Sunday, 26 July 2015

Chris ja Lotta, kaksi huippupyöräilijää Pariisissa tänään

Illalla Pariisissa Champs Elyseéllä Chris Froome pukee päälleen keltaisen paidan Le Tourin kokonaiskilpailun voittajan merkiksi. Toissa vuonna samalla korokkeella hän kuittasi doping-epäilyt:  "This is one yellow jersey that will stand the test of time". Sillä hän tietysti viittasi Lance Amstrongin röyhkeään systeemin hyväksikäyttöön ja douppauksen peittelyyn.

Käsittämätöntä on ollut pyöräkisan yleisön käytön Froomea kohtaan. Reitin varrella seisovat buuaavat, sylkevät ja heittävät virtsaa päälle. Ehkä tietty insinöörimäisyys ja Sky-tallin kliininen ylivoima vähän hälventää yleisön kaipaamaa sankarimyyttiä, mutta onhan kyseessä silti ehdottomasti tämän hetken paras maantiepyöräilijä.

Tänä vuonna Le Tour teki yhteistyötä Gopron kanssa. Varsin monella pyöräilijällä oli kamerat, ja pätkistä ladattiin ajovideot päivittäin Youtubeen. Eilisen etapin klipistä kannattaa katsoa erityisesti Alpe d'Huez -osuus (2:00 alkaen).



Starring: Lotta Lepistö


Tänään nähdään Pariisissa myös naisten maantiepyöräilyn parhaimmisto. Ennen miesten etappia ajetaan La Course by Tour de France (linkki päivitetty). Siihen ottaa osaa Bigla-tiimin riveissä mm. viime viikolla Thüringenissä etapin voittanut Lotta Lepistö.

Bigla Pro Cycling Team ajaa tänään Lotan puolesta. Jos hän on palautunut kunnolla kovasta Saksan-kisasta, voi tämä vahvassa nousukunnossa oleva suomalaissprintteri kiriä itsensä vaikka kisan voittajaksi.

Eurosport näyttää La Coursen klo 15 alkaen.
Lotta Naisten kv. etappiajoissa Helsingin Baanalla 2013.


Ei näin! Tehon lisäyksessä on aina riskinsä

Tänä vuonna on tullut pyöräiltyä vähemmän kuin vuosikymmeneen. Nyt heinäkuussa on fillari vihdoin alkanut liikkua enemmänkin, ja olen tietysti yrittänyt pitää kielen keskellä suuta tehoa lisätessäni.

Tänään osallistuin HePon kolmetuntiseen porukkalenkkiin. Siirtymien yhteydessä ajoin puolitoista tuntia omaa reipasta ajoa. Yhteislenkkimme ei ollut erityisen kova kuten Strava-data kertoo. (kirjautumattomille näkyy vain perustiedot). Kävimme Rajamäen Sääksjärvellä, ja matkaa kertyi 89 km noin 30 km/h nopeudella.

Kaksi kiripätkää lenkkiin mahtui, ja ajoin ne niin lujaa kuin pää kesti. Usein tehojen ulosmittaaminen on siis myös psykologiaa. Jättämällä kipusignaaleja huomioimatta voi päästä kovempaa tai pitää tehoja yllä kauemmin, vaikka maitohapot jylläisivät. Tässä on tietysti myös riskinsä, sillä kipu on usein elimistön viesti.

Nurmijärven Ojakkalantiellä ajoimme ensimmäisen vapaan vauhdin pätkän. Jalat olivat aivan puuta, ja sitä ne olivat myös kirin jälkeisessä vetovuorossa.

Vielä heikommilta ne tuntuivat Katriinantien loppukirissä, jossa pysyin vain vaivoin kiriporukassa mukana.

Takana on pieni kaupunkiloma Prahassa, ja ehkäpä jalat olivat siellä kävelystä jo väsyneet. Väsymys ja sandaalien huono soveltuvuus kävelyyn olivat ehkä syitä siihen, että jalkaterien asento ei tänään kampia pyörittäessä pysynyt oikeana.

Kova yrittäminen, pitkä lenkki ja virheasento saivat säären etuosan kipeytymään. Kävely on ollut tosi hankalaa. Vaikuttaakin siltä, että etummaisen sääriluulihaksen jänne on tulehtunut.

Kestävyysjuoksun erikoisseuran nettisivuilta löysin Aulikki Saarisen tekstin säären etuosan kiputiloista. Fiksun oloinen setti. Harmillista on vain se, että tulehduksen hoitona tulisi keskeyttää harjoittelu ja levätä. Ikävän kova hinta päivän mokasta!

Löytyi sieltä myös se tuttu konsti eli akuutin tulehduksen hoito kylmällä. Nyt sitten ulkoisesti Ice Poweria, ja sisäisesti 600 mg tulehduskipulääkettä. Voisiko mitenkään huomenna ajaa, vaikka ihan vähän ja varovasti...

Jos mukavuusaluettaan ei ylitä, on kehittyminen vaatimatonta. Jos yrittää liikaa, rikkoo kropan ja joutuu jäähylle.

Resepti on sama kuin oppimisessa: pitää löytää oma lähikehityksen vyöhykkeensä, se haasteiden taso, jossa ylitetään nykyinen saavutettu taso, mutta ei hypätä siitä liian kaukaksi kerralla.

Monday, 13 July 2015

Missä pyörät pyörivät, edition "stadi"

Kirjastosta tarttui mukaan Helsinkin kaupungin Pyöräilykatsaus 2015, jota voi selailla myös digitaalisena Issuu-versiona.

Katsauksessa kerrotaan Baana-verkon laajentumisesta ja ennakoidaan pyöräliikenteen kasvua kymmenen vuoden perspektiivillä.


Hankin tänään Stravan Premium-tilin, ja sen mukana tuli uusi ominaisuus nimeltä Heatmaps. Sen avulla näkee omat ajo- ja juoksureitit. Samalla löysin myös sivun, josta voi tarkastella kaikkien Strava-käyttäjien julkisia reittejä.


Kirjoitin hakusanaksi Helsingin, ja sain aika erinäköisen kuvan pyöräliikennevirroista kuin stadin tutkimuksessa. Kaupunkisuunnitteluvirastonkin kannattaa pureskella Stravan dataa, tässä linkki

Sunday, 12 July 2015

iSaw Extreme


Beware of flooding funny home videos! or... Finally, the action camera I bought a year ago, will see daylight.

FullHD (1080p / 60 fps), timelapse, iPhone remote control, waterproof housing, and more. Only thing that wasn't included, is the handlebar mount. So, I'll start with the helmet mount first. The sticker feels secure, but I opted to drill holes to the sides of the mount, and attached a plastic cable tie around the helmet structure. Timelapse of the grand work:


If you've got one with an older firmware like mine, you have to update it in order to connect the camera with your phone. I downloaded the file here and used this advice.

Saturday, 4 July 2015

Livestream siirsi kotimaisen pyöräilyn uuteen aikaan

Hatkaryhmän tanssia Tapolan mäen alaosassa.
Viime viikonloppuna ajettujen maantiepyöräilyn SM-kilpailujen suuri ja kaivattu uudistus oli tapahtuman livestriimaus.

Harri Syrjän vetämä epävirallinen tiimi organisoi motot, monikameraohjauksen, asiantuntevat selostajat ja studiovieraita. Striimiä saattoi seurata Youtubesta vaikkapa kisareitin varrella. Hats off, komea teko!

Katselin miesten kisaa puolitoista kierrosta livenä kotisohvalta, kunnes polkaisin itsekin paikalle. Otin samalla parit kuvat, joita kisaajat saavat käyttää vapaasti.

Samuel ja video-stream olivat päivän voittajia.

Iso käsi striimitiimille! Ei uskoisi, että tämä oli teidän ensimmäinen kisastriimauksenne.




Friday, 3 July 2015

Rugova Canyon: Outdoor Mecca not widely known outside Kosovo

Rugova is a stunning mountain area in the North-West Kosovo some two hours drive from the capital Prishtina. It takes only five minutes by car or ten by bike to reach its opening from the city of Pejë (Peç).

There are great possibilities for outdoor action in Rugova: hiking (eg. Via Ferrata), skiing, climbing, cave visiting, (mtb) cycling. I noticed a visitor info kiosk on the way to the canyon, and they seem to rent some sort of bikes.

The Rugova road goes from Pejë to the ski resort / hotel Magra Austria in the village of Bogë. It takes 30 km, and the road ascends from 550m to 1350m. There are no particularly steep sections, 12% being the maximum. Usually very steady 4-6%.

The first part is very scenic. Gradually the canyon opens up to a valley. Midway, there are several places to stop by. I had coffee in Motel Hani which has also cheap meals on their menu.

All of the main road is tarmac. If you want to make an excursion to a side road, like I did having found the sign saying "Amphitheatre", you might end up doing a difficult gravel road, like in this case up to 20% elevation gain. The sign says something like 700m to the Amphitheatre but having ridden that I was only half way.

Taking a side road can be well worth it to get an even more stunning view on the mountains and the valley. If I had had more time and better equipment, hiking to the Kugishtë lakes south from the road would have been nice. (see map) Map and satellite images of the Amphitheatre area reveal interesting roads, or carriage rides, up to the top of the hills. Next time I might rent a MTB to ride around there.

A cyclocross bike like my CaadX with cx tyres is very suitable on the main road. Even slick tyres would do there. If I had lighter gears, riding would have been smoother. Then again, stopping for taking photos every now and then gave me a good excuse to take it easy.


Reach Magra Austria hotel/restaurant at the very end of the road, and you know it'll be easy downhill all the way back. Have some pasta there first.

*    *     *

I rented a car in Prishtina and drove to Pejë Hotel Dukagjini on Friday, and rode most of Saturday along Rugova valley. On Sunday I visited the Great Canyon Cave System with my guide Mr. Mentor. It was more climbing than walking inside the mountain, as this was not a cave open and eased for tourist use.  Very majestic place and an experience I'll remember long!

I didn't have flashguns with me but long exposure time and torches worked out well.
See also: https://en.wikivoyage.org/wiki/Peja

Wednesday, 1 July 2015

Nice routes and impossible woods in Prishtina, Kosovo

Too wide! Must left to unknown hands.
I flew to Kosovo to work there for three weeks in June. I took my Cannondale CaadX with me in order to do some riding too. As the box exceeded the measurements, I couldn't get it to the cabin with me.

Of course I was a bit afraid of the handling by Turkish Airlines and the airport staff. I removed pedals, saddle and saddlepost, wheels, turned handlebar sideways, and placed them with the frame in the box. I left the derailleur to its place and put an additional layer of cardboard to protect it.

The bike arrived in Prishtina in good condition. Turkish takes 30 € / flight, so it's 60 € to Prishtina via Istanbul.

On the Eastern side of the capital is the Gërmia park. The locals go there a lot to hike and to run. It's also a great place to ride a mountain bike. At the gate there are some basic MTBs for rent, 1-2 € / hour. (See entry Paluu Gërmiaan)

So, this year I had my own bike with me – but I had forgotten to change gearset for steep climbs. I planned to stay on roads, and the first kilometres to and in Gërmia were only 5-6% on average, but after the restaurants it steepened to 10% and soon even harder. 46-36 chainrings in front and 11-25 cassette weren't very useful.

I thought I knew the route from last summer. Eventually, however, when the road made a tight right hand turn (at the water post), I thought it was the wrong direction. Instead, I continued straight ahead on the gravel road which ended soon. After that I decided to ascend a path continuing up to the hill.

Unrideable. Avoid this situation for a reason.

After a while the path started to dissolve and the hill got even steeper. I was in the unridable forest.

I started to walk my way towards the top of the hill carrying my bike. It sort of didn't look like a smart move. Very steep, hard to walk. Not only mosqitoes, flys and bees, but particularly unexploded cassette bombs and mines are reasons for not going into the woods in Kosovo.

So, if there is no path, don't go. After half an hour of sweaty progress uphill I stopped and found out that Google Maps does show your location offline also in Kosovo. It was such a relief to notice that the road was only a hundred meters away.

Road, finally!

So, it's a nice 9-10 km ride from downtown hotels to the end of the tarmac road. From Taukbashçe park, 250m elevation gain on asphalt. When the surfaced course ends, proceed only if you and your bike are fit for steep (15-20%) gravel roads and paths. Otherwise, that's the place to turn back and enjoy the free ride downhill.

There's the lake!

On the top of the highest hill there is a radio mast, some 500-600 metres above the city. After that, first some scenic gravel roads, and then narrow and steep paths down, all the way to the lake Badovcit.

On the Southern side of the lake there is a nice restaurant Villa Valboni. The road from the lake via Graçanicë to Pristina is perfect to ride.



ON MY SECOND RIDE in Prishtina I skipped Gërmia altogether and headed to the lake, riding first south, then to Graçanicë, and then to the eastern end of the lake. 


Let's be careful :)
The bit along Nekibe Kelmendi is somewhat hilly (up to 16%), but otherwise very rideable. After that it's easy, particularly along the lake shore.

I recorded this second ride with my Garmin Edge 500 and uploaded the data to Strava. Thus I learned that local cyclists have made the lakeside part of the road as a Strava segment.

This ride gave me the 5th position in Badovci TT roster. I hope that one day I can go back there and challenge Tollga Kerveshi's time.


PS. This entry is dedicated to Tim, a sports editor from Seattle, who was at the same time riding around the Southern Finland. I hope you'll write about your journey, too!