Fillarikesä

Vapaaratas - näppärä pakkasrajoitin

2012-02-05T15:10:00.003+02:00

Fillarini pitää huolta, ettei kuski innostu lenkille liian kylmillä keleillä. Siitä nimittäin jäätyy vapaaratas. Matka voi sujua puolikin tuntia hyvin, mutta pikkuhiljaa etenkin risteyspysähdysten jälkeen kammet alkavat haukata tyhjää.

Netistä löysin ohjeen, että navan voiteluraosta voi truutata öljyä - mutta missähän tuo rako on ja mikä olisi oikeaa öljyä. Takavaihtajassa lukee Shimano Alivio ja kammissa Deore LX. Onko aiheesta havainnollisia videoklippejä?

Pyöräkeskus toteutuu sittenkin

2012-02-04T09:55:00.002+02:00

Kauan odotettu ja vuosia neuvoteltu pyöräkeskus Kampissa toteutuu ensi kesäksi, tiedotti Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto eilen: "Pyöräkeskuksen palveluihin kuuluvat pyörien säilytys, vuokraus, pikahuolto ja neuvonta. Pikahuollosta saa apua vaikka puhjenneeseen renkaaseen tai kitiseviin ketjuihin. Käytössä on myös pumppauspiste, jossa renkaat voi täyttää itse ilmaiseksi."

Pyöräkeskuksen on tarkoitus avata ovensa Helsinki-päivänä 12.6. Apulais-kj Hannu Penttilä tuumaa, että tämän vuoden aikana kerätään kokemuksia ja käyttäjäpalautetta. Jatkosta päätetään erikseen. Lisätietoja www.hel.fi/pyoraily & Pyöräkeskus

Havainnekuva kaupungin aineistopankista, kuvaaja WSP Design Studio. Jotenkin hassu ja nolo kuva, mutta miten tuota nyt sitten havainnollistaisi paremmin, enpä tiedä.

Kerro kartalla lumiauran puutteesta

2012-01-24T18:54:00.000+02:00

Helsingin kaupungilla on Kerro kartalla -palvelu, jossa on tänä talvena voinut myös antaa palautetta katujen lumitöistä. Hieno juttu, kun kerran palautteita seurataan virka-aikaan ja toimitetaan tienpitoon!

Maunulassa on pyörätieverkoston osana toimiva kadunpätkä, jossa ei vielä maanantai-iltanakaan ollut aurattu edellisen viikon sateita, ei edes torstai-illan ja perjantain lumia. Ans kattoo pystyykö tuossa huomenna ajamaan vai meneekö taas tunkkaamiseksi.

Espoossa hyvä tekemisen meininki

2012-01-10T21:34:00.003+02:00

Uutta kuntoajoa Giro d'Espoota lanseerataan hienolla ja aktiivisella otteella. Samanlaista asennetta verkkoviestintään toivoisi monelta muultakin pyöräilytapahtumalta.

Giron tapahtumasaitilla on uusia tarjouksia joka kerta kun olen siellä käynyt. Toisin sanoen ilmoittautumisen yhteydessä tarjotaan kaupantekijäisiä kuin vanhan ajan torilla. Viimeisin veto on tammikuun loppuun mennessä ilmoittautuneille kaksi kotimaista kestävyysurheilulehteä ja pyörähuoltotarjous.

Tapahtuman Facebook-ryhmässä on puolestaan menossa päivittäinen tietovisa. Tässä tämän päivän kysymys:
Missä kuuluisassa nousussa on 21 kurvia?

Cyclocrossin varjo-SM: vääntöä pellolla ja metsissä

2012-01-08T13:39:00.003+02:00

Startti tapahtui pieneltä puusillalta, kävelytietä loivaan ylämäkeen. Pakkasta oli muutama aste, ja jäätyneeseen maahan aamulla satanut lumi teki pidosta arvaamattoman.

Rhubarb ilahdutti ja järjesti tammikuun alkuun cyclocrossin varjo-SM-kisat. Muissa maissa nimittäin cx-mestaruudet ratkotaan juuri tänä viikonloppuna – Suomessa ne viralliset taistot käytiin jo lokakuussa.

Sääolot olivat tosiaan kertaluokkaa arktisemmat kuin muissa maissa, kun 25 kuskia starttasi Vantaan Martinlaaksoon merkatulle 2,7 kilometrin lenkille. Sitä oli määrä kiertää 45 minuuttia plus kesken oleva kierros loppuun.

Rata kiersi metsiköissä, pelloilla ja siteeksi kävelytielläkin. Lumisohjon alla oli välillä jäätä, välillä mutaa mutta aika ajoin myös pitävää ja tasaista polkuakin.

Paikalla oli yhtä lailla kokeneita krossarikettuja kuin kokemattomia maantiepolkijoitakin. Vaikka fillariin kiinnitettiin numerolappu, oli kyseessä hupiajo: Bruce ajoi ~~Zorro~~Batman-asussa, Ajomies tarjoili höyryävää glögiä ylimääräisellä huoltopisteellä eikä fiilis muutenkaan ollut liian totinen.

Itse lukeudun näihin maantiemartteihin, joille luminen kevyen liikenteen väylä riittää extremeksi. Kuten Thundermandin ja Rhubarb'n videosta näkyy, toiset osaavat tekniikan ja toiset ei. Olen se siniliivinen numero 21, jonka ojan ylitys on kuin mummon hipsuttelua suojatiellä.

Ensimmäisen kierroksen roikuin pääjoukossa, tai ainakin porukassa, jota pääjoukoksi luulin. Toisen kierroksen alussa päätin päästää takanani olevan letkan ohi. Syke huiteli 170:ssä, joten pieni himmaus ei ollut pahitteeksi.

Shimanon SPD-polkimet ovat toimineet kevyessä metsäpolkukäytössä ja työmatkoilla hyvin, mutta tällä kelillä ne tukkeutuivat lumesta ja mudasta jokseenkin jokaisen jalkautumisen jälkeen. Ojien ja tukkien ylitykset, sekä fillarin työntäminen ylämäkeen veivät ekstra-aikaa, kun satulaan päästyä piti paukutella pahimmat lumet saadakseni klossit kiinni polkimiin.

Pikku hiljaa alkoi cyclocrossin idea valkenemaan. Tämä valaistuminen ei suinkaan johtunut omasta oppimisesta, vaan siitä, että katselin taitavampien menoa. Kuinka vaivattomasti voikaan sujua fillarin kaappaaminen olalle! Miten sujuvalla, jatkuvalla liikkellä voikaan pyöräilijä loikata satulasta, ottaa pari juoksuaskelta pyörän kanssa ja jatkaa sitten taas pyörän päällä!

Kolmannella kierroksella kärki tuli jo takaa ohi. Lähestyessäni maaliviivaa olin varma, että kisa on paketissa ja saan armoa. Toimitsijat kuitenkin kehottivat tyynesti jatkamaan vielä yhden lenkin, joten ei auttanut kuin vääntää menemään.

Surkea tekniikka, 90-kiloinen kuski ja 15-kiloinen pyörä takasivat, että tehoja piti reisistä löytää. Onneksi oli numerolappu ja tavoitteena ottaa kiinni edellä menevä TuomoT, niin päänuppi sai käskytettyä jalat pysymään tahdissa.

Kärki ehti ajaa viisi kierrosta, ja Kare Eskola pesi porukan selvästi. Minulla meni neljään kierrokseen tunti. (tulokset)

En ole koskaan aiemmin polkenut pumppu näin kireällä: tunnin keskisyke oli 166, joka on 91 % maksimistani.

Vaikka sykkeet oli tapissa ja hiki jäätyi Cervelo-lätsän lippaan, oli palautuminen nopeaa eikä kotiin polkeminen tuntunut sen raskaammalta kuin meno kisapaikalle. Edes näin seuraavana päivänä ei rasitus paina jaloissa.

Iso kiitos hauskasta koitoksesta Rhubarbille ja muille järjestäjille! Myös kuvaajille ylävitonen. Sen lisäksi että kuva on kiva muisto, niiden perusteella on helppo vertailla ajoasentoja, -linjoja ja kalustoa.

Kuvat: Antti Rantalahti (lähtösuora ja kolmikkokuva), Ilse C. Holm (Batman), Jan Nyholm (ojan ylitys)

Fillarilla navalle

2012-01-04T19:51:00.000+02:00

Brittiläinen tv-kuuluttaja Helen Skelton aikoo pyöräillä etelänavalle. Hesarin kuvassa on hauska fatbike, joka on kehitetty erityisesti Etelämantereen oloihin.

Lunta ja pakkasta riittää. Tosin suomalaisittain ei niin kummoisesti: alueen keskilämpötila on uutisen mukaan 25 pakkasastetta.

Olisi noilla renkailla ollut kysyntää maanantaina stadissakin. Lumisateessa ja auraamattomilla pyöräteillä vauhti puoliintui eli 25 kilometrin kotimatkaan meni tavanomaisen noin tunnin sijaan hiukan yli kaksi. 47 mm leveät kumit upposivat hankeen ja venkoilivat välillä kuin käärmeet.

"I am a cyclist"

2011-12-22T13:31:00.001+02:00

– You must be out of your mind!
– No, I'm a "cyclist".

Kiitos linkistä, Fillarifoorumi.

Cycling Explained by: nofinishline

Nautiskelijoita täyttömäellä

2011-12-11T16:55:00.001+02:00

Olipa tänään paljon kansaa Malminkartanon täyttömäellä. Ei tietysti ihmekään, kun eilinen sää ei houkutellut ulkoilemaan ja nyt keli oli kuin eri elokuvasta.

Portaiden nousut piti skipata, kun pyöräilykengät eivät saaneet otetta jäisistä rappusista, mutta tulipa huipulla käytyä kahdeksan kertaa fillarilla ja kerran jalkaisin. #hyväolo

Espoossa lipsuu

2011-12-10T16:10:00.001+02:00

Kuinka kummassa Espoo ei saa pidettyä kevyen liikenteen pääväyliä kulkukelpoisina kuin ajoittain? Perjantaina menin töihin tavallista myöhemmin, eikä kymmeneen mennessä ollut ainakaan Turuntien tai Espoontien pyöräteille tehty mitään. Helsingin puolella pystyi kyllä ajamaan, mutta Espooseen tultaessa piti monessa kohtaa mennä ajoradalle tai kaltevalle nurmipientareelle, kun nappularengas ei riittänyt peilijäisessä alamäessä. Helpommissakin kohdissa tuli luisteltua niin, että kaatumiset oli lähellä.

Sama ero oli havaittavissa viime talvena, kun tein työmatkaa Tapanilan kupeesta Mankkaalle: kunnalla on väliä.

Kysyessäni asiaa luottamushenkilöltä sain vastaukseksi, että resurssit eivät riitä. Ajoradat on kuitenkin aurattu ja suolattu jo ensiliukkaista lähtien, ja myöhemmin talvella auroja kiertelee myös kevyen liikenteen väylillä. On helppo sanoa, ettei raha riitä. Kyse on kuitenkin arvovalinnasta: siitä mihin raha halutaan laittaa. Laskemalla hoitoluokitusta joillakin katuosuuksilla voidaan sitä nostaa joillakin kevyen liikenteen väylillä.

Leveä nappula töihin

2011-12-08T21:35:00.000+02:00

Tulkoon lunta tai räntää - kunhan tulee jotakin eikä tarvitse ajaa pelkällä jäällä. Hetken aikaa arvoin 1.75 leveän Marathon Winterin ja 2.25 Smart Samin välillä.

Ovatko kaupunkifillaristit elitistisiä snobeja?

2011-12-05T08:17:00.001+02:00

Salon.comin pyöräilijöiden ja muiden kadunkäyttäjien vastakkainasettelua käsittelevä artikkeli Are urban bicyclists just elite snobs? on hyvin kirjoitettu ja sisältää monta oivaltavaa näkökulmaa.

Yksi artikkelin kiinnostava osa liittyi liikennesuunnittelun perusteisiin. Se pani miettimään esimerkiksi sitä, onko lähtökohtana kyseessä puhtaasti liikennemäärät, kun Helsingin pyöräilyn pääväylät risteilevät Viikin, Haagan ja Kauppatorin muodostamassa kolmiossa.

Lajit kohtaavat huipulla

2011-12-04T12:49:00.001+02:00

Olen tykästynyt Malminkartanon mäkeen, jossa olen käynyt useampana viikonloppuna tekemässä pieniä voimaharjoittelusarjoja, esim. 5x fillarilla ja 5x rappusia pitkin ylös.

Eilen paikalla oli myös varjoliitäjä, jolle tuulen turbulenssi teki tepposia. Ensimmäisellä kohtaamisellamme hän sujahti metrin päästä ohitseni. Toisella nousulla pysähdyin ottamaan kuvaa hänen uljaasta liidostaan, joka kuitenkin päätyi pieneen puskaan vieressäni. Pyöräily ei onneksi paljoa olosuhteilta tai kalustolta vaadi.

Talvi yllätti taas kerran

2011-11-22T07:08:00.001+02:00

Eilen oli aamulla pakkasta, mutta koko päivän jo suojan puolella. Sen verran oli puron ylittävä silta kuitenkin kylmä, että vielä iltakahdeksalta oli Turuntiellä Jorvin kohdalla mustaa jäätä.

Ei ole Marathoneista talvinakeiksi, vaan takapyörä pyrki sivulta eteen ja saman tien fillari vaaka-asentoon. Onneksi asfalttiin kopsahti kypärä eikä paljas takaraivo.

Kiitokset ja onnea 30-vuotiaalle!

2011-11-20T20:54:00.001+02:00

Lämpimät onnittelut tänä viikonloppuna 30-vuotista taivaltaan juhlivalle HePolle!

Helsingin Polkupyöräilijät on tehnyt maassamme ainutlaatuista työtä niin liikennepolitiikan, pyöräretkeilyn kuin kuntopyöräilynkin saralla.

Pyörätaskut, pyöräilynäkökulman saaminen pysyväksi osaksi virkavalmistelua, lukuisat retket ja tietysti Vantaankosken legendaariset lenkit – kuinka paljon köyhempi pääkaupunkiseudun pyöräilykulttuuri olisikaan ilman HePoa!

HePo sai tänä syksynä Art goes Kapakka -festivaalin tunnustuspalkinnon "Helsinki hauskemmaksi". Aivan aiheesta. Veikkaan, että kevyen liikenteen järjestelyjen parantuessa HePon esitysten mukaisesti seuraavaksi HePo pokkaa myös "Helsinki turvallisemmaksi"-palkinnon, jos sellainen on olemassa.

Olethan huomannut Kaupunkifillari-blogin haasteen Syntymäpäivälahja HePolle? Tartu haasteeseen ja liity HePoon. Itsekin aikanaan liityin ihan kannattaakseni ja tukeaksi hienoa toimintaa.

Jos tätä ei vielä ole, tuletko mukaan luomaan sen?

2011-11-13T12:29:00.001+02:00

Pääkaupunkiseudulla alkaa olla runsaasti erilaisia kuntoajoja ja ja pyörätapahtumia. Kuitenkin tietääkseni yhtä puuttuu: varainkeruutapahtuma hyvään tarkoitukseen.

Monessa maassa hyväntekeväisyys-happeningit kuuluvat keskeisenä osana pyörätapahtumien kirjoon. Olennaista on hyvä henki ja yhteinen viihtyminen eikä suorittaminen. Yksi mainio esimerkki tällaisesta on Lohja 24h.

Itse järjestäisin noin sadan kilometrin maantiereitin mukavassa maaseutumaisemassa HePon lenkkien ja retkien malliin esimerkiksi viikonloppuna 12.-13.5.2012. Olisiko meistä järjestäjiksi moiseen? Ehkä sen voisi liittää osaksi valtakunnallista Pyöräilyviikkoa, jolloin osa järjestelyistä ja tiedottamisesta tulisi hoidettua sitä kautta.

Jos tällaiseen tapahtumaan ei löydy järjestäjiä, voisiko HePon sunnuntailenkeillä kerätä euron / osallistuja, ja tilittää varat lyhentämättöminä kuukausittain vaihtuvaan hyväntekeväisyyskohteeseen? Ei kävisi edes kerääjälle painavaksi, kun osallistuja toisi vaikkapa viitosen "koko kuun sunnuntailenkeistä".

Hilpeä tiimi hassuttelee tauolla Lorne Beachillä Great Ocean & Otway -tapahtumassa.

Giro d'Espoo: onneksi Jorvin sairaala on lähellä

2011-11-11T11:12:00.001+02:00

Giro d'Espoon reittianimaatio julkistettiin äsken.

Hyvää reitissä on, että sillä on oma, useimmista muista kuntoajoista poikkeava luonteensa. Tavanomaisen maaseutumaantien sijaan tarjolla on paljon kriterium-tyyppistä mutkaa, kiertoliittymää ja näköestettä. Kaupunkikisaa parhaimmillaan. Myös Jorvin sairaalan mäki Bembölentiellä Kauniaisiin päin mennessä tulee oivallisesti kymmenisen kilometriä ennen maalia, niin että pahin häröpallo siroutuu tasaisemmaksi jonoksi.

Kuitenkin jo ennen Jorvin mäkeä on monta paikkaa, joissa me wannabe-kisakuskit pääsemme telomaan itseämme ja toisiamme. Kovin turvalliselta reitti siis ei vaikuta. Myös Rinnekodin mäen poisjäänti panee vielä harkitsemaan mahdollista osallistumista.

Triplaa ensi kesäksi

2011-11-07T09:30:00.003+02:00

Pääkaupunkiseudun maantiekuskien kuntoajoihin tulee reilu parannus ensi kesänä. Manner-Euroopan esikuvan mukaisesti pääsemme polkaisemaan "tourin" rinnalla "giron" ja "vueltan".

Tour de Helsinki on jo paikkansa vakiinnuttanut. Isolla meiningillä starttaa myös 27.5. ajettava Giro d´Espoo, jonka reitti julkistetaan muutaman päivän kuluttua eli 11.11.2011 klo 11. Erityisen upeaa on, että Girossa päästään nousemaan Rinnekodin mäki. Sen komeampaa kinkamaa tuskin maantiepyöräilijä pääsee näillä kulmin missään hinkkaamaan.

Nyt on myös Vuelta La Vantaan järjestelyt käynnissä. Se ajetaan 22.7. Ajankohta on sikäli oivallinen, että heinäkuu on muutoin melkoinen suvantokausi paikallisissa pyöräpöhinöissä.

"Ei tule onnistumaan"

2011-11-05T13:32:00.000+02:00

Olen aika lailla sanaton. Olen yrittänyt löytää sopivia sanoja jo muutaman viikon blogatakseni aiheesta, mutta vaikeaa se on. Kyse on lokakuisen Markkinointi&Mainonta-lehden jutusta, jossa kysyttiin miksi Pyöräilyunionille ei sponsoriraha kelpaa.

Kun ei omia sanoja löydy, pitää lainata toisten sanoja ja sämplätä aiheesta pieni video.

Video Youtubessa

Junapyörällä päästään

2011-11-02T07:56:00.000+02:00

Kello 6.51 lähijuna saapuu Malmin asemalle. Konduktööri avaa ikkunan ja huutaa minulle, etten voi nousta junaan. Ruuhka-aikaan ei junassa pyöriä saa kuljettaa!

Keskustelun lopputuloksena kuitenkin pääsen matkaan ja poistun Pasilassa 7.00 - kuin Tuhkimo-sadussa, juuri tuon maagisen, kielletyn ajan alkaessa.

Heti perään rikon sääntöjä, kun nousen Espooseen menevään junaan. Onneksi tähän suuntaan ei ole ruuhkasta tietoakaan - eikä virkaintoisesta junailijasta.

Äärimmäisiä osia

2011-10-25T18:17:00.001+03:00

Talvi, tuo katkennut lenkki pyöräilykauden ketjussa, tuo reikä vuodenkierron sisäkumissa, on äärimmäisyyksien aikaa. Talvipyöräilyssä kovimmalla koetuksella ovatkin ääriosat eli varpaat, sormet ja pää.

Jalat

Mitä reippaampi vauhti, sitä herkemmin varpaat jäätyvät pakkaskeleillä. Kylmä ilmavirta viilentää jalkaterän äkkiä ilman kunnollisia kenkiä ja kenkäsuojia.

Plussakeleillä jalassani on kesäkengät, joko maantie- (Sidit, takana) tai maastokengät (Adidakset, keskellä). Kun niiden päälle laittaa ohuet aika-ajoon tarkoitetun kenkäsuojat, ei viima kylmetä. Tällä tavoin pärjään noin 8 asteeseen. Lämpötilan laskiessa laitan paksumman ja kastumista estävän kenkäsuojan.

Pakkaskelillä käytän Shimanon MW80-kenkiä (edessä). Pikkupakkasilla ne menevät sellaisenaan. Noin -7°:ssa ja sitä kylmemmässä laitan lisäksi kenkäsuojat päälle.

Pohjassa olevan klossin kautta tulevaa kylmää vastaan ei taida olla muuta neuvoa kuin hankkia ylikokoiset kengät ja niihin tuplapohjalliset tai paksut talvisukat.

Kädet

Omat näppini pärjäävät puolisen tuntia miltei millä hanskoilla tahansa, mutta ovatkin sitten pidemmillä matkoilla melkoisen kylmänherkät. Kun työmatkani talvioloissa kestää puolisentoista tuntia tai ylikin, on käsineillä väliä.

Nollan tai muutaman lämpöasteen tienoilla pyöräily sujuu mukavasti joko Sinisalon hiihtohanskoilla (vasemmalla) tai Shimanon lobstereilla (toinen oikealta). Niissä on peukun lisäksi vain kaksi sormiosastoa, jolloin sormet pystyvät vähän lämmittämään toisiaan.

Pikkupakkasilla käytän tavallisia talvihanskoja (toinen vasemmalta), mutta en ole niihin oikein tyytyväinen. Kovemmilla pakkasilla pidän Columbian lasketteluhanskoja. Ne ovat todella lämpimät, parhaimmillaan -15–20°:ssa. Harmi vain, että ne alkavat pikkuhiljaa hajoamaan.

Asensin työmatkafillariin syksyllä nousukahvat. Ne ovat aika jäätävät jo nollan vaiheilla. Niissä pitäisi vuorata paitsi varsinainen kädensija, myös tankoon kiinnittyvä rengasosa. Saa nähdä taipuuko tankonauha tarpeeksi.

Pää

Pää lienee se ruumiinosa, jonka suojauksessa pyöräilijöiden tarpeet eroavat toisistaan eniten. Osa haluaa pipon tai balaclavan/kasvosuojan jo nollakeleillä, osa ei käytä lippistä kummempaa päähinettä ikinä.

Asics-juoksulippiksen löysin äskettäin Prismasta 15 eurolla. Se on ollut hyvä sadekeleillä, sillä sen lippa suojaa silmälaseja kastumiselta, ja se myös lämmittää sopivasti alkumatkasta. Myös ohut Haglöfsin polyester-pipo on yllättävän lämmin. Molemmat myssyt päätyvät useimmiten taskuun jo puolimatkasta. Tätä lämmönsäätelyä tarvitaan, sillä työmatkasykkeeni on usein yli 80 % maksimista.

Haglöfsin paksumpi pipo mahtuu juuri ja juuri kypärän alle. Kun se lisäksi suojaa myös korvia, sillä pärjää kovemmassakin pakkasessa.

Toivottavasti nämä vinkit auttavat sinua pitämään ketjun kireänä myös vähäkesäisinä kuukausina!

Vaatteet päällä suihkussa - entä sitten?

2011-10-20T17:38:00.001+03:00

Tänään oli mitä tavallisin syyskeli. Töihin mennessä oli tarjolla luomusuihkua navakassa vastatuulessa. Paluumatkalla oli tyyntä ja aurinko paistoi.

Työpaikallani on pukuhuone vaatekaappeineen ja suihkuineen. Sieltä kuitenkin puuttuu kuivauskaappi. Tällaisina päivinä ei ole toivoakaan saada läpimärkiä ajovaatteita kuivaksi ennen kotiinlähtöä.

Hyvä työnantajat ja kiinteistöpäälliköt. Jospa siis hankkisitte pukuhuoneisiin kuivauskaapit. Jos käyttäjiä on vähän ja sijoitustila löytyy pukuhuoneen ulkopuolelta, voi kimppakaapillakin pärjätä. Jos kuivat vaatteet estävät muutamat vilustumiset, on kaapin viemä viisisatanen pieni investointi.

Askel kerrallaan kohti ensimmäistä kisaa

2011-10-18T23:38:00.002+03:00

Ensi kesän maantiekisoissa starttiviivalle asettuu useampikin ensikertalainen. Millainen mahtaa olla talvitreenien raskas polku kohti Lattomeriajoa, tuota kotimaisen kauden avausta Porissa ensi huhtikuussa?

Fillarifoorumilta löytyi äkkiä seuraa, kun alettiin puhua suunnitelmista ruveta kisaamaan. Pitäisikö peräti organisoitua Painonvartijoiden kaltaiseksi vertaistukiryhmäksi tsemppaamaan treeneihin silloinkin, kun räntää räimii naamaan?

Viime lauantaina kävin tekemässä ensimmäisen treenini tavoitteen saavuttamiseksi Herttoniemen Majavatien pään portaissa. 3x2 portaat ylös ja lyhyt palautus välillä – niin ja tietysti matkat fillarilla.

Talvipyöräily on nastaa!

2011-10-12T19:30:00.000+03:00

Talvipyöräilyä on kahdenlaista: toisaalta se käy kuntoilustatyömatkoilla, toisaalta se tarjoaa nautinnollisia vapaa-ajan elämyksiä siinäkuin hiihtokin. Kun varustus ja asenne ovat kohdillaan, ei mikään estäympärivuotista pyöräilyä.

Tänä aamuna töihin lähtiessä oli vain yksi lämpöaste, jaheräsi tarve kaivella lämpöisempää varustusta. Ensi kerran tänä syksynä oli jalassa pitkät housut ja kädessä hiihtohanskat.

Talvi on pyöräilijän näkökulmasta vielä vaihtelevampivuodenaika kuin kesä. Tarjolla on monenlaista keliä viiden lämpöasteenvesisateesta miinus kolmenkympin kuulaisiin pakkasiin. Tien pinta voi ollakuiva, märkä, jäinen, luminen sekä kaikkea näitä muutaman sadan metrin matkalla.

Asennetta vaativat sopeutuminen kesää hitaampaan matkantekoon,sileän asfalttipinnan muuttuminen ajoittain haasteelliseksi lumipoluksi jakylmänkestävyys. Myös alkutalven pimeys voi masentaa, mutta toisaalta lopputalven kirkkaat päivät puolestaan ovat upeita.

Jos yhtenä pyöräilymotiivina on kuntoilu, antaatalvipyöräily hyvän mahdollisuuden peruskestävyyden rakentamiseen. Keväällä onsitten hyvä siirtyä vauhtikestävyyden kehittämiseen, kun kuntopohja onkohdillaan.

Talvipyöräilyssä ei maantiepyörällä pärjää. Tarvitaanfillari, johon saa leveät, kuvioidut renkaat. Ne pitävät lumella hyvin jajäälläkin kohtalaisesti. Pahimmissa jääkeleissä on syytä olla nastarenkaat, ja välillä olen ajanut nastoilla läpi talven. Vannejarrun pitävyyttä talvikeleissä monet arvostelevat ja vannovatlevyjarrujen nimeen. Omien kokemusteni mukaan molemmilla pärjää. Muista etu- jatakavalo sekä heijastimet - myös päivällä, jos on vähänkään hämärää.

Pukeutuminen on talvipyöräilyn taiteenlaji. Vaatteiden pitääsuojata kylmältä ja viimalta, ja silti niiden on hengitettävä. Mitä pidempimatka, sitä olennaisempaa on oikea vaatetus. Pikkuhiljaa talvipyöräilijä oppii omat tarpeensa.Esimerkiksi toiset haluavat suojata kasvonsa pakkasilla, minä taas en.

Itse pidän kerrospukeutumisesta. Työmatkani on kesällätunnin suuntaansa ja talvella puolestatoista kahteen tuntiin. Sen aikana on hyvävoida muuttaa varustusta olotilan mukaan. Lähtökohtaisesti moni hiihtovaatesopii myös pyöräilyyn. Ainoa erityispiirre, johon kannattaa kiinnittäähuomiota, on selän suojaaminen. Pyöräilyssä kun selkä on taipuneena, jakaistale jää helposti paljaaksi.

Vuodenajan vaihtuminen sai myös Kotilieden toimittajan ottamaanyhteyttä ja kysymään vinkkejä talvipyöräilyä aloittavalle. Lehteen tulee pienijuttu aiheesta. Jätä kommentti, jos sinulla on hyviä neuvoja!

JK. Kirjoitin 25.10. blogitekstin käsien, jalkojen ja pään suojaamisesta talviajossa.

Hyvää turvallisuuskehitystä

2011-10-10T12:19:00.000+03:00

Kevyen liikenteen kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet tänä vuonna selvästi, kertoo uutinen. Tammi-syyskuussa on kuollut Suomessa vain yhdeksän pyöräilijää. Varsinkin yli 64-vuotiaiden onnettomuudet ovat vähentyneet.

En osaa hahmottaa mitkä tekijät ovat keskeisiä tässä hyvässä kehityksessä. Riskiryhmien vähentynyt pyöräliikenne? Asenteet? Parantunut liikenneympäristö? Mitä mieltä olet?

Muistakaa käyttää valoja myös harmaassa syksysäässä. Se auttaa havainnoinnissa paitsi autoilijoita, myös meitä muita kevyen liikenteen kulkijoita.

Kisa-ajoa Keinukalliossa ja kotimatkalla

2011-10-02T18:14:00.002+03:00

Keravan Keinukalliossa ajettiin tänään cyclocrossin SM-kisat. Kävin katselemassa miesten elite-luokan lähdön. Tunnin ajan kilpakuskit kiersivät teknisesti helpohkoa, mutta kovaa kuntoa vaativaa 2,8 kilometrin lenkkiä. Kamera oli mukana ja napsin vinon pinon kuvia, jotka latasin Googlen kuvagalleriaan.

Paluumatka Keravalta oli tarkoitus ajaa tiukan vastatuulen vuoksi hissuksiin, mutta toisin kävi. Keravalta lähti myös cx-kuski, jonka perässä päätin pysyä, vaikka jouduin nostamaan vauhdin ylös mukavuusalueelta.

Ensin pysyttelin parinkymmenen metrin päässä hänen takanaan, mutta Korson risteyksessä hän pysähtyi, eikä auttanut kuin mennä eteen. Sitten huomasinkin, että olin saanut varjon, joka nyt vuorostaan pysytteli parinkymmenen metrin päässä. En sitten kehdannut laskea tahtia, kun olin nokkamieheksi joutunut. Tai eipä kai kyse ollut kehtaamisesta, vaan pikemminkin olin tyytyväinen, että sain kirittäjästä hyvän syyn tehdä töitä tosissani.

Kotona katselin Garminin datasta, että keskisyke oli 163. Se on minulle huomattavan paljon kahdenkympin matkalla, kun anaerobinen kynnykseni on Pajulahdessa elokuussa mitattuna 160.

Joukossa, liikenteessä ja nettikeskustelussa se tiivistyy

2011-09-28T22:41:00.000+03:00

Helsingin Maunulassa sattui tänä aamuna surullinen onnettomuus, kun pysähtyneen auton ovi aukaistiin, eikä pyöräilijä ehtinyt sitä väistää, vaan ajoi päin. Tästä hän lensi bussin keulaan ja kuoli sen ruhjomana.

Käsittämätöntä satoa ovat tämän Hesarin Omakaupunki-osiossa julkaistun uutisen kommentit. Niissä väitellään syyllisistä ja ilkutaan turman osallisille. Monien kirjoittajien mukaan oma ryhmä, olipa kyseessä autoilijat tai pyöräilijät, joutuu kärsimään sen toisen osapuolen piittaamattomuudesta. (Nyttemmin pahimmat ylilyönnit on jo siivottu.)

Ei löydy täydellistä autoilijaa eikä pyöräilijää. Silti nettikirjoittelussa demonisoidaan "vastustaja". Olisiko oman ryhmän virheiden myöntäminen heikkoutta, jonka jälkeen pitäisi antaa jostakin periksi? Eikö liikenteessä nimenomaan pitäisikin osata antaa periksi?

Loppukiri neljä lyöntiä maksimista

2011-09-26T23:15:00.000+03:00

Olenko tosiaan rauhallisella sunnuntailenkillä puuskuttanut viiden minuutin pätkän yli 95 %:n sykkeellä? Näköjään olen. Samasta Trainingpeaks.comiin tallennetusta Garmin-mittarin datasta selviää, että loppukirini hyytyi parinsadan metrin jälkeen. Tähän ehkä vaikutti sekin, että porukkamme näkyy ajaneen useammankin kilometrin neljänkympin vauhtia, myös ylämäkeen.

Trainingpeaks.com on nettipohjainen treenipäiväkirja, josta on sekä maksuton että maksullinen versio. Olen harkinnut maksullista versiota erityisesti siksi, että maksuttomassa varsinainen Dashboardista löytyvä analytiikka on niin vaatimatonta.

Löysin juuri kiertotien laajempaan analytiikkaan. Kun klikkaat harjoituksen auki omaan ikkunaansa, valitse välilehti Social ja ota sen jälkeen ikkunan oikeasta alakulmasta linkki-kuvake. Trainingpeaks generoi harjoitusdatasta uuden nettisivuversion, jossa on tarjolla myös maksullisen version ominaisuuksia kuten huippusykkeiden ja -nopeuksien kestot aika-akselilla.

Lenkkidatasta voi päätellä, että meno tosiaan oli enimmäkseen rauhallista - vain loppupätkä Klaukkalasta Vantaankosken kioskille oli ripeämpää. Alla näkyvässä kuvakaappauksessa graafi on zoomattu loppukiripätkään (kartassa punainen pätkä).

Sunnuntailenkki sai suun messingille

2011-09-25T19:07:00.001+03:00

HePon sunnuntailenkki ajettiin mitä parhaimmassa syyskelissä. Lämpötila jäi 14 asteeseen, mutta lähes tyyni ilma ja auringonpaiste saivat sään tuntumaan oikein hyvältä.

Kolmenkympin keskinopeusryhmään lähti viitisentoista kuskia. Kiersimme Klaukkalan ja Otalammen kautta helpon, noin 90 kilometrin reitin. Kahvitaukopaikalta Taka-Siippoosta napatussa kuvassa on sekä 28:n että 30:n ryhmien kuskeja.

Ajo sujui parijonossa hyvässä järjestyksessä ja leppoisassa hengessä. Paluumatkalla ehdotin, että suoristamme reittiä loppukilometrien osalta ja menemme Vanhaa Hämeenlinnantietä. Näin saimme mahdollisuuden kunnon loppukiriin.

Viimeiset kilometrit tultiinkin neljääkymppiä huolimatta pitkästä ylämäestä. Oman kirini aloitin vähän liian aikaisin, ja se sammui ennen kuin oli tarkoitus. Ensi kaudeksi tarvitaankin lisää nopeusvoimaa sekä parempaa ajoituksen arviointia.

Näkyviä parannuksia pyöräilijälle

2011-09-24T10:07:00.000+03:00

Carnegie Mellon -yliopiston opiskelijoiden Project Aura on tuottanut hienon ratkaisun pyöräilijän havaittavuuden parantamiseksi:

Mieleen muistuu parin vuoden takaisen designkilpailun futuristinen konsepti nimeltään Light Lane, josta kuva alla. Sen ovat näköjään kiinalaiset jo pistäneet toteutukseenkin, nimellä Laser Lite Lane.

Risteykset turvallisemmiksi muille, mutta ei pyöräilijöille

2011-09-23T20:13:00.000+03:00

Tänään tuli vastaan kaksi kiinnostavaa linkkiä risteysten suunnittelusta ja pyöräilystä.

Helsingin kaupunki on teettänyt selvityksen siitä, miten risteysten muuttaminen on vaikuttanut liikenneturvallisuuteen. Vaikka ratkaisu on ollut muiden kulkijoiden kannalta hyvä, ovat seuraukset pyöräilijöille olleet päinvastaiset: onnettomuudet pyöräilijöiden ja autoilijoiden välillä ovatkin lisääntyneet. Linkki selvitykseen: http://j.mp/nqWXto

Samaan aihepiiriin liittyvä Youtube-video vertailee amerikkalaista ja hollantilaista risteyssuunnittelua:

Julkisissa ale ja fillarilla ilmaiseksi

2011-09-21T23:49:00.000+03:00

Torstaina 22.9. päivä on Autoton päivä. Vaikka se julistettaisiin Syysmyrskypäiväksi, nappaan aamulla fillarin ja suuntaan töihin. Johan tässä pidettiin kolme päivää ajotaukoa.

Jos tykkäät paukuttaa rumpua kevyen liikenteen puolesta, mene vaikka Kriittiselle pyöräretkelle, joka starttaa Lasipalatsin aukiolta klo 19.

Näin naapurissa

2011-09-20T18:10:00.003+03:00

Tässä kaupungissa ei taideta työmatka- ja arkipyöräilyä tuntea. Liikenne on todella ruuhkaista eikä pienempiä juuri varota. Pyöräteitä tai edes pyörätelineitä en ole nähnyt laisinkaan. Niin, enkä tietysti ainuttakaan pyöräilijää.

Kävelin viime yönä pari tuntia ristiin rastiin. Kun liikenne alkaa hiljetä, nousevat vauhdit bulevardeilla kahdeksaankymppiin, moottoripyörillä reilusti ylikin.

Ehkäpä täälläkin on fillaristeja, mutta heidän sijansa on jossakin puistossa tai paljon, paljon kauempana Moskovan keskustasta.

Google tuunaa, bloggaaja kiittää

2011-09-18T17:55:00.000+03:00

Googlen Blogger-palvelu on uusiutunut hyvään suuntaan. Varsinkin blogien hallinnointi ja kuvien lisäys haluttuun kohtaan on entistä helpompaa. Samalla innostuin vaihtamaan Fillarikesän ulkoasua. Taustakuva on muokattu tästä eilen Sipoossa ottamastani kännykkäkuvasta.

Sivupalkissa olevat mainokset otin kokeiluun, niin osaan sitten sosiaalisen median kursseillani sanoa jotain tästäkin toiminnallisuudesta. Jos klikkailette linkkejä tarpeeksi ahkeraan, ostan palkkiorahoilla itselleni cyclocrossarin :p

Giro d'Espoo

2011-09-17T09:26:00.002+03:00

Peter Selin puhui Vuelta a España -selostuksen yhteydessä Tour de Helsinki -kuntoajosta, ja heitti eetteriin ajatuksen "Giro di Espoosta" ja "Vuelta a Vantaasta."

Olikohan näiden suunnittelu jo hyvässä vauhdissa tai oliko kyseessä harvinaisen nopea koppi hauskasta ideasta? Joka tapauksessa Markku Ahonala kavereineen ovat tarttuneet toimeen: SPU:n kilpailukalenteriin on jo merkattu 27.5.2012 ajettavaksi Giro d'Espoo.

Ahonala kirjoittaa fillarifoorumilla, että Giro d´Espoo järjestetään yhteistyössä Espoon kaupungin liikuntaviraston, paikallisten urheiluseurojen ja yritysten kanssa.Tarkempi reitti ja muuta tietoa tapahtumasta löytyy syyskuun lopussa avattavista Giro d´Espoo nettisivuista.

Tapahtuman ajankohta on sikäli hankala, että samana viikonloppuna ajetaan jo vakiintunut Hyvinkää-ajo. Toisin sanoen Giro d'Espoo sijoittuu jo vakiintuneen, samalla seudulla ajettavan kuntoajotapahtuman päälle.

Vaikka Hyvinkää-ajo ja Giro d'Espoo ovat lyhyitä, satasen mittaisia reittejä, olisi jonkinmoinen haaste ajaa ne molemmat tuossa vaiheessa kautta täysvauhtisesti peräkkäisinä päivinä.

Olisikin hauska polkea nämä ajot kahden etapin kisana. Jos järjestäjät eivät hoksaa palvelua järjestää, voivat kuskit itsekin pystyttää nettipalvelun, johon syötetään osallistujatiedot ja etappiajat.

Viime vuoden Tour de Helsingissä ajelin Espoon Velskolan mäet leppoisalla asenteella flanellihelmojen hulmutessa. Kuva: Heikki Kärkkäinen.

Pyöräily ja kävely viihtyisän kaupungin osatekijöinä

2011-09-16T07:41:00.002+03:00

Iltapäivällä voit seurata Kaupunkifillari-blogin kautta Jalka rattaalla -seminaarin verkkolähetystä. Jos reippaus iskee, voit myös hypätä satulaan ja mennä paikan päälle Helsingin kaupungintalolle, sillä seminaari on avoin ja maksuton.

Miten pyöräily ja kävely liittyvät vetovoimaiseen kaupunkitilaan? Millä keinoin pyöräilyä ja kävelyä on onnistuttu edistämään Euroopan kaupungeissa? Muun muassa näihin kysymyksiin saadaan vastauksia Jalka rattaalla – Pyöräilyn ja kävelyn Eurooppa -seminaarissa 16.9.2011 kello 12–16 Helsingin kaupungintalon juhlasalissa, Pohjoisesplanadi 11–13.

Linkki Kaupunkifillarin streamiin - Linkki seminaariohjelmaan

Mukavampaa menoa myrskyihin

2011-09-14T20:39:00.001+03:00

Sainpa syksyn sadekeleihin sopivan menopelin, kun maasturi muuntui hybridiksi. Se on kai oikea nimitys Marin Bobcatille, johon on nyt vaihdettu jäykkä etuhaarukka jouston tilalle, renkaiksi maantielle sopivat 1,5-tuumaiset Schwalbe Marathon GreenGuardit sekä asennettu täyspitkät lokarit ja nousukahvat.

7 barin rengaspaineet takaavat kevyesti rullaavan menon. Eteen käännetyt nousukahvat tarjoavat melkein maantietangon aerodynamiikkaa ja lokarit kumisine kuraläppineen pitävät jalat kuivina. Suositeltava varustus!

Vaihtuisiko kulkupeli, jos maksaisit sen pysäköinnin itse?

2011-09-13T11:06:00.000+03:00

Taloyhtiöiden autopaikkojen kustannukset on viime viikkoina puhuttanut. Uusilla asuntoalueilla Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on kyseessä noin 50 000 euron asuntokohtaiset kustannukset.

Autopaikoista pitää maksaa myös niiden asukkaiden, jotka eivät autopaikkaa saa. Maksoi mitä maksoi, auto on silmäterä ja sille on paikka löydyttävä. Louhitaan sitten vaikka halli kallion sisään ja tasataan hirmukustannukset kaikille.

Voisivatko asuntoyhtiöt kantaa yhtä lailla huolta siitä, että kaikille fillareille löytyisi asianmukainen tila? Uusissakin taloissa saattaa olla 1-2 varastohuonetta, joissa fillarit ovat kuin sardiinit purkissa.

Pyörien kunnollisen säilytyksen järjestäminen on suhteellisen halpaa autojen rinnalla. Veikkaanpa, että kulkupeli vaihtuisi monella kaksipyöräiseksi, mikäli jokaisen pitäisi maksaa ajokkinsa täydet pysäköintikustannukset itse.

Lähettäjä Fillarikesä

Esikaupungin omakotialueella fillarin säilytys on helpompaa kuin kantakaupungissa. Pihaa riittää ja usein myös rakennusoikeutta. Tässä huoneessa on tilaa 3,3 neliömetriä / fillari.

Hyvästi, Ajomies!

2011-09-11T08:48:00.003+03:00

"Aikansa kutakin," sanoi Eppu, kun kysyin onko huhussa perää. Tilat on jo irtisanottu, ja Tikkurilan Ajomiehen taru loppuu pian. Harmin paikka. On vaikea löytää toista yhtä osaavaa, nopeaa ja silti edullista huoltoa.

Ajomiehen Facebook-ryhmää kannattaa seurata. Vihje kuului, että siellä kerrotaan mahdollisesta jatkosta jossain muualla.

Mitä nämä pyöräilijät oikein luulevat olevansa?

2011-09-05T18:32:00.004+03:00

Tour de Helsinki oli kiva koitos. Se sujui jokseenkin juuri kuten suunnitelmissa olikin: ensin yritystä sinnitellä pääjoukossa, sitten Vihdintien tienoilla mukaan 4h-porukkaan, ja lopulta Palmenin kaupalla irti ja maaliin ajassa 3:53. Lisätäänpä tähän Sanna Karjalaisen ottama maaliintulokuva, jonka juuri löysin netistä.

Iso muutos muutamassa vuodessa: enää ei tarvitse erityisesti valmentautua tai valmistautua tällaiseen ajoon, eikä ajon aikana tarvitse miettiä minkä verran on kilometrejä jäljellä.

Tour de Helsingissä pyöräilijä saattoi tuntea itsensä kuninkaaksi, jota varten tiet on rakennettu. (Eli siis tasaveroiseksi autojen kanssa.)

Toisin oli lauantaina, jolloin poljimme lapseni kanssa Velodromille hakemaan ilmoittautumiskuorta. Oulunkylän kirkossa oli päättymässä julkkishäät, ja pyörätielle alamäkeen oli parkkeerattu kaksi Hummeria ja yksi limo. Kun sitten piti taiteilla näiden ja ympärillä palloilevien häävieraiden välistä, soitin kelloa, että osaavat varoa. Yksi vieras marmatti tuohtuneena "Mitä nämä pyöräilijät oikein luulevat olevansa!"

Tour de Helsinki: cycling as usual

2011-09-02T20:58:00.003+03:00

Kauden viimeinen koitos on ovella. Sunnuntaina ajetaan Tour de Helsinki, 140 kilometrin lenkki, johon osallistuu tänä vuonna peräti kaksi tuhatta pyöräilijää.

TdH:n reitti on maltillisen tasainen, ja kun sääkin on suosiollinen, vaikuttaa tulevan varsin selväpiirteinen ja ennalta-arvattava reissu. Alkumatkan voisi olla 35 km/h ryhmän vetomiehistössä pyörittämässä telaketjua.

Jos ja kun tämä ryhmä pysähtyy tauolle, voisi joidenkin innokkaiden kanssa jatkaa matkaa ja päästä porukan edelle. Kyseessä nimittäin lienee aika iso ryhmä, joka käy levottomaksi lähestyttäessä Helsinkiä. Useampana vuonna on ollut kolareita ja kasoja Malmin paikkeilla, ja lähtemällä irti tästä joukkiosta voisi välttää turhat onnettomuudet.

Jos kaipaat viime hetken neuvoja "touria" varten, vilkaise HePon kuntoajokurssilla pitämäni esityksen Kunnialla kuntoajosta diat.

Syö suklaata ja polje lujaa

2011-08-30T20:43:00.005+03:00

"Syö tummaa suklaata, katso hauskoja elokuvia, vältä stressaavaa työtä ja polje lujaa pyöräillessäsi." Näin kiteyttää YLE sydäntutkijoiden reseptin terveempään elämään.

YLEn uutinen jatkuu: "Esimerkiksi pyöräilyn osalta ei niinkään ole merkittävää, kuinka pitkään pyörällä ajaa, vaan kuinka lujaa polkee. Tanskalaisen sydäntutkijan Peter Schnohrin tutkimuksessa ilmenee, että miehet jotka säännöllisesti polkevat pyörällä lujaa vauhtia elävät 5,3 vuotta pidempään kuin hitaammin polkevat miehet."

Koska viimeisin katsomani leffa oli Hitlerin viimeisistä tunneista kertova Perikato, joka on kaukana hauskasta, täytyy siis kompensoida ja polkea vieläkin lujempaa.

EDIT: Daily Mail uutisoi aiheesta vähän tarkemmin ja selvittää myös sen kuinka lujaa on lujaa.

Treenipalveluiden parhaimmistoa: TrainingPeaks

2011-08-23T22:00:00.003+03:00

Nyt taisi tärpätä! TrainingPeaks on todella käyttökelpoinen nettipalvelu, johon voi ladata Garmin Edge 500:n tiedostoja ja joka lukee automaattisesti iPhonen Cycle Tracker Pro -appsin harjoitukset.

"Rakas päiväkirja" hakusessa

2011-08-22T22:05:00.004+03:00

Haluaisin tällaisen treenipäiväkirjan niin, että se olisi aina näppärästi käden ulottuvilla ja niin, että se osaisi laskea tunteja ja kilometrejä yhteen sekä tehdä yhteenvetoja. Kuva on Joe Frielin kirjasta The Training Bible.

Haluaisin Frielin treenipäiväkirjan iPhonelle, mutta ei ole kukaan tainnut sitä tehdä. Appsien koodaus ei kuulemma ole mutkikasta, mutta se jää minulta kuitenkin tekemättä. Mietin myös josko käyttäisi sen tekoon tutumpia välineitä eli Filemaker/FilemakerGO-comboa sekä Exceliä ja GoogleDokumentteja.

Nyt löysin Heiaheiaa varten koodatun Heia Trackerin. Manuaalinen tietojen syöttö näytti oivalta, mutta appsin kotisivulla listatut käyttökokemukset ovat aika musertavia.

Olisiko vanhassa kuitenkin vara parempi? Friel myy taulukkoaan myös kirjana, ja sitä saa vaikka PBK:sta.

Onko pakko seistä röökillä juuri siinä?

2011-08-20T08:49:00.005+03:00

Saukkorauta taiteili blogiinsa osuvan ja ajankohtaisen viestin. Toivoisin, että tämän sisäistäisivät myös erään espoolaisen ammattioppilaitoksen opiskelijat ja henkilöstö:

HePon ansiosta hauskempi Helsinki

2011-08-19T21:49:00.003+03:00

HePo sai Art goes Kapakka -festarin tunnustuspalkinnon "Helsinki hauskemmaksi". Perusteluina mm. kyky koota ihmisiä yhteen innostavalla ja hyvin organisoidulla otteella pyöräilyn merkeissä. Lue uutinen Hepon sivuilta.

Eläköön HePo! Eläköön hauskempi Helsinki!

Kisakoirien keskellä

2011-08-18T19:28:00.003+03:00

Kävinpä tiistaina kokeilemassa miten oma fillarini liikkuu kisakoirien tahdissa. Toisin sanoen päätin osallistua Bianchi-cupin maantiepyöräilyyn Jokelanseudulla. Reitti oli 2x20km lenkki, jossa heti startin jälkeen oli edessä tiukanpuoleinen mäki.

Aloitin tämän kilometrin mittaisen nousun kärjessä, jotta sain siimaa valua joukon läpi. Näin sain pysyteltyä pääjoukossa, mutta pian sen jälkeen pikkunyppylässä putosin kuin ankkuri kivikkoon. Seurauksena oli 35 km itsekseen ajelua. Edelleen olen huonommassa kunnossa kuin Royal-ajon aikoihin heinäkuun alussa. En taida samaan enää tällä kaudella päästäkään, kun ei ole aikaa käydä HePon kovilla ti/to-lenkeillä.

Kisastartti kertoi rautalangasta väännettynä, että talvella on paras treenata, kun tavoitteena on ensi keväänä pysyä samaisen cupin pääjoukossa.

Pyörätiepakosta pyörätieoikeudeksi

2011-08-17T19:30:00.005+03:00

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020 on lähtenyt lausunnolle. Jos sinulla tai organisaatiollasi on mahdollisuus sitä kommentoida, tue seuraavaa ehdotusta:

"Keskeisiä keinoja turvallisuuden parantamiseksi ovat autojen ajonopeuksien hillitseminen, turvalliset liikennejärjestelyt etenkin liittymissä ja tietä ylitettäessä sekä heijastimien ja pyöräilykypärien käyttäminen." (sivu 9)

"Keskeisiä keinoja turvallisuuden parantamiseksi ovat autojen ajonopeuksien hillitseminen, turvalliset liikennejärjestelyt etenkin liittymissä ja tietä ylitettäessä sekä heijastimien ja pyöräilykypärien käyttäminen. Pyöräilijöiden näkymistä osana liikenneympäristöä parannetaan muuttamalla tieliikennelakia niin, että pyörätien käyttövelvoitteesta siirrytään pyörätien käyttöoikeuteen. Kun nopeatempoinen pyöräliikenne siirtyy osin ajoväylille ja pyöräkaistoille, myös kevyen liikenteen väylien käyttäjien nopeuserot pienenevät ja turvallisuus tältä osin paranee."

Fillari myös ruuhkajunaan, kun tilaa on

2011-08-15T10:56:00.003+03:00

Pukinmäen asemalla junaan nousi parikymppinen kundi fillarinsa kanssa. Eteisessä seisoi kuusi matkustajaa, jotka siirtyivät hiukan tehdäkseen tilaa.

Junan lähdettyä liikkeelle paikalle tuli konduktööri. Hän alkoi luennoimaan säännöstöä ja tenttasi minne oli matka ja oliko lippua. Eikö pyöräilijä huomaa kuinka ahdasta ja hankalaa muilla oli?

Katsoimme virkailijaa ihmeissämme: ei meillä ollut hankalaa. Eräs nainen sanoikin, että onhan osastossa tilaa mennä istumaankin, jos haluaa ja että ihan vapaaehtoisesti olimme siihen jääneet. Sanoin konnarille kellonaikarajoitusten olevan hankalat muistaa. Mihin aikaan ruuhka-aika on esimerkiksi iltapäivällä? Tähän hän ei löytänyt vastausta edes kirjasta.

Lopulta olimme yhtä mieltä, että tilannekohtaisesti pitää katsoa. Jospa HSL:n hallitus ottaisi eteensä metron ohjeen ja soveltaisi sitä junaliikenteeseen: pyörän saa ottaa mukaan jos sille on tilaa.

Pajulahti testasi, testattava kiittää

2011-08-13T17:27:00.008+03:00

Tasaista yhdeksänkymmenen kierroksen pyöritystä kuntopyörällä ja verikoe kolmen minuutin välein.

Pajulahden urheiluopiston kuntotestissä sai samaan hintaan Aer ja AnAer kynnysarvot, maksimihapenottokykylukemat sekä harjoitusvinkkejä ja muuta arvokasta taustatietoa testaajalta. Niin, ja tietysti kirjallisen raportin.

Peruskestävyys on testin mukaan hyvällä pohjalla, vaikka tulinkin testiin väsyneenä maanantain vastaavasta 400 wattiin ulottuvasta testistä ja tiistain reipastahtisista työmatka-ajoista. Ensi vuodeksi treeniä samaan tapaan mutta enemmän ja intensiivisemmin.

Testausraportin sivu 2.

Ympyräkaupungin etappiajo

2011-08-03T21:28:00.005+03:00

PekkaS innosti Haminan Meripäiväajoihin kolme HePon kuskia. Stadilaiset ovat ottaneet osaa tähän paikallistapahtumaan pienellä joukolla jo useampana vuonna, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta ympyräkaupungin etappiajossa.

Meripäiväajo eli virallisesti Jouko Mattilan muistoajo ajetaan reilun sadan kilometrin mittaisena etappiajona: kolme pätkää ja kaksi taukoa. Pikku hiljaa toipuva kroppa kesti lenkin vetotöineen yllättävän hyvin, ja vauhtikin alkaa taas palautua. Kun keli ja ajoseurakin oli kohdallaan, tapahtumasta jäi oikein hyvä maku.

Etappiajo taukoineen oli oikeastaan vaikeampi ajaa kuin yksi yhtenäinen pätkä. Joka etapin loppu mentiin kovaa ja tauon jälkeen jalat olivat puuta.

Keskimmäisellä etapilla varsin pian tauon jälkeen tultiin Miehikkälässä pitkään ylämäkeen. Porukka pilkkoontui ja saimme aikaan kolmen miehen hatkaporukan. Kun kaikki tekevät töitä irtioton eteen, on menemisessä aivan erityisen sähköinen tunnelma, flow suorastaan. Saimme tehtyä sen verran ison eron, ettei edes huoltoauto ollut vielä taukopaikalla, kun sinne tulimme.

Myös kolmannella etapilla muodostui kolmen ajajan hatkaryhmä. Pelisilmäni kuitenkin petti 26-tiellä. Olin siirtymässä pois pitkästä vetovuorosta, kun Antti nykäisi ylämäen alkajaisiksi irti. Yritimme Pekan kanssa saada ajettua häntä kiinni, mutta meille jäi jaettavaksi toinen ja kolmas sija.

Tällaiselta Meripäiväajo vaikutti työmatkapyöräilijän silmin. Kisaaminen maistui niin hyvältä, että päätin ruveta urheilijaksi. Lähetinkin jäsenhakemuksen pyöräilyseuraan ja aion laatia talveksi treeniohjelman. Ensi vuonna sitten mukaan myös lisenssikisoihin.

Kuvat järjestäjien ottamia.

Kaupunkipyöräilijän kosto

2011-08-03T08:05:00.002+03:00

Ylimieliset autoilijat pitävät pyöräteitä ja jalkakäytäviä parkkipaikkoinaan. Vilnan kaupunki on tarttunut ongelmaan suorastaan murskaavan tehokkaasti - ainakin BBC:n uutisen Vilnius mayor crushes car parked in cycle lane mukaan.

Ratkaisuja Ranskassa

2011-07-23T11:16:00.002+03:00

Tour de Francen ratkaiseva aika-ajoetappi ajetaan tänään Grenoblessa. Tässä Youtube-highlight kevään Criterium du Dauphinessa ajettuna samalla reitillä. Jos Cadel Evans pysyy tasollaan, on keltapaita hänen.

Kovemman kunnon salainen ase

2011-07-21T15:03:00.004+03:00

Viime viikon tiistaina liukastuin mökkisaarella märässä juurakossa. Tömähdin maahan eikä lihaksissa ollut pätkänkään vertaa voimaa, että olisin päässyt ylös. Siinähän makasin selälläni. Kädet ja jalat olivat värisivät voimattomina kuin rankan kuntopiirin jälkeen. Hetkisen kuluttua vääntäydyin kyljelleni, ja siinä piti puhallella vielä vähän lisää ennen kuin kipusin kontilleni ja ylös.

Toissa viikonlopun Royal-pyöräily oli kova koitos, ja varsinkin sen huikea loppunousu söi jaloista kaiken energian. Royalin jälkeen jatkoin kovia ajoja HePon arkilenkeillä tiistaina ja torstaina. Jälkimmäisellä kerralla oma kone rupesi piiputtamaan toden teolla, vaikka porukkalenkin keskinopeus oli alle 32 km/h.

Sen jälkeen ei pyörä kulkenut oikein minnekään. Pienikin yritys nousta ajamaan putkelta pani haukkomaan henkeä ja jalkoja kivisti. Nämä ovatkin tyypilliset ylikunnon (eli yliväsymyksen) oireet: lihakset menevät maitohapoille hetkessä ja henki loppuu. Varsinkin mökkikokemus avasi silmäni: lepoa tarvitaan.

Viikon verran olen tyytynyt perhelenkkeihin ja työmatka-ajoihin. Vasta eilen kokeilin "oikeaa" ajoa, ja kävin pyörittelemässä 118 km keskisellä Uudellamaalla. Pidin tasaisen rauhallista 27 km/h tahtia, mikä oli hyvä ratkaisu.

Lepo on olennainen osa kunnon kohottamista. Helppoa sanoa, mutta on se oikeasti vaikea malttaa ja jättää ajohanskat naulaan edes pariksi päiväksi.

Hidasta ja nopeaa

2011-07-15T23:52:00.002+03:00

Kesäkuuman viilennystä. Ajatella, että tämä on kuvattu tavallisella low-end-järkkärillä!

Seuraa kuskien elintoimintoja

2011-07-14T16:01:00.003+03:00

Tour de France -lähetyksen ääressä kannattaa avata virallisten LeTour-sivujen lisäksi tehomittarivalmistaja SRM:n live-sivu.

SRM tarjoaa kaiken kansan analysoitavaksi yhdentoista ajajan nopeus-, kadenssi-, syke- ja tehotiedot yhdistettynä reaaliajassa päivittyvään karttaan. Kuvan vihreällä ympyrällä merkitty Jeremy Roy on mukana viiden hengen hatkaporukassa. Daniel Ossin anturin tieto ei ole ihan ajan tasalla. Muut ovat mukana pääjoukossa. (etappi 12)

'Le Tour' on erityisen hyvää vuosikertaa

2011-07-06T08:52:00.008+03:00

Ranskan ympäriajon alku on täyttänyt monien fanien odotukset. Jo ensimmäinen etappi mäkimaaleineen oli tiukkaa kilvanajoa ja upeaa katseltavaa. Philippe Gilbert on tosiaan haka tuontyyppisissä loppuratkaisuissa!

Eilinen Cadel Evansin senttimetrivoitto Alberto Contadorista 4. etapilla antoi esimakua tulevien viikkojen teemasta. Kun Contador jäi 1. etapin kolarien ja joukkueaika-ajon myötä puolentoista minuutin päähän kärjestä, on hänen oltava aloitteellinen vuoristoetapeilla. Evans ja Andy Schleck pyrkivät säilyttämään etumatkansa, ja Contadorin on tehtävä rohkeita ratkaisuja kuroakseen eron umpeen. Edessä on siis varsin viihdyttävää katsottavaa!

Kokonaiskilpailun ratkaisut osuvat todennäköisesti Alppien vuoristoetapeille. Tv:n ääreen kannattaa liimautua etenkin 16.7., jolloin ajetaan Saint-Gaudens – Plateau de Beille, sekä 21.7., jolloin on vuorossa kolme HC-kategorian nousua sisältävä etappi Pinerolo-Galibier. Juuri tuo Galibier tai ainakin niillä kulmin sijaitseva hieman helpompi vuori Lautaret on haaveissa ajaa itsekin ensi kesänä.

Valokuva ympäriajon facebook-sivulta ja reittiprofiilit tapahtuman saitilta.

Royal-pyöräily päättyi raatelevaan nousuun

2011-07-04T16:33:00.010+03:00

Sunnuntaiaamupäivän helteessä ajettiin 98 kilometrin mittainen Royal-pyöräily. Pääjoukon 38-39 km/h kyyti sopi minulle yllättävänkin helposti – jopa niin, että kävin pariin otteeseen itsekin vetämässä porukkaa. Meno oli alkumatkasta varsin tasaista, joten pienemmilläkin tehoilla pärjäsi, kun ei tarvinnut roikkua jojonarussa.

Seitsemänkympin kohdalla alkoi mäkisempi osuus. Kun pääjoukon kärki rupesi kiristämään ylämäissä, oli pakko todeta, että jalat olivat käyneet liian tyhjiksi. Jo kolmannessa isommassa mäessä eli noin 76 kilometrin kohdalla tuli noutaja, ja pääjoukko meni menojaan.

Onneksi himmailua ei kestänyt pitkään. ~~En ole varma kumpi~~ meille tarjosi vetoapua loppumatkalla, ~~Eurosportin Christian vai~~ Velosportin Matias, mutta oivallisella hetkellä apu tuli. Näin pääsimme maalinousun juurelle jäämättä pääjoukolle kuin muutaman lisäminuutin.

Royalin loppunousu Lahden Kankaankadulla on aivan poikkeuksellinen ollakseen eteläsuomalaisen kuntoajon maalimäki. Sen pituus ei ole kuin 600-700 metriä, mutta nousuprosentteja on tarjolla 11–18 %. Moni päättikin nousta satulasta ja työntää fillarin maaliin. Omakin vauhti oli niin mitätöntä, että todennäköisesti taluttamalla olisi mennyt nopeammin. Graafissa näkyy Royalin viimeisen kymmenen kilometrin korkeus- ja nopeuskäyrät.

Toimitaan nyt sitten urheiluruudun korvikkeena

2011-07-01T22:58:00.004+03:00

Säkylässä ajetaan maantie-SM tänä viikonloppuna. Tapahtumia ja uutisainesta on ollut jo tänään tempoajopäivänä vaikka muille jakaa.

Maailman kärkeen kuuluva maastopyöräilijä Pia Sundstedt nappasi suvereenin voiton naisten 23 km tempoajossa.
Lajispesialistit jäivät hämmästyttävän kauas. Pian voittoaika oli 30:24. Kakkoseksi ajaneella Heljä Korhosella matkaan meni 32:11.

Miesten elite-luokan kilpailu jouduttiin keskeyttämään erittäin rajun ukkoskuuron vuoksi. Fiilarifoorumilla Shamus kirjoittaa, että salama olisi iskenyt yhteen kilpailijaan. Tälle tiedolle ei ole kuitenkaan vielä tullut vahvistusta.

Yksikään tv:n urheilulähetys ei noteerannut kisaa. Juuri nyt YLE sentään heräsi ja julkaisi uutisen tapahtumasta. Aika lyhyt... Siinä on peräti kolme laustetta.

You vs. Mark

2011-06-29T00:44:00.003+03:00

Sporttiaurinkolasien valmistaja Oakleyn mainosvideossa pääset haastamaan Mark Cavendishin. Video sinun ja Markin kisasta personoidaan Facebook-profiilisi avulla, joten esimerkiksi videolla näkyvän fillarisi vaakaputkessa on oma nimesi. Parin oikean strategiavalinnan avulla voitat Markin ja pääset osallistumaan arvontaan. Pääpalkintona on tunti fillarin selässä Markin kanssa.
Grats, Oakley! You succeeded in getting me to blog this :)

Juoksuaika olosuhteiden pakosta

2011-06-20T21:41:00.004+03:00

Kävi niin, että Pirkan pyöräilyn rasituksen ja alkuviikon kylmien kelien yhteisvaikutuksena pohjelihaksesta nilkan telaluuhun eli sivussa olevaan pattiin kiinnittyvä jänne tulehtui eikä oikein kestä polkemista.

Työmatkojen ja pienten perhepyöräilyjen lisäksi ei ole ollut asiaa millekään pidemmälle lenkille. Tulehduskipulääke on kyllä toiminut hyvin.

Tulin lauantaina ostaneeksi lenkkarit, ja olen nyt kahdesti käynyt juoksemassa. Nilkkavaiva ei onneksi haittaa lainkaan hölkkää. Etenkin iPhone-käyttäjille suosittelen Adidaksen miCoach-appsin ja nettipalvelun kokeilemista. Se on hyvä treenipäiväkirja, jolla sujuu myös yksinkertaisten valmennusohjelmien teko. Alla esimerkki ohjelmasta, joka tähtää viitosen ajan parantamiseen 30 minuutista 25 minuuttiin.

Respektiä possujunan pikavuorolle

2011-06-18T15:22:00.002+03:00

Kajaanilaiskaverit ovat ajamassa 600 kilometrin lenkkiään kohti Helsinkiä. Tällä hetkellä ovat jo Lahden eteläpuolella, ehkäpä Mäntsälässä kuten Maastiskeza-blogin tavoiteaikataulusta näkyy.

Iso käsi Kainuun maantiepossuille!

Pirkan jälkilöylyt

2011-06-12T21:58:00.013+03:00

Pitkä Pirkka on nyt sitten saunottu.

Aamuseitsemältä oli jo 21 astetta, kun pitkän 217 km lenkin ajajat kokoontuivat Hakametsän hallin parkkipaikalle. Paikallinen pyöräseura Kaupin kanuunat vastasi neljän vakionopeusryhmän vauhdinpidosta. Kolmenkymmentä ajajaa sai ennakkoilmoittautua kuhunkin ryhmään. Omalla 32B:llä (keskinopeustavoite 32 km/h oli starttivuoro kolmantena.

Fillarissa iso pullo vettä, toinen urheilujuomaa.
Paidan taskuissa pikkupullo vettä, kaksi energiakeksiä, banaani, kaksi vararengasta, pumppu, rengasraudat, kamera, luottokortti ja puhelin.
Mittauksesta huolehti Garmin Edge 500 (Garmin-data) ja iPhonen Endomondo-appsi (Endomondo-data)
Pyöränä Cervélo Soloist ja satulana Selle Italia SLR (135g)

Pari-kolmekymmentä kilometriä ajettiin varsin rauhallista 30-31 km/h tahtia. Rupesin tapani mukaan käymään levottomaksi: alkaako tässä tapahtua vai onko koko Pirkka tasaista porukka-ajelua? Onneksi juuri silloin letkan ohi viiletti viisi kuskia. Tässä oli tilaisuus kokeilla jotain pirteästi erilaista! Niinpä spurttasin mukaan hatkaan.

Hatkaporukat ovat pyöräilyn rock'n'rollia sikäli, että niissä tapahtuu koko ajan, ja siinä joutuu "kapinallisena" koko ajan peilaamaan suhdetta pääjoukkoon: millainen on hatkaporukan koostumus? pysyykö se koossa ja tekevätkö kaikki vetotöitä? entä edessä oleva matka? mitä vauhtia pääjoukko tulee ajamaan?

Pieni porukkamme innostui hyvään menoon. Tunnin kuluttua tavoitimme 32A-ryhmän, joka piti selvästi B:tä kovempaa tahtia. Osa hatkaporukasta jättäytyi A-ryhmään, joten nyt vetovuoroja alkoi tulla turhankin usein. Niinhän siinä kävi, että vauhtimme hiipui pikkuhiljaa, ja neljän tunnin taukopaikalta lähdettyämme lyöttäydyimme yksiin 32A:n kanssa.

Pitkällä matkalla on syytä ajaa putkelta mahdollisimman paljon, niin että pakarat ja reidet saavat lepoa. Kannattaa siis nousta satulasta silloinkin, kun ei ylämäki tai muu ponnistus siihen pakota.

Reitti kierteli Mahnalanselän, Kyrösjärven ja Näsijärven rantoja, joten kauniita maisemia riitti. Erityisesti Muroleen koski vanhoine siltoineen oli upea paikka, johon olisi kelvannut jäädä vaikka piknikille tai uimaan. Kun 217 kilometrin ja 134 kilometrin matkan taivaltajien reitit yhtyivät, tuli tien päälle eloa. Kun ohitettavia riitti tasaisena nauhana, tuntui kuin olisi ajanut Vätternrundanissa. Maalissa huomasin, että lyhyemmillä matkoilla oli moni tien päällä eri lähtökohdista.

Matkamittari rekisteröi jo parin tunnin ajon jälkeen 30 asteen hellettä, joten tällaisilla keleillä ajaessa on paras varoa sykkeiden nousun kanssa. Vettä voi kaadella juomapulllosta kypärään tasaisin väliajoin. Näin pää pysyy mukavan viileänä (no, ei ainakaan ylikuumene) hiusten kuivuessa pikku hiljaa.

Loppumatka tultiin 32A:ssa. Telaketju pyöri varsin mallikkaasti, ja nopeuskin siinä pääsi vähän nousemaan. Tehot pysyivät kuitenkin sen verran alhaalla, ettei edes kramppeja tullut. Lopulta reissuun meni 6,5 tuntia eli 33 km/h keskinopeudella. Maalissa olo oli oikein hyvävoimainen ja virkeä. Onnistunut voimien jako siis.

Pitkä Pirkka

2011-06-11T09:12:00.007+03:00

Huomenna nähdään miten pohjoisen pojat ja tyttäret sopeutuvat etelän keleihin. Edessä on Pirkan pyöräilyn 217 km hämäläisiä teitä varsin paahtavassa säässä. Sääennuste lupaa 26-29 astetta ja aurinkoa.

Hiukkasen hirvittää, vaikka Kreetalla on tullut lämpö tutuksi ja Vätternrundanissa pitkät matkat. Vätternin kiertoon valmistauduin suunnitelmallisesti (ks. esitys Kunnialla kuntoajosta), mutta tämän Pirkan eteen en ole tehnyt mitään erityistä.

Tavoitteena on tasainen suoritus 32 km/h Kanuunajunassa (B-ryhmä). Jos keli ei olisi ollut näin rankaiseva, olisi tarttunut ehdotukseen Hepon omasta, vähän nopeammasta ryhmästä.

Täytyypä ottaa kamera mukaan ja kuvata muutamat klipit, jos vaikka keittäisin niistä koosteen Youtubeen. Ota siis uljas asento ja hymyile kameralle, kun pyöräilijän 1255 kamera osoittaa kohti.

Solidaarista!

2011-06-09T22:36:00.003+03:00

Lepuskin kohdalla meni rengas tuplasti tänä aamuna. Onneksi oli kaunis ilma, niin ei ruvennut korpeamaan ihan kamalasti.

Ensimmäistä rengasta vaihtaessani ystävällinen fiksikuski pysähtyi kysymään tarvitaanko apua/rengasta. Kiitos kysymästä, oli mulla vaihtokumi. Toinen kerta sattui, kun olin rengasta vaihtaessani unohtanut laittaa takaisin pahvinpalan, joka peitti ulkorenkaan viiltokohdan. Pienessä töyssyssä viillosta pullottava sisuri paukahti. Tähän en ollut varautunut, kun oli vain yksi vararengas mukana. Iso kiitos vastaantulijalle, joka tarjosit varasisurin!

Pyörätaskut tulivat

2011-06-09T20:05:00.004+03:00

Pyöräilijöiden turvaksi ja myös liikenteen sujuvuuden edistämiseksi stadin risteyksiin on alettu maalata pyörätaskuja. Ne ovat eturivin odotusalue liikennevaloristeyksissä - näin fillaristit pääsevät sujuvasti ja turvallisesti liikkeelle valojen vaihtuessa. Erityisesti vasemmalle kääntyminen helpottuu.

Mitä visummin pyöräilijä piilotetaan autoilijoiden silmistä kevyen liikenteen väylille, sitä vähemmän ratinvääntäjät muistavat tai välittävät varoa edes silloin, kun kääntyvät pyörätietä pitkin ajavan fillaristin eteen. Pyörätaskujen ohella myös pyöräkaistat ovat toimiva ratkaisu pyöräilijöiden näkyvyyden ja turvallisuuden parantamiseksi. Kyllä kelpaa peukuttaa kaupunkisuunnitteluvirastoa näistä uusista tuulista!

Maa oli autio ja tyhjä

2011-05-29T16:47:00.004+03:00

Kävin menneellä viikolla Mobiilikesäkoulussa Tammelan Mustialassa. Koska minun tarvitsi olla siellä keskiviikkona vasta puolelta päivin ja tapahtuma loppui torstaina neljän maissa, oli hyvä mahdollisuus mennä fillarilla. Huolimatta neljän tunnin ajomatkasta suuntaansa ei tarvinnut olla liikkeellä epäinhimilliseen aikaan.

Kun olen tottunut ajelemaan pääkaupunkiseudun ympäristössä ja porukkalenkeillä, tuntui kaikkein oudoimmalta autius. Ei ollut toisia pyöräilijöitä, ei hölkkääjiä eikä muitakaan omin voimin kulkijoita. Ei ollut ihmisiä talojen pihoilla eikä kylillä porukoita. Tosin eipä Klaukkalan pohjoispuolella ollut niitä kyliäkään Läyliäistä lukuun ottamatta. Onneksi sentään Lopella oli Shell, jossa saatoin lepuuttaa kipeytynyttä koipea.

Hitaasti kulkien välimatkat korostuvat. Näin autio ja tyhjä on siis maaseutu, vaikka ei olla kuin alle sadan kilometrin päässä metropolista! On helppo ymmärtää menneen ajan ihmisiä, jotka eivät hevillä omaa kirkonkyläänsä kauemmas lähteneet.

Käyttämäni reitti oli selkeä ja helppo ajaa. Jos suorat tiet ja runsas liikenne tuntuvat epämiellyttäviltä, kannattaa ehkä hakea jotain toista tietä - mutta mitä? Itse en löytänyt kartasta järkevää vaihtoehtoa.

YLEn monipuolinen pyöräilykattaus

2011-05-23T20:21:00.003+03:00

Tänä keväänä olen löytänyt itseni YLEn nettipalvelun Pyöräily-sivulta jokseenkin joka viikko. Yhtä lailla sieltä löytyvät isot eurooppalaiset pyöräkisat kuin suomalaiset ajot ja yksittäisten huippupyöräilijöiden kuulumisetkin. Uutisia julkaistaan siellä jokseenkin joka päivä. Kiitokset aktiivisille toimittajille! Harmi vain, että Joona Laukka näyttää lopettaneen bloginsa päivittämisen.

Anna hyvän kiertää

2011-05-18T22:10:00.004+03:00

Sunnuntaina Keravan kevätpolkaisun reitin varrella oli kuvaajia, jotka ilahduttivat tarjoamalla ottamansa kuvat jakoon. Tässä esimerkiksi Teuvo Tinellin ottama kuva minusta. Kärkijoukko pääsi karkaamaan, ja kuvanottohetkellä vielä elättelen toiveita saada se kiinni.

Fotoista ilahtuneena innostuin itsekin ottamaan kameran tiistain Bianchi-cupiin Kuusijärvelle. Laitoin kuvat Flickr-galleriaan ja galleriasta tiedon fillarifoorumille. Kuten alla olevasta käppyrästä näkyy, flickr-galleria koki yhtäkkiä melkoisen yleisöryntäyksen.

Valitse kolmesta päivän fillaritapahtumasta

2011-05-15T08:09:00.008+03:00

Rasvaa ketjut ja hae kypäräsi, sillä tänään on fillaristille mistä valita: StadiBike Suvilahdessa, Keravan kevätpolkaisu Keinukalliossa ja Rosendahl GP Tampereella. Erityisesti uusi StadiBike vaikuttaa kivalta tapahtumalta, mutta itse valitsin kevätpolkaisun.

Kuva: Aki Salento kuvasi viime vuoden kevätpolkaisua Pornaisten mäessä. Akin kuvagalleriasta.

Keravan kevätpolkaisun on 90 kilometrin kilpailullinen kuntoajo Jokelan, Pornaisten ja Sipoon maanteillä. Sinne vaan porukkaan sekaan, kun sateen uhkakin on väistynyt. Startti on kello 12. Toissa vuonna tulin pyristelleeksi pääjoukossa vajaaseen puoleen matkaan. Nyt olisi toive pysyä pidempäänkin. JariK kertoi, että viime vuonna vapaan vauhdin keskinopeus oli 39,6 km/h. Sellaiseen tuskin riittää mulla jalkoja.

Toive: jokainen porukassa ajava tiedottaa pyöräilijän käsimerkeillä takana tuleville tiessä olevat kuopat ja muut esteet. Aina ei kuntoajoissa merkki kulje kuten pitäisi, ja turhia kaatumisia sattuu.

Pääsiäislenkeillä kesätunnelmissa

2011-04-25T21:46:00.003+03:00

Löysin taas tänä aamuna itseni Kuusijärveltä. No, järveä ei näkynyt, mutta muutama kymmen maantiepyöräilijä kuitenkin. Starttasimme leppoisaa alle kolmeakymppiä kohti Keravaa. Pikkuhiljaa meno alkoi maistua ja Kellokosken Linjatiellä spurtit saivat sykemittarin näyttämään yhtä lyöntiä vaille maksimia. Sataneljäkymppinen kopsahti reppuun, eikä kello ollut kotiin tullessa kuin kaksi.

Joka päivä on tänä pääsiäisenä tullut lenkillä käytyä: vuoropäivinä CCH:n pääsiäislenkeillä ja vuoropäivinä perheajeluilla keskuspuistossa. Oikein toimiva resepti!

Sporttipalvelut: päiväkirjoja ja kaverien liveseurantaa

2011-04-24T09:22:00.014+03:00

Netin sporttipalvelut ovat kehittyneet viime vuosina hyvää vauhtia. Olen käyttänyt vuoden päivät Endomondoa, ja lisäksi olen kokeillut mm. Garmin Connectia ja HeiaHeiaa. Kun näitä mittaridataa lukevia palveluja tulin taas kerran vertailleeksi ja pohtineeksi mikä omaan käyttööni sopii, päätin jakaa kokemukseni muillekin.

Garmin Connect

Garmin Connect on laitesidonnainen palvelu GPS-pohjaisten Garmin-mittareiden käyttäjille. Lenkiltä palatessa mittari liitetään tietokoneeseen USB:llä ja tiedot ladataan nettisivulle. Systeemi kirjaa monipuoliset lenkkitiedot kuten nopeuden, korkeuskäyrän, sykkeen, kadenssin ja kartan. Päiväkirjan kalenteriosasta on helppo tarkastella aiempia lenkkejä ja valita tiettyjen lenkkien datat rinnakkaisvertailuun samalle ruudulle.

Garmin Connectin huonoin puoli on puuttuva yhteisöllisyys. Oman lenkkidatan voi toki jakaa Facebookiin tai twiitata, mutta esimerkiksi kaveripiirejä ei voi muodostaa eikä toisten lenkkejä peukuttaa tai kommentoida.

Karttanäytön sisältävien Garmin Edge -laitteiden käyttäjät arvostavat Explore-toimintoa, jolla voi tarkastella toisten lenkkejä ja ladata kiinnostavia reittejä omaan laitteeseen.

Esimerkki: Kuusijärven pääsiäislenkki Garminissa.

Endomondo

Endomondossa on kaksi osaa: kaikkia älypuhelimia tukeva puhelinapplikaatio (lataa täältä tai esim Applen AppStoresta) sekä Endomondo-nettipalvelu, joka toimii myös Garminin ja Polarin mittareiden kanssa.

Endomondo-appsi toimii esimerkiksi iPhonessa monipuolisena juoksu-/pyöräilymittarina. Kun puhelimeen liittää pienen ANT+ vastaanottimen, voi appsiin tuoda myös syketiedot. Endomondon nettisaitti tukee myös esimerkiksi Garminista tuotuja datamuotoja.

Puhelinapplikaatio lataa gps-pohjaiset suoritustiedot automaattisesti ja reaaliaikaisesti nettipalveluun. Suorituksia voi tarkastella applikaatiossa, mutta enemmän niistä saa irti nettipalvelussa.

Yhteisöllisyys on Endomondossa toteutettu varsin hyvin. Kavereiden lenkkien seuraaminen ja kommentointi on helppoa. Jos käyttäjä on asettanut tietonsa julkisiksi, voi kuka tahansa seurata kenen tahansa harjoitusta vaikka reaaliaikaisesti.
Minulle kävi pari viikkoa sitten niin, että kotivieraat tulivat sovittua aiemmin. Puolisen tuntia he huvittivat itseään katselemalla taulutelkkarista miten kotiinpaluuni piirtyi kartalle minuutti minuutilta. Tätä ominaisuutta voisi käyttää vaikkapa tavoittamaan pitkällä lenkillä oleva kaveriporukka tien päältä.

Käyttäjä voi säätää profiilinsa yksityisyyttä vaikkapa niin, että suorituksen kesto ja nopeus näkyvät kaikille, mutta statistiikka vain kavereille ja oma paino vain itselle.

Endomondo antaa myös historia- ja tilastotietoa harjoittelusta. Osa mainiosta tilastodatasta siirtyy ilmeisesti maksullisen pro-palvelun alle kesän koittaessa.

Esimerkki: Kuusijärven pääsiäislenkki Endomondossa.

HeiaHeia! ja 2PEAK

Sports-tracker on edelleenkin sidoksissa Nokian puhelimiin, joten sitä en tässä käsittele. Uutiset tosin kertovat, että iPhone- ja Android-sovellukset ovat kehitteillä.

Tässä jutussa on paikallaan mainita lisäksi kaksi hiukan eri tavoin profiloitunutta palvelua eli HeiaHeia! ja 2PEAK.

HeiaHeia! perustuu vahvaan sosiaaliseen verkostoon, ja on siltä osin vertailtujen palveluiden paras. Se ei kuitenkaan tue datan tuontia Garminista tai iPhonesta, joten se jää edelleen minun vaihtoehtojeni ulkopuolelle. Siihen on kuitenkin helppo kirjata myös halonhakkuut ja matonpesut, joten kannattaa kokeilla, jos haluat pitää kirjaa kaikesta liikunnasta ja jos et vaadi kovin tarkkaa numerodataa.

2peak.com on suunnattu puoliammattimaiseen valmentautumiseen. Se tuottaa yksilöityjä harjoitusohjelmia, joiden tavoite on ajoittaa kuntohuiput oikein. Vähäisellä kokemuksellani ja pienellä testauksellani 2PEAK vaikuttaa laadukkaalta ja tarkalta. Se osaa hyödyntää täysimittaisesti jokseenkin kaiken ohjelman laatimiseen tarvittavan datan kuten kynnys- ja VOmax-arvot. Vaikka jo maksuton paketti olisi omiin tarpeisiini riittävä, voi 2PEAKiin ostaa laajennuksia - aina ammattivalmentajan tukeen saakka.

Tarkoitus on ollut 2PEAKia testata, mutta minusta ei ole noudattamaan etukäteen suunniteltua valmennusohjelmaa. Loistoratkaisu olisikin sporttisaitin ja valmennusohjelman yhdistelmä, joka analysoisi mitä on tullut tehtyä ja ehdottaisi tavoitteiden perusteella mihin suuntaan liikuntaa tulisi säätää.

Käytätkö Runkeeperiä tai MapMyRideä? Muita suosikkeja? Lisää linkit ja suositukset kommentteihin!

Keväthärdelliä

2011-04-22T09:26:00.007+03:00

On se kevät! Hiekat on lakaistu, maantiefillareiden renkaat suhisevat asfalttia pitkin, ja eilen kiertelin kotiin mukavasti Bodomin järven pohjoispuolitse. Jospa ensi viikolla sitten olisi mahdollisuus pidentää Velskolan mäkien kautta.

Kevääseen näyttää kuuluvan myös liikennekulttuurin muoto nimeltä härdelli. Autoilijat ovat talven aikana unohtaneet, että "kelvi-kolmio" tarkoittaa väistämisvelvollisuutta kevyen liikenteen väylän kohdalla. Hämmästyttävän moni paahtaa täysin piittaamatta – jopa silloin, kun naapurikaistalle on jo pysähdytty antamaan tietä. Yllätyksenä näyttää tulevan sekin, että pyörätie ei ole enää pelkkä parkkipaikan jatke.

Oma lukunsa keväthärdellissä ovat tietysti kelvien koiranulkoiluttajat ja perhekunnat, mutta heille minulta riittää paremmin ymmärrystä.

Meillä pyöräilijöiltäkin puuttuu usein liikennetaju. Puhun siis myös ihan omasta itsestäni. Hölmöilin pari viikkoa sitten pyöräteiden risteyskohdassa niin, että en huomioinut oikealta tulevaa toista pyöräilijää. Ainoa tapa välttää kovavauhtinen yhteentörmäys oli ohjata pöpelikköön. Onneksi siinä kohdassa oli lumikasa, joka hidasti vauhia ennen ilmalentoa eikä isompia harmeja tullut. Vastapuolelle ei siis sattunut mitään. Härdelli herätti kyllä katsomaan peiliin.

Olisi kyllä tarpeellinen ja härdelliä vähentävä muutos, jos laki sallisi pyöräilijän ajaa muuallakin kuin sekavilla ja turvattomilla kelveillä!

Maantiet Hämeenlinnassa?

2011-04-05T07:41:00.001+03:00

Lähden huomenna Hämeenlinnaan ja otan fillarin mukaan. Onko blogissa lukijoita, jotka osaisivat antaa suosituksia missä kannattaisi kiertää noin 60-80 km lenkki? Mieluiten mäkinen reitti.

Kuvaraportti: Great Ocean & Otway Classic Ride 2011

2011-03-27T18:23:00.010+03:00

Voi olla, etten ehdi lähiviikkoina raporttia aussien lämminhenkisestä pyöräilytapahtumasta kirjoittamaan. Tässä sama kuitenkin parin kuvan kautta kerrottuna.

t–3 Fillaristin onnenmaa

2011-03-23T14:18:00.003+02:00

Tänne Australiaan tahdon muuttaa! Loistavat säät ainakin tähän aikaan vuodesta, paljon polveilevaa maastoa ja juuri sopivan kokoista mäkeä.

Voisin ottaa maasturin ja pyöritellä sitä rantakallioilla tyrskyjen viilentäessä selkää, tai voisin ottaa maantiefilon ja ajaa vaikka moottoritien laitaa (sallittua sekin).

t-9 Jäisiä perunapeltoja

2011-03-17T07:10:00.002+02:00

Kotikulmien kevyen liikenteen väylillä on taas se vaihe keväästä. Töihin mennessä pitää taiteilla rokonarpisessa kuumaisemassa ja toivoa, että pysyy pystyssä. Töistä palatessa pusketaan läpi sohjon, lammikoiden ja hiekoitussepelin.

Kaupunki ilmoittaa säästävänsä voimia hiekankeruuseen eikä tee tilanteelle mitään. Mitähän siellä kuvitellaan vaadittavan tilanteen korjaamiseksi? Suurin osa jäätyvästä ja sulavasta mössöstä saataisiin pois jo yhdellä, plussakelin aikaan ajetulla aurauksella.

t-12 Great Ocean & Otway

2011-03-14T20:46:00.003+02:00

Tuuletonta, plus kuusi ja kevyesti pilvistä. Tänäänkin kävin siis maantielenkillä. Saldoksi pari tuntia, kuusi kymppiä. Liikennettä oli enemmän kuin toivoin, joten aika ajoin olkapäätä hipovat rekat ja peesaamani pakut lennättivät kuravettä suuta ja silmiä myöten.

Alkupuoli meni ihan mukavasti, mutta vähän virkamiesmeiningillä. Jossain neljänkymmenen kilometrin jälkeen alkoi löytyä myös ajorytmi. Sykkeet laskivat, kampi alkoi kääntyä ja vauhti kasvaa. Vaikka parituntinen kruisailu Etelä-Suomen tasaisessa maastossa on lyhyt treeni verrattuna edessä olevaan ajoon Otwayn seudulla, tuli nyt ensimmäistä kertaa tuntuma yhtämittaisesta pitkän matkan ajosta.

Kevät! eikä kesään ole kuin kaksi viikkoa!

2011-03-12T18:41:00.003+02:00

Viisi lämpöastetta, sulat tiet ja auringonpaistetta - sopiva resepti avata maantiepyöräkausi! Toistaiseksi täytyy polkea pitkin ajorataa, mutta sopivalla reittivalinnalla pystyy välttämään isommat ruuhkat ja ristiriidat autoilijoiden kanssa.

Sulavat lumipenkat tuottavat isoja lätäköitä. Varo autoja niitä väistellessäsi. Jos ajat lätäkön poikki, ole valppaana, sillä talvi ja tiehöylät ovat jyrsineet isoja kuoppia päällysteeseen.

Kahden viikon kuluttua Great Ocean & Otway Classic Ride on jo takana. Oli tähdellistä saada edes kerran tuntumaan maantiepyörällä ennen koitosta.

Mobiilikisa kehittäjille - eläköön avoin data!

2011-03-03T21:10:00.002+02:00

HSL pyrkii kehittämään pyöräilyyn, kävelyyn ja joukkoliikenteen käyttöön kannustavia mobiilipalveluja. HSL:n kisablogista selviää, että 16.3. järjestetään aiheesta avoin kehittäjäfoorumi. Joten hus hus sinne, jos koodaus ja fillarointi ovat tuttua puuhaa.

Maalailin jo pari pirua seinille, kun tiedotteen mukaan ohjelmistojen rajapinnoista informoivat Nokia, Seasam ja Logica. Löysin kuitenkin Seasamin sivuilta tiedon, että myös Androidille ja Applen mobiililaitteille kehitetyt applikaatiot hyväksytään.

Ihan loistavaa on, että seudullinen Helsinki Region Infoshare -hanke tuottaa näitä uusia tapoja avata datamassat meidän kaikkien jalostettavaksi!

Korkeuskäyrää reittioppaasta

2011-02-27T10:11:00.003+02:00

Pääkaupunkiseudun Kevyen liikenteen reittiopas on parissa vuodessa kehittynyt valtavasti. Se tunnistaa reittejä ja niiden erityispiirteitä jo varsin hyvin. Sillä on myös näppärä tarkastella esimerkiksi pyörätieosuuksien jyrkkyyksiä. Kun klikkaat karttaan alku- ja loppupisteet ja haet reitin, näet kartan alta myös korkeuskäyrän.

Tampereella käytetään samaa järjestelmää. Systeemi toimii muilta osin samalla tavalla, mutta korkeusprofiileja ei ole saatavissa.

Pienemmän lentokentän kierros

2011-02-26T09:38:00.004+02:00

Olen löytänyt uuden mainion lähilenkin, jota kutsun pienemmän lentokentän kierrokseksi.

Lenkin alku ja loppu ovat tasaista. Välissä on osuus, johon olen saanut mahdutettua aika monta täkäläistä mäkeä: Tattariharjun, Tattarisuon, Heikinlaakson ja Kuusikon. Viimeksi mainittu on helppo ajella edestakaisin useampaankin kertaan.

Eilen lenkkiin meni pari tuntia, kun sahasin Kuusikkoa ylös kahteentoista kertaan. Tuuli teki kelin kylmäksi, vaikka viime aikojen valossa -10 °C ei paljon olekaan. Onneksi pahimmat paukkupakkaset taitavat olla vihdoinkin takana.

PS. Isomman lentokentän kierroksesta tuli äsken lisättyä vinkki tämän vanhan blogimerkinnän keskusteluun.

Kuinka korkea on korkea?

2011-02-20T19:57:00.003+02:00

Eipä näillä keleillä ole fillarointi kovasti innostanut. Kerran viikossa olen ajanut töihin, mutta muuten tyytynyt spinningiin ja harjoitusrulliin.

Tänään meinasi ruveta henki pihisemään spinningissä. Garmin jätti taas lopettamatta edellisen harjoituksen ja jatkoi toisen suoraan edellisen perään. Miten tällaisesta datasta voisi laskea tuon merkityn alueen keskisykkeen?

Sormiharjoittelurullat

2011-02-05T20:29:00.002+02:00

Ajelin rullilla saunan lämpiämistä odotellessa. Pyöräilymittari piirsi niin hauskan näköistä dataa, että täytyy laittaa tämä sormiharjoitus jakoon.

Yhteisöllinen pyöräkartta: kommentoi 4.2. mennessä

2011-02-02T22:42:00.003+02:00

Kierrätetäänpä hyvin hankkeen infoa:

Pyöräily ja sosiaalinen media -projektin tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa yhteisöllinen (karttapohjainen) nettipalvelu, jonka avulla pyöräilijät voivat jakaa pyöräilyyn liittyvää tietoa, esimerkiksi reitti- ja paikkasuosituksia. Projektin blogissa voi kommentoida palvelun määrittelyä perjantaihin 4.2. saakka.

"Raatteen tie" á la Helsinki

2011-01-31T21:39:00.004+02:00

Jos matkasi sattuu kulkemaan Ohrahuhdantietä Tuusulantien itäpuolella, tiedät kuinka mahdottomaksi tie voi mennä, kun sitä ei aurata eikä lanata koko talvena. Yrität pysyä pystyssä ja polkea, mutta muhkurainen jää ja sohjo heittelee fillaria yllätyksellisesti tien laidalta toiselle. Kaatuminen on sillä ja hilkulla melkein joka polkaisulla. Törmäys vastaantulevien ja pysäköityjen autojen kanssa on ollut lähellä monta kertaa. Eipä ihme, että aamun menomatkan korkein syke osui Ohrahuhdantien ponnisteluihin. Tarvitaanko vahinkoja tai kenties ruumiita, ennen kuin tuota pätkää hoidetaan kuntoon?

Muutoin talvipyöräilyn moninaisuus näytti parempia puoliaan, kun suurin osa väylistä oli kovapintaista. Ohrahuhdantietä lukuun ottamatta fiilis oli korkealla. Mikä siinä muuten on, että mennessä kesti 1h 15min ja keskisyke oli 153, kun palatessa tulin viisi minuuttia nopeammin ja syke oli silti vain 139?

Mitä tekisit kahdella miljoonalla?

2011-01-27T21:29:00.002+02:00

Pyöräilyyn on nyt tänä vuonna käytettävissä kaksi lisämiljoonaa Helsingissä. Mitä sinä sillä tekisit?

Kaupunkifillari-blogissa on Martin blogikirjoitus tästä aiheesta. Kommentoi ja vaikuta. Tuskin koskaan on pyöräilyolosuhteisiin vaikuttaminen ollut yhtä helppoa. Martti istuu yleisten töiden lautakunnassa ja vaikuttaa sitä kautta varsin suoraan päätöksentekoon.

Vie pyöräsi huoltoon nyt

2011-01-22T14:05:00.004+02:00

Hain juuri maasturini huollosta. Nyt on uudet ketjut ja takapakka sekä tukevat lokasuojat. Lisäbonuksena fillari oli myös putsattu samalla. Pajalla ei ollut jonoa, vaan sain pyörän takaisin seuraavana päivänä.

Kun keväällä koittaa se ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä, jolloin paljas asfaltti hohtaa, tulee monille vastustamaton hinku ottaa talven varastossa seissyt fillari liikenteeseen. Aika monen osalta se tarkoittaa kuitenkin pyörän viemistä ensin kausihuoltoon. Näin sen talvella ripeästi palvelevan pajan ovelle muodostuukin hetkessä kymmenien pyörien jono. Siinä vaiheessa voit heittää hyvästit ajatukselle polkaista lenkille seuraavana päivänä.

Ajattele tuota kevätpäivää jo nyt, ja hoida pyöräsi kuntoon ajoissa.

Baby is back!

2011-01-20T19:16:00.003+02:00

Cervélo pääsi vihdoinkin kotiin! Oi että tekee mieli päästä sillä baanalle. Kesä, tule jo!

Syyskuussa auto kääntyi eteeni ja fillarista tuli romua. Neljä kuukautta Cervélolla meni pajalla. Puolet ajasta kului siihen, että odottelimme "Suomen nopeimmasta pyöräkaupasta" tilattua etuhaarukkaa. Onneksi sen sitten lopulta sai Velosportin kautta. (kuvassa vanha haarukka)

Suomi Fillaroi heinäkuussa

2011-01-19T21:31:00.005+02:00

Heinäkuun alussa on tiedossa kiinnostava kuntoilutapahtuma, kun Suomi Fillaroi eli SF Tour ajetaan Oulusta Helsinkiin. Matkaa kertyy 724 kilometriä.

Tämä "Suomi Juoksee"-happeningin malliin muovailtu tapahtuma ajetaan kuutena päivänä, joten päiväetapit ovat lyhyitä. Ratkaisun hyvä puoli on, että tapahtuma sopii laajalle kuntoilijajoukolle, ja porukka pysyy hyvävoimaisena perille saakka.

Lomaviikkoja ei kovin monta ensi kesänä ole, enkä haluaisi käyttää yhtä niistä tähän. Tuon matkan ajo porukassa olisi hauskaa, mutta entä jos tuon polkisi kolmessa päivässä? Sillä tavoin tulisi oikean tekemisen tuntua pyörän päällä, kun olisi sentään 240 kilometrin päiväetappeja.

Ajamalla omaan tahtiin menettää järjestäjien hoitamat varustekuljetukset, saunat ja ohjelmat. Niissä on kuitenkin puolet tapahtuman ideasta, joten vaikeaksi menee päättää mitä tekisi. Ehdotuksia? Mitä itse tekisit?

Asiasta kuuseen. Tänään kävin sportti-spinningissä ja meno maistui hyvin. Syke pysyi viisi minuuttia yli 95 %:ssa ja lähes yhdeksän minuuttia yli 90 %:ssa. Saas nähdä painaako huomenna työmatkalla.

Vähemmällä lujempaa

2011-01-17T20:23:00.003+02:00

Viime vuonna tuli ajettua yli 3000 kilometriä vähemmän kuin edellisenä. Miten siinä sitten kävikin niin, että fillari kulki paremmin kuin ennen!

Vätternrundanin aikani parani toista tuntia eli alle yhdeksään. Onnistuin siis vähemmällä treenaamisella ajamaan tärkeimmän kuntoajoni huomattavasti lujempaa kuin edellisellä kerralla.

Määrän sijaan olen kasvattanut laatua.

Harjoittelussa on tapahtunut muutos tasaisesta ajelusta kohti tiukempia vetoja. Porukkalenkeillä olen ottanut halukkaasti vetomiehen paikan. Rinnekodin mäkeä on tullut sahattua useammankin kerran.

Olen oppinut tekniikkaa ja taktiikkaa. Pystyn myös puristamaan lähemmäs voimieni rajoja, kun tiedän kuinka paljon voi puristaa ennen katkeamista.

Tänä vuonna kasvatan korkeasykkeisten treenien osuutta edelleen spinningin ja mäkiharjoitusten avulla. Ehkä jonain päivänä huomaan tekeväni jo ihan luontevasti sitä, mitä oikeatkin urheilijat: intervalliharjoituksia.

Kampipainia lumen keskellä

2011-01-15T16:20:00.003+02:00

Tämä talvi ei ole ainakaan Helsingin näkökulmasta ollut pyöräilijälle suotuisa. Lunta ja pakkasta on piisannut enemmän kuin on pyydetty. Työmatkaan menee tupla-aika kesäkeliin verrattuna, vaikka keskisykkeet ovat samat.

Pyöräteiden auraaminen on luonnollisesti haasteellinen juttu, kun kalusto ja eurot meinaavat loppua kesken. Silti taitaa olla työn suunnittelussakin parantamisen varaa. Esimerkiksi Pitäjänmäentien ja Konalantien risteyksessä on Konalantien molemmpin puolin kohta, jossa lumet jäävät paksuksi mössöksi tai peräti korkeaksi kasaksi, kun taitaa mennä aurausalueen raja juuri siinä. Pitkin Turuntien kevyen liikenteen väylää ajetaan niin kevyellä otteella, että pintaan jää pari senttiä.

Kun ulkoajelut ovat jääneet vähiin, olen turvautunut harjoitusrulliin ja tammikuun alusta lähtien myös spinningiin. Se tarjoaa hyvän keinon päästä maksimisykkeisiin myös talvella.

HSL kysyy - vaikuta palveluihin nyt!

2010-09-17T19:25:00.003+03:00

HSL kysyy nyt mielipiteitä polkupyörien kuljettamisesta lähijunaliikenteessä. Osallistu ja vaikuta! Pyöräilyn ja joukkoliikenteen on oltava joustavasti yhdistettävissä. HSL kysely.

Pyöräilijä käyttäytyy kuin hirvi kohdatessaan auton

2010-09-16T19:06:00.002+03:00

Hyvä autoilija. Uskoisin, että otat hirvivaroituksen tosissaan. Tiedät, että hirvi tulee korkean painopisteen vuoksi konepellille.

Kannattaisi suhtautua pyöräilijään samalla vakavuudella. Toissapäivänä käännyit eteeni, niin että törmäsin kylkeesi heti eturenkaan taakse. Pyörä pysähtyi siihen, mutta minä jatkoin matkaani konepellillesi kuin se kuuluisa sorkkaeläin. Ei hyvä juttu kenellekään.

Kun käännyt ylittämään tien suuntaisen kevyen liikenteen väylän, olet väistämisvelvollinen. Muista, että siinä on hirvivaara.

Kasoja ja kuritonta kyytiä

2010-09-11T21:11:00.003+03:00

Oma Tour de Helsinkini sujui leppoisasti 30 km/h ryhmässä. Kiireisemmät menijät näyttävät ajelleen vastaantulijoiden kaistalla ja törmäilleen liikenteenjakajiin. Tässä viihdyttävä toimintavideo Youtubesta:

"Tollahan on nalle mukana!"

2010-09-05T21:52:00.006+03:00

Jäänalle pysyi tarakalla, ja minä sain kiskottua meidät Tour de Helsingin maaliin rivakammin kuin odotinkaan – siitä huolimatta, että 30 vuotta vanha retkipyörä oli odotetun raskas vehje näin pitkälle matkalle.

120 kilometriin meni mainiosti. Sitten rupesi tulemaan kramppeja, niin että piti pyörittää mahdollisimman tasaisesti ja varoen nostamasta tehoa. Tattarisuolla ne kävivät niin pahoiksi, että oli pakko hissutella muutama kilometri. Kuitenkin 30 km/h keskinopeus ylitti odotukset reilusti – vaikkakin tämä oli ehdottomasti hitain TdH:ni. Upea fiilis ajaa maaliin Velodromilla!

Kokemus oli vahvasti plussalla huolimatta levottomuuksista ryhmäajossa. Paljon mukavia tuttuja tuli taas tavattua. Kannustajiakin riitti reitin varrella, ja oli hauska kuulla kirkkaan lapsenäänen huudahtavan innoissaan: "Tollahan on nalle mukana!"

Kuva: Mikko Rantahakala

Me ollaan niin valmiita

2010-09-02T20:25:00.003+03:00

Minä, Cressu ja Jäänalle ollaan valmiit sunnuntaihupiin. Jännittää kyllä kuin ensimmäisellä kerralla, kun en tiedä jaksanko kuskata meidät kaikki maaliin saakka. Epävarmuus uuden edessä on kuitenkin kutkuttavan hauska tunne. Olen nyt kahtena päivänä fillaroinut tällä töihin, ja onhan tämä rankasti raskaampi kuin kunnon maantiemankeli.

Krampit, nuo arvaamattomat pirulaiset

2010-09-02T00:30:00.003+03:00

Tänään ajoin työmatkat ikivanhalla Crescent-retkipyörällä, jota olen laitellut Tour de Helsinkiä varten. 41 kilometriä kertyi, ja ajo sujui ihan mallikkaasti. Tuntui siltä, että hyvin sillä TdH kierretään, kunhan tyydyn 25 km/h keskivauhtiin.

Nyt illalla on kuitenkin reittä krampannut pariin otteeseen aika tiukasti. Noinkohan tuota uskaltaa 140 kilometriä vanhan kaakin selässä mennä?

Kramppien syytä ja tehokasta ehkäisevää lääkitystä ei tunneta. Rasitustilat niitä lisäävät ja venyttely vähentää. Mitään poppakonstia tai käärmerohtoa, jolla ne saisi pois, ei ole. Suoloja sisältävä urheilujuoma kuitenkin auttaa pitämään kehon elektrolyyttitasapainon kohdallaan. Mahtaako sitten pullosta löytyä riittävä apu sunnuntaiksi?

Matkakumppani valittu

2010-08-28T17:21:00.003+03:00

Lapseni tekemä jääkarhu lähtee seurakseni Tour de Helsinkiin. Maalasin hänen istuimensa kultaiseksi spraymaalilla. Projekti liittyy Fiilistellen-blogiin.

Harrastamosta galleria

2010-08-26T22:04:00.002+03:00

Kävisköhän tämä kuntopyörä mun harrastamoni:

Alkuperäinen juttu täällä.

Fiilistellen Tour de Helsinkiin

2010-08-21T09:17:00.003+03:00

Tour de Helsinki on hieno tapahtuma, mutta hiukan totisempi kuin esimerkiksi naapurimaan Vätternrundan. Mäntyharjun pyöräilyn yhteydessä tuli mökkiporukalla mieleen, että otettaisiin TdH löysin rantein ja pistettäisiin päälle jotain muuta kuin tiukat sporttiasut.

Perustin aiheelle uuden Fiilistellen-blogin. Olisin kai voinut kerätä porukkaa täälläkin, mutta olipahan samalla hyvä syy tutustua mitä Wordpress-alusta tarjoaa nykypäivänä.