maanantai 7. toukokuuta 2018

Ikä on vain numero, ja tuloslistassa se on usein harmillisen iso numero

Before the start. Photo: Antti Ruotsalo.
This entry is about ageing and will get its English equivalent some day later.


Viime lauantaina poljettiin Seutulan kierros: 42 kilometrin reitti Länsi-Vantaalta Palojoelle ja Ruotsinkylän kautta takaisin. Kategoria 3:ssa kierros ajettiin kahteen kertaan.

Ensimmäinen kierros eteni melko tasaisesti – Tapolan ja Palojoen hapottavia mäkiä lukuunottamatta. Heti toisen kierroksen alusta ajamisen luonne muuttui. Muutama joukkue koitti hajottaa porukkaa irtiotoin useampaankin kertaan.

Palojoentien mäki on klassinen ratkaisun paikka. Pääjoukko hajosikin palasiksi. Jäin kärkiryhmästä, mutta onneksi lähellä takanani oli muitakin pudonneita. Meistä muodostui saman tien kakkosporukka.

Kärki oli vielä niin lähellä, että ehdotin sen kiinni ajamista nopealla telaketjulla. Se ei kuitenkaan lähtenyt pyörimään ja huomasin jääväni keulille. En pitkäksi aikaa mutta ihan tarpeeksi siihen hetkeen. Kulutin voimiani liikaa. Kun vähän himmasin, muu kakkosporukka sujahti ohi. Ei siis muuta kuin kovempaa vauhtia ja takaisin porukkaan!

Pari kilometriä yritin tavoittaa kakkosen. Roikuin pitkään sadan, sitten kahdensadan ja pikkuhiljaa puolen kilometrin päässä. Ei ollutkaan jalkaa ottaa heitä kiinni.

Lopulta ei ollut voimia eikä maittia muuhun kuin lenkkivauhtiin. Suoraan sanoen vitutti lenkkeillä itsekseni maaliin, kun vähän paremmalla taktisella silmällä ja paremmalla jalalla olisin voinut jatkaa kakkosporukassa.



Olen treenannut talvella enemmän kuin aiemmin. Miten tässä nyt näin kävi?

Selityksiä on monia huonosta päivästä ja viime hetkessä muutetusta ajoasennosta alkaen. Juomisetkin jäi, kun parin tunnin lenkillä meni vain puoli litraa vettä. Kisan jälkeen mieli oli synkkä, eikä tilanne korjaantunut vettä hörppimällä tai päivän huonoa jalkaa syyttämällä.

Not so young gun.
Illalla iski ikäkriisi. Peilistä katsoo 52-vuotias mies. Huomaan jo nyt eroa siihen, miltä meno maistui seniorikilpailuja aloittaessani 45-vuotiaana.

Ikääntyessä maksimisyke ja hapenotto heikkenevät. Palautuminen hidastuu. Palojoen mäen kaltaisissa tilanteissa vaikuttaa erityisesti se, että nopeiden lihassolujen määrä ja koko pienenevät. Pitäisi siis kiinnittää huomiota maksimaaliseen nopeaan voimantuottoon: intervalleihin, sprintteihin, HIIT-harjoitteluun. Näitä en ole tänä talvena tehnyt.

Ensi lauantaina isketään oikein halolla päähän: Rajamäen Bioracer Evoc GP:ssä kategoria 3 ajaa Rinnekodin mäen kahdesti. Siihen verrattuna Palojoki on paperia.

Ei kommentteja: