tiistai 10. marraskuuta 2015

#pyöräilytalvi tarjoaa yhdelle ilmaisen fillarin



Pyöräliitto kumppaneineen on pyöräyttänyt käyntiin Instagram-kuvakisan, jossa voi voittaa Hangon tai Airiston taikka lahjakortin bikesteriin.

Täällä ohjeet. Tulipa otettua vaihteeksi ajokuvia tänään, kun kisa antoi siihen aihetta. Upea keli iltapäivällä!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kuvia vääriltä poluilta

Vantaan Petikossa riitti hiekkaa ja metsäpolkua, kun VPCX-poppoo pyöritti ketjuja. Kävin omalla lenkilläni katsomassa kisaa kameran kanssa ja otin pari ruutua. Albumi löytyy täältä. Kuvia saa käyttää CC BY-NC lisenssillä.

VP:ssä ei ole kyse ihan lajinomaisesta krossista. Nimi tulee siitä, että mennään "väärille" eli teknisemmille poluille. Tosin nämä minun ottamani kuvat edustavat aika tyypillistä krossimeininkiä.

Kare Eskola (kuvassa) karkasi pääjoukolta jo ensimmäisen kierroksen alkupuolella. 

lauantai 31. lokakuuta 2015

CX-herkkua myös harrastajalle

Nuotiopaikan savu leijailee järven yllä. Hiekkarantaa ja mukavia ulkoilupolkuja. Syksyinen lauantai on sateeton ja lokakuun viimeiseksi päiväksi melkeinpä lämmin. Mikä parasta: tutustumiskierroksella cyclocross-rata ei tuntunut liian tekniseltä.

Matti Ouvisen kuvissa taviskin näyttää kisakuskilta.
Ehkä tuon siis ajaisi. Vien kameran takaisin autoon ja käyn hankkimassa numerolapun fillariini. Kameran takaa sen eteen siis. Tästähän tulee kiva lauantailenkki hauskassa seurassa!

46 kuskia starttasi Toni&Toni Super Prestige cyclocross-kisaan tänään Vantaan Kuusijärvellä. Hienon kahden kilometrin rundin olivat laatineet: jyrkkiä mäkipätkiä, leveää kuntoilupolkua, kapeaa kivikkotrailia, uimarantahiekkaa ja esteitä.

Rataan tutustuessani arvioin vain sen teknisyyttä. En siinä rauhallisessa vauhdissa noteerannut, etteivät jyrkät mäet ja hietikot ole ihan omiaan 85 kg:n kuskille. Niinpä heti ensimmäinen jyrkkä töppyrä nosti sykkeet tappiin. Sen jälkeen loiva mutta pidempi ylämäki piti huolen, ettei palautumisen tunnetta ehtinyt syntyä ennen rinteeseen rakennettua labyrinttia.

En muistanutkaan, että pumppuni jaksaa paukuttaa 45 minuuttia näin kovaa. Vauhti ei kylläkään ollut tottuneempiin krossaajiin verrattuna kovin kummoista. Siinä missä kärki ehti seitsemän kierrosta, minun koneestani irtosi viisi. Yhtään kovempaa en olisi pystynyt kisaa ajamaan.

Joka tapauksessa kivaa oli! Ei liian teknistä pyörätrialia eikä mitään tasaista gravel grindingia, vaan vaihtelevaa ja sopivasti ajettavaa krossirataa. Maalikaaret, hyvin merkattu baana, tunnelmaa kohottavat katsojat lehmänkelloineen sekä kuvaajat… oli melkein suuren maailman tuntua!

Kisa on osa HelCX-sarjaa, jossa myös arkiset höntsäilijät sopivat oikeiden urheilijoiden kanssa samalle baanalle.

Pian on Suomen Pyöräilyunionin syyskokous. HelCX:n ajoja vastaava "kuntoajo"-luokan kuskien osallistumisen helpottaminen maantiepuolen lisenssikilpailuihin on asialistalla. (Liitteessä, Prologin esitys) Toivottavasti menee läpi. Siinä tapauksessa taidan olla keväällä aluecupin viivalla.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tenerife cycling week wrap-up

The week in and around Puerto de la Cruz, Tenerife, showed how many different riding options there are on the Northern Tenerife. First some general remarks, and then some information on the routes ridden.

Traffic and roads are mostly very suitable for cycling. Drivers are polite, and usually they wait patiently to have good visibility and spacious part of the road before overtaking you. Of course you still have to be cautious of approaching traffic in tight and narrow turns. Get yourself also a rear light for dark tunnels and for riding in the mist of the clouds.

Road conditions are good if you stay on two-numbered roads (eg. TF-21), and decent on three-numbered roads. Smaller roads may have holes and they may be extremely steep.

Several hard cat. 2-4 climbs: Puerto de la Cruz – Masca 

(106 km / 2,360 v.m.)



On my first ride I cycled West from PuertoCruz along TF-5. That part up to El Tanque (particularly the new West end of the road) is meant for heavy traffic, so the road stays below 8% and shoulders are wide. It won't be much steeper to Santiago del Teide, albeit the road is narrower and more interesting to ride.

The climb to Masca is a steep one: 10-16%. My gear ratio wasn't short enough and I really struggled to make it. Even so, I think it's easier from Santiago del Teide than the other way round. Luckily it was less than two kilometres uphill, and another very similar stint after Masca towards Buenavista.

Climbing up from Masca with too long gears and too much weight was a challenge itself. When I was nearing the top of the ridge, the headwind forced me almost to a standstill. I felt proud (and relieved) not giving up. After all that effort, it was such a joy to have a downhill all the way to Buenavista.

From Buenavista to PuertoCruz the TF-5 is an obvious and easy route.

The Masca part had it's effect on the suffer factor, making this ride my hardest on Tenerife according to Strava.


Single hard hors categorie climb: Puerto de la Cruz – Teide Teleférico 

(93 km / 2,400 v.m.)




TF-21 is a single steady 5–7% climb, which means that 34-28 gear ratio is enough even for a heavy weight cyclist like me.

I was staying in a hotel near Playa Martiánez. From this side of the town, take TF-31 to the highway crossing, and ride 2-3 kilometres towards Cuesta de la Villa. Make then a tight turn back to La Orotava. It makes some extra mileage, but saves you from excessively steep part in the beginning.

I did this climb in the noon of a workday. It meant that the tourist buses had already went up, and overall traffic was low.


Several cat. 3-4 climbs: Puerto de la Cruz – Tejina 

(64 km / 1,285 v.m.)




There were a lot of riders along the coastal North-East road from PuertoCruz to Tejina. No wonder, as the villages are pictoresque, and the terrain merciful, max 500 metres altitude.

From Tejina to Tacoronte it's an 8 km uphill. Very good training wise: it's only 2-6%, so one can take it easy or as a series of power intervals.

For this route 34-28 is more than sufficient.

If the dark clouds and raising wind hadn't scared me back, I would've gone a bit further, TF-13 towards Bajamar and Punta del Hidalgo.


Several cat. 3-4 climbs: Puerto de la Cruz – Realejo Alto – Buen Paso 

(62 km / 1,210 v.m.)



Once again, it's good to start via Cuesta de la Villa. Then, TF-320 takes you near to Los Realejos. All's nice and easy up to crossing TF-5.

I had scouted the route from the map but missed to check the parts inside towns and villages. So, it was quite a surprise to have such a steep mile-long section of 9-16% on the main road. Here you'd have use to something lighter than 34-28.

After Realejo Alto, take the scenic TF-342 westwards. My initial plan was to continue from Santa Barbara to El Tanque and then back on TF-5. But as started to feel my legs getting empty and as something got loose in my bike frame, I lost the appetite, and changed into light cruising mode.

From La Mancha I turned East to Buen Paso, and after that TF-5 led me back to PuertoCruz.

*   *   *


About 320 km and 7,200 vertical metres in a week. It was very much what my legs were ready for, and it also meant that I could spend time with my dearest and with my friends in other, more social activities. 

Very likely an island I'll revisit next year. Not only these, but for example the Anaga peninsula would be worth riding, too.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Over 2,000 vertical metres in two different styles

There are two kinds of uphills.

1. Routes with rolling hills or even harder climbs but combined with downhill sections make one push hard and reach anaerobic heart rates. My Sunday ride from Puerto de la Cruz to Masca valley was like that. Thanks to the sporadic downhills, I could spend 13% on threshold level (Z4), 3% on anaerobic level (Z5), and reached 99% of maximum HR.

2. Continuous HC climbs force you choose a different strategy. Start cautiously, don't go into red, at least in the first 2/3.

Today's ride to mount Teide was such a type 2 hors categorie (or especial in Spanish). From sea level to over 2,300 metres in 45 kilometres.

On Teide I didn't reach threshold level at all. Most of the uphill section – almost three hours – was in tempo (Z3).

I had expected the altitude make my heart pump more to get the oxygen required during the last ten kilometres. Yesterday I visited Mt. Teide by bus and went to top. In 3,555 metres even slight uphill trekking made my pulse go wild. But now 2,300 metres didn't make any difference from the ordinary. Anticipating the altitude I maybe took the climb even too cautiously.

Clouds from 1,200 to 2,100 metres.

From Puerto de la Cruz to La Orotava I avoided the steep Calle Risco Caido by heading North-East to Cuesta la Villa for 2–3 kilometres along TF-217, and turned South-West to TF-21. Recommended.

From La Orotava to El Portillo I crawled 12.5 km/h. This 6% section was steady, and didn't exceed 8%. For this, my lightest gear ratio 34-28 sufficed well. In contrast, the Masca hills would've needed shorter ratio.

It is tedious, almost boring to proceed so slow. 5 minutes per km, I mean is that cycling at all?

The obligatory selfie.
In order to cope with such a task, one has to divide the long climb into sections. And to find a rhythm. And to break it every so often by riding out of the saddle.

Traffic wise, I had the joy of climbing by noon, and on a workday. So few cars meant that in many places I could avoid the worst patches of surface by riding in the middle of the road.

I'm not a racer but a commuter. For a mere mortal this climb was almost too much. Exceeding myself like this feels great! Even legs are better than after the Masca ride. In this light the Strava suffer scores seem sensible: 232 for Masca, 160 for Teide.

Weather changes suddenly.
In the morning I forgot my wind vest and loose arms to the hotel room. Although it was unusually warm up there at Teide Teleferico, the clouds gathered quickly, and going downhill it was only 8°C (46F) from 1,900 to 1,300 metres.

I had to shake and stretch my hands every now and then to feel them and to be able to pull brakes. Luckily I had my makeshift newspaper under my jersey, otherwise.. oh, who knows how could I have done it...

So, lesson learned. In the mountains: prepare for the worst weather even if it's a heat wave down at sea level.


Place mat that helped me make it back.

My Top-5 tips for cycling serious climbs


  1. Think about route profile and have some strategy tackling it.
  2. Prepare your bike and pack your pocket for the changing weather.
  3. You've got short gears. Use 'em.
  4. Ride your own pace. Be moderate in the beginning.
  5. Remember to eat and drink consistently.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Puertosta Mascaan

Puerto de la Cruzin hotellin parvekkeen edessä Atlantin aallot lyövät rantaan. Bianchi on huollettu ja kuski treenannut muutaman kuukauden sitä varten, että jaksaa kohdata väistämättömän: kaikki tiet Puertosta vievät ylämäkeen.

Tämä ensimmäinen lenkkini Teneriffalla suuntautui Mascaan. Se tunnetaan paitsi kauneudestaan, myös haastavasta tiestä, jossa jyrkkyyttä ja neulansilmiä riittää. Monet ammattilaistallit käyvät treenaamassa mäkikuntoaan nimenomaan sillä tiellä.

Ylämäen laki? not!
Valitsin reitin ulos Puertosta vähän pöhkösti. Loro Parkin luota ylös suuntaava tie on turhan jyrkkä heti retken alkajaisiksi – en suosittele kuin mäkikauriille. Sen jälkeen on helpompaa viidentoista kilometrin tolpalle Santo Domingossa.

Santo Domingosta käännyin lounaaseen tielle FT-366/TF-82. Tällä reitillä on muuten osa moottoriliikennetietä, jolla pyöräily on kielletty.

Tällä 25 kilometrin nousupätkällä satoi vettä. Märkään renkaaseen tarttuu helposti kaikenlaista. Nyt siihen pureutui puolen sentin mittainen lasisäilä ja puhkoi sisäkumin.

Santo Domingosta on melko yhtenäistä ylämäkeä 25 kilometriä. Onneksi on tullut treenattua, sillä nousut nostavat sykettä varsinkin painavalla kuskilla. Kun kuitenkin anaerobisen kynnys on hivuttautunut vähän ylemmäs kuin alkukesästä,


Santiago del Teidestä Mascaan on pari kilometriä viisitoistaprosenttista nousua. Sellaiseen Bianchin 34-28 välitykset ovat auttamatta liian pitkät. Kadenssi putosi alle viidenkymmenen, ja lähellä oli ettei tarvinnut ruveta taluttamaan.

Keskinopeus tuolle pätkälle oli huikea 8 km/h.

Mascan tie ovat kapea ja mutkat jyrkkiä. Päällyste on erittäin hyvä molemmin puolin laaksoa. Tässä on syytä olla varovainen ja ajaa hitaasti, etteivät mutkat mene pitkiksi.

Mascan laaksoon eivät sadepilvet juuri osu. Nytkin oli mukava lämmitellä ja paistatella päivää ravintolan terassilla autolla paikalle ajaneiden ystävien kanssa.


Mascasta lähdettäessä oli taas hiukan kiivettävää. Vaikka jyrkkyyttä ei ollut kuin jo tutuksi tullut 15 prosenttia, sattui pahimpiin pätkiin vastatuuli. Tämä kaikkein hankalin osuus oli onneksi melko lyhyt.

Pian koittikin kahdentoista kilometrin lasku. Neljänkympin keskinopeus Carratera-vuorelta Buenavistaan tuntui ylämäkimatelun jälkeen hurjastelulta. Suuri osa matkaa on kaksikaistaista tietä, ja siinä pystyy ajamaan aika rennosti.

Vuoret jäivät taa Buenavistassa. Sieltä TF5:ttä pitkin Puertoon on kyllä mäkistä, mutta reitti sopisi vaikka peruslenkkien tekemiseen joka aamu.

Huomenna maanantaina Teidelle seuramatkabussilla, ja ehkä tiistaina samaan paikkaan fillarilla. Täytyy käydä scouttaamassa mikä on fiksuin väylä ulos kaupungista. Tämä taitaa olla paras ohje: http://www.tenerife-training.net/Tenerife-News-Cycling-Blog/best-way-to-get-out-of-puerto-de-la-cruz/

Reitti: Puerto-Masca, https://connect.garmin.com/modern/activity/925240420

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kaupunkien pienrahti fillarin kyytiin

Jopa yli puolet EU-maiden kaupunkien rahtiliikenteestä voitaisiin siirtää polkupyörillä hoidettavaksi. Näin kirjoittaa Veloelo-blogi EU:n liikenneministerien tämänpäiväisestä kokouksesta.

Pienrahdin siirtyminen fillarikuljetuksiin on loogista ja varmasti nouseva trendi.

Kuluja ja päästöjä halutaan kuriin. Toisaalta tavarapyörät ovat yleistyneet ja valikoima monipuolistunut. Niin ovat myös sähköavusteiset polkupyörät.

Kun vielä samaan aikaan kaupunkien pyöräilyinfra paranee niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, vaikuttaa kehitys suorastaan vääjäämättömältä.

Kun kampien polkeminen alkaa pitää talouden pyörät pyörimässä, sen arvo noteerataan myös talouspäättäjien piireissä. Tämä vahvistaa pyöräilyn roolia liikennemuotona entisestään.

Tavarapyörä on yleinen näky Kairossa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Ninjat jääköön kotiin

Ninjat vaanivat pimeydessä, pukeutuvat mustaan ja tekevät mitä yllättävimpiä syöksyjä pahaa-aavistamattomien eteen. Niitä on tullut vastaan taas ihan liian monta.

Pimeys koittaa jo varhain illalla, joten muista valot ja heijastava pukeutuminen. Alkavalle viikolle on luvattu pakkasöitä Etelä-Suomea myöten, joten varo liukkaita kohtia, jottet päädy ninja-liukuun pitkin maanpintaa.

Pidän edelleen hyvinä ajovaloina Moon Meteor 100:aa ja 200:aa. Pieniä, kevyitä ja riittävän tehokkaita kevyen liikenteen väylille.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Mäkikuntoon kolmessa kuukaudessa

Alkuvuonna meni viikkokausia, etten koskenutkaan fillariin. Toukokuussa tuli sitten varattua reissu Teneriffalle lokakuuksi. Eikä sellaiselle saarella kannata ilman pyörää lähteä.

Suunnitelma. Sitä vaatii se, että 90-kiloinen* sohvaperuna jaksaisi polkea ylös Teidelle. Yli 40 kilometriä yhtämittaista ylämäkeä, meren ääreltä 2325 metrin korkeuteen.


Kesäkuu tuli, oli ja meni lähinnä työreissussa, joten heinäkuussa alkoi varsinainen kiri.

Kolmessa kuukaudessa ehtii aika lailla. Monen kuntoajoon valmistavat harjoitusohjelmat ovat kymmenviikkoisia. Tyypillisesti harjoitusmääriä/tehoja nostetaan noin 10 % viikossa, ja kerran kuussa hiukan on keventävä viikko.

Aiempien vuosien kokemus auttaa oman maksimin arvioinnissa. Nostin viikkokilometrit saman tien 200-250 tasolle. Heinä-elokuussa jalat panivat hanttiin. Lähinnä kireät lihaskalvot vaativat paljon huoltoa: venyttelyä aamuin illoin ja pientä hierontaa iltaisin.

Sittemmin viikottaiset kilometrit eivät ole kasvaneet kuin kolmeensataan. Edelleen pääosa kertyy kodin ja työpaikan erottavan 25 kilometrin polkaisusta 3-4 kertaa viikossa edestakaisin.

Elo-syyskuussa aloin nostaa tehoja. HePon sunnuntaiset porukkalenkit ovat tarjonneet vähän pidemmän setin, jossa on voinut ajaa myös kirejä ja mäkispurtteja.

Kun tavoitteena on mäennousukyvyn parantaminen, olen tietysti etsinyt paikallisia mäkiä ja puskenut isoilla tehoilla vastatuuleen myös työmatkoilla.

Jorvin sairaalan ympäristö, Kehä III:n nousu Kuusikossa, Malminkartanon täyttömäki ja Skogsbyntie ovat kaikessa vaatimattomuudessaan saaneet esittää vuoristonousuja.

Esimerkiksi Malminkartanossa on vain noin 60 nousumetriä, mutta sen ajaminen 5-10 kertaa totuttaa jo vähän pidempäänkin puristukseen, vaikka alamäki päästääkin sykkeet laskemaan.



Monelle parempikuntoiselle Teiden köysiradan ala-asemalle nousu olisi läpihuutojuttu, jota ei tarvitse etukäteen miettiä – ainakaan kun ei aseta aikatavoitetta. Olen ajanut muutamia kertoja Kreetalla merenrannasta 1300 metrin korkeuteen, ja kohtalaisessa lenkkikunnossa se ei tuota mitään ongelmia itsellenikään.

Teiden tekee hankalaksi se, että ensimmäisten 43 kilometrin matkalla etupyörä on heti ensipolkaisusta takapyörää ylempänä: ei laskuosuuksia, ei edes tasaista. Kreetalla saattoi totuttaa jalat työhön polkemalla kymmenen kilometriä sisämaahan melkein tasaista tietä.

Yksi asia, jonka olisin voinut tehdä fiksummin jo tässä vaiheessa: ajaa pitkiä lenkkejä. Nyt yhteislenkit siirtymineen ovat olleet vain noin sata kilometriä, joka ei rasituksena vastaa lähellekään tulevia taipaleita. Kun tarkoitus on muutenkin ajaa reissussa jokseenkin joka päivä, tarvitaan peruskestävyyttä.

*   *   *

Toivottavasti tämä selostus antaa vertailukohtaa muillekin, joilla on oma haasteensa edessä.

Kuten rivien välistä voi lukea, olen oikeastaan ihan tarkoituksella tehnyt syyslomareissun pyöräilystä itselleni "henkisen vuoren", tavoitteen jolla motivoida ja innostua ajamaan etäisesti treenaamista muistuttavalla tavalla.

On se kyllä tuottanut tulosta, sillä minun lisäkseni nykykunnosta tykkää myös kello: Strava-segmenttiajat ovat parantuneet merkittävästi syyskuun aikana.

* Hiukan olen onnistunut laihduttamaan. Ylös kuljetettavaa massaa on 6 kg vähemmän kuin keväällä. Kun lihasta on tullut treenatessa lisää, on arviolta 8-9 kg läskiä sulanut. 

Hanna heräsi

Tour de Helsingissä vakavimmin loukkaantunut pyöräilijä heräsi eilen koomasta ja hengittää ilman konetta. Tietää kuka on ja missä on. Tätä on toivottu ja odotettu!

Lämpimät halaukset Hannalle ja hänen läheisilleen! Meitä on paljon, jotka olemme myötäeläneet kanssanne.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Maanteiden tuomarit

Läheltä piti, todella läheltä.

Helsingin Polkupyöräilijöiden kuntolenkillä saa tavallisesti keskittyä pyöräilyyn. Tänään ryhmämme ohitti kuitenkin poikkeuksellisen moni vittumainen autoilija.

Nämä tee-se-itse-tuomarit järjestivät henkilökohtaisia ”mielenilmauksia”, joissa mieltä osoitetaan ajamalla reipasta maantienopeutta mahdollisimman läheltä pyöräilijöitä. Tarkoitus on kai horjauttaa nämä ajolinjaltaan tai peräti kaataa osumatta kuitenkaan itse.

Helsingissä viime kuussa autoilija tappoi pyöräilijän ajamalla päälle. Sen jälkeen osa autoilijoista on ottanut kevyen liikenteen huomioon korostetun kohteliaasti. Kiitos siitä! Voitte olla varmoja, että joustavaa asennettanne arvostetaan.

Osa kuitenkin ajaa risteyksiin välittämättä kärkikolmiosta tai kääntyjän väistämisvelvollisuudesta. Välillä kännykkä korvalla, välillä muuten vain pelkkiä ajoratoja katsellen. Jokseenkin joka päivä pääsisin sairaalaan, jos pitäisin etuajo-oikeudestani kiinni.

Niin autoilijat kuin pyöräilijät kuin jalankulkijatkin tulkitsevat sääntöjä välillä omaksi edukseen. Suurin ongelma on kuitenkin epäsuhta loukkaantumisriskin osalta.

Tämän päivän pahin tilanne sattui Riipiläntiellä Vantaalla. Iso pakettiauto tuli vauhdilla takaa ja ohitti niin läheltä kuin pystyi. Kun se lisäksi veti isoa peräkärryä kurvatessaan keskeltä kaistan reunaan, peräkärryn lokasuojan ja etummaisen pyöräilijän väliin ei jäänyt kahtakymmentä senttiä.

Iso ja kovaa kulkeva yhdistelmä sai aikaan ilmavirran, joka olisi voinut heilauttaa pyöräilijät kumoon. Varsinkin ensimmäisenä ajanut järkyttyi melko lailla.

Onneksi saimme bongattua rekisterinumeron, ja poliisi pääsee haastattelemaan osallisia. Harmi, että nauhoittava action-kamerani akku oli jo ehtinyt sammumaan.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kuminen kurasieppari

SKS Raceblade XL on hyvä pikairrotettava lokasuojasetti: kevyt ja riittävän tukeva tilapäinen sääsuoja. Takalokari ei ole täyspitkä, vaan päättyy jo haarukan kohdalle. Näin takapyörä heittää rapaa nilkoille turhan paljon.

Olen kokeillut erilaisia virityksiä, joista parin sadelenkin kokemuksella yksi helppo ja ilmainen konsti on osoittautunut toimivaksi.

Leikkasin rikkinäisestä sisäkumista parin sentin palan, pyöristin toista päätä ja toiseen tein reiän nippusiteelle. Koska krossarissani on levyjarrut, kiinnitin sen vannejarruille tarkoitettuun reikään. Hyvin stoppaa roiskeet.

Sisäkumista leikelty viritys ei ehkä tyylipoliiseja miellytä, mutta toimii.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Suomalainen maantieskene uusista kuvakulmista

Niki vetää joukkoa Bodomintiellä.
Huomenna lauantaina Yle2 tarjoaa peräti tunnin mittaisen koosteen kotimaisesta Skoda-maantiecupista.

Perinteisen ja puuduttavan kaukaa kuvatun maisemakuvauksen sijaan ohjelman tekoon on panostettu action-kuvauksen kautta. Kamera on ollut kiinni mm. Janne Nurmisen pyörässä.

Klo 18.10 alkava ohjelma näkyy Yle Areenan kautta myös tallenteena.

Veikkaan, että olen huomenna ihan valmis koittamaan taas kykyjäni kilpasarjassa ensi kaudella.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tour de Helsinki Live Stream

Tour de Helsinki viettää kymmenvuotissynttäreitään tänään. Taas on yli kaksi tuhatta polkijaa lähdössä Velodromilta. Kärki ajaa kovan kisan, ja taaempana otetaan ehkä enemmän nautiskelun kannalta.

Tapahtumasta striimataan selostettu livelähetys. Järjestäjien mukaan tarkoitus on seurata yhtä lailla kisatilannetta kuin koko kuntoajotapahtumaakin. Upotin striimin tähän postaukseen, joten voit seurata sitä tästä tai tapahtuman Youtube-kanavalla.


Vielä eilen mietin pitkään lähtisinkö mukaan. TdH:ssa on aina mahtava tunnelma, ja 25-ryhmät olisivat tarvinneet lisää vetäjiä. Päätin kuitenkin noudattaa omaa Teneriffalle valmistautumisen suunnitelmaa, ja ajaa reipastahtisemman HePo-lenkin.

lauantai 22. elokuuta 2015

Valmistaudu vaativaan ylämäkeen

Lokakuussa pakkaan oman fillarini lentokoneeseen ja matkustan ikuisen kevään saarelle. En ole ennen Teneriffalla käynyt, mutta vaikuttaa siltä, etteivät edes rannikkotiet kulje tasamaalla.

Puerto de la Cruzista Teide-vuorelle on 45 kilometriä yhtenäistä nousua merenrannalta yli 2300 metrin korkeuteen. Keskijyrkkyys on vain 5-6 %, mutta alkupuolella on tarjolla mm. kilometrin pätkä noin 20-prosenttista. (Kiitos vinkistä JyrkiL, että kannattaa valita kiertotie.)

En ole pyöräilyammattilainen enkä vuorikauris. Eikä kyseessä ole kilpailu. Jotta tuskassa olisi myös hupia ja nautintoa, on valmistauduttava ennakkoon.

Kuva ja alkuperäinen lista täällä.
Tämä on selvää:

  1. Ota selko mäestä etukäteen. Itse ymmärsin reitin vaativuuden vasta katsottuani prätkällä alamäkeen kuvatun videon (esim. 29 minuutista eteenpäin).
  2. Tarkista olosuhteet ennen lähtöä. Vastatuuli, sade ja vuoriston kylmyys voivat muuttaa koko homman.
  3. Maltti on niin valttia! Älä päästä itseäsi punaiselle varsinkaan nousun alkuvaiheessa. 
  4. Aja omaa vauhtiasi. Vaikka kuinka houkuttaisi lyöttäytyä hiukan nopeamman peesiin, älä tee sitä. 
  5. Pidä riittävä kadenssi. Jos pyöritysnopeus laskee 50 rpm:n tienoille, on tarjolla maitohappoa ja kipeytyviä polvia. (tutkimusyhteenveto)
  6. Valmistaudu erityisen jyrkkiin kohtiin jo ennakkoon oikealla vauhdilla, vaihteen keventämisellä ja ajolinjan valinnalla.
  7. Kyllä sitten ylös punnertaessa harmittaa, jos pyöräsi välitykset eivät ole sopivat.

Yhtenä kesänä Kreetalla yritin kiivetä aivan liian raskain välityksin. Seuraukset voi lukea tekstistä Kreikka: serpentiinitien haaste.

Jos haluat lisää yleispäteviä ohjeita, löydät niitä vaikkapa Hesarin Veloelo-blogista. Jos sinulla on jo jonkin verran kokemusta ylämäistä, lue tämä teksti loppuun ja kerro mihin ratkaisuun sinä päätyisit vastaavassa tilanteessa.

Mitä sinä tekisit?


Bianchi Oltressa on standardikammet eli 39/53-eturattaat. Liian raskaat mäkimaastoon. Pienin ratas, jonka kampisarjaani saa, on 38-hampainen. Takavaihtajalla pystyy siirtämään ketjua 28-piikkiselle eli kevein välitys olisi 38x28.

Jos haluan pitää järkevän 70 rpm kadenssin, pääsee tuolla välityksellä 12 km/h vauhtia. Sellainen hurjastelu alkumatkan jyrkillä osuuksilla saisi kuskin bonkkaamaan alta aikayksikön.

Kannattaako paria nousua varten ostaa kompaktikammet eli 50-34, joille tuskin löytyy käyttöä myöhemmin ainakaan Suomessa? 169 € plus vaihtotyö on aika paljon. Entä 52-36, jolla voisin ajaa täälläkin? Olen yrittänyt vertailla vaihtoehtoja mm. Sheldon Brownin laskurilla ja Bikecalcilla, mutta on hankala tulkita mitä numeeriset erot 34:n ja 36:n välillä käytännössä tarkoittavat.

Tänä vuonna on tullut ajettua vähän, mutta heinä-elokuussa on kunto kasvanut kohisten. Rinnekotia ja Malminkartanon täyttömäkeä on tarkoitus lisätä syyskuussa kasvavin toistomäärin. Onneksi aiemmilta vuosilta on sentään tottumusta sekä pitkiin ajoihin (Vätternrundan 8h 56 min) että vaativampiin mäkiin (nousua 1300m / 25 km jolloin 39-28).

Photo of Masca Road: PhilippN, Wikipedia
En ole käynyt kuntotesteissä pariin vuoteen enkä osaa sanoa mikä on nykyinen FTP. Jos tietäisin nykytilanteen, voisin syöttää arvot CyclingPowerLabin laskuriin.  Kolme vuotta sitten olin paremmassa tikissä, ja tuolloin tehdyn Pajulahden ergometritestin perusteella aerobinen kynnys oli noin 225 W ja anaerobinen (VK) kynnys noin 275 W.


Tuossa siis taustat. Mitä suosittelet tämän perusteella? Triplakampia ei ole tarkoitus hankkia.

tiistai 18. elokuuta 2015

Next to Virtual Reality

I've gotten my Garmin Edge 520 with Strava Premium account. The world is not the same any more.

Strava Live Segments change my game. While biking, I get a countdown notice from Edge 520 about nearing the start of a segment that I've starred in Strava. When on the segment, Edge 520 shows how much I'm currently leading or tailing the KOM ride. (How can I make it to compare to my PR, anyone?)

I've selected certain safe segments, divided along my commuting route, so that I can use them as help for an interval training.

Now, when it's very close between me and KOM owner, I can visualize him there some meters in front of me - and that makes me pedal even harder. You understand why it's really important to select segments where there are no major hazards.

The execution of this feature is perfect except one thing. En route the Edge 520 informed that I've managed to get three KOMs. Marvellous, what a rider I am, some headwind and all!

Unfortunately at home, connected to my computer and the real Strava database, I was given only a 2nd and a 6th position, plus one PR. Why this discrepancy?

PS. I found a similar issue being discussed in Strava Support. Let's see if this procedure helps.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kun ne tavalliset eivät riitä

Ajopaidan vasemmassa takataskussa on yleensä eväät (banaani ja keksi), keskitaskussa työkalut (kuusiokoloavainsetti, rengasraudat, pumppu, kaksi vararengasta, säkitettynä vanhaan sukkaan jolla pyyhkiä kädet mekaanikkohommien jälkeen), ja oikeassa taskussa kännykkä, luottokortti ja kolikko tai pari. Viileämmillä tai sateisemmilla keleillä siellä voi olla myös tuuliliivi tai kenkäsuojat.

Näillä pärjää yleensä hienosti. Tämä päivän rikkoutumisten saldo on kuitenkin sen verran hurja, ettei perussetti riittänyt alkuunkaan.

Sisäkumi 1: Uudella pyörätiellä erään risteyksen jälkeen puuttuu asfalttipintaa reunakiven jälkeen puoli metriä. Tömps klonk. Snakebite.

Sisäkumi 2: Krossarin Halo Mercury –kiekko on ahtaampi ja nahkeampi asentaa kuin maantiefillarin Dura-Ace C24. Sisuri ei mennyt kunnolla paikalleen. Poks. Note to self: varmista että varakumit ovat oikeaa kokoa ja niissä on vanteisiin nähden riittävän pitkät venttiilit.

Sisäkumi 3 (kiitos tästä pidempiventtiilisestä ohiajajalle!): Avustin sisäkumia työntämällä paikalleen rengasraudalla. Vaikka ”rauta” on muovia ja pyöristetty päästä, sisuri sanoi Pssht.

Kotiin pääsin tiimiauton kyydissä. Uusi kumi ja matkaan. Seuraavat kymmenet kilometrit menivätkin moitteettomasti.

Sisäkumi 4: Se vain tyhjeni, hitaasti mutta vääjäämättömästi. Syytä kertomatta.

Satula: Vantaan Tapolantien ylämäen jälkeen on edessä mutkainen ja osin varjoisa alamäki. Yksi kuoppa jäi noteeraamatta, enkä ehtinyt nousta satulasta. Nopea ja terävä pystyheitto paukautti riuskan miehen ylös ja takaisin alas satulaan.

Selle Italia SLR Carbonion etuosan hiilikuitu murtui ja kiinnitys irtosi. Viitisen kilometriä myöhemmin antoivat periksi myös takakiinnikkeet. Niinpä pyörittelin parikymppiä kotiin enimmäkseen putkelta. Hyvää vaihtelua treeniin kylläkin!

Bonus: Riipiläntiellä kaksi triatlonistinaista olivat hiukan neuvottomia vaihdettuaan toisen pyörästä sisäkumin. CO2-patruunaa irrottaessa oli ilmat päässeet sisurista pihalle. Korkealaippaisessa kiekossa oli sen verran lyhyt venttiili, ettei heidän pumpullaan saanut ilmaa sisään.

Minulla oli mukana Lezyne Road Drive, jossa on joustava letku ja venttiiliin kiinni kierrettävä suutinkappale. Sillä oli helppo pelastaa triatlonistien lenkki. 

torstai 6. elokuuta 2015

Rikkoiko ylikonstaapeli kuparisen? Maalituomarit tutkivat.

Ylen uutisessa pohditaan MAMIL-pyöräilijän paikkaa liikenteessä. Juttuun haastateltu ylikomisario Kalle Oksman lausuu:
Ensisijaisesti toki kevyen liikenteen väylää tulisi käyttää, mutta tällaisilla kilpapyörillä kun ajetaan, niin suosittelen maantien käyttämistä. Nopeudet pyörillä ovat niin suuret, että ne aiheuttaisivat enemmän vaaratilanteita kevyen liikenteen väylillä ihmisten seassa kuin maantiellä.

Tämän tulkinta on saanut aikaan kovaa kuhinaa birotologien yhteisöön. Olisihan se ensimmäinen kerta, kun viranomainen sanoo ääneen, että voi olla fiksumpaa käyttää ajorataa kuin kevyen liikenteen väylää. (Birotologit muistuttavat kremlologeja siinä, että he tutkivat hierarkian ylimmiltä portailta lausuttuja viisauksia, mutta kohteena on neuvosto-Kremlin sijaan polkupyöräily, lat. birota)

Missä siis kovavauhtisen pyöräilijän olisi hyvä ajaa liikenneturvallisuuden näkökulmasta?

Olisiko heidän syytä siirtyä pyörätielle heti tilaisuuden tullen? Lisää kuvia tiistain kisoista Espoossa täällä.

Yhdet sanovat ylikomisarion olevan sitä mieltä, että pois taajama-alueilta ja mars haja-asutusalueiden maantien laitaan. Toiset ovat sitä mieltä, että pois kevyen liikenteen väyliltä ja mars ajoradan reunaan.

Autoilijan ja jalankulkijan velvollisuus käyttää ajorataa ja jalkakäytävää on kirjattu liikennesäännöiksi. Pyöräilijän velvollisuus käyttää pyörätietä on liikennemerkillä annettu määräysluonteinen ohje.

Tieliikennelain 2. pykälässä sanotaan: "Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa."

Näinpä tulkitsen – ja ajattelen poliisimiehenkin tulkinneen, – että lastenvaunujen, koirien, pikkutenavien, sauvakävelijöiden ja rullasuksihiihtäjien sekamelska on sellainen erityinen syy, jonka vuoksi kovavauhtisten pyöräilijöiden on paras valita ajorata usein myös siellä, missä olisi kevyen liikenteen väylä käytettävissä.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

"Idiot" eli lukkopolkimien säätämisestä

Tiukka käännös takaisin pyörätielle.
Tänä aamuna ajoin muutamia kertoja Jorvin sairaalan mäkeä. Se on hyvä treenipaikka työmatkan loppuvaiheessa: Ensin pyörätietä ylös pari-kolmesataa metriä, korkeuseroa reilut 20 metriä. Sitten tietä pitkin alas Vanhan Turuntien risteykseen ja taas pyörätietä ylös.

Toista kertaa alas tullessani ja pyörätielle kurvatessani huomasin pyörätietä alas viilettävän fillaristin vasta viime hetkellä. Vauhtia ei ollut, joten sain kyllä jarrutettua.

Oikea poljin on ollut turhan tiukalla jo jonkin aikaa. En ole viitsinyt sitä säätää, ja nyt siitä piti maksaa. Kun en nollavauhdissa saanut jalkaa irti ja painopiste oli oikealla, ei ollut mitään tehtävissä, vaan kellahdin kylki edellä maahan.


Youtube-videon ensimmäinen kaatuja ottaa kädellä vastaan kaatumisen. Vaimollani murtui ranne vastaavalla tavalla, ja väärän kipsauksen ym. vuoksi siitä on ollut harmia ja jatkoleikkauksia jo yli kahdelle vuodelle.

Jos siis vastassa on vain tien pinta, pidä kädet tangossa. Olkapää ja kylki kestävät paremmin kuin käden ohuet luut.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Chris ja Lotta, kaksi huippupyöräilijää Pariisissa tänään

Illalla Pariisissa Champs Elyseéllä Chris Froome pukee päälleen keltaisen paidan Le Tourin kokonaiskilpailun voittajan merkiksi. Toissa vuonna samalla korokkeella hän kuittasi doping-epäilyt:  "This is one yellow jersey that will stand the test of time". Sillä hän tietysti viittasi Lance Amstrongin röyhkeään systeemin hyväksikäyttöön ja douppauksen peittelyyn.

Käsittämätöntä on ollut pyöräkisan yleisön käytön Froomea kohtaan. Reitin varrella seisovat buuaavat, sylkevät ja heittävät virtsaa päälle. Ehkä tietty insinöörimäisyys ja Sky-tallin kliininen ylivoima vähän hälventää yleisön kaipaamaa sankarimyyttiä, mutta onhan kyseessä silti ehdottomasti tämän hetken paras maantiepyöräilijä.

Tänä vuonna Le Tour teki yhteistyötä Gopron kanssa. Varsin monella pyöräilijällä oli kamerat, ja pätkistä ladattiin ajovideot päivittäin Youtubeen. Eilisen etapin klipistä kannattaa katsoa erityisesti Alpe d'Huez -osuus (2:00 alkaen).



Starring: Lotta Lepistö


Tänään nähdään Pariisissa myös naisten maantiepyöräilyn parhaimmisto. Ennen miesten etappia ajetaan La Course by Tour de France (linkki päivitetty). Siihen ottaa osaa Bigla-tiimin riveissä mm. viime viikolla Thüringenissä etapin voittanut Lotta Lepistö.

Bigla Pro Cycling Team ajaa tänään Lotan puolesta. Jos hän on palautunut kunnolla kovasta Saksan-kisasta, voi tämä vahvassa nousukunnossa oleva suomalaissprintteri kiriä itsensä vaikka kisan voittajaksi.

Eurosport näyttää La Coursen klo 15 alkaen.
Lotta Naisten kv. etappiajoissa Helsingin Baanalla 2013.


Ei näin! Tehon lisäyksessä on aina riskinsä

Tänä vuonna on tullut pyöräiltyä vähemmän kuin vuosikymmeneen. Nyt heinäkuussa on fillari vihdoin alkanut liikkua enemmänkin, ja olen tietysti yrittänyt pitää kielen keskellä suuta tehoa lisätessäni.

Tänään osallistuin HePon kolmetuntiseen porukkalenkkiin. Siirtymien yhteydessä ajoin puolitoista tuntia omaa reipasta ajoa. Yhteislenkkimme ei ollut erityisen kova kuten Strava-data kertoo. (kirjautumattomille näkyy vain perustiedot). Kävimme Rajamäen Sääksjärvellä, ja matkaa kertyi 89 km noin 30 km/h nopeudella.

Kaksi kiripätkää lenkkiin mahtui, ja ajoin ne niin lujaa kuin pää kesti. Usein tehojen ulosmittaaminen on siis myös psykologiaa. Jättämällä kipusignaaleja huomioimatta voi päästä kovempaa tai pitää tehoja yllä kauemmin, vaikka maitohapot jylläisivät. Tässä on tietysti myös riskinsä, sillä kipu on usein elimistön viesti.

Nurmijärven Ojakkalantiellä ajoimme ensimmäisen vapaan vauhdin pätkän. Jalat olivat aivan puuta, ja sitä ne olivat myös kirin jälkeisessä vetovuorossa.

Vielä heikommilta ne tuntuivat Katriinantien loppukirissä, jossa pysyin vain vaivoin kiriporukassa mukana.

Takana on pieni kaupunkiloma Prahassa, ja ehkäpä jalat olivat siellä kävelystä jo väsyneet. Väsymys ja sandaalien huono soveltuvuus kävelyyn olivat ehkä syitä siihen, että jalkaterien asento ei tänään kampia pyörittäessä pysynyt oikeana.

Kova yrittäminen, pitkä lenkki ja virheasento saivat säären etuosan kipeytymään. Kävely on ollut tosi hankalaa. Vaikuttaakin siltä, että etummaisen sääriluulihaksen jänne on tulehtunut.

Kestävyysjuoksun erikoisseuran nettisivuilta löysin Aulikki Saarisen tekstin säären etuosan kiputiloista. Fiksun oloinen setti. Harmillista on vain se, että tulehduksen hoitona tulisi keskeyttää harjoittelu ja levätä. Ikävän kova hinta päivän mokasta!

Löytyi sieltä myös se tuttu konsti eli akuutin tulehduksen hoito kylmällä. Nyt sitten ulkoisesti Ice Poweria, ja sisäisesti 600 mg tulehduskipulääkettä. Voisiko mitenkään huomenna ajaa, vaikka ihan vähän ja varovasti...

Jos mukavuusaluettaan ei ylitä, on kehittyminen vaatimatonta. Jos yrittää liikaa, rikkoo kropan ja joutuu jäähylle.

Resepti on sama kuin oppimisessa: pitää löytää oma lähikehityksen vyöhykkeensä, se haasteiden taso, jossa ylitetään nykyinen saavutettu taso, mutta ei hypätä siitä liian kaukaksi kerralla.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Missä pyörät pyörivät, edition "stadi"

Kirjastosta tarttui mukaan Helsinkin kaupungin Pyöräilykatsaus 2015, jota voi selailla myös digitaalisena Issuu-versiona.

Katsauksessa kerrotaan Baana-verkon laajentumisesta ja ennakoidaan pyöräliikenteen kasvua kymmenen vuoden perspektiivillä.


Hankin tänään Stravan Premium-tilin, ja sen mukana tuli uusi ominaisuus nimeltä Heatmaps. Sen avulla näkee omat ajo- ja juoksureitit. Samalla löysin myös sivun, josta voi tarkastella kaikkien Strava-käyttäjien julkisia reittejä.


Kirjoitin hakusanaksi Helsingin, ja sain aika erinäköisen kuvan pyöräliikennevirroista kuin stadin tutkimuksessa. Kaupunkisuunnitteluvirastonkin kannattaa pureskella Stravan dataa, tässä linkki

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

iSaw Extreme


Beware of flooding funny home videos! or... Finally, the action camera I bought a year ago, will see daylight.

FullHD (1080p / 60 fps), timelapse, iPhone remote control, waterproof housing, and more. Only thing that wasn't included, is the handlebar mount. So, I'll start with the helmet mount first. The sticker feels secure, but I opted to drill holes to the sides of the mount, and attached a plastic cable tie around the helmet structure. Timelapse of the grand work:


If you've got one with an older firmware like mine, you have to update it in order to connect the camera with your phone. I downloaded the file here and used this advice.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Livestream siirsi kotimaisen pyöräilyn uuteen aikaan

Hatkaryhmän tanssia Tapolan mäen alaosassa.
Viime viikonloppuna ajettujen maantiepyöräilyn SM-kilpailujen suuri ja kaivattu uudistus oli tapahtuman livestriimaus.

Harri Syrjän vetämä epävirallinen tiimi organisoi motot, monikameraohjauksen, asiantuntevat selostajat ja studiovieraita. Striimiä saattoi seurata Youtubesta vaikkapa kisareitin varrella. Hats off, komea teko!

Katselin miesten kisaa puolitoista kierrosta livenä kotisohvalta, kunnes polkaisin itsekin paikalle. Otin samalla parit kuvat, joita kisaajat saavat käyttää vapaasti.

Samuel ja video-stream olivat päivän voittajia.

Iso käsi striimitiimille! Ei uskoisi, että tämä oli teidän ensimmäinen kisastriimauksenne.




perjantai 3. heinäkuuta 2015

Rugova Canyon: Outdoor Mecca not widely known outside Kosovo

Rugova is a stunning mountain area in the North-West Kosovo some two hours drive from the capital Prishtina. It takes only five minutes by car or ten by bike to reach its opening from the city of Pejë (Peç).

There are great possibilities for outdoor action in Rugova: hiking (eg. Via Ferrata), skiing, climbing, cave visiting, (mtb) cycling. I noticed a visitor info kiosk on the way to the canyon, and they seem to rent some sort of bikes.

The Rugova road goes from Pejë to the ski resort / hotel Magra Austria in the village of Bogë. It takes 30 km, and the road ascends from 550m to 1350m. There are no particularly steep sections, 12% being the maximum. Usually very steady 4-6%.

The first part is very scenic. Gradually the canyon opens up to a valley. Midway, there are several places to stop by. I had coffee in Motel Hani which has also cheap meals on their menu.

All of the main road is tarmac. If you want to make an excursion to a side road, like I did having found the sign saying "Amphitheatre", you might end up doing a difficult gravel road, like in this case up to 20% elevation gain. The sign says something like 700m to the Amphitheatre but having ridden that I was only half way.

Taking a side road can be well worth it to get an even more stunning view on the mountains and the valley. If I had had more time and better equipment, hiking to the Kugishtë lakes south from the road would have been nice. (see map) Map and satellite images of the Amphitheatre area reveal interesting roads, or carriage rides, up to the top of the hills. Next time I might rent a MTB to ride around there.

A cyclocross bike like my CaadX with cx tyres is very suitable on the main road. Even slick tyres would do there. If I had lighter gears, riding would have been smoother. Then again, stopping for taking photos every now and then gave me a good excuse to take it easy.


Reach Magra Austria hotel/restaurant at the very end of the road, and you know it'll be easy downhill all the way back. Have some pasta there first.

*    *     *

I rented a car in Prishtina and drove to Pejë Hotel Dukagjini on Friday, and rode most of Saturday along Rugova valley. On Sunday I visited the Great Canyon Cave System with my guide Mr. Mentor. It was more climbing than walking inside the mountain, as this was not a cave open and eased for tourist use.  Very majestic place and an experience I'll remember long!

I didn't have flashguns with me but long exposure time and torches worked out well.
See also: https://en.wikivoyage.org/wiki/Peja

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Nice routes and impossible woods in Prishtina, Kosovo

Too wide! Must left to unknown hands.
I flew to Kosovo to work there for three weeks in June. I took my Cannondale CaadX with me in order to do some riding too. As the box exceeded the measurements, I couldn't get it to the cabin with me.

Of course I was a bit afraid of the handling by Turkish Airlines and the airport staff. I removed pedals, saddle and saddlepost, wheels, turned handlebar sideways, and placed them with the frame in the box. I left the derailleur to its place and put an additional layer of cardboard to protect it.

The bike arrived in Prishtina in good condition. Turkish takes 30 € / flight, so it's 60 € to Prishtina via Istanbul.

On the Eastern side of the capital is the Gërmia park. The locals go there a lot to hike and to run. It's also a great place to ride a mountain bike. At the gate there are some basic MTBs for rent, 1-2 € / hour. (See entry Paluu Gërmiaan)

So, this year I had my own bike with me – but I had forgotten to change gearset for steep climbs. I planned to stay on roads, and the first kilometres to and in Gërmia were only 5-6% on average, but after the restaurants it steepened to 10% and soon even harder. 46-36 chainrings in front and 11-25 cassette weren't very useful.

I thought I knew the route from last summer. Eventually, however, when the road made a tight right hand turn (at the water post), I thought it was the wrong direction. Instead, I continued straight ahead on the gravel road which ended soon. After that I decided to ascend a path continuing up to the hill.

Unrideable. Avoid this situation for a reason.

After a while the path started to dissolve and the hill got even steeper. I was in the unridable forest.

I started to walk my way towards the top of the hill carrying my bike. It sort of didn't look like a smart move. Very steep, hard to walk. Not only mosqitoes, flys and bees, but particularly unexploded cassette bombs and mines are reasons for not going into the woods in Kosovo.

So, if there is no path, don't go. After half an hour of sweaty progress uphill I stopped and found out that Google Maps does show your location offline also in Kosovo. It was such a relief to notice that the road was only a hundred meters away.

Road, finally!

So, it's a nice 9-10 km ride from downtown hotels to the end of the tarmac road. From Taukbashçe park, 250m elevation gain on asphalt. When the surfaced course ends, proceed only if you and your bike are fit for steep (15-20%) gravel roads and paths. Otherwise, that's the place to turn back and enjoy the free ride downhill.

There's the lake!

On the top of the highest hill there is a radio mast, some 500-600 metres above the city. After that, first some scenic gravel roads, and then narrow and steep paths down, all the way to the lake Badovcit.

On the Southern side of the lake there is a nice restaurant Villa Valboni. The road from the lake via Graçanicë to Pristina is perfect to ride.



ON MY SECOND RIDE in Prishtina I skipped Gërmia altogether and headed to the lake, riding first south, then to Graçanicë, and then to the eastern end of the lake. 


Let's be careful :)
The bit along Nekibe Kelmendi is somewhat hilly (up to 16%), but otherwise very rideable. After that it's easy, particularly along the lake shore.

I recorded this second ride with my Garmin Edge 500 and uploaded the data to Strava. Thus I learned that local cyclists have made the lakeside part of the road as a Strava segment.

This ride gave me the 5th position in Badovci TT roster. I hope that one day I can go back there and challenge Tollga Kerveshi's time.


PS. This entry is dedicated to Tim, a sports editor from Seattle, who was at the same time riding around the Southern Finland. I hope you'll write about your journey, too!

lauantai 23. toukokuuta 2015

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Strava app ja menetetty maine

Eilen aamupäivällä kiersin taas kerran lentokentän. Tällä kertaa ennätyksiä hipovaa vauhtia: kotiovelta kotiovelle 78 minuuttia ja 41,5 kilometriä. Noin 32 km/h sisältäen kaikki liikennevalot ja kotikulmien portit ym.

Varsinkin Maisalantien mäessä pistin tuulemaan ja tein takuuvarmasti oman segmenttiennätykseni. Into oli kova nähdä lenkin jälkeen mihin se riittää ajajien välisessä kunniataulukossa. Luvassa mainetta ja kunniaa!

Miten sitten kävikin niin, että appsi juuri tämän suorituksen kohdalla epäonnistuu lataamaan tiedot palvelimelle. Olen kokeillut uudestaan ja uudestaan, mutta ei onnistu.

Suoritusdata on ilmeisesti edelleen appsissa, kun se kerran yrittää jotain lähettää. Onko kellään vinkkiä miten datan saisi kaivettua vaikka manuaalisesti? Olen yrittänyt kysellä Twitterissä ja Stravan Supportissa, mutta mitään vastausta ei ole tullut.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Stravan "flyby" näyttää kenen kanssa kuljit

Strava on loistava nettipalvelu pyöräilijälle ja juoksijalle. Paitsi että se toimii harjoituspäiväkirjana, siellä voi verrata suoritustaan aiempiin kertoihin tai toisiin kuntoilijoihin tietyillä matkasegmenteillä.


Esimerkiksi tänään töistä tullessa ajoin oman ennätykseni 1,4 kilometrin mittaisella pätkällä Pitäjänmäellä. Yllättävää, sillä eipä tuossa sen ihmeemmin tullut puristettua. Parhaimmillaan tällainen tieto on esimerkiksi Malminkartanon mäkeä treenatessa. Kuka tahansa Strava-käyttäjä voi tehdä haluamastaan pätkästä julkisen segmentin.


Vielä koukuttavampaa tietoa tarjoaa flyby-ominaisuus. Se näyttää kartalla ketkä Strava-käyttäjät ovat polkeneet samaan aikaa samoilla kulmilla. Animaatiossa pyöräilijöitä kuvaavat pallot kulkevat omia reittejään. Näinpä esimerkiksi kartalla näkyy, että ohitettuani Samin meitä vastaan tuli Pekka.

Sami ja Pekka, hauska tavata! Ensi kerralla aion moikata ihan livenä!