiajon blogissa on käyty kaksi tuhatta kertaa sekä eilen että tänään, joten eipä ole turhaa talkootyötä tämä tiedotushommakaan.

Tässä uusinta kuvasatoa: Etappi 2 ja Etappi 3. Otin puhelimella pari videopätkää maantie-etapilta. Heitin ne iMovieen ja ravistin hiukan, jotta sain alla olevan videon.


perjantai 9. toukokuuta 2014

Live-striimiä etappiajosta 9.-11.5.

Kokeilen nyt viikonlopun Naisten kansainvälisessä etappiajossa striimata haastatteluja ja lyhyitä kisavideopätkiä Ustreamin kautta:

  • Tänään perjantaina Baanan prologilta klo 16.30 jälkeen (after 3.30 p.m. CET)
  • Lauantaina sekä aamupäivän aika-ajosta että maantiekisasta iltapäivällä. 
  • Sunnuntaina aamupäivällä kriteriumista ja palkintojenjaosta.

Striimi ja chatti pyörii tällä sivulla: http://ustream.tv/channel/etappiajo
Käy kurkkaamassa ja anna palautetta!

We test Live broadcasting by Ustream. Interviews and video stream of the race after 3.30 p.m. CET. You can also chat in Ustream. Does it work? Leave your comment! See also http://www.etappiajo.info/p/live.html

tiistai 6. toukokuuta 2014

Strava koukuttaa ja KOM ylpistää

Strava.com on harjoituspäiväkirja, jossa omaa kehitystä on erityisen helppoa ja hauskaa verrata sekä omaan historiaan että muihin kuntoilijoihin.

Kuka tahansa voi merkata oman gps-mittarinsa reittijäljestä haluamansa tienpätkän segmentiksi. Strava osaa sitten automaattisesti analysoida myös muiden pyöräilijöiden Stravaan lataamista reittijäljistä heidän omat suorituksensa näiltä osuuksilta.

Näistä syntyy automaattisesti segmentin tuloslista. Tällä tavoin satuin huomaamaan sunnuntailenkiltä palatessani, että olin tullut ajaneeksi toiseksi kuudenneksi parhaan ajan Kuninkaantien nousussa Voutilassa.

Töistä tullessa muistin Kuninkaantiellä, että edessä on äsken mainittu segmentti. Sehän tarkoitti sitä, että olisi mahdollisuus saada himoittu KOM eli King Of Mountain -titteli. Polkaisin segmentin alkuun hyvän vauhdin, ja vaikka olo oli varsin puutunut, riitti tahti helposti KOMin saamiseen.

Tähän ykkössijaan vaikuttaa tietysti se, että segmentti on vasta äskettäin merkitty Stravaan eikä sillä ole kuin seitsemän ajajaa. Kunhan kisakuskit huomaavat tämän, siirtyy KOMini varmasti toisiin nimiin.


Tämä blogiin upotettu kuva näyttää reaaliaikaisen tilanteen segmentillä. Kartta osoittaa Helsingin keskustaa, mutta oranssista painikkeesta pääsee Stravaan, josta näkee oikean sijainnin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Askel askeleelta - tai polkaisu polkaisulta

Härkää sarvista Picasso-tyyliin, Espoon Finnsissä.
Pieksevää räntäsadetta ja kylmää oli luvattu täksi päiväksi, ja meinasinkin jäädä pois HePon sunnuntailenkiltä. Toisin kuitenkin kävi, niin että saimme ajaa suurimman osan matkaa aurinkoisessa kelissä.

Porukkamme pyöritti aika tasaista kolmenkympin keskivauhtia. Spurttasin muutamat kirit kuntarajakylteille, niin että jalat ja pumppu saivat ylimääräisiä urakkahommia.

Ysikymppisen lenkkimme loppupuolella yksi kaveri alkoi sipata, niin että jäin antamaan hänelle vetoapua. Kun hän sitten 74 km kohdalla päätti pitää teknisen tauon, lähdin vielä koittamaan pitkää loppukiriä.

Haasteena oli saada kärkiryhmä kiinni. Harmi kyllä tapasin heidät vasta kioskilla, mutta tulipa kova lopputreeni.

Viimeisen 15 kilometrin keskinopeus oli karvan yli 34 km/h. Sen verran jalkaa alkaa löytyä, että voi ajatella kuntoajoihin osallistumista. Olen oikein tyytyväinen, etenkin kun loppukirin alkupuolella sateli vettä ja lämpötila oli vain viisi astetta.

Parina viime vuonna hämmästystä on tuottanut se, että olen treenannut selvästi aiempaa vähemmän, epäsäännöllisemmin ja nimenomaan vailla mitään suunnitelmaa – ja silti fillari kulkee siinä missä pari vuotta aikaisemminkin, jolloin yritin ihan harjoitusohjelman kanssa.

Tavanomaisiin lenkki- ja kuntoajovauhteihin näyttää pääsevän ihan sillä, että ajaa sen verran kuin huvittaa. Mutta eiköhän siinäkin ole nähtävä se vaiva, että haastaa omat kykynsä. Tuskin ne muuten mihinkään kehittyvät. Täytyy varmaan siis ruveta käymään tiistai-/torstailenkeillä, joissa meno on tiukempaa.

torstai 1. toukokuuta 2014

Eläintarhan ajot Bianchi-cupin tyyliin


CCH järjesti kisat ja hyvät kisat järjestikin. Kävin tiistaina katselemassa Eläintarhan maastokisaa, joka kuuluu Bianchi-cupin sarjaan.

Aurinkoinen sää ja kuiva maasto oli houkutellut paikalle peräti 70 kilpailijaa: kaikkea kymmenen ja viidenkymmenen ikävuoden väliltä, niin elite-kuskeja kuin harrastaja-luokan lisenssittömiä pyöräilijöitäkin.


Minulle sopi oikein hyvin pysytellä piilossa kameran takana. En olisi pärjännyt siinä joukossa enkä sellaisella baanalla. Heti, kun poistutaan suoralta päällystetyltä pyörätieltä, haistan ongelmia puutteellisen ajotaitoni kanssa. Kyllähän se ajan kanssa menisi, mutta kun kisassa juuri se aika on kriittinen tekijä...


Oikeanpuoleisessa kuvassa yleisen luokan voittoon polkenut Sasu Halme (Medilaser). Ne, jotka pärjäsivät, näyttivät ajavan hankalatkin paikat varsin suoraviivaisesti. Oliko sitten kyse vain näistä tämän radan paikoista vai onko se yleisempikin strategia, siitä voisi joku maastopuolta osaavampi heittää kommentin.

Tulokset Fillari-lehden uutisissa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Käytä kansainvälisiä käsimerkkejä

Käsimerkin ja varoitushuudon paikka.
Metsäkyläntiellä Vantaalla asfaltti on ruvella monin paikoin ja monin tavoin. On kuoppia ja muhkuroita, on reikiä päällysteen pintakerroksessa ja pitkittäisrailoja. Sama juttu Raalantiellä.

Päivän porukkalenkillä oli myös monenlaisia ohitettavia ja muita varottavia.

Kansainväliset käsimerkit, joihin ei siis kuulu keskisormi, ovat hyvä tapa varoittaa vaarasta. Pientä variaatioita merkeissä on maasta ja jopa pyöräporukasta riippuen, mutta perusperiaatteet löytyvät Polkupyöräwikistä.

Käsimerkit voivat itsekin muodostua ongelmaksi.

Jos tieosuudella on erityisen paljon kuoppia tai pitkittäisrailoa, muuttuu ajo levottomaksi heilumiseksi, jos joka ikinen kuoppa merkataan.

Hankalilla osuuksilla on parempi kajauttaa kovaan ääneen esimerkiksi "Railoja ja kuoppia seuraavalla pätkällä. Ajakaa varovasti, kaikkia kuoppia ei pysty näyttämään!"

Monet seurat ja kokeneemmat lenkkeilijät eivät normikuoppia osoittele ollenkaan, vaan kiertävät ne puolen metrin etäisyydeltä, linjaa hyvissä ajoin muuttaen. Näin takana olevat seuratessaan tulevat automaattisesti väistäneeksi montut.

Mitä isompi ja vieraampi porukka ja mitä vähemmän ajokokemusta ryhmässä, sitä tärkeämpiä käsimerkit ovat. Esimerkiksi tämänpäiväisessä 32-ryhmässä olisi voinut olla hyvä sopia jo lähtiessä vähennetystä merkkauksesta ainakin yllä mainituille tienpätkille.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Nyt on naisten helppo kokeilla miltä kisaaminen maistuu

Naisten on nyt entistä helpompi tulla mukaan kilpapyöräilyyn, kun Kansainvälisiin etappiajoihin 10.-12.5.2014 lisättiin Eliten, N18:n ja N16:n rinnalle naisten kilpasarja. Se on tarkoitettu kaikille kilpailemisesta kiinnostuneille naisille.

Kilpaluokka ajaa yhdessä N16-luokan kanssa, joten lauantain maantielähtö Vantaalla ja sunnuntain kortteliajo Eläintarhan/Uimastadionin ympäristössä ovat lyhyempiä kuin Elitellä ja N18:lla.

Lisätiedot ja imoittautumiset 2.5. mennessä Etappiajon blogissa.
Veera Väkevä ja Pia Humisto median edessä Etappiajojen tiedotustilaisuudessa Töölön kisahallissa.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Älä jää ilman lenkkiseuraa

Autojen on helppo mahtua ryhmien väliin.
Pääsiäispäivän aurinko paistoi ja lämpöä oli lähes kaksikymmentä astetta, kun HePon maantielenkki eteni tasaista jutteluvauhtia parijonossa Vantaankoskelta Järvenpäähän ja takaisin.

Koska ajosää oli niin täydellinen, kiertelimme sen verran, että matkaa kertyi 80 kilometriä. Kun vielä neljän kilometrin loppukirikin onnistui kohdalleen, ei olisi yhteislenkkikauden alulta enempää voinut toivoa! Hämmästyttävän vaivattomasti kulki, vaikka tänä talvena tuli liikuttua vähemmän kuin aiempina.

Mistä näin loistavia lenkkejä oikein löytyy? Kuinka tällekin lenkille oli löytänyt tiensä lähes 60 pyöräilijää?

Parhaat paikat suomalaisten lenkkien löytämiseksi ovat Fillarikalenteri ja Fillarifoorumin keskustelualue Yhteislenkit ja ajoporukat. Lisäksi useiden seurojen omilta sivuilta löytyy tietoa heidän lenkkitarjonnastaan, esim. HePon Pyöräretket ja Kuntolenkit.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pohjoisen helvetti puhkeaa kukkaan pääsiäisenä

Fillarikansa, huomio! Etelä-Suomeen on luvattu kaunista ja lämmintä pääsiäistä. Ketjut rasvaukseen ja kumeihin ilmaa – viimeistään nyt on syytä avata ajokausi!

Tänään oli vähän sellainen "pohjoisen helvetti"-keli, kun lämpöä oli tarjolla vain neljän asteen verran. 10 m/s tuuli varmisti, että sade ja kura kastelivat ajovaatteet läpikotaisin.

Telkkarista tuli katsottua oman lenkin jälkeen Paris–Roubaix eli "l'Enfer du Nord". Pohjois-Ranskassa näytti jo ihanan kesäiseltä!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Viisikon uudet seikkailut eli tempokauden avaus


Kävin Hämeenlinnassa ITK-päivillä keskiviikosta torstaihin. Olin liikkeellä autolla, ja fillari kulki näppärästi takakontissa.

Bongasin Fillarifoorumin kautta, että hämäläiset avaisivat tempokautensa juuri sopivasti. Näin löytyi lenkille sopiva kohde: kohti Janakkalan rajaa ja lähtöpaikkaa.

Aika koleaa oli, kun tuulikin puhalsi 18 km/h, mutta niin vain sain avattua maantiepyöräkauden Bianchilla ja shortseilla!

Reitti oli selkeä ja ajettava: pitkiä loivia mäkiä, eikä isommin reikiä asfaltissa.

Talvi on tullut ajeltua satunnaista työmatkapyöräilyä. Niinpä oli oikein tervetullutta saada sykkeet pumppaamaan AnA-kynnyksen tietämille.

Vaikka reitti ja fillari olivat hyvät, jäi aika huonoksi. Mistähän sekin kiikastaa, en ymmärrä.

Reitti ja speksejä Garmin-jäljessä.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Lahjakirja, jonka nimi kävi toteen

Sain syntymäpäivälahjaksi kaksi kiinnostavaa pyöräkirjaa, joista toinen on ihan kotimaista alkuperääkin.

Kaksi pyöräilykirjaa, joista päällimmäisenä Veikkanen ja kumppanien teos Aja kovempaa

Oli aika navakka tuuli tänään. Täältä Otaniemeen kesti lähes tunti ja kymmenen minuuttia. Paluumatka myötätuuleen meni 33 minuutissa. Oli kyllä suu messingillä, kun tuuli suorastaan työnsi kohti kotia. Tuntui kuin saamani kirja olisi saman tien boostannut minut ajamaan kovempaa.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mara, 28, on luotettava ja nopea

Tänä aamuna hiukan hirvitti lähteä lähes slikseillä 28-millisillä, kun tienpinnat olivat osin jäässä.

Yllättävän hyvin Schwalbe Marathon Supreme Evolution piti hankalissakin paikoissa, vaikka painetta oli 7 bar eikä sen kuviointi ole kuin millin syvä. Tietysti uutena kumin ominaisuudet ovat parhaimmillaan, mutta positiivinen yllätys silti, myös verrattuna muihin Marathon-versioihin, joita on toisissa fillareissani.

Paluumatkalla oli mukavasti kymmenen astetta lämmintä. Päätin ajaa Kehä3:n laitaa, kun siinä ei tarvitse pysähdellä niin paljon kuin perusreitilläni, joten Marathonit pääsivät oikeuksiinsa. Etenkin, kun ei tarvinnut pelätä rengasrikkoja, vaikka monin paikoin sepelit olivat vielä harjaamatta.

Numeromagia sai tsemppaamaan hyvän treenin. Kun alkumatka meni kolmeakymppiä, ei auttanut muu kuin koittaa pitää se. Viimeisillä kilometreillä meni kovastikin yrittämisen puolelle, jotta rima pysyisi kannattimillaan.

Voi siis sanoa, että Mara on myös nopea ja hyvin rullaava rengas, kun yli kymmenkiloinen pyörä kulkee sohvaperunan käskemänä tuota tahtia.

Nyt sitten odottelen vielä jonkin aikaa ennen kuin vaihdan valkean ratsun tuohon mustaan, joka on ollut tallissa koko talven.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Hellän talven jäljiltä


Yhdeksän lämpöastetta ja auringonpaiste houkuttivat vuoden ensimmäiselle pidemmälle lenkille Vantaankosken kautta Palojoelle ja Rusutjärvelle, ja siitä Tuusulanjärven ympäri.

Talvi on ollut erityisen hellä. Ei ole asfaltin pinta paljoa lohkeillut eikä routa tehnyt monttujaan. Toisin sanoen tätä perusreittiä voi hyvin suositella.

Menomatkalla oli kiva yrittää pitää vauhtia, kun myötätuuli avitti. Rusutjärventien loppu piti tulla erityisen kovaa, kun luulin, että toinen lenkkeilijä takanani oli saavuttamassa minua. 45-tien risteyksessä sitten pysähdyin, eikä siellä takana ketään ollut.

Toisen stopin tein Järvenpään uimarannalla, kun kurvasin ex tempore kuvaamaan liitovarjoilijoita (ks. 2014 in pics -blogi) Tauon jälkeen alkoi vilu tulla puseroon, ja suuntakin oli kääntynyt vastatuuleen.

Tätäkö se tuska ja pyöräilyn raakuus onkin, tuntuuko se oikeasti tuskaiselta ja raa'alta? Ennen Hyrylää hankalimman viitosen keskinopeus putosi kahteenkymppiin, ja monin paikoin 12 km/h tuntui ihan maksimilta. Onneksi kotona odotti lämmin sauna!

Tänäkin vuonna ajelen huvikseni, vaikka vielä viime syksynä oli toisenlaisia suunnitelmia. Työt ja työmatkat rajoittavat tänä vuonna harrastamista aika lailla, joten jätetään tavoitteet sikseen.

Se hyvä puoli siitä on, että voin ajaa tällaisia sippaamisen partaalle vieviä lenkkejä koska huvittaa.

Vaan eihän tällaisen sohvaperunatalven jäljiltä saa sykkeitä nousemaan oikein mihinkään! Täytyy ruveta ottamaan intervallit ohjelmaan, vaikkapa Malminkartanon mäen avulla.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Uutta kumia pistoja vastaan

Saksasta tuli laatikon täydeltä renkaita fillareilleni.

Vaikka käynkin aika ajoin tukemassa täkäläisiä kivijalkakauppiaita, ei näitä kulutusosia tule Suomesta juuri ostettua. Maanantaiaamuna tilaamieni renkaiden (ja pumpun) yhteishinta postikuluineen oli 180 euroa.

Sellainen pyry tuli yöksi, että taidan sinnitellä vielä yhden päivän yltiöpainavilla nastarenkailla.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Soraääni sepelöinnille


Anteeksi. Pakko ventiloida, kun vihdoinkin oli aikaa parin tunnin lenkille, mutta homma meni ihan puihin.

Päivän lenkki piti aloittaa vaihtamalla torstaina puhjennut takakumi. Päätin samalla vaihtaa kestävämmän ulkokumin eli Schwalbe Marathonin, sillä myös pikkupumppuni otti ja hajosi torstaina eikä sitä pystynyt korjaamaan.

Esipumppasin käytetyn sisärenkaan, asensin huolellisesti ja lähdin matkaan. Niin vain kävi, että vajaan kolmen kilometrin päästä alkoi rengas tyhjetä. Voi kilinherne sentään!

Eikö niitä pyörätien puolia voisi jättää sepelöimättä! Fillaristit, pulkanvetäjät, koirat, potkukelkkailijat kiittäisivät!

Kiepautin tangon saman tien kotia kohti, ja pääsin kuin pääsinkin varovasti putkelta ajaen kotipihaan niin, ettei tarvinnut ihan vanteella ajaa tai ruveta taluttamaan.

Tämä olikin vasta neljäs kerta tällä viikolla! Ymmärrän täysin niitä fillaristeja, jotka pitävät pyöräteitä lain mainitsemalla tavalla "ajokelvottomina" ja suhaavat ajoradan puolella.

Vaikka Nokian A10 -nastarenkaissa ei muita hyviä puolia ehkä olekaan, niin eipähän niiden kanssa tullut tänäkään talvena ensimmäistäkään rengasrikkoa. 

Yksi konsti on tänä keväänä käyttämättä, ja sitä voi suositella kaikille, joilla pyörän ei tarvitse olla kisakireä: pistosuojanauha.