sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Pyöräily ulkoilupolulla vieraannuttaa luonnosta

Maantien sijaan olen viime viikonloppuina hakeutunut Keskuspuiston ja Vantaanjoen rantojen ulkoilupoluille. Tarkoitan niitä leveitä, kovapohjaisia kevyen liikenteen väyliä, joilla kaikkien on helppo liikkua.

Tänään syysauringon paisteessa ajoin Haltialan tilan kautta Keskuspuistoon. Polkujen risteyksissä valitsin suunnan summamutikassa ja jatkoin polkemista. Joen rantaa pitkin kohti Vanhankaupunginkoskea. Vailla reitti- tai harjoitussuunnitelmaa koin olevani vapaa.

Muistin sitten Tuusulantietä alittaessani, että olen ajamassa Strava-segmenttiä nimeltä Les Champs Magnétiques. Sanaleikki toi mieleen Jean-Michel Jarren samannimisen albumin ja varsinkin sen toisen osan hypnoottisen rytmin.

Polkeminen on jalkojen mantra. Polkemisen toistuva, yksinkertainen rytmi synnyttää transsin kaltaisen flow-tilan. Kivut ja väsymys unohtuvat, vauhti nousee kuin itsestään. Tietoisuus ympäristöstä kapenee.

Jean-Michel Jarre on minulle Kraftwerkin hengenheimolainen. Molempien musiikissa on inhimillisen tunteen ja fyysisen rytmin lähtökohta syntetisoitu äänimaisemaksi, jossa kuulija etäännytetään kuin lasin tai verkkoaidan taakse. Siinä sekä on että ei ole läsnä.

Aloin nähdä ulkoilupolun edessäni eri tavalla. Se ei enää sulautunutkaan osaksi maisemaa, vaan kulki erillisenä kuin leveä maalarinteippiraita. Enää en ajanutkaan vapaasti tasopinnalla, vaan etenin pelin nauhamaista rataa.

alienaatio. vieraantuneisuus (Filosofia) 1. tietoisuuden tila, jossa jokin alkuperäiseksi koettu yhteys katkeaa tai jotkut tutut asiat muuttuvat

Me ihmiset kävelimme, rullahiihdimme, pyöräilimme putkessa, jota reunustivat kauniit kulissit. Youtube Gamingista löytynyt Audiosurf-toteutus Kraftwerkin Autobahnista pelkistää päivän ajatukset:

Ei kommentteja: