Monday, 24 March 2014

Mara, 28, on luotettava ja nopea

Tänä aamuna hiukan hirvitti lähteä lähes slikseillä 28-millisillä, kun tienpinnat olivat osin jäässä.

Yllättävän hyvin Schwalbe Marathon Supreme Evolution piti hankalissakin paikoissa, vaikka painetta oli 7 bar eikä sen kuviointi ole kuin millin syvä. Tietysti uutena kumin ominaisuudet ovat parhaimmillaan, mutta positiivinen yllätys silti, myös verrattuna muihin Marathon-versioihin, joita on toisissa fillareissani.

Paluumatkalla oli mukavasti kymmenen astetta lämmintä. Päätin ajaa Kehä3:n laitaa, kun siinä ei tarvitse pysähdellä niin paljon kuin perusreitilläni, joten Marathonit pääsivät oikeuksiinsa. Etenkin, kun ei tarvinnut pelätä rengasrikkoja, vaikka monin paikoin sepelit olivat vielä harjaamatta.

Numeromagia sai tsemppaamaan hyvän treenin. Kun alkumatka meni kolmeakymppiä, ei auttanut muu kuin koittaa pitää se. Viimeisillä kilometreillä meni kovastikin yrittämisen puolelle, jotta rima pysyisi kannattimillaan.

Voi siis sanoa, että Mara on myös nopea ja hyvin rullaava rengas, kun yli kymmenkiloinen pyörä kulkee sohvaperunan käskemänä tuota tahtia.

Nyt sitten odottelen vielä jonkin aikaa ennen kuin vaihdan valkean ratsun tuohon mustaan, joka on ollut tallissa koko talven.

Saturday, 22 March 2014

Hellän talven jäljiltä


Yhdeksän lämpöastetta ja auringonpaiste houkuttivat vuoden ensimmäiselle pidemmälle lenkille Vantaankosken kautta Palojoelle ja Rusutjärvelle, ja siitä Tuusulanjärven ympäri.

Talvi on ollut erityisen hellä. Ei ole asfaltin pinta paljoa lohkeillut eikä routa tehnyt monttujaan. Toisin sanoen tätä perusreittiä voi hyvin suositella.

Menomatkalla oli kiva yrittää pitää vauhtia, kun myötätuuli avitti. Rusutjärventien loppu piti tulla erityisen kovaa, kun luulin, että toinen lenkkeilijä takanani oli saavuttamassa minua. 45-tien risteyksessä sitten pysähdyin, eikä siellä takana ketään ollut.

Toisen stopin tein Järvenpään uimarannalla, kun kurvasin ex tempore kuvaamaan liitovarjoilijoita (ks. 2014 in pics -blogi) Tauon jälkeen alkoi vilu tulla puseroon, ja suuntakin oli kääntynyt vastatuuleen.

Tätäkö se tuska ja pyöräilyn raakuus onkin, tuntuuko se oikeasti tuskaiselta ja raa'alta? Ennen Hyrylää hankalimman viitosen keskinopeus putosi kahteenkymppiin, ja monin paikoin 12 km/h tuntui ihan maksimilta. Onneksi kotona odotti lämmin sauna!

Tänäkin vuonna ajelen huvikseni, vaikka vielä viime syksynä oli toisenlaisia suunnitelmia. Työt ja työmatkat rajoittavat tänä vuonna harrastamista aika lailla, joten jätetään tavoitteet sikseen.

Se hyvä puoli siitä on, että voin ajaa tällaisia sippaamisen partaalle vieviä lenkkejä koska huvittaa.

Vaan eihän tällaisen sohvaperunatalven jäljiltä saa sykkeitä nousemaan oikein mihinkään! Täytyy ruveta ottamaan intervallit ohjelmaan, vaikkapa Malminkartanon mäen avulla.

Thursday, 20 March 2014

Uutta kumia pistoja vastaan

Saksasta tuli laatikon täydeltä renkaita fillareilleni.

Vaikka käynkin aika ajoin tukemassa täkäläisiä kivijalkakauppiaita, ei näitä kulutusosia tule Suomesta juuri ostettua. Maanantaiaamuna tilaamieni renkaiden (ja pumpun) yhteishinta postikuluineen oli 180 euroa.

Sellainen pyry tuli yöksi, että taidan sinnitellä vielä yhden päivän yltiöpainavilla nastarenkailla.

Sunday, 9 March 2014

Soraääni sepelöinnille


Anteeksi. Pakko ventiloida, kun vihdoinkin oli aikaa parin tunnin lenkille, mutta homma meni ihan puihin.

Päivän lenkki piti aloittaa vaihtamalla torstaina puhjennut takakumi. Päätin samalla vaihtaa kestävämmän ulkokumin eli Schwalbe Marathonin, sillä myös pikkupumppuni otti ja hajosi torstaina eikä sitä pystynyt korjaamaan.

Esipumppasin käytetyn sisärenkaan, asensin huolellisesti ja lähdin matkaan. Niin vain kävi, että vajaan kolmen kilometrin päästä alkoi rengas tyhjetä. Voi kilinherne sentään!

Eikö niitä pyörätien puolia voisi jättää sepelöimättä! Fillaristit, pulkanvetäjät, koirat, potkukelkkailijat kiittäisivät!

Kiepautin tangon saman tien kotia kohti, ja pääsin kuin pääsinkin varovasti putkelta ajaen kotipihaan niin, ettei tarvinnut ihan vanteella ajaa tai ruveta taluttamaan.

Tämä olikin vasta neljäs kerta tällä viikolla! Ymmärrän täysin niitä fillaristeja, jotka pitävät pyöräteitä lain mainitsemalla tavalla "ajokelvottomina" ja suhaavat ajoradan puolella.

Vaikka Nokian A10 -nastarenkaissa ei muita hyviä puolia ehkä olekaan, niin eipähän niiden kanssa tullut tänäkään talvena ensimmäistäkään rengasrikkoa. 

Yksi konsti on tänä keväänä käyttämättä, ja sitä voi suositella kaikille, joilla pyörän ei tarvitse olla kisakireä: pistosuojanauha.


Tuesday, 4 March 2014

Hautakiviä työmatkatempoilijoille


Työmatkatempo on surkea yritelmä urheilulajiksi. Sääntöjä venyttäen, muiden välissä puikkelehtien.

Oikeasti aika-ajo ajetaan yksin, muita vaarantamatta. Liiat riskit voivat kostautua ja törmäyksen osapuolet päätyä hautausmaalle.


Sunday, 2 March 2014

Ylös! Ylös! ja vielä kerran! ja vielä!


Välineurheilun parhaat puolet tulivat taas esiin, kun vaihdoin aamulla renkaat. Vanhat Nokian A10-nastarenkaat joutivat nurkkaan, ja Vittoria CX Comp Pro -nappulakumit tilalle.

Kylläpä rullasi tänään asfalttipätkillä helposti! Ja mikä ettei olisi rullannut – krossarin kesärenkaat ovat miltei 900 grammaa nastakumeja kevyemmät. Tietysti keveys on aina suhteellista: nastarenkailla kiekot painavat 4,8 kg ja nappulakumeilla 3,9 kg. Maantie-Bianchissa sama setti (kiekot+renkaat+takaratas ym.) painaa vain 2,3 kg.

Eilen ajoin perinteisempää tasaista maantielenkkiä lentokentän ympäri. Tänään kävin Paloheinässä ja punnersin mäkeä kahdeksan kertaa ylös. Hitaasti, suorastaan majesteetillisen rauhallisesti.


Oli ihan sillä hilkulla rupeaako sutimaan, joten piti ajaa aika lailla penkistä. Kokeikaapa muuten käyttämiäni välityksiä eli edessä 36, takana 23. Aika raskasta! Vaan eipä löytynyt pyörästä kevyempää, kun takavaihtaja ei jaksanut siirtää isoimmalle eli 25:lle.