Wednesday, 29 June 2016

Maantiefillari Madeiralta

Täällä Funchal, Madeira. Saaren suuri urheilija Christiano Ronaldo on työmatkoilla Ranskassa, mutta minä puolestani olen työmatkalla Madeiralla ja tulen lähipäivinä tuuraamaan urheilijavajausta sen mitä töiltäni ehdin.

Löysin netistä E-Bike Madeiran, jolla on tarjolla maantiepyöriä. Tänään kävin myymälässä, ja sain samalla hyviä neuvoja sekä maantie- että MTB-ajamiseen. 


Vuokraamani fillari on jokin Specialized-alumiinirunko raskailla Axis Classic -kiekoilla ja entrylevel-Shimanon osasarjalla. Onneksi siinä on kuitenkin 50/34 edessä ja 11/32 takana, niin että pääsee mäet taluttamatta ylös.

Fillari on hintaansa nähden ihan ok. Palvelu oli erinomaista. Huomenna on tarkoitus polkea aamupäivälenkki eli noin neljä tuntia Funchalista länteen.


Friday, 24 June 2016

"Nostakaa minut takaisin pyörän selkään" – Le Tour de France on rakkautta ja kärsimystä

Lauantaina 2.7. maailman parhaat pyöräilijät aloittavat pyhiinvaelluksensa kärsimystiellä, jonka varrella on 9 tasamaaetappia, 1 mäkietappi, 2 aika-ajoa ja 9 vuorietappia.

Tällaisen alun olin kirjoittanut muistiin blogitekstiä varten muutama kuukausi sitten. En kuitenkaan olisi saanut siitä yhtä hyvin taustoitettua ja hienosti Le Tourin hengessä kirjoitettua tekstiä kuin Joonas Kuisma Hesarissa. Kannattaa siis lukea hänen tekstinsä Ranskan ympäriajo alkaa pian, ja sen päänäyttämöksi palaa pelätty vuori.

Mont Ventoux'n nousuun 1967 kuolleen Tom Simpsonin viimeiset sanat olivat joidenkin lähteiden mukaan "Put me back on my bike!" ja toisten "Go on! On!" 

Tuesday, 21 June 2016

Pyöräilykesän päätöstapahtuma on tiensä päässä

2010 ajoin TdH:n Nallen kanssa.
Tour de Helsinki tarjosi syksyn kiintopisteen tuhansille maantiepyöräilijöille kymmenisen vuotta.

Vuonna 2005 ajetusta pyöräilijöiden yhteislenkistä yhdeksi Suomen suurimmista pyörätapahtumista kasvanut kuntoajo ja kilpailu on tiensä päässä, tai ainakin "määrittelemättömän pituisella tauolla" kuten järjestäjien iltapäivällä lähettämässä viestissä luki.

Useimmille meistä TdH tarjosi 140 kilometrin mittaisen kilvoittelun itseä vastaan. Minulle neljän tunnin alitus oli sopiva tavoite. Milloin mistäkin syystä se epäonnistui. Tänä vuonna kolmosella alkavan ajan piti olla itsestäänselvyys. Toisin siis kävi.

Jo vuodesta 2007 saakka moni oli mukana nimenomaan tavoitteenaan voittaa kaikki muut. Menestynein ajaja Tour de Helsingin historiassa on eräs porilainen, joka saavutti kolme voittoa. Hän ajaa tätä nykyä ammattilaisena Cervélo–Bigla-tallissa huomattavasti isompia kisoja.

Moni on nauttinut tästä pyöräilykesän päätöstapahtumasta varsin tyylikkäästi. Nämä muotikuvat ovat vuodelta 2014:



Listaus kauden 2016 kuntoajoista löytyy tästä postauksesta. Se on nostettu tuohon oikean reunan sivupalstaan, joka ei kuitenkaan näy mobiiliselaimella.

Sunday, 19 June 2016

Pieni mutta pippurinen Klaukkalan ympäriajo

"Pääjoukko" nautti auringosta Ojakkalantiellä. Kuva: Jari Birling.
Nurmijärvi on oivallista seutua pyöräkisoja ja kuntoajoja ajatellen. Mäkeä ja mutkaa riittää, ja toisaalta liikennettä on vain vähän.

Klaukkalan ympäriajo on uusi tapahtuma, joka tarjosi tänään kisaa tai kuntoilua (valinnan mukaan) 88 kilometrin verran. Ehkä hiukan yli puolet 40–50 osallistujasta lähti tavoittelemaan hyvää sijoitusta kilpailussa, ja noin puolet polkemaan tasaisempaa tahtia keskinopeusryhmiin.

Taivas sulki neljä päivää auki olleet hanansa onneksi hiukan ennen lähtöä. Tuuli kuitenkin puhalsi edelleen, ja se teki kisasta mäkisellä reitillä raskaan.

Ajonuotit olivat vapaan vauhdin porukassa IBD Cyclingin käsialaa. Heti startista ammuttiin liikkeelle varsin kovaa. Oma pumppuni hakkasi heti ensimmäiset kymmenen kilometriä keskimäärin 87 % maksimisykkeistä, ja vasta Jokipellontiellä pääsin puhaltamaan vähän rauhallisemmin.

IBD:n Niki Birling pääsi yllättävän helposti hatkaan. Sen jälkeen heidän tiiminsä tietysti pyrki vain kontrolloimaan mahdollisia irtiottoja.

Pääjoukko pysyi varsin yhtenäisenä ensimmäiset 40 kilometriä. Sen jälkeen matkan rasitukset ja tuuli pirstoivat porukan hiukan yllättäen Nummenpääntiellä ja Lopentiellä, jotka kuitenkin olivat reitin tasaisimpia osuuksia.

Huomasin olevani mukana kahdeksan ajajan muodostamassa pääjoukon rippeissä. Ajaminen alkoi käydä työlääksi, ja päätin vain koittaa roikkua ryhmässä maaliin saakka.

Ojakkalantien mäet menivät jojona jonon hännillä, ja lopulta Klaukkalan Metsäkylässä tutut selät alkoivat loitota.

Raastavaa! Vaikkakin hitaasti niin kuitenkin vääjäämättömästi ero alkaa kasvaa. Jäljellä ei ollut kuin 18 kilometriä, mutta kun suurin osa siitä tuli poljettua yksin, jäin lopulta pääjoukosta kolmisen minuuttia.

Ihmeen raskaalta meno tuntui siihen nähden, että keskinopeus oli vaatimattomasti karvan alle 35 km/h. Mutta kivaa oli joka tapauksessa! Klaukkalan ympäriajo oli minulle juuri sopivan iso urakka. Sykemittari kertoo lahjomattomasti, että enempään ei nyt olisi ollut rahkeita.

Niki ajoi soolona voittoon, ja IBD Cycling vei muutkin mitalisijat. Naisten ykkönen oli pääjoukossa maaliin ajanut Elina Koskela.

Klaukkalan ympäriajon järjestäjän debyytti onnistui hyvin. Vaikka matka on lyhyehkö, reitin vaativuus kompensoi. Liikenteenohjaajat hoitivat hommansa hyvin, ja osoittivat kisaajille oikean menosuunnan.

Joitain pieniä alkukankeuksia järjestelyissä oli, mutta uskoisin tapahtuman olevan ensi vuonna ihan kokeneempienkin kuntoajojen veroinen. Kannattaa muistaa tämä ajo ensi vuoden kalenteria suunnitellessa.

Jari Birlingin kuvia Klaukkalan ympäriajosta

Saturday, 18 June 2016

Sade ei kastele tasapuolisesti

Taivas on kaatanut vettä niskaan parissa päivässä enemmän koko kesäkuun aikana keskimäärin.

Huomenna sateet ilmeisesti jatkuvat, eikä Klaukkalan ympäriajosta selvitä kuivin jaloin. Lähinnä rengasrikkoja tulee varmasti enemmän kuin kuivalla asfaltilla. Kun ei ole edes kisa, vaan kuntoajo, niin eipä tuo pahasti haittaa, vaikka joutuisi pysähtymään renkaanvaihtoon.


Sen sijaan tämän viikonlopun Velosport Helsinki GP on joutunut kärsimään sateesta enemmänkin. Lauantain ajot jouduttiin perumaan kokonaan, ja oletettavasti sunnuntainakin pitää lähtöjä siirtää. Miltei kaikissa maissa ratakisat ajetaan sisäradoilla. Mahtaako sama joskus olla tilanne myös Suomessa, toivotaan.

Helsinki GP on muuten keleistä huolimatta erään pyöräilylegendan 70-vuotisjuhlakisa. Onneksi olkoon, tanti auguri, direttore Nieminen!

Thursday, 16 June 2016

Flamme Rouge -lautapeli

Syksyllä ilmestyy klassisten pyöräkilpailujen aikakaudelle sijoittuva Flamme Rouge -lautapeli.  Paketin kuvitus välittää asiaan ja aikakauteen kuuluvaa henkeä, niin että heräsi kiinnostus kokeilla.

Kustantajan mainostekstin brittiversiossa on pelin henkeä:
Will your team lead from the front and risk exhaustion? Should you play it safe in the middle of the pack? Cpuld you surprise everyone By striking from the back? Can you time your move perfectly?
Anyone can race, few become champions!
Toivottavasti itse peli on kuitenkin viimeistellympi kuin esittelyteksti :)

Sunday, 12 June 2016

Fillarikesää Mansessa: Pirkan Pyöräily

Kun olin jo maaliskuussa GoExpossa ilmoittautunut, olihan se ajettava tänään: Pirkan Pyöräily, 217 kilometriä Tampereen pohjoispuolen teitä.

Ilmoittauduin varhain keväällä siksi, että Pirkka asetti minulle tavoitteen ja pikku pakon treenata. Tämän tehtävän se täyttikin verraten hyvin. Tavoite nimittäin sai minut harjoittelemaan sen verran tehokkaasti, että jos en olisi jo maksanut Pirkkaa hyvissä ajoin, olisin mennyt Porvooseen, jossa ajettiin tänään kategoria 3:n kisa.


Nousin ylös varttia vaille neljä. Kun herättelin starttimoottoria kotipihalla puoli viideltä, oli jo ihan valoisaa.

Seitsemältä Hakametsän hallilla oli jo täysi hyörinä. Tuuli hiukan viilensi, mutta päivällä olisi jo ihan lämmin. Irtolahkeet ja -puntit sekä ajoliivi mahtuisivat paidan takataskuihin, kun alkaisi tulla kuuma.

Tasainen fillaristien virta vei kohti Rantaväylän tunnelia, jota pirkanpolkijat pääsisivät ajamaan, vaikka se muuten onkin vielä suljettu.


*   *   *

Tiedän aika hyvin miten minun tulee valmistautua suorituksiin. Yhdessä asiassa meinaan aina ampua itseäni nilkkaan: ajaminen maistuu, enkä malta levätä ennen kisoja tai kuntoajoja.

Perjantaina pidin välipäivän, ja syystä. Kahden kerroksen portaiden nousu sai tuskanhien nousemaan, ja sohvalla istuminenkin tuntui kiristävänä kipuna jaloissa.

Lauantaina ulkoilin hyvin kevyesti. Se on ennenkin tepsinyt siinä vaiheessa, kun on jo hyvää vauhtia palautumassa. Puolisen tuntia ajoa, sykkeet PK1:n alarajalla tai jopa reilusti alle kuten nyt. Kevyttä venyttelyä pari-kolme kertaa päivässä.

*   *   *

Olin varannut paikan 34 km/h keskinopeusryhmään. Nämä porukat on muodostettu niin, että järjestäjien eli Kaupin Kanuunoiden aktiivit hoitavat vetoringin ja muut ajavat ns. aurinkokannella perässä. Toisin sanoen pitkän jonon kärjessä vauhtia sääteli pieni vetoporukka, ja me muut parijonotimme kampia tasaisesti pyöritellen. Minä tuppaan kuolemaan tylsyyteen sellaisessa ajossa.

Hämeenkyrössä pidimme ensimmäisen parin minuutin tauon. Siinä pulloja täyttäessä tuli puheeksi, että voisin liittyä vetäjien koplaan. Olin vähän arkaillut vetohalujeni kanssa, kun en tiennyt ovatko jalat edes siinä kunnossa, että pääsisin maaliin saakka.

Erinomainen päätös mennä mukaan kärkeen! Kahdeksan miehen nopea telaketju pyöri kohtalaisen hyvin, ja intensiteetin vaihtelu teki harjoituksesta tietysti tehokkaamman. Ajoon tuli mielekkyyttä ja fokusta.

Tänä vuonna keli oli kohdillaan. Pohjoistuuli kiusasi hiukan ensimmäiset 130 kilometriä, mutta kun tietää viimevuotisen sään, ei nyt ollut mitään valittamista. Loppumatkasta vauhti hiukan taisi nousta, kun oli mukavasti myötäistä. Aurinkokin paistoi niin, että oli melkein kuuma.

Reittijälki löytyy Stravasta. Jos ensi vuonna kunto on samalla tasolla kuin nyt, niin voisin kylläkin valita 36-ryhmän.

Kun reitit ovat kauniita, tiestön kunto kelvollinen, ja ajaminenkin on siistiä, voin kyllä suositella Pirkkaa kenelle tahansa, joka kaipaa kuntoajohaasteita. Eihän siellä edes tarvitse välttämättä parisatasta ajaa, vaan voi valita Klassikon (134 km) tai Pirkan Pyhän (40 km).

Ainoa miinusmerkintä omassa lokikirjassani tuli siitä, että lyhyemmän matkan ajajat ovat reitin loppupuolella loputon ohiteltavien jono. Kun nopea porukka tulee alamäkeä parijonossa 60 km/h, ja tien laidassa etenee niin ikään parijonossa rauhallisempia pyöräilijöitä 20 km/h, on riski onnettomuuksille iso.