Arkifillarini varastettiin kesäkuun alussa. Siitä asti olen speksannut mitä tilalle.
Tarvitsisin polkupyörän, jonka uskaltaa jättää juna-aseman pyörätelineeseen työpäivän ajaksi tai kerrostalon eteen käydessäni kaverin luona. Siihen tarkoitukseen olisi tietysti pätevä mikä tahansa parinkympin ritsa. Toisaalta sellaista ei tulisi otettua kuin kaikkein lyhyimmille siirtymille eikä sillä olisi mitään muuta käyttöä.

Täysjoustoa en tarvitse ja etujousto minulla jo on. Täysjäykkä maasturi tai hybridi lienee paras – ja myös huomaamattomin.
Maantiefillareista on jäänyt aika paljon osia yli: 3T Funda Pro -haarukka, kiekkoja, satuloita, stemmejä, Ultegran keskiöitä, vaihtajat ja jarrut, takapakka... ei tarvittaisi juuri muuta kuin runko ja suora tanko.
Ehkä sellaisen fillarin uskaltaisi jättää julkisille paikoille, kun osille ei enää tule laskettua hankintahintaa. Mekaanikon taitoni rajoittuvat jarrupalojen vaihtoon, joten hintaan pitäisi laskea tietysti kasaustyö sopivalla pajalla.
Harrastajan polkupyörä on enemmän kuin osien summa tai käyttötarkoitukseen sopiva kone. Sillä täytyy olla sielu. Vaikka se sitten erottuisikin muista aseman pyörätelineessä.
Ymmärrän hyvin miksi porukka on hankkinut fiksejä tai sinkuloita city-pyöriksi. Sellainen voisi itsellekin sopia näihin alle kymmenen kilometrin siivuihin. Mutta nyt alkaa mennä vaikeaksi. Ihan kuin ei osaisi päättää edes koirarotua, kun on hankkimassa koiranpennun!
Mistä sen fillarin sitten itselle taikoisi? Vähissä on olleet sopivat kandidaatit esimerkiksi Fillaritorilla. Mitä itse tekisit tässä tilanteessa?