keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Helppoutta, jota en opi sitten millään

Toissapäivänä en saanut fillaria pysäytettyä hiljaisessakaan vauhdissa, kun pakettiauto edessä hidasti. Jarrutehot olivat pikkuhiljaa kadonneet taivaan tuuliin. Onneksi ei osunut.

Fillariteknologiassa olen auttamattomasti jämähtänyt viime vuosituhannelle, jolloin pyörissäni oli vannejarrut. Nyt olen joka kerta ihan pihalla, kun levyjarrun kanssa on jokin pulma.


Tai eihän se ole pulma, vaan ominaisuus: jos jarrupala hiukan kuluu, jarrua pitää säätää. Sisempää palaa siirretään kuusiokoloavaimella puolisen kierrosta ruuvaamalla lähemmäksi levyä.

Onneksi Tammiston Velo&Oxygenissä ollaan pitkämielisiä. Vein krossarin huoltoon ja jarruremonttiin. Siellä jaksettiin taas kerran selittää kärsivällisesti mitä minun pitikään tehdä tässä tilanteessa. Ihan rupesi naurattamaan, kun antoivat vielä lopuksi mukaan kuusiokoloavaimen. Jospa nyt muistaisin ensi kerralla!


Jarrujen perussäädöt. Sisäpalan säätö videossa 2:00 kohdasta alkaen.

Ei kommentteja: