Tuesday, 30 May 2017

Grüße Aus Berlin! Ride and Enjoy!



The bottom line In English: Berlin is a great, relaxed metropolis to explore on a bike. Don't forget to pay a visit to Steel Vintage Bikes & Café on Wilhelmstrasse (Mitte).

Viime viikonloppuna kävin Berliinissä ja ihastelin kaupungin pyöräilymahdollisuuksia.

Tiet ovat leveitä, paikoin ihan käsittämättömän laajoja (DDR-mahtailua) verrattuna maltilliseen liikenteeseen. Niinpä siellä on ollut helppoa laittaa pyörätiet jokseenkin kaikkialle, missä niitä tarvitaan. Myös puistoja on paljon, ja niissäkin saa pyöräillä.

Koska väylää riittää, kelit ovat paremmat kuin Suomessa ja mäkiäkään ei ole, on pyöräily tietysti suosittua. Lisäksi fillari sopii Berliinin monimuotoiseen kulttuuri-imagoon kuin nenä päähän.

Sen sijaan kypärä ei siihen päähän juurikaan sovi: ehkä yksi sadasta käyttää kypärää. Berliinissä ajellaan fikseillä, custom-fillareilla ja arkisilla kauppapyörillä leppoisasti. Bussikuskitkin ottavat iisisti pyörän takana eivätkä tee Hämeentieltä tuttuja riskiohituksia.

Julkinen liikenne toimii Berliinissä hyvin, ja fillari kulkee mukana niin metrossa, junassa kuin useimmissa busseissakin. Paikallisella Reittioppaalla (bvg.de) voi valita reittiehdotuksissa juuri ne bussivuorot, joissa on pyöräteline.

Toissatalvena Berliinissä käydessäni bongasin Steel Vintage Bikes & Cafén ydinkeskustassa Wilhelmstrassella, mutta tuolloin se oli kiinni. Nyt aurinko paistoi ja putiikin terassi houkutteli pysähtymään.

Ensin oli tietysti pakko päästä liikkeen puolelle. Kauniita teräsrunkoisia tyylifillareita ja Eroica-yhteensopivia ajovermeitä. Vihdoinkin myös hyvä valikoima riittävän isoja lippiksiä!

Nämä kengät olisin ostanut oitis, jos vaan olisi ollut sopivaa kokoa saatavilla:
Pantofola d'Oro Vuelta Pro Eroica.

Sen sijaan mukaan tarttui merinovillainen replica-ajopaita ja Santinin valmistama vintage-tyyppinen Eroica Moni -takki. Niin, ja viisi lippistä. Onneksi pienessä lentolaukussa ei ollut tilaa enempiin heräteostoksiin.

Upeinta SVB:ssä oli takahuoneen seinä. Paitsi että sille oli ripustettu retrokilpureita, oli liikkeen omistajan kaveri tehnyt hillittömän hienon teoksen pelkistä pyöränkumeista. Kyllä vaan – ihan kaikki alla olevassa kuvassa on sisureita, tuubirenkaita, avorenkaita ja pistosuojanauhoja ammuttuna niittipyssyllä seinään. Viikko siinä oli Richardilla vierähtänyt.



Vaikka miltei joka kadunkulmassa olikin vuokrapyöriä 12 euron päivähintaan, itse en päässyt fillarin selkään. Sen sijaan kaupungilla tuli käveltyä kohtalaisen pyörälenkin verran.

Viereisen kuvan näppäsin Velodromin luona, jonne päädyimme yhden satunnaisen ratikka-ajelun kautta. Harmi kyllä sisäpyörähalli oli kiinni enkä päässyt kurkistelemaan menoa. Matkakumppanini ei oikein meinannut tajuta, että se rakennus oli velodromi, kun siinä oli katto. Eläköön Suomi!

Kaiken kaikkiaan Berliini on kiva kuhinapytty. Varsinkin jos rauhallinen kruisailu ja kaupunkiin tutustuminen pyörän selässä ovat sinun juttusi, voi keväistä Berliiniä ehdottomasti suositella myös pyöräilijälle.

No comments: