tiistai 29. toukokuuta 2018

So legendary! Some say even that it's unbelievable

Picture this with your mind's eye: a former hero limps through the long battle, is losing it completely. At the very last minute, it's the cavalry! Out of the blue they ride in and help the hero crush all and every opponent, totally. In a way not seen before.

A legend has born. I found myself going over this tale again this morning when commuting to work.


On the morning of the stage 19 of Giro d' Italia 2018 every sensible tifosi predicted that the battle between the overall leaders was to take place at the final Bardonechhia climb.

As we know now, Team Sky took the lead in the beginning of the Finestre climb and turned on the turbo. As a result, only a handful of the best riders were able to follow them. Even maglia rosa Simon Yates was crushed and waned from the picture. Then, as the Tom Dumoulin, Domenico Pozzovivo &c had their hands (or legs) full with the ascend and the pace, Chris Froome was somehow able to accelerate. He made the others look like they were old ladies.

Froome kept his extraordinary pace over the top of Finestre and continued pushing solo all the 80 km to the finish, gaining an unheard-of advantage. From being 3:22 behind Yates he went on to collect a 0:40 lead over Dumoulin.

Photo linked from Daily News.
Such a cunning (and "old-style") strategy, such an epic attack, and such a monumental outcome! Consequently, Froome won the whole Giro.

Nevertheless, no matter how seismic was the magnitude of Froome's achievement, it leaves me buffled. Some commentators say that Froome's performance on stage 19 was unbelievable. Unfortunately the sports has a heavy doping history and Froome has his own salbutamol case waiting to be judged. These raise questions on the sportsmanship : how was he able to perform so high above everybody else all of a sudden?

Then again, I am happy to have it all saved on my TV digibox. This is the stage I will watch again and again next year when pushing myself up Alpe du Zwift.

-
PS. Check out this gorgeous gallery of photos taken during the last week of the Giro. Already the opening photo is one of its kind!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Gran Fondo Finlandese

Bon giorno, buena sera, depending of your whereabouts!
Yesterday we rode Giro d'Espoo, gran fondo molto bene :)

Sorry for my broken Italian, but here's a vid for you, per favore.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Bioracer Evoc GP: suunta ylöspäin

Bioracer Evoc GP:n kolmoskategorian kisa onnistui tänään toivotusti. Sää oli hieno, reitti mahtava, ja kuskikin ihan hereillä. Join tarpeeksi, en tehnyt tyhmiä virheitä ja sain Rinnekodin mäessä sellaisia maksimivetoja, joilla olen taas vahvempi ensi kerralla.

torstai 10. toukokuuta 2018

Palautuminen ja uupumuksen indikaattorit

On helatorstain aamu. Aurinko paistaa makuuhuoneeseen verhon läpi. Kello on kohta viisi. Olen nukkunut huonosti ja paikkoja kolottaa. Käyn nappaamassa särkylääkkeen ja nukun pari tuntia lisää.

Kävelen hakemaan lehden postilaatikosta. Jalkani tuntuvat edelleen tavallista raskaammilta ja nivelet ovat kankeat. Palautuminen on kesken: lihaksissa on kuona-aineita* ja lihaskalvot ovat kireällä viime viikonlopun rasituksen vuoksi.

Tuttu tilanne kenelle tahansa urheilijalle. Iän karttuessa yhä tutumpi, sillä palautuminen vie aikaa vuosi vuodelta enemmän.

Lauantaina oli kisa, ja sunnuntaina kävin ajamassa lenkin Rinnekodin ja Velskolan kautta. Maanantai ja tiistai olivat aktiivilevon päiviä. Eilen keskiviikkona menin pyörällä töihin ja takaisin eli 2x 36 kilometriä melko hitaasti ja matalilla sykkeillä. Paluumatkalla pieni vastatuuli tuntui seinältä, kun jaloista oli puhti pois.

Two ageing cyclists in Spain.
Nyt on siis otettava rauhallisesti. Kuinka rauhallisesti?

Joe Friel listaa kirjassaan Fast After 50 fatique markereista eli uupumuksen indikaattoreista:

  • Perceived Fatique: Miltä tuntuu lihaksissa, oletko saanut nukutuksi
  • Mood: Henkinen matalapaine eli fiilismittari indikoi väsymystä
  • Waking Heart Rate: Leposyke herätessä on itselleni tärkeä mittari. Jos syke on yli 50, olen edelleen rasittunut. Jotkut puolestaan seuraavat ortostaattista sykettä. 
  • Heart Rate Variability: Sykkeen tasaisuus tai vaihtelu on uusi teknologiapohjainen tapa seurata rasitustilaa. Friel kirjoittaa, että levänneenä sykkeessä on pientä vaihtelua, rasittuneena ei.
Lepo, kevyt liikunta ja oikea ravitsemus ovat palautumisen perustekijät.

Venyttelyn ja lihashuollon osalta näkemykset tuntuvat viime vuosina muuttuneen koko lailla. Menemättä tässä tutkimuksiin saakka, niin oma tuntemus on, että pieni useita kertoja päivässä toistuva venyttely on hyväksi.

__
*Miten sitten tarkemmin sanottuna onkaan, katso esim. Scientific Americanin artikkeli.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Ikä on vain numero, ja tuloslistassa se on usein harmillisen iso numero

Before the start. Photo: Antti Ruotsalo.
This entry is about ageing and will get its English equivalent some day later.


Viime lauantaina poljettiin Seutulan kierros: 42 kilometrin reitti Länsi-Vantaalta Palojoelle ja Ruotsinkylän kautta takaisin. Kategoria 3:ssa kierros ajettiin kahteen kertaan.

Ensimmäinen kierros eteni melko tasaisesti – Tapolan ja Palojoen hapottavia mäkiä lukuunottamatta. Heti toisen kierroksen alusta ajamisen luonne muuttui. Muutama joukkue koitti hajottaa porukkaa irtiotoin useampaankin kertaan.

Palojoentien mäki on klassinen ratkaisun paikka. Pääjoukko hajosikin palasiksi. Jäin kärkiryhmästä, mutta onneksi lähellä takanani oli muitakin pudonneita. Meistä muodostui saman tien kakkosporukka.

Kärki oli vielä niin lähellä, että ehdotin sen kiinni ajamista nopealla telaketjulla. Se ei kuitenkaan lähtenyt pyörimään ja huomasin jääväni keulille. En pitkäksi aikaa mutta ihan tarpeeksi siihen hetkeen. Kulutin voimiani liikaa. Kun vähän himmasin, muu kakkosporukka sujahti ohi. Ei siis muuta kuin kovempaa vauhtia ja takaisin porukkaan!

Pari kilometriä yritin tavoittaa kakkosen. Roikuin pitkään sadan, sitten kahdensadan ja pikkuhiljaa puolen kilometrin päässä. Ei ollutkaan jalkaa ottaa heitä kiinni.

Lopulta ei ollut voimia eikä maittia muuhun kuin lenkkivauhtiin. Suoraan sanoen vitutti lenkkeillä itsekseni maaliin, kun vähän paremmalla taktisella silmällä ja paremmalla jalalla olisin voinut jatkaa kakkosporukassa.



Olen treenannut talvella enemmän kuin aiemmin. Miten tässä nyt näin kävi?

Selityksiä on monia huonosta päivästä ja viime hetkessä muutetusta ajoasennosta alkaen. Juomisetkin jäi, kun parin tunnin lenkillä meni vain puoli litraa vettä. Kisan jälkeen mieli oli synkkä, eikä tilanne korjaantunut vettä hörppimällä tai päivän huonoa jalkaa syyttämällä.

Not so young gun.
Illalla iski ikäkriisi. Peilistä katsoo 52-vuotias mies. Huomaan jo nyt eroa siihen, miltä meno maistui seniorikilpailuja aloittaessani 45-vuotiaana.

Ikääntyessä maksimisyke ja hapenotto heikkenevät. Palautuminen hidastuu. Palojoen mäen kaltaisissa tilanteissa vaikuttaa erityisesti se, että nopeiden lihassolujen määrä ja koko pienenevät. Pitäisi siis kiinnittää huomiota maksimaaliseen nopeaan voimantuottoon: intervalleihin, sprintteihin, HIIT-harjoitteluun. Näitä en ole tänä talvena tehnyt.

Ensi lauantaina isketään oikein halolla päähän: Rajamäen Bioracer Evoc GP:ssä kategoria 3 ajaa Rinnekodin mäen kahdesti. Siihen verrattuna Palojoki on paperia.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Milloin kuntoilija on kilpapyöräilijä?

What: Two local races in the first half of May
Target: To finish in the peloton / main pack of the category
Topic of this entry: Preparations

Tapolanmäki, SM-kisat / National Championships 2015

Parin vuoden tauon jälkeen olen taas osallistumassa pyöräkilpailuihin. Koska aloitin aktiivisen pyöräilyn vasta yli nelikymppisenä, ei kisakunto ole ikinä ollut itsestäänselvyys ja sitä joutuu aina erikseen pohtimaan.

Ensi lauantaina poljetaan Vantaalla Seutulan kierros. Sen 41 km reitti poimii ajettavaksi mm. Tapolan mäet, Königstedtin mutkat ja Palojoen nousun. Kategoria 3 kiertää lenkin kahdesti.

Seuraavana lauantaina on vuorossa Bioracer Evoc GP Rajamäellä. Tuon kisan haastavuutta on buustattu uudella kympin mittaisella lisälenkillä. Sen ansiosta Kat3 pääsee kärsimään "Rinnekodin mäen" eli Skogbyntien nousun kahdesti.

Ajoin Rajamäen kisan myös 2016. Silloin oli kevät näköjään tullut varhain, ja ensimmäiset pitkät porukkalenkit poljettu jo maaliskuun alussa. Tuntumaa ehti silloin kertyä ennen Rajamäen kisaa yli kaksi kuukautta. Toisaalta: tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa treenannut jokseenkin säännöllisesti läpi talven, mistä kiitos Zwiftille ja smart trainerille.

Zwiftin lisäksi oli ilo polkea helmikuussa Espanjassa. Ilman näitä pohjia ei keski-ikäinen setä olisi mitenkään kohottanut kuntoaan sille tasolle, että voi tavoitella vain viiden noin sadan kilometrin lenkin jälkeen pysyttelemistä parin tunnin ajan ryhmässä, jonka keskinopeus lienee 37–39 km/h.

Strava Fitness: kunto kohenee tasaisesti.
Stravan Fitness-työkalun mukaan "päivän kunto"-lukemani oli 82 jo 12.4. Tänä vuonna en ole ihan samassa tahdissa: eilen vappuaattona Strava näytti fitness-tasokseni 81. Laskentakaava tosin painottaa voimakkaasti viimeisten viikkojen suorituksia, joten pitkäjänteinen peruskestävyyden kartuttaminen ei tuossa lukemassa kovin hyvin näy.

Selkä suht alhaalla, mutta hiukan ahtaan näköistä. Kuva: JarkkoK.
Eilen ajoimme neljän kuskin voimin lenkin Pornaisiin ja Askolaan. Kun kerran pysyin mukana ja vedin omat vuoroni kunnialla lenkillä, jonka keskinopeus oli yli 36 km/h, on ihan realistista lähteä kisoihin. Eihän siellä tarvitse edes vetää, jos ei ole siihen jalkaa.

Olen ajanut viime viikkojen lenkit Cervélo P2:lla. Sen ajoasento on matalampi kuin Bianchissa tai missään aiemmassa pyörässäni. Koska vanhakin selkä on taipunut yllättävän hyvin eikä mahakaan ole tullut tielle, pudotin tänään Bianchin tankoa 5 mm alemmaksi. Vaihdoin siihen myös kiekot Cervélosta.

Taidan siis joka tapauksessa ajaa tutulla Bianchilla, joka on Cervéloa ketterämpi ja responsiivisempi, vaan ei yhtä aerodynaaminen.

Bianchi Oltre XR2 uusilla kiekoilla. Tanko hiukan alempana ja kauempana.

Eilinen tuntuu jaloissa, ja Stravan relative effort tuolle lenkille on 133. Sekä tuntemukset että numerot kertovat samaa: pidä nyt hyvä (ikä)mies taukoa ja ota lähipäivät ihan kevyesti. Millä muulla voisi lauantain kisakunnon saada yhtä pilalle kuin treenaamalla "vielä vähän lisää"?

Laitetaanpa tähän loppuun vielä yksi valaiseva kaavio Stravasta. Elimistön väsymisestä kertova fatigue-käyrä osoittaa mikä fiksu ajatus on takana hiukan kliseisessä sanonnassa "kunto kasvaa levossa".