Wednesday, 28 December 2016

Helppoutta, jota en opi sitten millään

Toissapäivänä en saanut fillaria pysäytettyä hiljaisessakaan vauhdissa, kun pakettiauto edessä hidasti. Jarrutehot olivat pikkuhiljaa kadonneet taivaan tuuliin. Onneksi ei osunut.

Fillariteknologiassa olen auttamattomasti jämähtänyt viime vuosituhannelle, jolloin pyörissäni oli vannejarrut. Nyt olen joka kerta ihan pihalla, kun levyjarrun kanssa on jokin pulma.


Tai eihän se ole pulma, vaan ominaisuus: jos jarrupala hiukan kuluu, jarrua pitää säätää. Sisempää palaa siirretään kuusiokoloavaimella puolisen kierrosta ruuvaamalla lähemmäksi levyä.

Onneksi Tammiston Velo&Oxygenissä ollaan pitkämielisiä. Vein krossarin huoltoon ja jarruremonttiin. Siellä jaksettiin taas kerran selittää kärsivällisesti mitä minun pitikään tehdä tässä tilanteessa. Ihan rupesi naurattamaan, kun antoivat vielä lopuksi mukaan kuusiokoloavaimen. Jospa nyt muistaisin ensi kerralla!


Jarrujen perussäädöt. Sisäpalan säätö videossa 2:00 kohdasta alkaen.

Saturday, 17 December 2016

Fixie as a souvenir on a whim

My first fixie is actually a double duty fixie / singlespeed bike. I wasn't nowhere near of buying such a bulky souvenir, but things happen.

I'm in Magdeburg on a short work trip. On the first afternoon I rode on a hotel rent bike and encountered Radmitte, an excellent bike shop.

To put it short, I'm a happy Pure Fix Papa owner now. It wasn't cheap here (469 €) but I wanted to have it right in this instance. I'll ride it here for a day, and they'll ship it to Finland after me.

I had a short test ride on four different bikes. Two felt particularly suitable. If I'd do track racing on Velodromi, Fuji Feather with road/aero handlebar would've been better. But this one is for leisure rides, so a more upright riding position is better.

Surely the possibility to switch the rear wheel around is handy. A singlespeed with a free wheel gives you the option not to pedal all the time the bike is moving.

The picture is taken on the Hubbrücke.

Sunday, 11 December 2016

Jäärata-ajo päättyy aina oikealle polvelle

Pääkallokelejä on ollut viime viikkoina enemmän kuin tarpeeksi.

Kehä 1:n ja Hämeenlinnanväylän risteyksessä koilliskulman pyörätie on laitettu uusiksi. Nyt idästä ja lännestä tullaan Y-risteykseen pientä alamäkeä, joka kääntyy kuin loiva Y:n yläsakara. Risteysalue on kalteva etelään, Y:n jalan suuntaan.

Yritäpä siinä sitten tulla alamäkeen ja kääntää mutkan suuntaisesti ylämäkeen, kun pyörä tahtoo karata kallistuksen suuntaisesti mutkasta ulos. Vaikka sain krossariin mahtumaan Nokian 47 mm leveät W106 nastarenkaat, ei niiden pito riittänyt, kun kohtaa ei perjantaina ollut hiekoitettu.

Continentalin MountainKing 2.4:ssa on todella hyvä pito myös jäällä ollakseen nastaton. Tänään kuitenkin lähti pyörä alta Keskuspuistossa, kun jäisen pinnan päällä oli hienonhieno lumi- tai kuurakerros.

Mikä siinä sitten on, että olen parin viikon aikana kaatunut neljästi ja joka kerta oikealle polvelle? Onko pyöritystekniikkani muuttunut, niin että runttaan oikealla? Tai onko ajoasento virheellinen, tanko tai satula hieman vinossa? Mene tiedä, mutta oikea polvi kyllä loukkaantui siitä, että sitä rusikoitiin jälleen kerran.

Sunday, 4 December 2016

Pyöräilijän talvikunnossapito

On se aika vuodesta, jolloin tiet ovat jäässä ja pakkanen puree. Kaupungin auramiehillä on väylien kunnossapitoluokitukset, joten kyllä tässä standardien luvatussa maassa tarvitaan sellaiset myös meille pyöräilijöille.


Talvikunnossapitoluokka 1
Olet tavoitteellinen urheilija. Määrää tärkeämpi asia on keskittyä tekemään oikeita asioita. Usein tässä vaiheessa vuotta kestävyysvoiman hankinta, pyöritystekniikan hiominen ja tietysti myös peruskestävyyden ylläpito ovat keskiössä. Pyrytti tai ei - suunnitelman mukainen kunnossapito hoidetaan. Näin harjoitustunteja kertyy kuin itsestään toista kymmentä.

Talvikunnossapitoluokka 2
Olet aktiiviiikkuja. Talvella tehdään sitä mikä maistuu itselle: sisäpalloilulajit, hiihto ja punttisali ovat yhtä mukavaa tekemistä kuin pyöräily kesällä. Tunti tai puolitoista päivässä on hyvä keskiarvo.

Talvikunnossapitoluokka 3
Tavallinen liikunnanharrastaja ei elä harjoitusohjelman mukaan, ja kunnossapito saattaa jäädä väliin, jos keli tai fiilis eivät osu kohdalleen. Päivää kohden kertyy 30-60 minuuttia liikuntaa.

Ei talvikunnossapitoa
Et ota stressiä aiheesta. Saatat liikkua tai sitten et. Kunhan lumet sulavat, kyllä se kampi pyörähtää taas vauhtiin. Esimerkiksi maantiekuntoajojen porukkavauhteihin pääsee yllättävän helposti, parin-kolmen kuukauden harjoittelulla.

Oma suunnitelmani on pyöräillä seitsemän tuntia viikossa.  TKP-luokitukseni häilyy siis 2:n ja 3:n rajalla. Tavoite lähtee siitä, että tällä ajotahdilla tulee kymppitonni täyteen ennen vuoden loppua.

Upeinta olisi päästä etelän lämpöön ja vuorimaastoon. Spinning on ollut parina vuonna hyvä harrastus, mutta aikataulut ja asuinpaikka asettavat pientä haastetta. Hiihto ei maistu, vaikka se hyvää treeniä olisikin. Omalla trainerilla ajettavat Zwift-virtuaalilenkit ja -kisat kiinnostavat. Saa nähdä milloin tulee päivitettyä teknologiaa, niin että pääsisin kokeilemaan.


Laurens ten Dam porukkalenkillä Watopiassa.