Saturday, 4 March 2017

Kohti kevättä: valkoisia teitä ja lihasmuistia

Cyclocross-fillari lentokenttälenkin varrella

Tänään ajettiin Sienan lähettyvillä Strade Bianche eli "Valkoiset tiet". Vaikka Toscanan keväässä sattui olemaan sadepäivä, kilpailijat pärjäsivät lyhyillä ajohousuilla. On siinä eroa Pohjolan maaliskuuhun.

Italian kisan nimi tulee vaaleista hiekkateistä. Kotikontujen tiet ovat tietysti ihan eri syystä valkoiset. Onneksi talvi on ollut vähäluminen ja viikolla oli suojasäätä. Näin viime päivinä onkin saanut ajella pitkät pätkät mustaa pintaa.

Hesarissa oli muutama päivä sitten juttu treenitason palautumisesta tauon jälkeen.Toimittaja haastatteli liikuntabiologi Timo Haikaraista: "Kun sitten harjoittelusta tulee tauko, lihakset kutistuvat, mutta niiden valmius kasvaa säilyy, kun lihaksissa on valmiina proteiinia tuottavia soluja. Tauon jälkeen kasvu aktivoituu uudestaan paljon edelliskertaa nopeammin."

Tämä kokemuksen tuoma mitokondriaalinen etu on ollut helppo huomata sekä itsessäni että esimerkiksi ystävässäni Pekassa. Molemmat lojuvat talvella enemmän tai vähemmän sohvanpohjalla, ja me molemmat kuitenkin pääsemme kuukaudessa-parissa porukkalenkkikuntoon.

Olen nyt fillaroinut aktiivisesti yli kymmenen vuotta. Myös nuoruusvuosilta on urheilutaustaa. Lihasmuisti – ja lihasten lisäksi lajiosaamisen karttuminen – ovat viime vuosina nopeuttaneet kunnon kehittymistä keväisin selvästi.

Vihreä valo vielä kaksi sekuntia
Kuva: lanyou78
Lihasmuisti ei tietenkään ole oikotie huippukuntoon, mutta kyllä se kohtalaisen alkuvauhdin antaa.

Torstaina töistä kotiin tullessa tiet olivat valtaosin sulat, ja innostuin käskemään kroppaa tosissani. Tujakan annoksen ajamisen euforiaa antoi se, että lihakset ja keuhkot tiesivät miten homma pitää hoitaa. Talvisen virkamiesvauhdin sijaan sain ruoskittua lihakset hapoille muutaman sadan metrin intervalleilla kohti vihreänä palavia liikennevaloja.

Oli kutkuttavaa katsella kevään avauskisaa Italiasta tänään. Samoille seuduille on omakin suunta huhtikuussa. Aikaa on puolitoista kuukautta. Kyllä kunto siinä ajassa sen verran kohenee, että Apenniinien mäet nousevat minultakin.

No comments: