maanantai 31. joulukuuta 2018

No onkos tullut kesä! Talvitreenin määrä ja laatu harjoitusvastuksella


Tämän joulukuun aikana olen treenannut innokkaasti kevättä varten, kuin pieni orava tammen juurella.

Eipä ole ikinä ennen kertynyt 1700 kilometriä kuukaudessa kuin sydänkesän loma-aikoina. Silloinkaan tekemisen laatu (tai intensiteetti) ei ole ollut tätä tasoa.
Strava Fitness Score
Ensin puolitoista viikkoa Kanarialla, jossa ajoin voimaa kehittäviä nousuja enemmän kuin millään aiemmalla reissulla. Jo ennen matkaa tein valmistavaa treeniä, niin että jaksaisin polkea vuoria katkeamatta. Iloinen yllätys reissun loppupäivinä olikin miten jaksoin vielä siinäkin vaiheessa, kun ennen olisi pitänyt antaa periksi.

Kun kestävyys ja voimatasot olivat sitten etelän leirin myötä nousseet, saatoin jatkaa kasvaneen kunnon hyödyntämistä ja edelleen kehittämistä kotona trainerin parissa.

Zwift on ollut minulle suuri innoitus sisäpyöräilyssä. Pari tuntia menee virtuaalimaailmassa kevyesti, eikä 3-4 tuntiakaan ole harvinaista.

Olen ajanut melkeinpä pelkästään Free Ride -moodissa. En tee valmisharjoitteita (workouts), ja kisoihinkin osallistun vain harvoin. Eilinen L'Etape du Tour Sportive oli poikkeus, jollaisia tulee varmasti nyt enemmänkin, kun Tour de Zwift starttaa pian.

Eipä siis ihmekään, että Zwift kertoo FTP:n eli tunnin keskitehojen nousseen 252 watista 294 wattiin.  Parinkymmenen prosentin lisäys on melkoinen.

Viimeisen viikon aikana olen ajanut kolme kolmen tunnin settiä Zwiftissä keskimäärin 80% FTP teholla.
Cycling Analytics: Power History (vain ne kuukaudet, jolloin olen ajanut tehoa mittaavalla trainerilla)
Nyt siis on tempoajoteho kohdillaan. Harjoittelua polarisoimalla – toisaalta lyhyitä ja kovia intervalleja, toisaalta rauhallista pitkää ajoa – saan ensi kevääksi paremmat jalat kuin minulla on ollut vuosiin.

Hankin muutama viikko sitten suoravetotrainerin. Elite Direto on tarkempi voiman mittaamisessa kuin aiemmin käyttämäni Elite Qubo Digital B+. Ero näkyy selkeimmin lyhyiden, alle 15 sekunnin spurttien mittaamisessa. FTP-tasolla molemmat näyttävät melko samoja lukemia.

Minulle tärkein ostoperuste oli, että Direto simuloi vastuksella mäkiä 14 %:iin saakka. Qubo ylsi vain noin 6 %:n mäkiin. Toisin sanoen Diretolla pystyy tekemään matalien kadenssien voimaharjoittelua huomattavasti paremmin.

tiistai 25. joulukuuta 2018

Maspalomas ja puolen päivän maantielenkit

Aiemmissa postauksissa on juttua parista pidemmästä reitistä Gran Canarialla. Tässä muutama tärppi lyhyemmiksi lenkeiksi Maspalomasista.


GC-500 kulkee pitkin saaren etelärannikkoa. Maspalomasista länteen se tarjoaa kivaa semihelppoa baanaa kumpuilevassa maastossa meren välkehtiessä vieressä.

Rantatiellä kertyy mukavat 60 km polkemalla Maspalomasista Moganiin ja takaisin. Lenkkiä voi varioida vaikkapa pistäytymällä kahvilla Las Filipinasissa.

GC-500 on "periaatteessa" suljettu Tauriton ja Moganin välillä. Vaihtoehtona on ottaa lautta Moganin ja Costa Rican välillä.
Jos on jalkaa ja maittia nousta mäkiä, niin esimerkiksi GC-505:n nousu Soriaan tai GC-605:ttä Moganista ylös ovat todella upeita pätkiä. Näistä saa helposti myös yhdisteltyä lenkin. Tosin osa välipätkästä on varsin jyrkkää ja myös huonopintaista.

GC-60. Linnuntietä tuolta oikealta kuvan vasempaan reunaan ei ole kuin parisataa metriä.
Maspalomasista pääsee pohjoiseen GC-60:tä. Jos on jalkaa, niin vaikka Pico de las Nievesille saakka. Kuitenkin jo Fatagaan polkemalla saa kunnollisen lenkin aikaiseksi ilman että täytyy ihan eeppisiin mittoihin asti mäkeä nousta. Tosin takaisinpäin etelään mäki ennen näköalatasannetta on aika vaativa.

Tästä saa hiukan pidemmän version jatkamalla San Bartolome de Tirajanaan ja kääntymällä sen kulmilla oikealle. Siitä on aika selkeää lasketella GC-65:ttä Vecindarioon. 

Rauhallinen tie Ayagauresiin.
Maspalomasista johtaa kiva pikkutie Ayagauresiin ja takaisin (GC-503/504). Matkaa kertyy 30 kilometriä ja mäkeä on noustavana jokunen sata metriä. Reitti on hiukan helpompi kiertää myötäpäivään.

Rantatie GC-500 Maspalomasista itään kohti lentokenttää ja Teldeä on varsin tasaista, joskin ehkä hiukan tylsää ja suoraa. Muutenkin itäpuoli on sotkuista ja tylsää, ehkäpä El Burreron rantakylää lukuun ottamatta.

Kaikkiaan puolentoista viikon aikana tuli ajettua 9 päivänä noin 35 tuntia. Tuona aikana nousumetrejä kertyi 15000 ja ajokilometrejä 800.

Reittijälkiä:
Edellisissä postauksissa on linkkejä muutamiin pidempiin lenkkeihin.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Gran Canaria Bike Week: Pico de las Nieves climb

I heard on Monday that there is Gran Canaria Bike Week going on. Got the opportunity to take part in  Escalada Pico de las Nieves.

They say there are two climbs that are harder than the others on this island: VOTT and Nieves from Ingenio. The event took place on the latter.

There's no soundtrack on this lengthy video in order to emphasize the solitary and repetitive nature of pushing the pedals focusing only to my own effort.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Gran Canaria: first taste of the mountains

Along GC-605 at the height of 1100 m.
Gran Canaria has a lot in common with Tenerife where I rode in 2015. Perfect weather to escape the beginning of the Northern winter. Great scenery and plentiful climbing to do. A lot of other riders too – a bit like in Zwift but here everything is real!

Then again, it seems that this place is quite different from the neighboring island. Whereas the Tenerife climbs are more steady, it is more variation here. There I was happy with my compact crankset and 11-28 cassette. Here I'd be a lot happier with a 11-32 in the rear.

The video below is about my ride yesterday, making a round trip from Maspalomas clockwise to Ayacata and back.

I'll give more detailed recommendations as I get more experience on riding here.