tiistai 1. toukokuuta 2018

Milloin kuntoilija on kilpapyöräilijä?

What: Two local races in the first half of May
Target: To finish in the peloton / main pack of the category
Topic of this entry: Preparations

Tapolanmäki, SM-kisat / National Championships 2015

Parin vuoden tauon jälkeen olen taas osallistumassa pyöräkilpailuihin. Koska aloitin aktiivisen pyöräilyn vasta yli nelikymppisenä, ei kisakunto ole ikinä ollut itsestäänselvyys ja sitä joutuu aina erikseen pohtimaan.

Ensi lauantaina poljetaan Vantaalla Seutulan kierros. Sen 41 km reitti poimii ajettavaksi mm. Tapolan mäet, Königstedtin mutkat ja Palojoen nousun. Kategoria 3 kiertää lenkin kahdesti.

Seuraavana lauantaina on vuorossa Bioracer Evoc GP Rajamäellä. Tuon kisan haastavuutta on buustattu uudella kympin mittaisella lisälenkillä. Sen ansiosta Kat3 pääsee kärsimään "Rinnekodin mäen" eli Skogbyntien nousun kahdesti.

Ajoin Rajamäen kisan myös 2016. Silloin oli kevät näköjään tullut varhain, ja ensimmäiset pitkät porukkalenkit poljettu jo maaliskuun alussa. Tuntumaa ehti silloin kertyä ennen Rajamäen kisaa yli kaksi kuukautta. Toisaalta: tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa treenannut jokseenkin säännöllisesti läpi talven, mistä kiitos Zwiftille ja smart trainerille.

Zwiftin lisäksi oli ilo polkea helmikuussa Espanjassa. Ilman näitä pohjia ei keski-ikäinen setä olisi mitenkään kohottanut kuntoaan sille tasolle, että voi tavoitella vain viiden noin sadan kilometrin lenkin jälkeen pysyttelemistä parin tunnin ajan ryhmässä, jonka keskinopeus lienee 37–39 km/h.

Strava Fitness: kunto kohenee tasaisesti.
Stravan Fitness-työkalun mukaan "päivän kunto"-lukemani oli 82 jo 12.4. Tänä vuonna en ole ihan samassa tahdissa: eilen vappuaattona Strava näytti fitness-tasokseni 81. Laskentakaava tosin painottaa voimakkaasti viimeisten viikkojen suorituksia, joten pitkäjänteinen peruskestävyyden kartuttaminen ei tuossa lukemassa kovin hyvin näy.

Selkä suht alhaalla, mutta hiukan ahtaan näköistä. Kuva: JarkkoK.
Eilen ajoimme neljän kuskin voimin lenkin Pornaisiin ja Askolaan. Kun kerran pysyin mukana ja vedin omat vuoroni kunnialla lenkillä, jonka keskinopeus oli yli 36 km/h, on ihan realistista lähteä kisoihin. Eihän siellä tarvitse edes vetää, jos ei ole siihen jalkaa.

Olen ajanut viime viikkojen lenkit Cervélo P2:lla. Sen ajoasento on matalampi kuin Bianchissa tai missään aiemmassa pyörässäni. Koska vanhakin selkä on taipunut yllättävän hyvin eikä mahakaan ole tullut tielle, pudotin tänään Bianchin tankoa 5 mm alemmaksi. Vaihdoin siihen myös kiekot Cervélosta.

Taidan siis joka tapauksessa ajaa tutulla Bianchilla, joka on Cervéloa ketterämpi ja responsiivisempi, vaan ei yhtä aerodynaaminen.

Bianchi Oltre XR2 uusilla kiekoilla. Tanko hiukan alempana ja kauempana.

Eilinen tuntuu jaloissa, ja Stravan relative effort tuolle lenkille on 133. Sekä tuntemukset että numerot kertovat samaa: pidä nyt hyvä (ikä)mies taukoa ja ota lähipäivät ihan kevyesti. Millä muulla voisi lauantain kisakunnon saada yhtä pilalle kuin treenaamalla "vielä vähän lisää"?

Laitetaanpa tähän loppuun vielä yksi valaiseva kaavio Stravasta. Elimistön väsymisestä kertova fatigue-käyrä osoittaa mikä fiksu ajatus on takana hiukan kliseisessä sanonnassa "kunto kasvaa levossa".


Ei kommentteja: