tiistai 24. kesäkuuta 2014

Maastopyöräilyn makeutta

Neljä-viisi kilometriä Pristinan länsipuolella Kosovossa on Gërmian puisto, jonka portilla on pyörävuokraamo. Kun tänään jäi töiden jälkeen sopivasti aikaa, menin ja otin alleni maasturin kahden euron tuntihinnalla. Pyörät ovat aika surkeita luuskia, ja vasta kolmannen suostuin ottamaan vastaan.

Maauimalan takaa lähtee leveä ja suosittu polku. Se oli enimmäkseen puiden varjostamaa ja myös kävelijöiden suosiossa. Kovapohjaisena ja selväpiirteisenä se oli helppoa ajettavaa, ja alun tasaisemmat osuudet sujuivat fillarilla hyvin.
Kun jyrkkyys kasvoi yli seitsemääntoista prosenttiin, alkoivat ketjut luistaa rattailta. Myös vapaaratas petti. Piti siis palata muutama kilometri takaisin ja saada uusi peli alle. Sekään ei ollut juuri romurautaa parempi, mutta kun ne muutamat tärkeimmät vaihteet kestivät koeponnistuksen, vaihdoin siihen.

Aika paljon saa kavuta päästäkseen satakin metriä ylöspäin. Pitkiä mäkiä kuumassa ajettavaksi. Välillä jyrkkyyttä riitti sen verran, että hädin tuskin pysyin pystyssä. Lukkopolkimet olisivat olleet paikallaan. Kuitenkin aloin saada kiinni maastopyörän rytmiikasta ja painon jakamisesta, niin että ajosta tuli nautinto.

Jokunen kilometri lisää, ja ulkoilupolku yhdistyi tiehen. Alas olisi päässyt takaisin lähtöpisteeseen, mutta se jatkui onneksi hiekkatienä ylöspäin. Kyllä oli viime viikkojen sateet syöneet soraa, niin että välillä tuli lipsautettua parinkymmenen sentin syvyiseen ojaan. Onneksi nyt oli jo kuivaa.

Ensin nousin yhdelle kukkulalle ja pyörin hetken sen poluilla. Sitten näin toisen, jonka päällä oli radiomasto. Sinnekin siis olisi tie! Sen löydettyäni oli tarjolla melkoisen tasaista ja pitkää, ehkä kymmenen prosentin ylämäkeä. 

Perille pääsy kruunasi koko reissun. Näkymät 1150 metrin korkeudelta olivat hienot, ja radioaseman teknikon kanssa tuli juteltua. Hän ei englantia ymmärtänyt, mutta saksalla pärjättiin, vaikka olen siinä yhtä huono kuin lainamaasturini omassa hommassaan.

Kyselin muun muassa sitä, ovatko puiden latvukset katkottu radiomaston signaalin parantamiseksi. Vastaus oli karu: serbien kranaatit ja Naton kasettipommit olivat kaataneet lähes koko metsän ja muutamia puuntorsoja oli enää pystyssä. Mäen harjalla kulkevalta polulta ei saanut astua pensaikkoon hengenvaaran uhalla. Konkreettinen muistutus siitä kuinka äskettäin oli sota runnellut maata.

Paluumatka oli tietysti helppo. Ei uskoisi, että menee kaksi tuntia ylös ja vain viisitoista minuuttia alas! Hieno retki, toivottavasti tällaisen ehtii vielä ottamaan uusiksi. Siinä puiston parkkipaikalla on myös toinen vuokraamo, noin sata metriä portilta alamäkeen. Täytyypä käydä katsomassa myös sen valikoima, jos palaan.

Garmin-mittarini näyttää saaneen siipeensä taannoisessa autokolarissa eikä se enää pysy päällä. Näin reittijälki tältä kiinnostavalta polulta taitaa jäädä mittarin salaisuudeksi.

Ei kommentteja: