Sunday, 30 August 2015

Tour de Helsinki Live Stream

Tour de Helsinki viettää kymmenvuotissynttäreitään tänään. Taas on yli kaksi tuhatta polkijaa lähdössä Velodromilta. Kärki ajaa kovan kisan, ja taaempana otetaan ehkä enemmän nautiskelun kannalta.

Tapahtumasta striimataan selostettu livelähetys. Järjestäjien mukaan tarkoitus on seurata yhtä lailla kisatilannetta kuin koko kuntoajotapahtumaakin. Upotin striimin tähän postaukseen, joten voit seurata sitä tästä tai tapahtuman Youtube-kanavalla.


Vielä eilen mietin pitkään lähtisinkö mukaan. TdH:ssa on aina mahtava tunnelma, ja 25-ryhmät olisivat tarvinneet lisää vetäjiä. Päätin kuitenkin noudattaa omaa Teneriffalle valmistautumisen suunnitelmaa, ja ajaa reipastahtisemman HePo-lenkin.

Saturday, 22 August 2015

Valmistaudu vaativaan ylämäkeen

Lokakuussa pakkaan oman fillarini lentokoneeseen ja matkustan ikuisen kevään saarelle. En ole ennen Teneriffalla käynyt, mutta vaikuttaa siltä, etteivät edes rannikkotiet kulje tasamaalla.

Puerto de la Cruzista Teide-vuorelle on 45 kilometriä yhtenäistä nousua merenrannalta yli 2300 metrin korkeuteen. Keskijyrkkyys on vain 5-6 %, mutta alkupuolella on tarjolla mm. kilometrin pätkä noin 20-prosenttista. (Kiitos vinkistä JyrkiL, että kannattaa valita kiertotie.)

En ole pyöräilyammattilainen enkä vuorikauris. Eikä kyseessä ole kilpailu. Jotta tuskassa olisi myös hupia ja nautintoa, on valmistauduttava ennakkoon.

Kuva ja alkuperäinen lista täällä.
Tämä on selvää:

  1. Ota selko mäestä etukäteen. Itse ymmärsin reitin vaativuuden vasta katsottuani prätkällä alamäkeen kuvatun videon (esim. 29 minuutista eteenpäin).
  2. Tarkista olosuhteet ennen lähtöä. Vastatuuli, sade ja vuoriston kylmyys voivat muuttaa koko homman.
  3. Maltti on niin valttia! Älä päästä itseäsi punaiselle varsinkaan nousun alkuvaiheessa. 
  4. Aja omaa vauhtiasi. Vaikka kuinka houkuttaisi lyöttäytyä hiukan nopeamman peesiin, älä tee sitä. 
  5. Pidä riittävä kadenssi. Jos pyöritysnopeus laskee 50 rpm:n tienoille, on tarjolla maitohappoa ja kipeytyviä polvia. (tutkimusyhteenveto)
  6. Valmistaudu erityisen jyrkkiin kohtiin jo ennakkoon oikealla vauhdilla, vaihteen keventämisellä ja ajolinjan valinnalla.
  7. Kyllä sitten ylös punnertaessa harmittaa, jos pyöräsi välitykset eivät ole sopivat.

Yhtenä kesänä Kreetalla yritin kiivetä aivan liian raskain välityksin. Seuraukset voi lukea tekstistä Kreikka: serpentiinitien haaste.

Jos haluat lisää yleispäteviä ohjeita, löydät niitä vaikkapa Hesarin Veloelo-blogista. Jos sinulla on jo jonkin verran kokemusta ylämäistä, lue tämä teksti loppuun ja kerro mihin ratkaisuun sinä päätyisit vastaavassa tilanteessa.

Mitä sinä tekisit?


Bianchi Oltressa on standardikammet eli 39/53-eturattaat. Liian raskaat mäkimaastoon. Pienin ratas, jonka kampisarjaani saa, on 38-hampainen. Takavaihtajalla pystyy siirtämään ketjua 28-piikkiselle eli kevein välitys olisi 38x28.

Jos haluan pitää järkevän 70 rpm kadenssin, pääsee tuolla välityksellä 12 km/h vauhtia. Sellainen hurjastelu alkumatkan jyrkillä osuuksilla saisi kuskin bonkkaamaan alta aikayksikön.

Kannattaako paria nousua varten ostaa kompaktikammet eli 50-34, joille tuskin löytyy käyttöä myöhemmin ainakaan Suomessa? 169 € plus vaihtotyö on aika paljon. Entä 52-36, jolla voisin ajaa täälläkin? Olen yrittänyt vertailla vaihtoehtoja mm. Sheldon Brownin laskurilla ja Bikecalcilla, mutta on hankala tulkita mitä numeeriset erot 34:n ja 36:n välillä käytännössä tarkoittavat.

Tänä vuonna on tullut ajettua vähän, mutta heinä-elokuussa on kunto kasvanut kohisten. Rinnekotia ja Malminkartanon täyttömäkeä on tarkoitus lisätä syyskuussa kasvavin toistomäärin. Onneksi aiemmilta vuosilta on sentään tottumusta sekä pitkiin ajoihin (Vätternrundan 8h 56 min) että vaativampiin mäkiin (nousua 1300m / 25 km jolloin 39-28).

Photo of Masca Road: PhilippN, Wikipedia
En ole käynyt kuntotesteissä pariin vuoteen enkä osaa sanoa mikä on nykyinen FTP. Jos tietäisin nykytilanteen, voisin syöttää arvot CyclingPowerLabin laskuriin.  Kolme vuotta sitten olin paremmassa tikissä, ja tuolloin tehdyn Pajulahden ergometritestin perusteella aerobinen kynnys oli noin 225 W ja anaerobinen (VK) kynnys noin 275 W.


Tuossa siis taustat. Mitä suosittelet tämän perusteella? Triplakampia ei ole tarkoitus hankkia.

Tuesday, 18 August 2015

Next to Virtual Reality

I've gotten my Garmin Edge 520 with Strava Premium account. The world is not the same any more.

Strava Live Segments change my game. While biking, I get a countdown notice from Edge 520 about nearing the start of a segment that I've starred in Strava. When on the segment, Edge 520 shows how much I'm currently leading or tailing the KOM ride. (How can I make it to compare to my PR, anyone?)

I've selected certain safe segments, divided along my commuting route, so that I can use them as help for an interval training.

Now, when it's very close between me and KOM owner, I can visualize him there some meters in front of me - and that makes me pedal even harder. You understand why it's really important to select segments where there are no major hazards.

The execution of this feature is perfect except one thing. En route the Edge 520 informed that I've managed to get three KOMs. Marvellous, what a rider I am, some headwind and all!

Unfortunately at home, connected to my computer and the real Strava database, I was given only a 2nd and a 6th position, plus one PR. Why this discrepancy?

PS. I found a similar issue being discussed in Strava Support. Let's see if this procedure helps.

Sunday, 9 August 2015

Kun ne tavalliset eivät riitä

Ajopaidan vasemmassa takataskussa on yleensä eväät (banaani ja keksi), keskitaskussa työkalut (kuusiokoloavainsetti, rengasraudat, pumppu, kaksi vararengasta, säkitettynä vanhaan sukkaan jolla pyyhkiä kädet mekaanikkohommien jälkeen), ja oikeassa taskussa kännykkä, luottokortti ja kolikko tai pari. Viileämmillä tai sateisemmilla keleillä siellä voi olla myös tuuliliivi tai kenkäsuojat.

Näillä pärjää yleensä hienosti. Tämä päivän rikkoutumisten saldo on kuitenkin sen verran hurja, ettei perussetti riittänyt alkuunkaan.

Sisäkumi 1: Uudella pyörätiellä erään risteyksen jälkeen puuttuu asfalttipintaa reunakiven jälkeen puoli metriä. Tömps klonk. Snakebite.

Sisäkumi 2: Krossarin Halo Mercury –kiekko on ahtaampi ja nahkeampi asentaa kuin maantiefillarin Dura-Ace C24. Sisuri ei mennyt kunnolla paikalleen. Poks. Note to self: varmista että varakumit ovat oikeaa kokoa ja niissä on vanteisiin nähden riittävän pitkät venttiilit.

Sisäkumi 3 (kiitos tästä pidempiventtiilisestä ohiajajalle!): Avustin sisäkumia työntämällä paikalleen rengasraudalla. Vaikka ”rauta” on muovia ja pyöristetty päästä, sisuri sanoi Pssht.

Kotiin pääsin tiimiauton kyydissä. Uusi kumi ja matkaan. Seuraavat kymmenet kilometrit menivätkin moitteettomasti.

Sisäkumi 4: Se vain tyhjeni, hitaasti mutta vääjäämättömästi. Syytä kertomatta.

Satula: Vantaan Tapolantien ylämäen jälkeen on edessä mutkainen ja osin varjoisa alamäki. Yksi kuoppa jäi noteeraamatta, enkä ehtinyt nousta satulasta. Nopea ja terävä pystyheitto paukautti riuskan miehen ylös ja takaisin alas satulaan.

Selle Italia SLR Carbonion etuosan hiilikuitu murtui ja kiinnitys irtosi. Viitisen kilometriä myöhemmin antoivat periksi myös takakiinnikkeet. Niinpä pyörittelin parikymppiä kotiin enimmäkseen putkelta. Hyvää vaihtelua treeniin kylläkin!

Bonus: Riipiläntiellä kaksi triatlonistinaista olivat hiukan neuvottomia vaihdettuaan toisen pyörästä sisäkumin. CO2-patruunaa irrottaessa oli ilmat päässeet sisurista pihalle. Korkealaippaisessa kiekossa oli sen verran lyhyt venttiili, ettei heidän pumpullaan saanut ilmaa sisään.

Minulla oli mukana Lezyne Road Drive, jossa on joustava letku ja venttiiliin kiinni kierrettävä suutinkappale. Sillä oli helppo pelastaa triatlonistien lenkki. 

Thursday, 6 August 2015

Rikkoiko ylikonstaapeli kuparisen? Maalituomarit tutkivat.

Ylen uutisessa pohditaan MAMIL-pyöräilijän paikkaa liikenteessä. Juttuun haastateltu ylikomisario Kalle Oksman lausuu:
Ensisijaisesti toki kevyen liikenteen väylää tulisi käyttää, mutta tällaisilla kilpapyörillä kun ajetaan, niin suosittelen maantien käyttämistä. Nopeudet pyörillä ovat niin suuret, että ne aiheuttaisivat enemmän vaaratilanteita kevyen liikenteen väylillä ihmisten seassa kuin maantiellä.

Tämän tulkinta on saanut aikaan kovaa kuhinaa birotologien yhteisöön. Olisihan se ensimmäinen kerta, kun viranomainen sanoo ääneen, että voi olla fiksumpaa käyttää ajorataa kuin kevyen liikenteen väylää. (Birotologit muistuttavat kremlologeja siinä, että he tutkivat hierarkian ylimmiltä portailta lausuttuja viisauksia, mutta kohteena on neuvosto-Kremlin sijaan polkupyöräily, lat. birota)

Missä siis kovavauhtisen pyöräilijän olisi hyvä ajaa liikenneturvallisuuden näkökulmasta?

Olisiko heidän syytä siirtyä pyörätielle heti tilaisuuden tullen? Lisää kuvia tiistain kisoista Espoossa täällä.

Yhdet sanovat ylikomisarion olevan sitä mieltä, että pois taajama-alueilta ja mars haja-asutusalueiden maantien laitaan. Toiset ovat sitä mieltä, että pois kevyen liikenteen väyliltä ja mars ajoradan reunaan.

Autoilijan ja jalankulkijan velvollisuus käyttää ajorataa ja jalkakäytävää on kirjattu liikennesäännöiksi. Pyöräilijän velvollisuus käyttää pyörätietä on liikennemerkillä annettu määräysluonteinen ohje.

Tieliikennelain 2. pykälässä sanotaan: "Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa."

Näinpä tulkitsen – ja ajattelen poliisimiehenkin tulkinneen, – että lastenvaunujen, koirien, pikkutenavien, sauvakävelijöiden ja rullasuksihiihtäjien sekamelska on sellainen erityinen syy, jonka vuoksi kovavauhtisten pyöräilijöiden on paras valita ajorata usein myös siellä, missä olisi kevyen liikenteen väylä käytettävissä.

Wednesday, 5 August 2015

"Idiot" eli lukkopolkimien säätämisestä

Tiukka käännös takaisin pyörätielle.
Tänä aamuna ajoin muutamia kertoja Jorvin sairaalan mäkeä. Se on hyvä treenipaikka työmatkan loppuvaiheessa: Ensin pyörätietä ylös pari-kolmesataa metriä, korkeuseroa reilut 20 metriä. Sitten tietä pitkin alas Vanhan Turuntien risteykseen ja taas pyörätietä ylös.

Toista kertaa alas tullessani ja pyörätielle kurvatessani huomasin pyörätietä alas viilettävän fillaristin vasta viime hetkellä. Vauhtia ei ollut, joten sain kyllä jarrutettua.

Oikea poljin on ollut turhan tiukalla jo jonkin aikaa. En ole viitsinyt sitä säätää, ja nyt siitä piti maksaa. Kun en nollavauhdissa saanut jalkaa irti ja painopiste oli oikealla, ei ollut mitään tehtävissä, vaan kellahdin kylki edellä maahan.


Youtube-videon ensimmäinen kaatuja ottaa kädellä vastaan kaatumisen. Vaimollani murtui ranne vastaavalla tavalla, ja väärän kipsauksen ym. vuoksi siitä on ollut harmia ja jatkoleikkauksia jo yli kahdelle vuodelle.

Jos siis vastassa on vain tien pinta, pidä kädet tangossa. Olkapää ja kylki kestävät paremmin kuin käden ohuet luut.