Tuesday, 18 July 2017

Fiksi tuo tyyliä kesä-cruisailuun

Vielä 1930-luvun alussa Tour de Francessa pyörässä sai olla vain kaksi välitystä. Niitä saattoi vaihtaa kääntämällä takarengas ympäri – vähän kuten nykyisissä singlespeed/fixi-fillareissa.

Jules Merviel tyylittelee kuvassa hiukan isompien juomapullojen kanssa. Ihan ei käy selväksi mistä rypälelajikkeesta energiajuomat on valmistettu. Sen sijaan taka-akseli ja sen molemmat rattaat erottuvat hyvin.

Marraskuussa ostin Magdeburgista PureFix Papan. Sen takarengas on ollut asennossa singlespeed eli se on ollut tavanomainen yksivaihteinen fillari, jossa on vapaaratas. Vapaarattaan ansiosta polkemisen voi pysäyttää, vaikka pyörä liikkuu.

Yksivaihteinen eli sinkula (singlespeed) pakottaa katsomaan reittiä uudella tavalla.

Vaihteellisella maantiepyörällä mikään alle neloskategorian mäki ei jaksa kohota tietoisuuteen saakka, vaan siihen reagoidaan selkäytimestä tulevalla sormenliikkeellä, joka siirtää ketjun isommalle takarattaalle tai tiukemmassa paikassa kevyemmälle etulimpulle.

Sen sijaan yksivaihteisen 44/16-välityksellä pienet kaupunkimäetkin teettävät työtä ja vaativat olemaan hereillä. Toisaalta vapaaratas antaa alamäessä armon olla polkematta ja haihduttaa maitohapot. Ihan erilaista treeniä kuin vaihdepyörällä.


Fiksin eli kiinteävälitteisen sinkulan fillaristani saa kääntämällä takarenkaan ympäri. Tässä akselin toisella puolen olevassa rattaassa ei ole sisäistä vapaaratasta, vaan välitys on kiinteä.

Fiksissä polkimien on oltava oikeassa asennossa, jotta pyörällä pääsee edes liikkeelle. Nopeutta laskiessa molempien jalkojen on vuorottain vastustettava kammen pyörimistä. Kun fillari sitten pysähtyy, ei jalkojen asentoa korjata kuin fillarin paikkaa siirtämällä tai nostamalla takarengas maasta.

Hankalinta fiksillä on reagointi yllättäviin liikennetilanteisiin. Kun ylitin suojatietä vihreillä, risteävää katua tuli auto. Sen kuljettaja huomasi punaiset vasta viime tingassa, ja hänen jarrutuksensa pysähtyi puolitoista metriä suojatien puolelle. Onneksi pyörässäni on myös käsijarrut – jalkajarruilla tuskin olisin osannut pysäyttää yhtä nopeasti.

Paluumatkalla ajoin letkeää kolmeakymppiä, kun olin kääntymässä kotitielle. Tyypillisesti siinä kohdin rullaan hiukan matkaa polkematta, näytän käsimerkkiä ja jarrutan juuri ennen kääntymistä kevyesti. Yritin nyt samaa muistamatta, että ajan fiksillä. Fillari heilahti, kun löysäsin jalkojen rytmin, jolloin polkimet tietysti jatkoivat omaa liikettään pamauttaen kevyesti jalkapohjiin.

Kenelle ja mihin käyttöön yksivaihteinen tai fiksi sopivat? Parhaiten tasamaalle ja rauhallisiin vauhteihin, varsinkin silloin kun on tyyntä. Mikäpä sen tyylikkäämpää kuin karauttaa fiksillä jätskikiskalle. Jopa minä, setämies, sain muutamat katseet kääntymään tänään, kun cruisailin Tikkurilan keskustassa. Hyvin sopi fillarin nimi miehelle: PureFix Papa.

3 comments:

Derek W Pearce said...

Always love a fixed wheel - trained on a 52 10 set up

Esko Lius said...

Derek, that's next to impossible gearing, at least outside a track. I've got 44/16 and even that makes me struggle on uphills.

Esko Lius said...

... and I'm sorry but Google Translator does wreck havoc with my Finnish post. Amusing to the point of KIA.